Ovenkarmin rakennusohje

[Pekka Huhta]

Täytyy vielä lopuksi tunnustaa että oon kiinnittänyt pari karmia karmiruuveilla ihan karmin läpi...

...ei kai tuo nyt mikään kauhea synti ole. Onko muoviset nastat karmiruuvien peittona vastoin uskontoa? Ei kai kukaan oikeesti lähde noita umpeen kittaamaan !!??

Kyllä mäkin olen niitä ruuvannut suoraan karmin läpi, ei se ole rankarakenteisessa talossa mikään synti. Mutta että muovitulppia...

Joku raja sentään. Ei siinä kittaamisessa mene kuin kolme minuuttia.

Ja ns. normaalirakentajille tiedoksi että kyllä ne risti- ja torxkantaset ruuvit kelpaa kittaamattakin. Siinä menee saranat ja karmit hajalle kun on aikansa yrittänyt ruuvinkantoja putsailla.
Toisaalta uraruuveissa se hyvä puoli että ne on helpompi putsata vanhasta maalista.

Yllättäen helpoin putsattava on kevyt vesiohenteinen kitti ristiuraruuvista. Siihen ei tarvitse kuin lyödä meisseli pikku vasaralla päälle, niin kitti murenee pois. Noita vesiohenteisia kittejä en juuri muuten suosi, mutta tuollaisessa paikassa ne jäävät hauraamiksi kuin maali. Pellavaöljymaalihan menee aivan lasinkovaksi muutamassa kymmenessä vuodessa, hauras kitti irtoaa paljon helpommalla.

Torxit ja muut on sitten huonompia putsattavia, niistä kun kitti ei pääse luistamaan meisselin alta pois niinkuin ristiuraisissa. Niiden ronkkimisessa on aika souvi.

Suorauraisilla putsaan uran yleensä niin että laitan ruuvarin nurkan uran alkupäähän ja lyön vasaralla päälle. Yleensä uran saa taltattua auki parilla lyönnillä ja vimeksi lyön meisselin suoraan uraan uran pohjaan asti.

Pekka

[talo52]

Mutta että muovitulppia... Joku raja sentään. Ei siinä kittaamisessa mene kuin kolme minuuttia.

Ei se ole tietenkään aikakysymys...

Tää on ehkä vähän sama kun jos alkais Jehovan todistajien kanssa keskustelemaan ovensuussa... siis ei saa suuttua nyt... ehkä nää on niitä makuasioita joista ei sovi kiistellä, ja johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Paitsi tietenkin jokaiselle se oma vastaus.

[Pekka Huhta]

Mutta että muovitulppia... Joku raja sentään. Ei siinä kittaamisessa mene kuin kolme minuuttia.

Ei se ole tietenkään aikakysymys...

Tää on ehkä vähän sama kun jos alkais Jehovan todistajien kanssa keskustelemaan ovensuussa... siis ei saa suuttua nyt... ehkä nää on niitä makuasioita joista ei sovi kiistellä, ja johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Paitsi tietenkin jokaiselle se oma vastaus.

Toki jos ostaa kaupsta uuden kamin, niin miksipä ei tökkäisi siihen niitä tulppia jotka karmin mukana tulee. Välttyypähän karmin kittaamisesta ja maalaamisesta.

Mutta kyllä mä kumminkin oisin sitä mieltä että jos alusta asti viittii tehdä karmin, niin on tosi pieni vaiva tehdä se sitten loppuun asti oikein. Ois aika erikoista jos rakentais perinteisen karmin, lykkäis siihen komeet karmilaudat ympärille, maalais koko komeuden lakkamaalilla ...ja sitten koristelisi koko komeuden muovitulpilla.

Mutta tottahan se on että kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee. Hyvä ja kaunis kokonaisuus on kumminkin helppo pilata huonoilla yksityiskohdilla. Mun mielestä jos itse rupeaa tekemään, niin kyllä se kannattaa sitten viedä loppuun asti.

Pekka

[pikkumiäs]

Omat karmit kiinnitetty venäläisellä tyylillä, lattaraudanpätkät upotettu kylkiin. Mikäli mahdollista ei hienompaa mahdollisuutta olekaan kuin seinän paksuset karmit! Nykyään vaan hinnat saadaan alas 90mm karmeilla, varsinkin kun sopivat kertopuuhun ja väliseinärankaan (pelti). Mikäli joku pystyy parempaan kotikonstein kun Pekka, ni epäilen!!

[Harrastelija]

Voisitko pekka kertoa lakkamaalisi reseptin vai onko suoraan kaupasta.

[Pekka Huhta]

Yleensä käytän Uulan ovi- ja ikkunamaalia, mutta jos haluan kunnon kiiltoa, niin laitan kerroksen kiinanpuuöljylakkaa tai Owatrolia päälle. Owa on öljypohjaista venelakkaa, jota olen noissa puuvenehommissa tottunut käyttämään.

Kannattaa huomata että Uulan lakkavalkoinen on sitten ihan valkoista, eikä maalarinvalkoista. Se siis kellastuu ajan mittaan ja jos haluaa vitivitivalkoista, niin siihen pitää sotkea vähän nokea joukkoon, muten se kellastuu. Jos vetää lakkaa päälle, niin nokilisäys on vielä tärkeämpi, muuten pinnasta tulee parissa vuodessa aika kellertävä.

Noki (eli pigmenttinä hiilimusta) tekee maalista aavistuksen verran harmaan, joka toimii vastavärinä vernissan kellertävälle sävylle. Jos maalaa vain pelkällä valkoisella niin pahimmillaan öljymaali alkaa vuosien mittan näyttämään kusenkeltaiselta kun vernissa kellastuu.

Mun kokemuksen mukaan Uulasta tulee kauniin kullanvärinen huoneenlämmössä maalattuna, mutta jos silä maalaa vaikka kylmällä kuistilla, niin se voi mennä aika virtsalle. Ja jos tekee sävytystä vanhoihin listoihin, niin se vaatii aika lailla nokea, koska aiemmin se "maalarinvalkoinen" on oikeasti sävytetty aika kovaksi, jopa kylmäksi harmaaksi.

Pekka

[Oto Hascak]

Ja älkää nyt alkako kinata tuosta smyygeillä/ilman-jutusta, kun molemmat ootte oikeassa.
---
Seuraavaks te tappelette siitä pitääkö sisälistat olla tuumamitoillla vai kelpaako millit...

Ei kinata eikä tapella. Kunhan ollaan eri mieltä ja tarjotaan erilaisia näkökulmia asioihin, se palvelee jokaista sivujen käyttäjää! Pekan kanssa on kiva olla eri mieltä, koska hänen kantansa on yleensä (lue poikkeuksetta ) pirun hyvin perusteltu. On myöskin tavallaan ihan tervettä olla Pekan kanssa eri mieltä, koska Pekka mielipiteineen on sivujen arvostetuimpia "pääpirulaisia", joten hänen ratkaisuilleen on erityisen tarpeellista tarjota vaihtoehtoisia tapoja, että ei vaan erehdytä luulemaan hänen tapansa olevan ainoa oikea tapa.

Eikä tarkoitukseni ole olla missään määrin ilkeä tai ehdoton omine mielipiteineni ja jos joskus siltä tuntuu, niin sitten olen vaan tuonut itseni kirjallisesti pirun huonosti esille.

Tuo Pekan ensimmäisen kuvallisen esimerkin karmi näyttää ihan smyygillä varustetulla, mutta se on varmaankin vaan kuvakulmasta johtuva harha. Karmin päällä kulkevat listat. Ylhäällä oleva vaakalista näyttää karmin vasemman puoleisessa huoneessa olevan matalampi kuin oikealla puolella oleva. Johtuu varmaan kuvakulmasta, mutta pystylistassa oleva profiili yhditettynä kuvakulmaan saa karmin oikean puoleisen huoneen pystylistan näyttämään smyygilliseltä.

Kyllähän se asia periaatteessa on sillälailla, että mitä isommat ovat smyygit, niin sitä tökerömmältä aukko alkaa näyttämään. Jos aukon syvyys kasvaa ihan hullumaisen suureksi, niin pyrkisin jättämään aukosta kokonaan karmit pois (mahdollisuuksien mukaan). Tämä toimii tietysti vaan väliovien suhteen, kun ovella ei tarvitse rajata kylmiä ja lämpimiä tiloja toisistaan.

Kyllähän se tietysti mukavinta olisi, jos karmit ovat edes lähellä aukon syvyyttä. Muutaman sentin smyygi ei ole pahannäköinen, etenkään porrastettuna karmin kanssa. Aina ei ole edes järkevää pyrkiä karmien kanssa samaan syvyyteen kuin aukko on. Väliseinän aukonkin syvyys voi olla yht'äkkiä 12mm levyä + 50mm koolinkia + 150mm hirttä + 50mm koolinkia + 12 mm levyä eli varsin lähellä kolmeakymmentä senttiä. Aika massiiviset karmit tuosta tulisi, tosin on tuollaisessa lävessä smyygitkin massiiviset.

Sama homma ikkunoiden kanssa. Ulkoseinillä olevat aukot alkavat paksuudeltaan olla sitä luokkaa, että karmeja ei ole järkevää tehdä yhtä syviksi (lisälämmöneristetty talo). Homma on pakko hoitaa smyygeillä. Itse koittaisin ensijaisesti puolittaa asian niin, että puolet aukon ja karmin syvyyserosta hoidetaan sisällä ja puolet ulkona. Kun smyygin vielä porrastaa karmin kanssa, niin se saa aikaan paljon siromman vaikutelman ja kaiken lisäksi rajaa smyygin + listoituksen omaksi yksikökseen karmista.

Smyygin porrastaminen tekee vähän saman vaikutelman, kuin karmissa olisi molemmilla puolilla kynte tai profiili eli se tekee aukosta kevyemmän ja siromman näköisen.

[Pekka Huhta]

Ei kinata eikä tapella. Kunhan ollaan eri mieltä ja tarjotaan erilaisia näkökulmia asioihin, se palvelee jokaista sivujen käyttäjää! Pekan kanssa on kiva olla eri mieltä, koska hänen kantansa on yleensä (lue poikkeuksetta ) pirun hyvin perusteltu. On myöskin tavallaan ihan tervettä olla Pekan kanssa eri mieltä, koska Pekka mielipiteineen on sivujen arvostetuimpia "pääpirulaisia", joten hänen ratkaisuilleen on erityisen tarpeellista tarjota vaihtoehtoisia tapoja, että ei vaan erehdytä luulemaan hänen tapansa olevan ainoa oikea tapa.

Näin justiinsa. Mä esitän asioita usein tarpeettomankin jyrkästi, musta on ihan hyvä että esille tulee muitakin näkökohtia. Sitä paitsi tämmönen keskustelu tuo aina hyvin esille ne perusteet, ja just perusteiden tunteminen antaa sitten kelle hyvänsä lukijalle mahdollisuuden arvioida että sopiiko tää nyt omaan hommaan joka ei välttämättä ole ihan tismalleen samanlainen.

Ei oo olemassa yhtä oikeeta totuutta. Jos kaikki vaihtoehdot perustellaan hyvin, niin kukin saa sitten tehdä oman päätöksensä sen mukaan mikä perustelu omasta mielestä tuntuu viksuimmalta.

Pekka

[maalari]

Huhta -Noki (eli pigmenttinä hiilimusta) tekee maalista aavistuksen verran harmaan, joka toimii vastavärinä vernissan kellertävälle sävylle. Jos maalaa vain pelkällä valkoisella niin pahimmillaan öljymaali alkaa vuosien mittan näyttämään kusenkeltaiselta kun vernissa kellastuu.


tälleppä mä kumarran ja mietin tätä kokoo illan
tosin tuo kellastuminen ei ole suinkaan huono juttu vaan monesti se aikaa myöten vasta onkin hieno siitä kusen keltaisuudesta oon kyllä eri mieltä, tai ja kai sit semmoisenkin voi saada,,,

oto ja huhta on kyllä kumpikin oikeassa tuossa karmi jutussa,, mulla on hirsiseinää puukuitulevyn kanssa (karmi tehty puukuitulevyn mukaan) ja sitten on ilman puukuitulevyä ja
karmi tehty sen mukaan,,, bointti on että on se miten vaan niin se pitää istua ilman virityksiä ja siis jos on viritetty niin ne ei saa pistää silmään

Tomppa... sun tunnustus, miten sä oot voinut

[A13]

Tämä ketju on jo uhmaiässä, mutta eipä asia ole siitä vanhentunut. Tein piharakennuksen oveen uudet karmit vanhojen lahonneiden ja murentuneiden tilalle Pekan ohjeiden mukaan ja niiden rohkaisemana, vaikkakin valmiista karmilankusta. Jäin kuitenkin miettimään, kun ohjeissa mainitaan myönnytyksenä nykyajalle käytetyn ruuveja nurkissa, että miten tällaiset sormiliitokset on ennenvanhaan lukittu. Puu- tai rautanaulalla kait, mutta onko naulat lyöty karmin otsapinnalta kaikkien sormien läpi vaiko karmin ulkopinnalta yhden sormen läpi poikittaisen puun päähän?

Kokonaan toinen juttu on sitten, että kun karmipuiden nurkkasovitukset oli tehty ja puut kyllästetty pellavaöljyllä, niin selvisi, että vanhassa ovessa yläpuu on ainoa suurinpiirtein kova osa, joten tarvitaan myös uusi ovi Ja oven koko on niin unkeellinen, että paneloitavaksi sopivaa vanhaa peiliovea ei löydy mistään, mutta onneksi paikallinen puuseppä tekee kehikon melkeinpä puutavaran hinnalla, niin pääsen sitten naputtelemaan kehikkoihin pintapaneelit puukasojen välistä löytyneistä vanhoista komenronovista puretuista paneelilaudoista.

[pelkka]

paneloitavaksi sopivaa vanhaa peiliovea ei löydy mistään

Hmmm, tulin uteliaaksi. Minkäs kokoinen olisi sopiva?

kysyy nimim. kun nyt sen karminkin menit jo tekemään

[A13]

Oven koko on 89 cm x 184 cm. Suurin osa vanhain rakennustavarain liikkeissä tarjolla olevista ovista on kapeampia, ja net, jotka oikean levyisiä ovat, ovat sitten puolestaan liian korkeita. Mutta onneksi paikallinen puuseppä tekee varsin nopsaan ja hyvin edukkaasti kehikon uuteen oveen, joten seinässä nyt ammottava aukko saadaan kohta asiallisesti umpeen.

Tässä vaiheessa voi tietysti jälkiviisastella, että oven kunto olisi kannattanut tutkia ennen karmin tekmistä, koska kummankin ollessa käyttökelvottomia olisi voinut ostaa vanhan oven karmeineen. Alunalkaen tarkoituksena oli kuitenkin saada koko homma hoidettua yhden päivän aikana niin, että ei olisi tarvinnut olla ilman ovea, mutta eihän se(kään) tietysti mennyt suunnitelmien mukaan.

[Pekka Huhta]

Haa, ihan mukava että vanha ohje pulahti pintaan. Jos siitä olis jollekin uudelle taas hyötyä.

Jäin kuitenkin miettimään, kun ohjeissa mainitaan myönnytyksenä nykyajalle käytetyn ruuveja nurkissa, että miten tällaiset sormiliitokset on ennenvanhaan lukittu. Puu- tai rautanaulalla kait, mutta onko naulat lyöty karmin otsapinnalta kaikkien sormien läpi vaiko karmin ulkopinnalta yhden sormen läpi poikittaisen puun päähän?

Molempaa näkee. Yleisemmin kuitenkin sitä että on vedetty ulkopinnalta sormen läpi päätypuuhun. Kun sillä tavalla lyö naulan tai pari suuntaansa niin pysyy ihan hyvin. Niitä koko liitoksen läpi lyötyjä on hirmuinen yrittää purkaa, varsinkin jos ne on vanhoja kunnon prässinauloja jotka melkein ennen katkee kun tulee puusta pois.

Semmoistakin olen nähnyt että on tehty ensin karmi ja sitten on porattu parin sormen läpi päätypuuhun iso reikä ja lyöty siihen tappi. Vähän isompi homma, mutta sillä saa hyvin tiukan ja (todella vaikeasti purettavan ) liitoksen. Semmoisia on tullut vastaan parissa parioven karmissa, joissa nyt oli muutenkin aika hienot liitokset.

Pöydällä sattui olemaan G. E. Aspin Huonerakenteiden Opin kuvaliite ja kurkkasin että mitä siellä suositeltiin. 1900-luvun alun suositukset oli että karmien nurkkiin tehdään oikeat lohenpyrstö- eli sinkkaliitokset. Parissa esimerkissä oli tuota suoraa sormiliitosta nurkassa ja niissä oli lyöty naulat molemmilta puolilta liitokseen, tai sitten porattu reikä koko liitoksen läpi ja pistetty tappi koko matkalle läpi.

Että tapoja kyllä piisaa. Itse vedin ruuvilla tuolta ulkopinnasta päätypuuhun, taisi olla yksi ruuvi molempiin suuntiin per nurkka.

Pekka


Pekka

[Laurakaisa]

Kiitos tämän nostosta! Täältähän löytyy vaikka mitä aarteita. Meillä on kellarissa karmiprojektia vielä tälle kesälle aikataulutettuna. Odotamme enää sitä, että Fein Multimaster saapuu kustin polkemana ja tekee ne karmit vissiin melkein itsestään...

[tuuma]

Odotamme enää sitä, että Fein Multimaster saapuu kustin polkemana ja tekee ne karmit vissiin melkein itsestään...

Toki, toki. Hyökkää varmasti paketin korkattuasi tekemään hommat

Tuosta muusta hommasta sen verran että jotenkin pitäisi kaikki tehdä niin että ovat purettavissa osio kerrallaan. Pekkakin näyttää lipsuvan periaatteesta niin olkoon. Tunnustettakoon että niin mekin. Timpuri joka tuon joskus mainitsi on tuloillaan jälleen parin viikon päästä ja saan varmasti jälleen korvilleni, pari huonetta tuossa vaivihkaa itse vimpuloiden välissä.