Juu, autoreverse!jtbo kirjoitti:Mielestäni se meni jotenkin niin, että välitykset on laskettu tietylle nopeudelle ja kun vain seuraa sitä omaa 'rataa' niin törmääminen aika hankalaa, lähtö ja stoppaaminen siinä on kai kriittinen vaihe ja se ettei ala huippaamaan?pvalila kirjoitti: Sirkus Finlandian tämän vuoden ohjelmassa oli surmanajajia, ehkä Tuuma saisi sieltä hyväpalkkaisen kesäduunin? Ihan pirun pieni häkki ja viisi miestä ajaa sisällä nasta laudassa.
Satulatolpat on jotain 10-20 euroa, jarrukahvoja ei oikein erikseen enää ole, kun on hydrauliset levyjarrut, mutta 30-40 euroa niin taitaa saada jo ihan hyvänkin, takavaihtajat ei paljoa yli 20 euroa ole, paitsi paremmat, muttei sähköfillareissa niitä parempia ole juuri näkynyt, no KTM taisi pitää sisällään vähän perusversiota paremman, mutta jää siitä vielä vähän renkaisiinkin, jotka on 60-100 euroa kipale jos hyviä haluaa, voit verrata auton renkaiden hintoihin ja se, että 5000km on tosi hyvin fillarin renkaalta
Täällä kun ollut levyraatoja, niin totesin tuossa ettei mun omaa soittolistaani kannata yrittää yhdeltä istumalta kuunnella, oli muka tylsää, niin laskin että reilu 400 tuntia taitaa olla mittaa. Nykyaika on jotenkin hassua, jos miettii sitä aikaamme ennen digitalisaatiota, muistanette ne C-kasetit joita oli ympäri autoja? Luksusmallin soittimissa oli ihan automaattinen B-puolen kuuntelu.
Siinä ei kovin montaa kymmentä tuntia autoon mahtunut mukaan, vielä vähemmän lenkille, mutta nykyään kaikki nuo sadat tunnit kulkee helposti pienessäkin taskussa + paljon enemmän mitä ei ole vielä löytänyt ja lisännyt listaan.
Sitten oli vielä 8-raitanauhurit, joissa magnetofonin nauhan levyinen nauha kiersi päättymätöntä luuppia. Ne olivat aika suosittuja myös kaupoissa, juuri siksi ettei nauhaa tarvinnut milloinkaan kääntää. Napista sai valittua, mitä raitaa nauhuri soitti; nappi siis siirsi lukupään seuraavan stereouran kohdalle (kahdeksalle raidalle mahtui siis neljä stereonauhoitusta).
