salaojat

[hoogee]

Jos 50 vuotta on pärjätty ilman salaojitusta, niin onko järkevää sitä nytkään rakentaa?
Vettä kellariin (seinän ja lattian rajasta) tulee tipoittain vain kovilla sateilla, enkä ole todennut mitään vaurioita syntyneen rakenteissa.
Talo sijaitsee savisella maalla ja eniten pelottaa mahdollinen maan kuivuminen niin, että talo vielä vajoaa. Onkos kenelläkään kertoa vinkkejä miten pulmani ratkaisen ?

[Matti Alander]

Mikäli kellarisi on alkuperäisessä kunnossa ja lattioiden, sekä seinien sisäänpäinkuivuminen on mahdollista. Korvausilma-aukot tukkimatta ja piipun räppänät auki. Toimii rakenne kohtuullisesti.
Maakallistukset pitää olla talosta poispäin ja rännivedet kouruilla johdettuna n. 3 metriä perustuksista ulospäin.
Mutta jos päädyt muuttamaan kellarikerroksen käyttötarkoitusta asuintiloiksi on remontti aloitettava ulkopuolelta, salaojituksin ja eristämällä maanvastainen seinä esim. salaojittavilla lämmöneristeillä.

[Saija]

Itse olen miettinyt, kuinka yleistä tuo talon painuminen salaojituksen myötä mahtaa olla.. Miten riskiä voi ennakoida, miten painumisen välttää?

[kirsi]

Meidän talossa on pieni käytöstä poistettu kellari, joka on eristetty muista rakenteista. Talossamme on graniittinen kivijalka. En liioin ymmärrä, miksi talomme ympäristö pitäisi salaojittaa kun maa on savista ja maa viettää talosta pois päin.

Eihän graniitti nosta vettä kapillaarisesti?

-Kirsi

[Matti Alander]

Olet oikeassa useinkaan salaojituksella ei ole paljonkaan merkitystä. Salaojitus on pääsääntöisesti pohjaveden pinnan säätelyä varten.
Tärkeämpi olisi kunnon rännivesijärjestelmä ja jos vierustat avetaan, niin eristys ja salaojitus voidaan melko pienin kustannuksin tehdä samaan kaivantoon.
Graniitti ei ole kapillaarista, mutta saumat ovat usein betonia ja se taas on hyvinkin kapillaarista, kosteudennousu voi olla jopa 3 metriä.
Graniitti perustus on hyvä, mutta nykyisin uusiin taloihin tulisi liian kalliiksi.

[hoogee]

Kiitos mielipiteistänne !

Vielä sen verran aikaisempaan viestiini lisään, että vaikka talomme onkin "perustettu savipohjalle" niin keväisin ja kovilla sateilla olen havainnut, että kellarin lattialaatan alla on vettä. Kun siis vettä tulee riittävästi niin ei savikaan sitä pidättele. Olenkin ajatellut pyytää rakennesuunnittelijalta arviota mahdollisten korjaustoimenpiteiden tarpeellisuudesta, toteutustavasta ja kustannuksista.

[Matti Alander]

Saattaa olla, että salaojituksessasi on vikaa ja se toimii osittain, mutta ei päästä salaojien keräämää vettä purkautumaan.
Yleisiä toimimattomuuden aiheuttajia ovat: Juuret tiiliputkistossa, liete tukkinut tiiliset salaojitusputket, koska perusvesikaivon lietetilaa ei ole koskaan tyhjennetty. Tiiliputki on rikkoontunut ja rikkoontuma löytyy yleisesti porrasmontun tai autotallin ajoluiskan kohdalta, jossa maata on vähän päällä ja putkisto on useiden jäätymisten takia rapautunut olemattomaksi. Taloon on tehty muoviputkella sujuttamalla betoniputken sisään viemäriremontti ja samalla salaojaliitos on jäänyt tekemättä.
Kuitenkin jos rakennuksen kellari aiotaan ottaa asumiskäyttöön, kannattaa remontti aloittaa ulkopuolelta salaojittamalla ja eristämällä, jotta rakenteet pysyisivät kuivina.

[hoogee]

Insinööri kävi katsomassa kellarimme rakenteet ja ehdotti salaojitusta ja lämpöeristämistä ulkopuolelta. Kyselin myös mahdollisesta talon painumisvaarasta, mutta ongelmaa ei hänen mukaansa tule. Salaojitus olisi mahdollista tehdä normaalisti anturan alapuolelle, koska pohjaveden pitäisi laskea huomattavan paljon ennen kuin painumisesta olisi pelkoa.

Tiedustelin asiaa myös toiselta insinööriltä, joka sanoi, että toki painuminen täytyy huomioida ja mahdollisesti salaojitus tehdä anturan yläpuolelle niin ongelma vältetään. Mutta onko tällaisesta salaojituksesta mitään hyötyä kun miettii vielä mitä se maksaa.
Ketäpä taas uskoa ? Onko kellään kokemuksia ?

[Anak]

Meillä tehtiin salaojitus, ulkopuolinen vesieristys (patolevyt) ja styroxit vielä patolevyn päälle. Kuivui kellari ja loppui "mullan" haju todella nopeasti, parissa viikossa. Tietenkin kellarin ilmanvaihdosta täytyy huolehtia jatkossakin. Painumisesta en tosin osaa sanoa mitään mutta tuollainen hyöty salaojituksesta ja patolevyistä oli meidän tapauksessa.

-Antti

[Matti Alander]

Salaojitustaso viedään rakennustapaohjeiden mukaisesti anturan alapuolelle.
Jos taas antura sijaitsee huomattavan alhaalla, niin nyrkkisääntönä voidaan pitää minimisyvyytenä vähintään 300 mm lattiapinnan alapuolelle.
Paras tietysti on jollei pohjavesi pääsisi kosketuksiin anturan kanssa.
Käytettäessä salaojittavia lämmöneristeitä, kosteusvirta kääntyy rakennuksesta poispäin jo huomattavasti ennen lattiapintaa. Jos antura tai seinärakenne on kapillaarinen, esim. kiinni kalliossa tai erittäin kosteassa maaperässä, suosittelen kaksinkertaista levykerrosta ( 200 mm ) rakenteen alaosassa, tehokkaamman kuivumisen aikaansaamiseksi.
Patolevyillä eristettäessä on syytä välttää sisäpuolen pinnoittamista, jotta kosteus voi siirtyä sisäilmaan.
Patolevy ja sisäpuolen tiivis pinnoittaminen samanaikaisesti lisää kahden tiiviin pinnan ansiosta huokoisalipainetta ja kapillaari-ilmiö kiihtyy.

[maanma]

Lisään pienen täydennyksen edelliseen -

Kun kapilaari-ilmiö kiihtyy niin kosteus nousee kapilaarisesti korkeammalle.

[Matti Alander]

Lisätietoa kapillaari-ilmiöstä, mikä on ehkä rakennuskantamme salakavalimpia kosteusteknillisiä ongelmia, liikkuessaan rakenteiden sisällä.
Varsinkin rintamamiestaloissa suuri osa kellarin ja perustuksien kosteusteknisistä ongelmista aiheutuu rakenteen kapillaarisuudesta.
Kapillaarisuuden kimppuun käydään aivan liian usein tiivistystekniikalla, joka vaan lisää huokoisalipainetta ja estää rakenteen kuivumisen.
Yleensäkin kosteusongelmat ovat monen tekijän aiheuttamia, joten näiden ratkaiseminen ei ole aivan helppoa ammattilaisillekkaan, lisäksi vanhan korjaaminen poikkeaa huomattavasti uuden rakentamisesta, joihin rakennustapaohjeet perustuvat.
Salaojasora on hyvin yleisesti käytetty kapillaarikatko, mutta todellisuudessa kapillaarisuus määräytyy hienoimman ainesosan mukaan ja täten salaojasora ei käytännössä katkaise kapillaarisuutta laisinkaan.
Jotta voisimme olla varmoja, että katko toimii myös käytännössä on pesty sepeli, salaojittavien lämmöneristeiden lisäksi parhaita vaihtoehtoja.
Tietysti myös erittäin tiiviit lämmöneristeet, muovikalvot ja huovat toimivat kapillaarikatkoina, mutta samalla ne myös estävät rakenteen kuivumisen luonnollisesti ulospäin.
Muutamia kapillaarisia kosteudennousuja seuraavassa: Betoni 3 m, savi 300 m, hiekka 1 m, pesty sinkeli 15 cm, kevytsora 15 cm hyvälaatuisena, salaojittavat lämmöneristeet max 0,5 cm jne...
Parhaiten kapillaariongelmat voitetaan käyttämällä hyväksi hengittäviä hyvin lämmöneristettyjä rakenteita, jolloin kosteus pusketaan vesihöyrynä pois rakenteesta, huonoimpia vaihtoehtoja ovat: Sisäpuolinen lämmöneristäminen ja molemminpuolin olevat tiiviit pinnoitteet, jolloin kosteus saattaa nousta kapillaarisesti katonrajaan asti.