pvalila kirjoitti:
Itse asiassa tuossa naapurilähiössä taisi tapahtua perhesurma selvin päin? Se tapaus, jossa vanhemmilta otettiin lapset pois ja sitten kun ne hetkeksi tuotiin takaisin, vanhemmat yhteistuumin tappoivat ensin lapsensa ja sitten itsensä. Tai taisi isä jäädä henkiin, ei nirhannut itseään tarpeeksi kunnolla puukolla?
Tuollainen selvin päin tappaminen on kamalinta, siinä kaksi aikuista ihmistä on vain todennut, ettei elämä ole elämisen väärti.
Kamalasti sitä ollaan aina ihmisiä valmiita auttamaan, kun he ovat jo avun ulottumattomissa.
Ai niin, se oli aivan samanlainen tapaus kun perheenäiti tappoi perheen ja itsensä, muistatko? Ylivelkaantunut perhe teki ihanneloman ensin ja sitten äiti tappoi koko porukan: äiti hoiteli perheen taloutta ja taisi ainoana tietää, millä jamalla raha-asiat olivat.
Tässä maassa on paljon ihmisiä, jotka eivät voi ymmärtää sitä, että velkojen takia menee järki päästä: suuri osa suomalaisista ajattelee nykyisin niin, ettei velkojen hoito mikään erityisen tärkeä juttu ole. Sitten on se yhä pienevä porukka, joka joko maksaa velkansa tai kuolee sitä yrittäessään. Uutta on kyllä se, että henki otetaan koko perheestä!
Henkinen terveys kun menee, niin siinä vaiheessa ihminen ei taida paljoa enää järkeillä, ehkä sitä on myös jotenkin menty siihen, että raha että työ on elämää suurempia asioita, ehkä pitäisi se elämän ydin löytää uudestaan?
Eikös jonkinsortin hurmostila voida rinnastaa humalaan? Kun astuu tavallaan siitä terveen ihmisen nahkoista ulos sivuraiteille, niin sitähän voi joutua samanlaiseen hurmokseen kun jotkut noilla muusikkojen keikoilla tai uskonnollisissa tilaisuuksissa, tai mitä näitä nyt onkaan?
Pitäisi aina olla sen verran malttia, että osaa ottaa aikaa sihen askeleeseen taakseppäin ja katsoa sitä omaa kuviotaan vähän etäämmältä, onko sitä asiat oikeasti niin huonosti miltä tuntuu? Eihän tässä maassa pitäisi olla kellään syytä ottaa itseltään henkeä, kun ei täällä oikein pääse nälkään kuolemaan, ellei satu olemaan vanhus vanhainkodissa, eikä yleensä kylmäänkään tarvitse jäädä, täällä on niin hyvät turvaverkot, että eihän täällä pitäisi olla ihmisillä mitään todellisia huolia, mutta aika kovasti sitä kuvitellaan pienistä asioista suurempia kuin onkaan, harmillistahan se on.
Tuossa työkaveri juuri oli kovasti ilahtunut, kun pääsi velkasaneerauksesta irti, 90-luvulla meni talous pahasti kumoon hänellä, no menihän siihen toki aikaa, mutta hyvin tuo hengissä kesti ja pystyi ihan hyvin elämään ja nyt on sitten sekin asia koettu ja pois hoidettu, kokemusta rikkaampana eteenpäin, kai moni olisi siinäkin tilanteessa saattanut tehdä kovastikkin radikaaleja tekoja kun se korttitalo meni nurin vieden kaiken mukanaan, tuo rouva kumminkin järkeili tilanteen mukaan ja kaikki ovet on avoinna taas.
Kyllä se taitaa olla siellä elämänasenteessa kuitenkin se perusongelma, miksi noita surmiakin sitten tulee, pelätäänkö sitten yhä epäonnistumista niin paljon että katsotaan parhaimmaksi ottaa henki, epäonnistuminenhan on hyvä juttu, siinä oppii tuhottomasti enemmän kuin kevyesti aina onnistuen, siinä kasvaa myös viisaammaksi luulen.
En tiedä onko pvalilalle sattunut sellaisia opiskelijoita kohdalle joilla on aivan hillitön epäonnistumisen pelko, noita tulee itselle vastaan aina silloin tällöin, pahimmat oikein tärisevät ja itkevätkin jos menee testi pieleen, eikö se ole aika vaikeaa elää jos niin kovasti se epäonnistuminen vaikuttaa, eihän sellainen ihminen pian uskalla tehdä mitään?
Sepä onkin hienoa sitten nähdä kun lyhyen jakson aikana oivaltavat että ei se maailma romahdakkaan jos menee vähän pieleen, voi yrittää uudestaan uusin eväin.
Brasiliassahan joku otti hengen itseltään ja muulta perheeltä estääkseen ilmastonmuutoksen, tuota tapausta minä olen kovasti äimistellyt myös, eikö sitten yhtään mikään siellä korvien välissä voinut alkaa raksuttamaan, että mikäs järki siinä on koko perhe teilata, mutta ei, näin se kuitenkin menee jos antaa tuntemuksilleen vallan, järki ei pääse sitten pinnalle ei millään
Ei minun järkein riitä ymmärtämään montakaan tämän pallon järjetöntä asiaa
Sekin muuten kummallista kuinka pvalilan kanssa samaan aikaan tarvittiin ylimääräistä lämmitintä, kas kun mulla tippui yläkerrassa lämpö alle +16 asteen, kun pidin ovea pitkästi auki, sekin sen takia että saisin opetettua noita pieniä kulkemaan rappusiin hiiriä metsästämään.
Mielenkiintoista oli että portaikon katosta alkoi siinä sitten sade yks kaks...
Kylmä kuiva ilma portaikossa, jossa myös noita kylmiä pintoja aika paljon ja sitten lämmin enemmän kosteutta sisältävä ilma yläkerran huoneista kun kohtasi, niin muodostui katon sisäpintaan niin paljon kondensiota, että alkoi satamaan sisällä, tuota äimistellessä menikin hetki
Aijjuu ja tietokoneen näyttö hajosi, onneksi taannoin hankin uudemman, mutta nyt ei ole taas kuin yksi näyttö käytössä, sitä niin kuitenkin on oppinut tuohon kahteen näyttöön, että on tämä jotenkin orpoa yhdellä käyttää konetta. No vuoden sisään todennköisyys siihen että koneesta hajoaa jotain muuta on varsin korkea, ikää niin paljon jo, joutuu sitten tyytymään varakoneeseen, ei tässä nyt uutta tekniikkaa ole vara haalia.