Vinyylipinnoite kokemuksia.

[kaukomäki]

Varo ettei sua tuomita viharikoksesta.
Sori, en voinut vastustaa.

Harmi, jos et voinut.
Tämä kun pyrkii olemaan rintamamiestalofoorumi.

Menikö vitsi "yli hilseen"? Toi Sebben huomio oli aika hyvä kevennys tähän tulenarkaan aiheeseen. Samoin Jopen "hevosen veri"

[TimoAB]

Tuskin tuolla edellä oltiin rinnastamassa vinyyliä materiaalina asbestiin, vaan rinnastaa niiden väitettyjä huoltovapauksia.

Minä uskon, että vinyyli on teknisesti oikein toimiva materiaali, mutta esteettisesti kammottava ja rintamamiestalon perinteisiin nähdän irvokas (ja minä sentään eristin taloni uretaanilla). Suuren meren tuolla puolen Amerikassa olen todistanut, miten "aidon näköinen" valkoinen "puuaita" tai "lautajulkisivu" surullisesti vanhenee, kun se on muovista joskus valettu. Myös isoisäni talo oli vinyylilaudalla vuorattu. Se paukkui tuulessa.

Siinä missä ne aidot ikkunanpokat kauniisti hilseilevät ja patinoituvat, kuten se aito ulko-ovi ja aidot betonirappuset, ikinuori vinyyli limoittuu, alkaa repsottaa, ja kailottaa kauas, että teeskentelee olevansa aito materiaali, mutta onkin halpa kopio. Vertaan vanhempieni männystä 70-luvulla tehtyyn keittiöön: runkokaapit tehtiin mäntyvinyyliverhotusta vaaleasta levystä. Se on vieläkin vaalea mäntylevy, mutta ovet ovat tummuneet. Yhdistelmä on kammottava, vaikka tekohetkellä meni täydestä.

Kuten aiemmassa viestissä kommentoitiinkin, siinä onkin mineriitin ja vinyylin oleellinen ero: mineriitti ei teesekentele olevansa mitään hienompaa kuin on.

Edellinen pohdinta liittyy siihen aitouden vaatimukseen, minkä monet liittävät esimerkiksi juuri rintamamiestaloihin. Jos haluaa vaalia rintamamiestalon aitoutta ja alkuperäisyyttä, kiertää muovit yms kaukaa. Iso osa (valtaosa?) tämän foorumin entusiasteista on sellaisia. Tämä on myös myyntivaltti, jos taloa myy. Vinyylivuorattua taloa ei juoksuhaudantiehenkinen rintamamiestaloentusiasti osta. Kuten ei minunkaan taloani.

Mutta jos suhtautuu taloonsa vain rakennuksena, jonka remontoi itselleen, ei mikään estä halpojen ratkaisujen käyttöä. Itse en sitä tekisi, mutta minä olenkin minä ja olen käyttänyt uretaania omassa talossani, ja sinä olet sinä, ja saat käyttää vinyyliä omassasi. Minusta se on ihan oikeutettua.

[TimoAB]

vielä huoltovapaudesta. Hevosenkeittoverivaatimus on hieman eri asia kuin vinyylilauta. Jos se rekka kolhaisee puulautanurkkaa, puulautaa saa aina, mutta sitä kiinassa valettua vinyylilautaa ei vältsysti saa. Ja jos saa, se paistaa limoittuneiden lautojen joukosta kuin liian kirkas nastahammas vanhasta hammasrivistöstä.

Mutta jälleen, nämä ovat esteettisiä muuttujia. Niistä ei voi kuin kiistellä.

[Cardan]

Itse purin juuri yhden asbestisementtilevymökin seinät ja tietysti "suojasin itseni sääntöjen mukaan" ja vei peräkärryllä jätteen vastaanottokeskukseen.

Varo ettei sua tuomita viharikoksesta.

Sori, en voinut vastustaa.

Varmaan oli myös käytössä Brasilialaiset turvakengät.

Aikoinaan käytiin katsomassa hienolta näyttävää lomalaudoitettua puoltoistakerroksista. Olin talon nähnyt usein matkan päästä ja ihaillut hyvää ulkonäköä. No kun pihalle päästiin niin vasta talon vieressä paljastui pinnoitteeksi muovitettu pelti. Niin oli aidonoloinen, että hitaan turkulaisen hämäsi täysin. Vaikka jonkinsortin autoharrastaja olenkin niin ei tullut mieleni ostaa taloa, joka on kuuteen suuntaan verhoiltu pellillä.
No hyvältä se talo näyttää vieläkin kun harvakseltaan olen ohi ajanut mutta eipä kaduta vaikka puuverhoilu onkin nykyisessä kodissa.

[Pekka Huhta]

No, vaikkei huomioisikaan sitä että sekä mineriitti että vinyyli on kierrätyskelvottomia materiaaleja, niin se vanheneminen on keskeistä.

Keittiön melamiinilevy näyttää hyvältä viisi vuotta, kulahtaneelta seuraavat viisi ja vaatii vaihdon kymmenen vuoden päästä. Sitä ei pysty millään tavalla huoltamaan tai ehostamaan muuten kuin pesemällä pintaa kloriitilla ja toivomalla että kukaan ei läikytä siihen mehua.

Maalattava tai huollettava pinta on kuitenkin käsiteltävissä uudelleen. "Ikääntyvä" materiaali on myös luonteeltaan sellainen että itse materiaalia pystyy muokkaamaan ja tarvittaessa uusimaan osia kokonaisuuteen. Mikäs höyläämö vetää teille uudet vinyylit kymmenen vuoden päästä?

Mineriitti on hyvin rajallisesti huollettavissa, mutta vinyyli ei juuri ollenkaan. OK, on maaleja joiden sanotaan pysyvän vinyylin pinnassa, mutta jos ne on niin toimivia kuin kattomaalit joilla pyritään korjailemaan nerokkaita vinyylipinnoitettuja peltikattoja, niin onneksi olkoon vaan kaikille vinyylitalomiehille.

Leikitäänkö vaikka että meillä on jo ollut se riita joka tästä ketjusta tulee joka tapauksessa ja unohdetaan koko juttu?

Pekka

[jarkkis]

Tuo mineriitti näyttää kestävän ajanhammasta melko hyvin,naapureissa on 30-50v.vanhoja mineriitti vuorauksia ja ne on täysin hyväkuntoisia.Aiemmin meikäläinenkin oli mineriitin vastustaja,mut on sillä puolensa,sehän alkaa tuntua ihan aidolta asialta Rakennusteknisesti toimivan olonen,ei umpioi taloa mutta suojaa hyvin puutaloa ulkopuoliselta kosteudelta.Meidän tönöä on maalattu moneen kertaan siinä ajassa,kun noiden ei ole tarvinnut tehdä mitään.Ankeahko ulkonäkö on tietysti miinusta.

[eskoensio]

Tuossa nyt selvittelin itselleni tuon Vinyylin kiertomahdollisuudet eli minulle vastattiin Vinyylitalo Oy:ltä seuraavasti "Vinyylipaneelin jätteet voidaan joko kierrättää, eli murskata ja käyttää uudelleen, poltaa tai viedä kaatopaikalle. PVC:stä 57 % on rukasuolaa ja alle puolet (hiili ja vety) on peräisin raakaöljystä tai maakaasusta".
"PVC ei ole myöskään terbeydelle haitallinen, siksi se on myös merkittävä taaka-aine myös ruokapakkauksissa ja lääketieteellisissä sivellutuksissa"

Tämä on nyt hieman kummallista kun toiset vertaavat näitä asbesteihin ja kaikkeen muuhun mahdottoman tuntuiseen. Jos Vinyyli kestää vaikka 50 vuotta sellaisenaan niin miksi noita taloja sitten suunnitellaan poltettavaksi, vaan älä poltatajoasi, siinä menee helposti kaikki muutkin tavarat.

Tulipa tämäkin asia selvitetyksi ja kyllä nuo tehdyt pinnoitukset näyttävät melko hyviltä kun taas eilen tuli yksi tehty talo vastaan.

[Laurakaisa]

Tässä ketjussa kysyttiin kokemuksia vinyylipinnoitteesta, ei mielipiteitä, joten pidän mölyt mahassani (ja suosittelen kuitenkin tutustumiskäyntiä Ameriikassa, tuossa muovitalojen onnelassa).

Peräänkuuluttaisin ehkä kuitenkin tässä kohtaa lähdekritiikin merkitystä. Vinyylipinnoitteesta kysyminen vinyylipinnoitetta myyvästä firmasta on vähän sama kuin kysyisi pankilta että minkälainen asuntolaina minun kannattaa ottaa. Lopputulos on taatusti objektiivinen ja asiakkaan parasta ajatteleva...

Ei kai kukaan PVC:tä asbestiksi ole väittänyt, mutta ei se kyllä missään tapauksessa mikään kierrätysmuovi ole. Wikipediakin on ihan valaiseva lähde tähän asiaan.

[rattus77]

Kuinka moni laittaisi mineriitin talonsa verhoiluksi tänään ?
Haluaisiko joku syödä PVC-astioilta ?

Ja tiedän, että em. kysymyksiin tulee monilta vastaukseksi kyllä...

@Pekka: :)

Ja minun mielestäni toi vinyyliverhous on ihan hienon näköinen... Tiedä sitten kestääkö... Meidän puuverhous on kestänyt jo 63 vuotta. Ensin öljymaalilla, sitten lateksilla ja sitten taas lateksilla... Että ei ihan helpolla oo sekään päässy... Silti ok... Mutta menee vaihtoon (ehkä jo 10 vuoden päästä), koska ihmisikä ei riitä raappaukseen...

Tutkikaa asioita ja tehkää sitten päätöksiä.

[eskoensio]

Tuossa "laurakaisa" esittää juuri asenteellista mielipidettään joistakin materiaaleista ja poltaa vuodessa öljyä yhden "vinyylitalon verhouksen verran" eli parempikin tietäjä. Ja kyllä minä olen aina pankiltani neuvoja kysellyt rahoituksistani ja joskus pankkikin on pakotettu sanomaan "rahoja ei tipu kun ei ole maksukykyyä" tai tulot ovat llian pienet.

Sitten mielestäni on järkevää kysyä nimenomaan myyjältä tietoa koska tuotevastuu on nykyisellaan melko vahva kuluttajaan nähden, eli on puhuttava totta kun asiasta kysytään. Tosin kyllä myyjissäkin löytyy eroja ja toiset kyllä voivat päästellä "täyttä potaskaa".

Tuo ameriikan vertaaminen käyttäjämaana on sikäli hyvä, sillä jos siellä menet myymään jotakin "epäkuranttia" niin voit istua lakituvassa seuraavat vuosikymmenet niiden valittajien kanssa. Niin kävi aikoinaan SKOP pankille kun ostivat aikoinaa tuollaisen rakennusten perushuoltoja tekevän yrityksen, niin joku värillinen kaveri hoksasi, että nyt remontista kannattaa valittaa. Ja tuo asunonremontti maksoi sitten SKOP:lle 50 miljoonaa mutta en muista olko markoissa tai dollareissa, mutta melkoinen summa kuitenkin yhdelle kuluttajalle.
Tällä nyt sitten jossakin "Takahikiällä" kaikessa viisudessa ihmetellään oliko PVC seinään sopivaa kun "valloissa" ja maailmalla niitä asennetaan ilmeisen runsaasti. Minulla kyllä löytyy muovista olevia kertakäyttömukeja ym mukavaa ja sarviksen 70 luvun muoviset ruokailuvälieet ovat suurta hittiä keräilijoiden keskuudessa. Taitavat nuo mehu- limsa- ja viinapullotkin olla pääosin tulevaisuudessa muovia.
Kannattaa myös muistaa, että kyllä tuotevastuun merkitys on vahvassa asemassa kun tuotetta tuodaan mm asuntomarkkinoille CE setrifikaatteineen ja ne. Niin on muuttuneet kyllästysaineet ja maalitkin aikojen saatossa, miten niitä saa hävittää ja miten ei saa.

Eli "on käyty ulkomaillakin" ja nähty jotain muutakin joskus, sanoo eläkeläinen.

[tarpola]

Minulla kyllä löytyy muovista olevia kertakäyttömukeja ym mukavaa ja sarviksen 70 luvun muoviset ruokailuvälieet ovat suurta hittiä keräilijoiden keskuudessa. Taitavat nuo mehu- limsa- ja viinapullotkin olla pääosin tulevaisuudessa muovia.

Nuo Sarvikset ovat kyllä polyeteeniä, joka on polttokelpoinen tuote, samoin kuin monet muut muovilaadut. PVC ei sovellu nykymenetelmillä poltettavaksi kloori- ym- päästöjen puhdistustarpeen vuoksi. Kierrätys tapahtuu lähinnä mekaanisesti rouhimalla uuden tuotteen raaka-aineeksi, tämä edellyttää toimivaa keräysjärjestelmää, jota ei sen kannattamattomuuden vuoksi ole yleisesti käytössä. Erilaisia kemiallisen kierrätyksen menetelmiä tutkitaan. Teollisuuden jätteet, vaikkapa muovimattojen leikkuutähteet, voidaan jo nyt kierrättää tehtaalla ja periaatteessa vinyyliverhouksetkin, jos ne toimitetaan käytön jälkeen esimerkiksi valmistajalle uudelleen pataan laitettavaksi.

Nopea googlaus toi esille erään verhousmyyjän esitteen, jossa ei puhuta pvc:stä mitään. Mukana on kuitenkin vihreä kierrätysmerkki tunnusnumerolla 03, joka merkitsee juuri PVC:tä. Sen vieressä on teksti "ekologinen valinta", minkä perusteluja ei ole sen pitemmälti esitetty. Toisaala esitteessä materiaalille annetaan 40 vuoden takuu ja mainitaan sen olevan kierrätyskelpoinen; sitähän se on, toistaiseksi järjestelmää kierrätyksen toteuttamiseksi ei vain ole. Se ei tarkoita etteikö sitä 40 vuoden kuluttua olisi, ja se on jopa todennäköistä, mutta en usko, että se perustuisi materiaalin toimittamiseen takaisin valmistajalle Kanadaan.

Oikeampaa olisi todeta, että vinyyliverhous saattaa olla ekologinen valinta, jos kierrätysmenetelmät luodaan ja kierrätys toteutetaan sen mukaisesti, mutta mitenkään automaattisesti se ei tule. Esitteen väite vetää siis hieman mutkia suoriksi, mutta luultavaa on että näistä ei kukaan enää 40 vuoden päästä jää kiinni. Verhous kestänee kuitenkin pitempään kuin sitä koskevat esitteet.

Materiaalin estetiikka on toinen asia, mutta toki tuo eettisyyspuolikin liittyy siihen.

[Laurakaisa]

Tuossa "laurakaisa" esittää juuri asenteellista mielipidettään joistakin materiaaleista ja poltaa vuodessa öljyä yhden "vinyylitalon verhouksen verran" eli parempikin tietäjä.

Laurakaisa, tuo fossiilisten polttoaineiden mannekiini, kerskakulutuksen ikoni ja ekoterroristien kruunaamaton kuningatar toteaa olevansa aseeton tämän viattomasta "PVC ei ole kierrätysmuovi" -kommentista lohjenneen, henkilöönsä käyvän raudanlujan argumentoinnin edessä ja vetäytyy siis öljykattilansa katveeseen

[Rosanna67]

[vesahy]

Viikonloppuna käväisin Viron puolella ja huomasin, että muutamat talot olivat vinyylilaudoilla päällystettyjä. Tuntuu siltä, että ne panelit taipuvat paljon helpommin kuin puiset eivätkä palaudu enää ennalleen vaan niihin jää lommo. Jos lommoutuneet panelit korvaa uusilla, niin väriero on aivan selvästi nähtävissä.

[eskoensio]

Tuohon Viro tietoon en ota kantaa, mutta eikö näitä vinyylejä löydy Kanadalaista, Ameriikka laista ja sitten on ainakin vielä Turkkilaistakin tavaraa, eli eroa ehkä näissäkin jotakin löytyy. Sitten tuo asentajakunta linee viimeisin tekijä joka saa tavaran suorana seinälle oikein tai sitten ehkä pieleen. Tässä nyt sitten pitää tehdä arviota mihin päätyy.