Onkos joku entistänyt vanhat ns. vaneriovet?

[Minttu]

Meidän talossa (vm.-53) on alkuperäiset väliovet ja komeronovet. Väittävät vanerioviksi, en tiedä, mutta ovat painavat ja ovat kivasti tummuneet punertavan ruskeiksi vuosien saatossa. Samalla niihin on jääneet 50 vuoden ajalta kaikki töhnä ja ns. pasha. Haluaisin uusia pinnan ja säilyttää nykyisen sävyn ja ulkonäön, mutta onko jollakulla vinkkejä miten se kannattaa tehdä? Onko maalipesu tai/ja hionta hyvä ajatus, sitten värillinen lakka? Alkuperäisestä käsittelystä ei ole tietoa. Olen opiskellut Tikkurilan ovenkäsittelyopasta, täytyy vielä kurkata museoviraston sivuille.

[MM]

Tummunut sävy voi olla vernissaa. Jos pinnassa on röhnäinen lakka, se kannattaa poistaa infrapunalaitteella tai maalinpoistoaineella. Pinnaksi meillä laitettiin keittiön kaapistoon pelkkä vernissa, se on mattapinta ja omalla tavallaan tunnelmallinen, vanhenee kauniisti patinoituen. Toinen vaihtoehto on uusi lakkakerros, jos tykkää kiiltävästä ja "siististä". Siinä sitten naarmut ja kolot näkyvät rumemmin pidemmällä tähtäimellä, mutta pyyhkiminen on pienemmän kitkan vuoksi kevyempää.

[liisa]

On tosiaan kunnostettu ovia, on siis ihan uupumiseen asti! Nimittäin minussa rmt-talon koivuvaneriset ovet ovat todella kauniita. Valitettavasti meillä vain edellinen asukas oli osan ovista maalannut joten kunnostuksessa on riittänyt töitä, eikä kaikkia ovia ole vieläkään ehditty tehdä.
Mutta itse sain omasta mielestäni parhaan tuloksen aikaan seuraavasti:
- maali, lakka yms pinta pois (itse ensin olen skrapannut kuumailmapuhaltimen kanssa enimmän maalin, sitten laittanut maalinpoistoaineen ),
- sitten pinta hiotaan tasaiseksi ja kauniiksi (olen käyttänyt tasohiomakonetta ja hiekkapaperia)
- sitten Osmocolorin öljyvaha pintaan. Voi käyttää joko läpikuultavaa tai kevyesti sävytettyä, riippuen ovien kunnosta. Itse olen käyttänyt läpikuultavaa.
Tuloksena kaunis silkinhimmeä pinta.

Työmetodi on osin itse (kokemuksen kautta) opittu, osin idean pohjana taannoin Kodin kuvalehdessä ollut artikkeli.
Aion pikkuhiljaa putsata myös lakkaiset ovet, vaikka se on se alkuperäisin pinta. Lakka vain tahtoo naarmuuntua ja öljyvahassa ei näy pienet kolhut - joita olen surutta jättänyt, koska minusta elämä saa näkyäkin.
Vinkkinä vielä, että lakka ei lähde lämpöpuhaltamalla, se vain palaa tahmaksi pintaan. Samoin se tukkii hiekkapaperin heti. Eli ainoa keino on ottaa se myrkyillä eli maalinpoistoaineella pois. Työ kannattaa tehdä ulkona kesäaikaan niin ei mene höyryt nenään
Summa summarum: hirveä työ, mutta tulokseen voi olla tyytyväinen.

[Sara]

En tiedä käyttäytyykö eri lakat eri tavoin tai käyttäytyykö lakka eri pinnoilla eri tavoin, mutta itse olen poistanut lakkaa (ellen nyt ihan väärässä ole) vanhoista huonekaluista kuumailman ja kaavinraudan avulla, minkä jälkeen tietysti hioin pinnat. Olen myös hiomalla poistanut lakkaa; kannattaa ensin hioa pienellä teholla lakan pinta rikki, minkä jälkeen vasta lisätä kunnolla tehoa. Tällä tavalla lakka ei niin sula paperiin ja tuki sitä.

[pakoistinen]

Meillä oli maalatut komerojen ovet. Käytännössä haluttiin maalata ne, joten riitti että otettiin epäkeskohiomakone ja rällyteltiin maalipinnat tasaisiksi. Tartuntapohjamaali päälle, ja sen jälkeen tavallinen öljypohjainen maali. Hyvät tuli. Maalatun pinnan päällemaalaus kannattaa tehdä aina öljypohjaisella.

[Pekka Huhta]

Olen joskus putsaillut noita lakkapintoja pieniltä alueilta sinolilla tai tinnerillä. Mulla on nyt silmissä semmoinen kauniin ruskeanpunainen komeronovi, jonka LEA-kahvan ympärillä on ensin vaaleempi alue josta vanha vernissa on kulunut pois ja sitten sen ympärillä kauniisti ihan silkkaa ihmislikaa

Jos lika on sitä pehmeää, kynnellä pois raaputettavaa miähnää, niin sitä voi kaapia pois poistamatta koko lakkaa. Ensin otetaan sikli jolla varovasti kaavitaan suurin osa sotkusta ja sen jälkeen pintaa voi tasoitella varovasti liuottimilla. Koita ensin Tärpättiä, sinolia, sitten asetonia ja viimeksi tikkurilan tinneriä. Tavallinen rasvalika liukenee pikkuisen tärpättiinkin, ja se ei vahingoita lakkaa juurikaan. Sinolilla lähtee vähän vahvemmat sotkut, asetoni puree rasvaan todella tehokkaasti ja tinneri on jo semmoinen ökötti että siihen sulaa vanha selluloosalakkakin.

Jos rätti tarttuu lakkaan (eli lakka sulaa merkittävästi kun pyyhit sitä jollain yllämainituilla) niin lopeta homma ja palaa takaisinpäin. Tarkoitus on sulattaa lika, ei lakkaa, vaikka osa liuottimista pikkuisen pehmentää lakkaakin. Ja kaikkien tarkoitus on vain putsata se mitä siklaamisesta jäi yli, ei uittaa koko ovea myrkyssä.

Yleensä en tykkää näistä kemikaaliratkaisuista, mutta jos niillä on mahdollista säilyttää vanha lakkapinta ja sen patina niin minusta se on sen väärti.

Lika ja vernissa tukkivat hiekkapaperit hetkessä, eli senkin puolesta siklaaminen on paljon parempi keino tuohon kuin hionta.

Pekka

[Minttu]

Kiitos lukuisista vastauksista. Taidan ensiksi kokeilla Pekan ehdotusta ja noita "myrkkyjä". En halua missään tapauksessa tuhota patinaa tai pintaa jos vain vähemmällä pääsee. Lakka-/vernissapinnassa ei ole muuta vikaa kuin tuo pinttynyt töhnä, ihmeen hyväkuntoisina on säilynyt yli 50 vuotta. En voi lakata ihmettelemästä sodanjälkeistä laatua, joka tässä talossa tulee jatkuvasti vastaan alkuperäisissä ratkaisuissa!

[MM]

Pinttynyt töhnä lähtee oivallisesti valkoisella tahranpoistosienellä, jota saa eri kauppanimillä. Se kuluu melko nopeasti, kuin pyyhekumi eli käy pikkuisen tyyriiksi, mutta pari kertaa vuodessa sen kestää hyvin. Ylläpitoon sitten hyvä mikrokuituliina.

[Tomppa]

Jos lakkapinnan haluaa uusia kokonaan niin paras keino on maalinpoistoaine(paras on Nitromors) ja työvälineiksi tavallinen kapea pakkelilasta ja teräsvilla.Homma toimii niin että maalinpoistoainetta levitetään oven pintaan reilusti,annetaan vaikuttaa n.10-20 min ja tämän jälkeen lastalla työntämällä poistetaan irronnut lakka.Käsittely uusitaan kunnes suurin osa lakasta on saatu irti,yleensä n.3-4 kertaa.Tärkeätä on antaa maalinpoistoaineen vaikuttaa levityksen jälkeen ennen kaapimista.Kun suurin osa lakasta on saatu poistettua,levitetään taas maalinpoistoainetta,annetaan vaikuttaa ja hangataan syiden suuntaisesti karkealla(nro.2 tai 3) teräsvillalla loput lakat pois.Teräsvillan tulee tosiaan olla karkeaa,hienoimmat 0-0000 karkeudet voi unohtaa.Kun viimeisetkin lakan jämät on saatu pois,pyyhitään pinta sinolilla joka poistaa maalinpoistoaineen rippeet.Tähän voi käyttää myös niitä hienoja teräsvilloja(0-0000).Homma kuulostaa työläältä mutta todellisuudessa on huomattavasti helpompaa kun esim.hiominen.Homman paras puoli on se että menetelmä poistaa pinnasta vain lakan ja jättää pienet kolhut,naarmut yms.elämisen jäljet ja on suoraan valmis uudelleen pintakäsiteltäväksi ilman hiontaa.Esimerkiksi sikli tottumattomissa käsissä saa aikaan paljon enemmän vahinkoa kun maalinpoistoaine,epäkeskohiomakoneesta puhumattakaan.Jos haluaa säästää vanhan lakkapinnan niin Pekan ohjeet olivat hyvät.Lisäisin vain että esim.sinolilla tai tärpätillä puhdistettaessa on tuo 000-0000:n teräsvilla oiva kaveri.Ei kun kokeilemaan!

[Hower]

Sain juuri valmiiksi yhden mäntyviilupintaisen oven.
Ärsyttävän näköisiä (varastoinnista johtuvia) naarmuja oli sen verran paljon, että pelkkä lakanpoisto ei olisi riittänyt. Vedin sitten siklillä koko oven puhtaalle puupinnalle osittain niinkin paksusti että pahimmat naarmut sain pois. Pelkäsin ensin että ovi tulee liian "uuden" ja vaalean näköiseksi, mutta lakattuna ovi ei nyt eroa yhtään muista vanhoista ovista. Kyllä se ajan patina jäi kuitenkin jäljelle jollakin tapaa.
Sikli on kyllä aivan ehdoton kapine, puhdasta tulee siisteinä lastuina ja pinnan laatu on paremmin hanskassa kuin konehionnalla.
Eikä tule pölyä...

Vastaavalla tavalla olen putsannut myös koivu/koivuviilu-kalusteita.

[Tomppa]

Sikli on toki hyvä työkalu oikeaan paikkaan käytettynä.Se että pinta puhdistuu lastuina kuten Hower kirjoitti ei välttämättä ole hyväksi eritoten viilutetuilla pinnoilla jotka liian innokas siklaaja siklaa helposti puhki jonka jälkeen vaihtoehdoksi jää vain uudelleen viilutus.Sama käy helposti epäkeskohiomakoneella kun käyttää karkeaa laikkaa ja erityisesti reunaalueilla.Massiivipuiset ovat tietysti eri asia.Tottakai jos homma on hallussa ja haluaa siistin ja naarmuttoman pinnan on työvälineet aivan oikeat.Jokainenhan käyttää sitä mikä parhaiten käteen sopii.Edellisen kirjoitukseni tarkoitus oli neuvoa menetelmä jolla vanha puupinta voidaan säästää ja vain pintakäsittely uusia.Jos pinta tosiaan on niin kärsinyt että pinta on hiottava niin sikli ja/tai hiomakone on erittäin hyvä vaihtoehto.Liian usein vain törmää pintoihin jotka on hiottu epäkeskohiomakoneella liian karkealla paperilla ja koneen "kihara" näkyy pintakäsittelyn läpi.Erityisen pahalta tilanne näyttää tummaksi petsatuilla pinnoilla.Silloin ei ainakaan patinan säilymisestä kannata puhua!!Howerin kanssa olen täysin samaa mieltä siitä että terävä sikli peittoaa hiomakoneen mennen tullen.

[Hower]

Jeps...ei mulla muuten mitään hinkua olisi sitä ovea ollut saada niin "puhtaaksi", mutta joku oli varastoinut sen muiden levyjen väliin ja muutama hiekanmurunen oli tehnyt sennäköstä naarmua etten viitsinyt katella.

[Pilli]

En ole varma onko tätä kysytty jonkin muun aihepiirin alaisuudessa..

Mutta onko kenelläkään vinkkejä ovien käyttömahdollisuuksista?

Itseäni henkilökohtaisesti ahdisti suuresti miljoonat ovet, joita vanhoissa rintamamiestaloissa on tunnetusti käytetty..tarkoituksena olisi ottaa pois suurin osa..

Hieman olen harkinnut, jos vanhoista ovista pystyisi tekemään hyllyjä tms.. kokemuksia

[vesamaan]

Hävettää
Mä tein neljästä ovestä hiekkalaatikon pihalle... Kesti vissiin kaks vuotta ja piti kerätä säleinä pois. Nyt ottaa pattiin moinen hölmöily.

[mich]

Puuhastelin komeron ovista leikkimökkiin keittiöhyllystön. Oven sisällähän on semmoista vanerisäleikköä, joten aika tarkkaan piti miettiä miten päin ovea leikkaa että sattuu nätti sivu ulospäin. Loppupalat polttelin kakluunissa, melkoisen tohinan piti se säleikköosasto.