Aitan lattian käsittely

[vesahy]

Varmaan tietoa löytyy ketjusta jos toisesta, mutta yritetään nyt kuitenkin täsmäohjetta.

Meillä on ainakin satavuotias aitta, joka oli päässyt aika huonoon kuntoon. Hirsikehikko oln kuitenekin ihan kunnossa, vain muutama hirsi jouduttiin uusimaan, eikä niitäkään koko pituudelta. Vesikattokin pitää jo vettä kun se laudoitettiin uudestaan ja nyt siinä on bitumialuskate ja ruoteet, savitiilet on luvattu toimittaa vielä ennen Vappua.

Pahin ongelma oli lattia. Luonnonkivistä tehty kivijalka on aikoinaan mätetty täyteen maata ja hiekkaa ja sen päälle valettu noin kymmenen sentin betonikansi, onneksi ilman mitään raudoitusta. Kun lattia on ollut jatkuvasti kostea, niin betonin alla maa on jäätynyt ja vuosien mittaan se on painanut kivijalan kivet ulos. Pahimmat paadet roikkuivat kolme-neljäkymmentä senttiä seinälinjasta ulkona. Nyt betonit on heitelty pihalle, samoin täytemaa ja kivijalan harkot paineltu tunkilla takaisin paikoilleen. Uutta lattia varten on rakennettu niskat puolen metrin jaolla.

Lattialankkujen valinta aiheutti pitkää pohtimista ja haikailua. Haikailua siksi, että aitta on kaksikerroksinen ja välikatto on tehty kirveellä veistetyistä lakkuista, joista leveimmät lähentelevät puolta metriä. Ja kun kehikon hirret ovat samaa kaliiberia, niin olisin halunnut alakerran uudesta lattiasta tyyliin sopivan. Siinä kävi kuitenkin sitten lopulta niin, että mulla on tuolla meidän sahalla nyt yhdeksäntuumaisesta aihiosta höylätyt lankut joten höyläpintainen lattia sinne sitten tulee. Sahapintaakin ajattelin, mutta täytyy vaimonkin mielipide sentään joskus ottaa huomioon.

Ja sitten se kysymys. Miten tuon uuden lattian lankut käsittelen? Mitään maalausta sinne en halua enkä lakkausta missään tapauksessa. Vahauskaan ei innosta mutta en halua lautoja ilman mitään suojaakaan jättää. Tällä hetkellä on ykkösvaihtoehtona sively vernissa-pineenitärpättisekoituksella. Onko parempia ehdotuksia? Aitan on tarkoitus palvella seuraavat sata vuotta kesävieraiden majoitustilana.

[vesahy]

Laitetaanpas tähän nyt sitten kuvakin pytingistä.

[Pekka Huhta]

Nyt olisi kyllä semmoinen paikka jossa nämä perinteisimmät tuvanlattian suojausmenetelmät olisivat kauneimmin paikallaan. Ensinnä tulee mieleen suopakuuraus, maitokäsittely taikka kalkkikuuraus. Nämä ovat kaikki käsittelyjä, jotka eivät muodosta varsinaista pintaa puuhun siten kuin maali, lakka tai vernissa, vaan ovat vain hentona suojakerroksena puun päällä. Ne kaikki perustuvat siihen että lattian voi pestä runsaalla vedellä (hankalaa nykyisissä täytepohjalattioissa) ja uudella kuurauksella pinta on kuin uusi. Sillä tavalla tuvan lattia valkaistiin aina jouluksi ja juhannukseksi.

Jos öljyät tai vahaat, niin uusintakäsittely edellyttää aina saman pesun, kuivauksen ja sitten käsittelyn öljyllä taikka vahalla. Voihan niiden uusinnan toki pesemättäkin hoitaa, mutta tuommoiseen vain hitusen suojattuun puupintaan pinttyy ajan mittaan lika sen verran että pesemällä se parhaiten lähtee.

Alkuperäinen lattiahan on varmastikin ollut käsittelemätön tai jollain noista yllämainitusta aineista käsitelty. Nuo myös antavat lattian kulua luonnollisesti, ja jos vieraita on runsaasti, niin eiköhän se sadassa vuodessa ala näyttää ihan siltä kuin sen kuuluukin - vanhalta möykkyiseltä aitanlattialta

Perustietoa noista menetelmistä saa vaikkapa Toivon sivuilta: http://www2.pori.fi/smu/sivut/index.php?p=356

Maaleja ja lakkoja en missään tapauksessa suosittelisi jo sen takia että kun aitta on talvet kylmillään niin sen kosteusvaihtelut ovat suuria ja maali voi alkaa hilseilemään, varsinkin myöhemmin kun kerroksia tulee lisää. Sen lisäksi se tekee turhaan kerroksen joka estää ettei lattia kuivu sisäänpäin. En tiedä että kuinka kuivassa paikassa aitta on, mutta kun keväällä talonalunen on sulamisvesistä märkä niin on kivaa että kosteus pääsee tasaantumaan lattialaudasta myös mökkiin päin.

Pekka

[Pekka Huhta]

Ehkä semmoisena epäkäytännöllisempänä neuvona se että jos todella haluat vanhentaa pintaa ja tehdä siitä aidomman näköisen, niin sitten sitä voi kuurata hiekalla siten kuin aikanaan on tehty. Iso osa "hiekkakuurauksesta" on tulllut ihan vaan isäntämiesten paskaisissa saappaissa sisään, mutta lattiaa on myös puhdistettu hieromalla sitä hienolla rantahiekalla. Menetelmää kannattaa varmasti harjoitella muutamalla irtolaudalla ensin, mutta pikkuhiljaa hiekkakuuraus nopeuttaa sitä luonnollista kulumaa joka jättää pikkuhiljaa oksankohdat vähän koholle ja kiiltämään ja antaa lattialle semmoisen aitanlattian pyöreänpehmeän muodon. Sukkajalassa vieraat ei ehkä ihan kovin nopeasti saa samaa efektiä aikaan :)

Pekka

[vesahy]

Tässä vaiheessa suojaan lattian pahvilla kun on kiireellisempää tekemistä, saa kuivua rauhassa. Lopullisesti käsittelen sitten alkukesästä.

Äsken kävi hakemassa lankut sahalta, eilen höylättyä. Työmaalle niitä kantaessa tuli mieleen, että olenkohan minä ihan täysin järjissäni kun kaiken pitää olla niin komeaa viimeisen päälle. Lankun paksuus on 28 milliä ja hyötyleveys 210 milliä. Ja kaikki täyspitkiä niin ettei permantoon tule yhtään jatkosta. Mutta kun tarkoitus on siis se, että ne ovat siinä seuraavat sata vuotta siten, että edes pojanpojan ei tarvitse muuta kuin ihailla ohikulkiessaan. Ja jos yövieraat riehaantuvat raisuun petipolkkaan, niin ei ainakaan lattia alta petä.

Kiinnitys tulee joka tapauksessa 75 millin harvakierteisillä Hobau-ruuveilla joten jos joskus pitää kurkistaa alla, niin sekin onnistuu isommin rikkomatta. Nyt vaan mietin, että pitääkö siihen niskan ja lankun väliin laittaa jokin pehmeämpi kaistale, pahvia tms.

Täältä löysin myös tietoa asiasta -> http://www.metsankylannavetta.fi/lattia ... uulattioi/

[vesahy]

Tämän näköistä tavaraa, paksuus 28 milliä ja hyötyleveys 21 senttiä.

[Pekka Huhta]

Mä vähän vinkuisin niitä Hobau-ruuveja vastaan. Päältähän tuommoinen lauta pitää joka tapauksessa ruuvata, niin että ne on siellä sitten tikkuna silmässä. Itse ehdottaisin päältä naulaamista ja naulojen upottamista tuurnalla. Jos tuosta ei kuitenkaan tule rossilattiaista vaan eristämätön (niinkuin ymmärsin), niin lattian ylösnostolle ei pitäisi olla mitään syytä. Jos alle pitää päästä niin varaa sitten jokin luukku sinne.

Enkä sitäpaitsi usko hetkeäkään että ruuvaus auttaisi lattian ylösnostossa, päinvastoin. Mulla oli itselläni yläkerran eteisen lattia kolme-neljä vuotta ruuvattuna kiinni siinä välissä kun tein kylppärin ja avasin lattian, mutta en vielä ehtinyt eteisen puolta tehdä. Kuvittelin että ruuvaamalla homma olisi helppo, mutta pskan marjat. Yli puolet lähti nätisti, neljännes kun kaiveli piikillä ja pinseteillä kivenmurua ja muuta paksaa ruuvinkannoista pois ja kymmenestä ruuvista jäi aina yksi tai kaksi jotka ei tulleet sieltä ei itkemällä eikä vollottamalla. Ja sitten kun ne joutuu repimään ruuveja nahkoineen laudasta läpi niin toteaa että jälki on aika julmaa. Päältä naulattu leveä ponttilattia purkautuu kiiloilla ja sorkkaraudalla hyvin sievästi. Ainoat vahingot tulee siitä kun nauloja lyö pintaan, silloin kanta voi nostaa naulanreiän reunoista sälöjä pintaan.

Tämä mun ruuviongelma ilmeni siis kolmessa vuodessa. Edes kolmessakymmenessä lattia voi olla jo niin kulunut että ruuvinkantoja alkaa olla jo liian pinnassa. Milläs upotat sitten syvemmälle jos meisselinkolo on täynnä schaibaa tai kulunut nilelle ja muuten vain ruostunut jumiin, kun niitä ei kuumasinkittynä saa? Ja sama koskee ylös ruuvaamista: sähkösinkki kestää kosteissa oloissa alta vuodesta noin viiteen vuoteen ja sen jälkeen ruuvi alkaa ruostua yhdeksi puuksi niskan kanssa. Ei niitä niin vain sieltä ruuvata pois.

Pekka

[vesahy]

Tätähän tämä on, päätöksiä täytyy tehdä hirveällä kiireellä, välillä paniikissa.Onneksi on netti ja google, jolla voi hakea tietoa mutta usein se onkin sitten sitäsuntätä ja eri neuvot keskenään ristiriitaisia. Timpurit odottavat koko ajan materiaalia ja ohjeita siitä mitä pitäisi tehdä. Täytyy vaan yrittää tehdä pikaisia päätöksiä näillä perusteilla. Hobau-ruuvit tuntui löydettyjen tietojen perusteella parhaalta ratkaisulta ja olin kyllä ihan siinä uskossa, että ne saisi tarvittaessa irti ruuvattua. Minulla ei koskaan enää sellaista tarvetta tule, joten tulevien sukupolvien varalta tällaisen valinnan olen tehnyt. Kun on vaikea enää peruuttaa niin taidetaan nyt sitten pysyä suunnitelmissa ja ruuvata lankut kiinni.

Pieni epäilyksen siemen kuitenkin nyt jäi. Älä silti Pekka tunne pistosta sydämessäsi, hyvä kun tuot kaikki tietosi ja ohjeesi esille. Ja sitäpaitsi, laittoi ne lankut millä tavoin tahansa kiinni, niin jos ne joskus joutuu irroittamaan, niin rumia kolojahan siitä jää.

[vesahy]

Viimeisenä ajatuksena eilen illalla ennen unen tuloa välähti mieleen, että jospa vetäisisi lattian vernissan sijasta ihan oikealla sinkkivalkoisella? Sehän kovettuu aika kovaksi kalvoksi eikä kuitenkaan näytä maalatulta vaan pikemminkin nuollulta. (Tämä on nyt niitä unenhouruisia juttuja, jotka aamulla naurattavayt jos yleensä muistuvat enää mieleen). Mutta mistä sinkkivalkoista kun EU kuulemma on senkin jo ehtinyt kieltää?

Entä sitten tällainen käsittely?
http://www.domusclassica.com/tuote/latt ... c4b811e59e

[PetteriKivimäki]

Ei sinkkivalkoista sinänsä ole kielletty, vaan maalinvalmistus tärlpätillä tai jotain. Sinkkinvalkoista pigmenttiä saa tarvittaessa.

Minä äänestäisin myös nauloilla laiton puolesta. Jos joskus täytyy avata lattia ja poistaa naulat, niin paksut ja ruosteisetkin naulat on helppo poistaa lankuista naulanrepijällä



tolla siis vedetään kiiloilla irrotetusta lankusta naula läpi menosuuntaansa. Tulee siistimpi lopputulos verrattuna avautuvan ruuvinkannan repimiseen..

[vesahy]

Laudat on jo ruuvattu kiinni. Ja komia lattia onkin. Nyt sitetn täytyy vaan päättää se käsitrtely tai käsittelemättä jättäminen.

[vesahy]

Kyllä se nyt vaan on niin, että uusi on uutta ja vanha on vanhaa. Kun se uusi lattia on niin perkeleen uuden näköistä niin olkoon. Öljyän sen, että se ei ottaisi likaa niin herkästi ja olen koppava sitä, että kaunishan se on. Ajattelen hiukan museoissa olevia maljakoita, jotka on koottu niistä siruista mitä on sattunut kaivauspaikoilta löytymään. Puuttvat palaset on sitten korvattu uudella materiaalilla ja erott näkyvät selvästi.

[Pekka Huhta]

Jos öljyät, niin anna kuivua hyvin ennen käyttöönottoa ja pyydä vieraita ottamaan kengät pois sisällä. Öljyttyyn lattiapintaan tarttuu pöly kulkuväylille aika näkyvästi erityisesti silloin kun öljy on vielä vähänkään tuoretta.

Vaihtoehto tuokin, eikä huono sinänsä. Ei estä suopakuurausta tai kalkkikuurausta, mutta maito ei tartu ennen kuin pintaa on pidempään kuivatettu, kulutettu ja pesty. Hyvä kuitenkin ettet päätynyt siihen sinkkimönjään, se olisi ollut hankalampi ja olisi estänyt käsittelyn vaihdon myöhemmin (paitsi maaliin).

Pekka

[vesahy]

Lattia oli suojapahvien alla yli talven ja vasta tänä kesänä käsittelin sen. Sivelin kahteen kertaan Hempelin värittömällä teak-öljyllä ja olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Puun väri ei muuttunut, sai vaan hiukan samettimaista kiiltoa ja nyt se on likaa hylkivä ja varmaan helppo pitää puhtaana. Ensi kesänä sitten rakennetaan lisää, tehdään ikkunat ja roudataan sängyt ja lipasto sisään ja siinä meillä on vierasmaja. Vaimo tuo aidot räsymatot lattialle. Viime syksynä vedettiin maakaapeli nurkasta sisään ja ehdittiin asentaa yksi tuplapistorasia ja ulkovalo oven päälle. Lopullinen sähköistys sitten kunhan ehditään.