Kongo

[PETEBJ75]

Tervapaperi tulee sitten rakenteen kylmälle puolelle.

Joo siellä ulkona olenkin tähän mennessä sitä enimmäkseen tavannut hirsirakennuksissa ja sitten myös purun molemmin puolin tällaisissa puurankarakenteissa, mutta myös esim. noissa ketjuissa ihmiset on käyttäneet sitä sisäpuolella:

http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic ... 25#p124725

http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic ... ri#p125385

Eli ei pitäisi olla mitään ongelmaa vai jäikö multa jotain ohi ja ymmärtämättä?

Se verkkovahvistettu tuulensuojapaperi on äärettömän vahvaa ja hyvää. Oisit ottanu sitä vaan

... Ja kallista. Olisin lisäksi joutunut ottamaan sitä noin 30m liikaa varastoitavaksi ja kun ei ollut tosiaan mitään referenssejä, kun taas tervepaperirullassa määrä oli just se mitä tarvittiinkin tällä erää. Mutta jos tervapaperi ei käy, niin vielä ehtii vaihtamaan ja tilaamaan vaikka mitä ekopaperia (5X) tai sitten tuota yllämainittua (kun tietysti tuli taas lomien/ sähkötöiden ym. takia viivytystä, ettei saatu seiniä kiinni ennen joulua). Mutta oikeasti vain muutama päivä työtä niin pääsee jo tapetoimaan.

Eli rakenne, joka nyt (tekeillä): ulkoverhous, laudoitus, purut, vaakalaudoitus, vital, ilmansulku (tervepaperilla) huokolevy, makulatuuripaperi, paperitapetti. Myöhemmin mahdollisesti myös tuulensuojalevy ulos, jos ulkoverhous uusittava. Nyt se näyttää aika epätodennäköiseltä, eli vain alaosa verhouksesta vähän pehmeää joistain nurkista (joihin vesi saanut valua suoraan saaveista).

Ajan saatossa on käytetty vaikka mitä materiaaleja tulitikkuaskeista sanomalehtiin. Kommettini perustuu vain siihen tervapaperipaketissa olevaan huomautukseen, jossa kehoitetaan käyttämään vain rakenteen kylmällä puolella..

Kallista tuo verkkovahvistettu on kylla sitä ei voi kieltää, enkä sitä itsekkää onstanut ennenkuin vasta remontin loppuvaiheilla. Mutta jatkossa ostan vain sitä. Bauhaussissa tais olla aika lähelle 40€ 60m2 rulla.

[Oto Hascak]

Mitä paperia tyuo on? Näyttää ihan voimapaperilta (eli postipakettien käärepaperilta).
---
Ja käytätkö nurkissa samaa/ eri kuin seinässä muuten? Meillehän se ilmansulku tulee pienen lisäeristekerroksen päälle, mutta kuitenkin huokolevyn alle ihan kuten sinullakin.

Kuvassa on nurkkaan vetäisty ekovillan x5. Mä käytän sekaisin molempia, x5 ja tervapahvia, hiukan paikasta riippuen. Eli tasaisilla ja suorilla paikoilla tervapahvia ja x5 säästän paikkoihin, joissa joutuu paperia taittelemaan/muotoilemaan pohjan mukaan. Tämä ihan taloudellisista syistä eli kallista x5 laitan vain pakon edessä ja huomattavasti halvempaa tervapahvia eli bitumivuorauspaperia aina kun on mahdollista. Seinään mulle ei suoranaisesti tule paperia eli pelkät halteksit. Tosin seinän kriittisissä paikoissa eli nurkissa sekä katon ja lattioiden rajassa on seinässäkin paperi.

Tervapaperi tulee sitten rakenteen kylmälle puolelle.

Joo siellä ulkona olenkin tähän mennessä sitä enimmäkseen tavannut hirsirakennuksissa ja sitten myös purun molemmin puolin tällaisissa puurankarakenteissa

Mulla tulee lämpimälle sekä kylmälle puolen... En ole huolissani. Lämpimällä puolen tervapahvia tulee löytymään heti lattialautojen alapuolelta sekä kattopaneeleiden yläpuolelta.

[tintu]

tintu kirjoitti:
Mitä paperia tyuo on? Näyttää ihan voimapaperilta (eli postipakettien käärepaperilta).
---
Ja käytätkö nurkissa samaa/ eri kuin seinässä muuten? Meillehän se ilmansulku tulee pienen lisäeristekerroksen päälle, mutta kuitenkin huokolevyn alle ihan kuten sinullakin.


Kuvassa on nurkkaan vetäisty ekovillan x5. Mä käytän sekaisin molempia, x5 ja tervapahvia, hiukan paikasta riippuen. Eli tasaisilla ja suorilla paikoilla tervapahvia ja x5 säästän paikkoihin, joissa joutuu paperia taittelemaan/muotoilemaan pohjan mukaan. Tämä ihan taloudellisista syistä eli kallista x5 laitan vain pakon edessä ja huomattavasti halvempaa tervapahvia eli bitumivuorauspaperia aina kun on mahdollista. Seinään mulle ei suoranaisesti tule paperia eli pelkät halteksit. Tosin seinän kriittisissä paikoissa eli nurkissa sekä katon ja lattioiden rajassa on seinässäkin paperi.

Okei, tuon näköistä se siis on se kuulu x5:nen. Tervapaperi tosiaan repeää aika helposti. Täytyy katsoa jos jostain muusta, eli siitä toisesta, paikallisesta rautakaupasta saisi x5:sta hyllystä. Tuo pvc-verkkovahvistettu ilmansulkupaperirulla mikä minulle ensin sattui kärryyn, maksoi tosiaan melkein kolminkertaisesti tervapapruun nähden. Eli kanta-asiakasalennuksineen pitkälle yli kuuskymppii 60m2:n rulla. Eikä täältä kannata lähteä yhden rullan takia kehälle tai muuallekaan pääkaupunkiseudun ruuhkiin ostoksille, vaikka jossain olisikin samaa tavaraa halvemmalla. Oma aika on kortilla – ja sitten palaahan niihin kilometreihinkin jo helposti sen syntyneen säästön verran rahaa, että plus miinus nolla.

tintu kirjoitti:
PETEBJ75 kirjoitti:
Tervapaperi tulee sitten rakenteen kylmälle puolelle.


Joo siellä ulkona olenkin tähän mennessä sitä enimmäkseen tavannut hirsirakennuksissa ja sitten myös purun molemmin puolin tällaisissa puurankarakenteissa


Mulla tulee lämpimälle sekä kylmälle puolen... En ole huolissani. Lämpimällä puolen tervapahvia tulee löytymään heti lattialautojen alapuolelta sekä kattopaneeleiden yläpuolelta.

Kiitos tiedoista.

[Oto Hascak]

Lattialaudat kävin höyläyttämässä. En käyttänyt entistä lankomiestäni höylärinä, kun tuo tuntui olevan kovin kiireinen. Kahden kuukauden odottelun jälkeen olin kypsä googlettelemaan seuraavan rahtihöyläämön. Valinta kohdistui Vampulassa olevaan Arolan höyläämöön, josta ei pahaa sanottavaa ole. Palvelu oli hyvää ja homma sujui sovitulla tavalla. Hintaa höyläykselle tuli 0,18 euroa/metriä. Mainittakoon, että Transiitin perässä toin tuliaisina rutikuivaa kutterinlastua, jota kyseisestä höyläämöstä saa ostaa mielestäni varsin edukkaasti: 0,5 euroa/jätesäkki. Kahdenkymmenen euron sijoituksella Transiitin tavaratila oli tupaten täynnä keltaista kultaa.

Nyt lattialaudat ovat olohuoneessa kuivumassa kamiinan lämmössä. Helmikuussa nuo olisi tarkoitus hakata lattiaan. Kun ei noita lauta-aihioita ole kahteen vuoteen nähnyt, niin olin jo ehtinyt unohtaa niiden koonkin. Oli siis varsin iloinen yllätys havaita, että aihiot olivatkin kooltaan 100x38mm. Kun kerran lattioiden koolingit tuli hakattua hieman ohuempaa puutavaraa silmällä pitäen k400 jaolla, niin nyt on sitten luvassa hiukan täpäkämmät permannot. Valmiille lattialaudalle siunaantui vahvuutta 33 milliä ja hyötyleveyttä 85 milliä. Kaiken kaikkiaan lautaa on 778 juoksumetriä, joilla koputtelee helposti olkkarin, makkarin, keittiön ja eteisenkin. Jäljelle jääneillä laudoilla saisi tehtyä vielä kuistin eteisen tai ehkä jopa mahdollisesti porrashuoneen lattian.



Tällä hetkellä lämpimien tilojen ulkoseinät on kierretty kertaalleen halteksilla. Toisen kierroksen vedän vasta lattioiden jälkeen, jotta lattialautojen alle tulevan paperin saan limitettyä halteksien väliin.

Ohessa systeemi, jolla teen levytyksissä nurkat. Kyseisellä systeemillä saa varsin muikeasti istuvat sovitukset tehtyä helposti:

Katkaistaan levy haluttuun mittaan ja nostetaan se seinälle. Työnnetään levy paikalleen eli poikkeavaan seinään kiinni.

Tässä vaiheessa ei ole mitään merkitystä, vaikka levy ei paikalleen istu nätisti. Kuvassa näkyy, että levy on alareunastaan poikkeavassa seinässä kiinni, mutta yläreunassa onkin iso rako. Mitataan se rako ja tarkemmin ottaen paljonko se on suurimmillaan. Jos rakoa on vaikkapa 3 senttiä, niin sitten tarvitaan kolmen sentin (tai suurempi) rakotulkki. Rakotulkki eli vara voi olla mitä tahansa. Se voi olla levynsuikale tai puupalikka, mitä nyt ensimmäisenä sattuu käteen osumaan. Esimerkiksi kynällä varustettava hirsivara tai tavallinen harppi ovat hyviä.


Rakotulkkia vedetään poikkeavaa seinää pitkin. Koska levyn alareuna oli poikkeavassa seinässä kiinni, niin alareunaan piirtyy yläreunaa leveämpi poistettava suikale. Veto suoritetaan lattiasta kattoon, tai toisin päin.


Yläreunaan piirtyy huomattavasti pienempi poistettava suikale, sillä siellä rako oli suurimmillaan.


Otetaan levy alas seinältä ja viedään työpöydälle (eli kahdelle styroksipaalille) sahattavaksi. Kuviosaha on hyvä peli kyseiseen hommaan, jos sellainen työmaalta löytyy. Sahauksen jälkeen levy takaisin paikalleen ja ihaillaan kutakuinkin täydellistä sovitusta.

[Pekka Huhta]

Tällä hetkellä lämpimien tilojen ulkoseinät on kierretty kertaalleen halteksilla. Toisen kierroksen vedän vasta lattioiden jälkeen, jotta lattialautojen alle tulevan paperin saan limitettyä halteksien väliin.

Älä hitossa sillai! Aattele sitä poloa joka haluaa kurkata 50 vuoden päästä lattian alle, se joutuu repimään seinätkin kun laudat ei nouse halteksien alta millään pois. Jos päätät tehdä tuolla tavalla niin jätä sitten lattialaudat pari senttiä lyhyiksi että ne saa sieltä alta pois tarvittaessa.

Et oo vissiin koskaan joutunut työmaalle jossa olis seinälevyt vedetty hirteen jälkikäteen niin että lattia jää sinne väliin? Voin kertoo että kivaa ei oo kellään kun pitäisi koittaa säästää ehjänä sekä seinät että purettava lattia...

Mä olen aina tehny paneloinnit ja levytykset lattian alle asti ihan just ton takia.

Pekka

[Oto Hascak]

Et oo vissiin koskaan joutunut työmaalle jossa olis seinälevyt vedetty hirteen jälkikäteen niin että lattia jää sinne väliin?

Arkipäivää, arkipäivää.

Tarkoitus olisi jättää sen verran hajurakoa seinän ja laudan väliin, että halteksi tipahtaa rakoon ja jos rako unohtuu tai unohtuu, niin ei se suuri murhe ole.

[Pekka Huhta]

Et oo vissiin koskaan joutunut työmaalle jossa olis seinälevyt vedetty hirteen jälkikäteen niin että lattia jää sinne väliin?

Arkipäivää, arkipäivää.

Tarkoitus olisi jättää sen verran hajurakoa seinän ja laudan väliin, että halteksi tipahtaa rakoon ja jos rako unohtuu tai unohtuu, niin ei se suuri murhe ole.

No mä aattelin, ettet ole voinut välttyä tuoltakaan. Viimeksi kun yritin tehdä tuolla tavalla että päätyyn jäisi rako, niin sinnehän ne lähti laudat huomaaatta uimaan hatexin alle ja ehkä puolet latiasta sais ylös ja puolia ei. Ens kerralla varmaan pitää survoa joku laudan paksuuden levyinen haltexinriekale sinne välikköön ettei ne mene umpeen.

Haltexit vielä ottaa seinästä pois, mutta kerran on tullut vastaan panelointi joka oli ympärinsä laudoitusten päällä. Puolipaneli piti säästää, mutta kissan viikset, siinä meni niin panelit kun lattialaudatkin. Lattia kun oli pontista naulattu eivätkä sitte tulleet ehjänä pois, ja kun niitä alkuun yritettiin keplotella panelin alta niin pieleenhän se meni. Ja sitten otettiin panelia pois että sais lautoja ehjempänä eikä sekään onnistunu yhtään paremmin. Yksi mun remonttihistorian noloimmista "vanhan säästämisen" yrityksistä. Sen jälkeen olen pyrkinyt välttämään tommoiseen tilanteeseen joutumista.

Pekka

[tuuma]

Sallinetten mun sekaantumisen hetkeksi teidän joukkoon

Haluan antaa vain siitä kommentin että se vähä mitä oppinut täällä meillä kukkaron silloin tällöin salliessa eräältä hääräilevältä timpurilta (perinnesemmoinen) Hän jaksaa joka välissä paimentaa siitä asiasta että jokainen rakenne pitää pystyä purkamaan toisen kärsimättä.

Tämä vain näin vinkkinä sille porukalle, jotka teitä kahta pitävät vähintään kajahtaneina Eivätkä halua opppia mitään teidän ajatuksista rempatessaan omaansa, ihan vain kiusallaankaan.

Tuo rakenteiden helppo purettavuus on pikkuhiljaa ainakin täällä päässä noussut itsekin tehdessä yhdeksi ohjenuoraksi koko touhussa. Oli sitten kyse vesiputkien uusimisessa tai ihan missä vaan. Eli kannattaa pohtia sitä että joku tulee vielä torppaan uusina asukkaina ja haluaa repiä sitä sun tätä auki ja kuinka ollakaan arvostaa eniten sitten sitä että onpa joku ollut fiksu kun tämän voi purkaa hajottamatta kaikkia rakenteita kohteen ympäriltä.

[PETEBJ75]

Ens kerralla varmaan pitää survoa joku laudan paksuuden levyinen haltexinriekale sinne välikköön ettei ne mene umpeen.
Pekka

Minä tein juuri näin. Lopputulos oli ettei sitä haltexinpalaa tahtonut saada pois kuin puruna, koska lautoja kiilatessa en huomannut ruuvata ensimmäistä lautaa tarpeeksi useasta kohtaa. Tämä tietysti takoitti ettei se uusikaan sinne koluun valahtanut.
Jälkikäteen ajateltuna olen miettinyt että miksi se pala ois pois pitänyt ottaa alkujaankaan.. Kokolevy siihen päälle vaan, Tupla saumat tietenkin.

[Oto Hascak]

Hän jaksaa joka välissä paimentaa siitä asiasta että jokainen rakenne pitää pystyä purkamaan toisen kärsimättä.

Kyllä tuo on pirun fiksu periaate. Mää eilen raavein päätäni keittiössä, kun vetelin vesiputkia ja tiivistelin puruja. Pienessä mielessäni suunnittelin, että juuri keittiönkaapistojen eteen pitäisi askarrella lattialautoihin, tai pikemminkin kahden lattialaudan väliin, pontiton sauma. Saisi sitten tarpeen vaatiessa purettua keittiöstä lattialaudat pois, pois lukien sen viimeisen 60 senttiä, joka on kaapistojen alla. Pääsis hiukan vähemmällä, jos ja kun tarvitsee joskus tulevaisuudessa pidellä vesiputkia/viemäreitä. Sama homma eteisessä, johon tulee kiinteät lattiasta kattoon ulottuvat kaapistot.

Haltexit vielä ottaa seinästä pois, mutta kerran on tullut vastaan panelointi joka oli ympärinsä laudoitusten päällä.

Taitaa olla jokaisessa tavalla tai toisella sisäpuolelta lisäeristetyssä talossa arkipäivää, että jotain on hankalasti lattialautojen päällä. Missä on sitten puukuitulevy ja missä villat koolinkeineen. Enemmän kuin yhdessä paikassa nähnyt, että on lattialaudat sahattu nätisti poikki moottorisahalla, rosvosahalla, käsisahalla tai pyhällä hengellä ja jätetty lattialautojen päät koolinkien alle. Ei oo valitettavasti pistää valokuvaa tähän hätään.

Ei taida rakentamisessa olla olemassa idioottivarmaa rakennetta, me idiootit kun ollaan pirun kekseliäitä!

[Oto Hascak]

Osiolla remontointi yleisesti on keskustelu remonttisi suurimmat munaukset. Sen innoittamana voin itsekkin todeta, että aina ei hommat mene niin kuin Strömsöössä. Tää homma on jo muutaman viikon takaa, mutta korpee edelleen. Sovittujen asioiden peruminen on perseestä, äärimmäisen perseestä. Toisaalta taas, kaikki taloaan remontoineet tai rakennusalalla toimineet ihmiset tietävät, että jatkuvasti tulee ohareita ja sen sellaisia. Määkin sain oman osani, rahallisen tappion muodossa tietysti.

Kongon koputtelussa on selvitty aika kivasti ilman puutavaraliikkeissä asiointia. Metsäiseltä tontilta tuli puuta mukavasti ja entinen appiukko intoutui lahjoittamaan rakennuspuuta nuorelle parille. Mää laskin menekit ja mietin puutavaran määrämitat, sitten mentiin entisen appikokelaan kanssa metsään puuta kaatamaan, tuo kun oli metsuri ja sattui metsääkin jonkun pläntin omistamaan. Puuta kaadettiin ja karsittiin pari päivää. Omalta tontilta kaadetut puut ajettiin sahauspaikalle. Sitten puuta sahattiin viisi päivää. Sahattavana oli muidenkin sukulaisten puut tuolloin. Sahauksen jälkeen taapeloin puitani muutaman päivän. Alkukesästä purin taapelit ja tavara ajettiin ex-apen suuliin suojaan. Luonnon kiertokulku tuli täyteen, kun olin yhden päivän istuttamassa aiemmin kaadettujen rakennuspuiden tilalle uudet taimet.

Puuta käytettiin kesä ja syksy. Sitten exa otti ja lähti. Pienen puntaroinnin jälkeen painelin lakki kourassa ex-apen luo selvittämään puutavaran kohtaloa. Ex-apen näkemys oli selvä: puut kuuluvat Kongoon, olivathan ne sinne mitattu ja sahattu. Lisäksi olin tehnyt merkittävän työpanoksen niiden eteen. Tarjouduin puista maksamaan, mutta sille ei tarvetta ollut. Lupasin ajaa puut keväällä pois suulista, mutta sillekkään ei ollut tarvetta. Olin tyytyväinen, mutta epävarmuus jäi kaivamaan mieltä, pessimisti kun olen. Mitään ei paperille laitettu eli se mikä miehissä sovitaan, niin se pitää.

Loppu syksystä 2010 ulkovuorilauta-aihioita hakiessani ex-appi sanoi, että tarvitsisi rahaa laudoista. Hämmästyin ja suoritin hätäisen kauhuskenaariomietinnän pienessä mielessäni: Kieltäytyessäni maksamasta omista puistani kävisi todennäköisesti niin, että puut eivät olisikaan kaupan. Sinne jäisi suuliin hyvälaatuiset ja kuivat seinälaudat, kattopaneelit ja lattialaudat. Asian riitauttaminen ja suullisen sopimuksen toteen näyttäminen menisivät todennäköisesti metsään ja onnistuessaankin koko prosessi veisi liikaa aikaa.Lupasin siis maksaa. Tästä hieman myöhemmin hain lattialauta-aihiot pois suulista ja maksoin puolet ex-apen haluamasta summasta. Toisen puolikkaan lupasin toimittaa myöhemmin. Suuliin jäi iso nippu 4" lautaa sekä 4", 5" ja 6" lankkua. Pitäköön tunkkinsa, mä suljin viimeistä kertaa oven siltä mäeltä.

Täyttä hintaa en joutunut seinä- ja lattialaudoista maksamaan, mutta aivan liikaa kuitenkin. Se epävarmuus, joka jäi aikoinaan puista sovittaessa kaivelemaan, osoittautui aiheelliseksi. Olisi pitänyt tehdä paperi asiasta ja olisi pitänyt hakea heti säiden salliessa puut pois toisten nurkista. Oppia ikä kaikki.

Mutta jotain hyvääkin. Pistin elämän risaiseksi ja ostin keittiökalusteet. Käytetyt, mutta vähän pirun upeat.

[matrismik]

Erotilanteet ovat aina per.. Kaikki pitäisi olla paperilla, sanaan ei voi luottaa ollenkaan ei exän eikä eikä exän kavereiden tai sukulaisten sanaan, se keneen aikaisemmin pystyit luottamaan tekee kaikensa sinua vastaan. Kaikista pahinta erossa on lapset, itse en yleensä ole missään tekemisissä eron jälkeen exien kanssa, nyt kaikista inhottavinta on yrittää olla edes jossain väleissä kun on kaksi lasta ja ne ovat mun elämän tärkeimmät ihmiset. Rahalliset tappiot harmittaa aina niin myös mulla, mutta että niiden lisäksi pitää pystyä keskustelemaan lasten asioista suht sovussa, arhg.

[Oto Hascak]

Kaikki pitäisi olla paperilla, sanaan ei voi luottaa ollenkaan ei exän eikä eikä exän kavereiden tai sukulaisten sanaan, se keneen aikaisemmin pystyit luottamaan tekee kaikensa sinua vastaan.

Palatakseni vielä tuohon reilun kahden vuoden takaiseen eroon, niin itse eroaminen meni siististi. Ei tapeltu omaisuudesta eikä muustakaan ja taloasiatkin ratkesivat helposti. Sanoisin, että kaikin puolin reilusti ja kivuttomasti sujui. Helpotti oleellisesti, kun ei lapsia ollut. Se siitä.

Mää kyllästyin katselemaan lattialautojen kuivumista ja aloin paukuttaa niitä paikoilleen. Tai en paukuttamaan, kun kiinnitystavaksi valikoitui loppupeleissä pontista ruuvaaminen. Keittiön lattia on kolmea laudan pätkää vajaa valmis. Seuraavaksi makuuhuone, kunhan sähkömies tuo lisää suojaputkea johdoille.

[Oto Hascak]

Lattialaudat ehtivät olla olohuoneessa väljässä taapelissa kolme ja puoli viikkoa ennen keittiön lattian lyömistä. Lämmöt huitelivat 19 ja 25 välillä. Lisäksi parikin eri puuseppää kehoittivat hommaamaan jonkun sortin puhaltimen ilmaa liikuttamaan taapelissa, joten sellainenkin pörisi taapelin vieressä. Katotaan nyt, että kuinka paljon nuo vielä haluavat lattiassa kuivua. Kiire on kaiken pahan alku...

Kiinnitystapa on suunnitelmissa vaihtunut varmaan kymmeneen kertaan. Lopulta sitten valikoitui ruuvikiinnitys, pontista.


Lattiaa lyödessä mä tykkään seistä lyötävän laudan päällä. Kun laudan päällä on paino, niin se asettuu paremmin niskoja vasten eli on oikeassa asennossa edelliseen ponttiin nähden. Paino tekee myös sen, että ponttiin mentyään lauta pysyy pontissa varsin hyvin, kun painon taas siirtyessä laudalta pois se saattaa kiinnittämättömänä pongahtaa pois pontista. Eli mulla on suurinpiirtein kantapäät edellisen laudan päällä ja päkiät asennettavan laudan päällä.


Paksuhko (33mm), mutta verrattaen kapea (hyötyleveys 85mm) lauta ei asennettaessa ihan hullumaisesti väännä vastaan. Pääsääntöisesti laudat menevät paikoilleen apukalikkaa pontin suojana käyttäen naputtamalla, mutta välillä pitää kikkailla. Kikkailu tarkoittaa mulla joko sorkkaraudalla vääntämistä tai kiilaparin käyttöä. Olipa kyseessä sitten kumpi tahansa, niin sitä varten on ruuvattava väliaikainen lossi niskaan kiinni, eli periaatteessa joku pieni tai isompi hukkapala. Lossi parilla ruuvilla kiinni ja siitä sitten vääntö sorkalla tai kiiloilla ja johan painuu pontit kiinni.

Keittiö lyöty, seuraavaksi makkarin lattia.

[vesahy]

Etenet näköjään koiraspontti edellä mutta olen nähnyt naarastakin vietävän edessä. Olen ollut kauan sitten jopa talkoissakin, jossa laudat ruuvattiin naaraspontin puolelta kiinni.