Kongo

[Oto Hascak]

Joo, koiraspontti edellä. Meinasin eilen jo vastata, että ei naarasponttiin saa ruuvia oikeaan asentoon, koska se naaraspontin ylempi reuna tulee tielle. Päätin kuitenkin ensin koemielessä ruuvata pariin jämäpalaan ruuvin naarasponttiin ja perkema, sehän sopi kutakuinkin hyvin sinne. Koirasponttiin ruuvatessa/naulatessa on kuitenkin se etu, että naulan/ruuvin alle saa enemmän tavaraa. Tarkoitan, että naaraspontista kiinnittämällä jää aika pieni soiro ruuvin eteen ja voisin kuvitella, että riski pontin halkeamiseen on hivenen suurempi. Mä en koiraasta kiinnittämällä ruuvaa/naulaa aivan siitä pontin juuresta, vaan vähän sen yläpuolelta, jotta ponttiin ei tule niin suurta rasitusta ja ruuvin/naulan saa vähän pystympään asentoon.

[PETEBJ75]

Oton kynsiväri sopii hyvin tuohon puukuitulevyyn

[Poeka]

Oton kynsiväri sopii hyvin tuohon puukuitulevyyn

mietin kans, että ei sillä vielä intissä ollu tuollaisia piirteitä...

[pelkka]

äää, sehän on vaan lyöny vasaralla ohi

[Oto Hascak]

Antakaa miehen maalata kyntensä, jos se ne haluaa maalata. Mulla on sellainen goottivaihe nyt meneillään eli kynsivärin lisäksi löytyy melkoiset kajaalit silmistä, mustaksi värjätty tukka, niittipanta ja hiukan nahkaa sekä lateksia. Poltan sätkiä ja elän lähinnä mustalla kahvilla. Sekä särkylääkkeillä.

Todellisuudessa mutsi mua juurikin äsken luennehti aivan puliukon näköiseksi. Pitäisi vissiin vaihtaa karvahattu ja reikäiset verkkarit pois sekä ajaa epäsiisti koko parta ja pitkä ruuhkatukka hitusen siistimmiksi.

P.s. Psykolookin sormet kuvassa, mulla on vähän karskimmat lapiot.

[kukkis]

Parturissa käynti tekee välillä hyvää.. Ite uhkasin, et partaa en aja ennenkun remppa on valmis. No alotuksesta on nyt reilu neljä vuotta. Neljän kuukauden jälkeen piti parta ajaa.. Nyt ois jo varmaan napaan asti:) No joo.
Oton tyylillä lattiaa olen tottunut paikalle lätkimään. Uutta ja vanhaa. Ei o toi naaraspontista kiinnittäminen tainnu ees mielessä käydä. Ja hyvä painona olla päällä ja hollihakaa vai mikä se nyt onkaan, oon apuna käyttäny. Verraton kapistus.

[Oto Hascak]

Ei o toi naaraspontista kiinnittäminen tainnu ees mielessä käydä.

Sama. Nyt kun Vesahy heitti tuon asian ilmoille, niin olen sitä jonkin verran miettynyt ja se tuntuu jo ajatuksenakin täysin luonnottomalta. Olkoonkin sitten, että loppupeleissä lopputulos on ihan yhtä hyvä.

hollihakaa vai mikä se nyt onkaan, oon apuna käyttäny. Verraton kapistus.

Hollihaaksi mäkin oon tuota ikäni puhunut. Keinäsen rakennusopissa (vai mikä se nyt oli?) tuo kyseinen rauta kulki nimellä lattiankiristysrauta tai jotain vastaavaa eli jossain vaiheessa on ollut aktiivisestikkin käytössä.

Ja mitä partureihin tulee, niin ne on lälläreille. Oon onnistunut koko 31 vuotisen elämäni välttelemään parturissa asiointia. Tai kahdesti oon käynyt päänhieronnassa, mutta silloin ei saksia ole esiin otettu. Oon ulkoistanut parturoinnit tyttöystäville ja tietysti äitille...

[Oto Hascak]

Esteiden kiertäminen pontatulla puutavaralla on vähän mitä on. Tahtoo sanoa, että asiaa on syytä miettiä aina etukäteen. Keittiössä kierreltävää oli puuhella ja palomuurin nurkat. Ne oli helppo kiertää, kun valitsi aloittamissuunnan oikein. Pontithan aiheuttavat periaatteessa sen, että lautaa ei voi välttämättä asentaa ilman työsaumoja ja työsaumathan pitää saada piiloon listojen alle tai muuta vastaavaa.

Makkarissa mulla on pyöreä pönttöuuni keskellä lattiaa. Pönttiksen eteen tulee kyllä pelti, mutta pelti ei ulotu uunin sivuille. Näin ollen lattialautojen pitää liittyä mahdollisimman nätisti pönttöuunin vierustoihin, koska työsaumoja ei ole mahdollista piilottaa. Eli jotensakkin noin:


Mää ratkaisin asian sillälailla, että en aloittanutkaan lattian tekemistä huoneen kummastakaan reunasta, vaan pönttöuunin keskikohdasta. Lisäksi höyläilin kieli- eli irtopontin, jotta saisin lähdön aikaiseksi kahteen suuntaan.


Lähdin siis keskeltä pönttistä ja vielä silleen, että naaraspontit tulivat vastakkain ja aloin kuljettamaan lattiaa vastakkaisiin suuntiin. Naarasponttien väliin irtopontti. Näin lautoja oli mahdollista mallailla ja varailla pönttiksen pyöreään muotoon.

Aloituksissa on muutenkin syytä olla tarkkana. Kannattaa pöyhiä lautoja sen verran, että löytää suoran laudan lähtöä varten. Säästää aika paljon aikaa ja hermoa, kun ei tarvi ruveta mutkaista muotoa kertaamaan lattiassa väkivallalla. Toinen vaihtoehto on valita suorin lauta ja kiinnittää se linjaria apuna käyttäen suoraan linjaan.

[KTj]

Minä ratkaisin nuo pönttöuunien kiertämiset siten, että tein lattialaudan hukkapätkistä ensin mallin laudan päädystä
ja sen mukaan muokkasin sopivan pätkän sille kohdalle. Ihan siististi tuo onnistui.

-KTj-

[Oto Hascak]

Minä ratkaisin nuo pönttöuunien kiertämiset siten, että tein lattialaudan hukkapätkistä ensin mallin laudan päädystä
ja sen mukaan muokkasin sopivan pätkän sille kohdalle. Ihan siististi tuo onnistui.

Juu, sama jippo täälläkin käytössä. Olkkarin pönttiksen kohta olikin periaatteessa helpompi tehdä, kun koko pönttistä ei vielä ole olemassa. Askartelin styroksilevystä pönttiksen pohjaa demonstroivan sabluunan ja sillä oli helppo piirtää lautoihin muoto. Pitää enään toivoa, että pönttiksen halkaisija ei suuremmin poikkea suunnitellusta. Noh, se ratkaistaan sitten myöhemmin, kun on muurauksen aika.

Nyt on lattiaproggis siinä tilanteessa, että kaikki kolme lämmintä huonetta ovat valmiina. Vielä voisi eteisen lattian koputella, siinä kun on paperit ja niskat valmiina. Sen jälkeen pitää tarkastaa tilanne ja laskea jäljelle jääneet laudat. Yltiöoptimaalisella haihattelulla ne voisivat just ja just riittää porrashuoneeseen. Tai sitten ei.

Pistäisin valmiiden tulisijojen eteen lakisääteiset suojapellit, jos sellaiset omistaisin (Tomppa tuntekoon pienen pienen piston sydämessään ).

Tässä kun on ollut jonkilaista pakkasta liikkeellä, niin oon koittanut tutustua lattialautojen sielunelämään. Tai lähinnä rakopoliittisiin ratkaisuihin. Ensimmäisenä lyöty keittiönlattia on ottanut pienet raot, mutta on ollut luvalla sanoen kuivat kelitkin. Hauska nähdä, että painuvatko nuo raot vielä ilmankosteuksien noustessa kiinni vai jatkavatko kaikki laudat kuivumistaan, jolloin raot kasvaisivat aikamoisiksi. Seuraillaan, seuraillaan.

Kiitokset talkooväelle ja tietysti Psykolookille, joka paukutti olkkarin lattiaa kuin timpuri konsanaan! Mukana talkoissa oli myös Papintappaja, erityiskiitokset kyseiselle kylähullulle.

Kuvassa kuitenkin Psykolookin taidonnäyte.

[maurilyly]

Tässä kun on ollut jonkilaista pakkasta liikkeellä, niin oon koittanut tutustua lattialautojen sielunelämään. Tai lähinnä rakopoliittisiin ratkaisuihin. Ensimmäisenä lyöty keittiönlattia on ottanut pienet raot, mutta on ollut luvalla sanoen kuivat kelitkin. Hauska nähdä, että painuvatko nuo raot vielä ilmankosteuksien noustessa kiinni vai jatkavatko kaikki laudat kuivumistaan, jolloin raot kasvaisivat aikamoisiksi. Seuraillaan, seuraillaan.

Meillä on lattialaudat ollu viikon verran näissä -20 pakkasissa ja nyt asennus tehty sisälle, jossa lattia lämpötila +10 astetta. Laudat alunperin tehdaskuivattua.
Onko siis odotettavissa rakojen syntymistä? vai lautojen nousemista niiden laajetessa?

[Oto Hascak]

^Jos sulle ei tule niitä rakoja näillä pakkasilla, niin sitten niitä ei tule. Ikinä, koskaan, milloinkaan.

Mutta teoreettinen riski on sille, että laudat voivat turvota ponteistaan. En tosin ole koskaan kuullut, että lattialaudat turpoaisivat niin paljon. Sen sijaan olen kuullut esimerkiksi huopakaton alle lyödyistä umpilaudoituksista, jotka ovat turvonneet pois ponteistaan. Ja ulkovuorauksista. Mullakin on nyt hiukan ulkovuori temppuillut noilla lauhemmilla keleillä. Vaakasuuntainen keilapontti, avopontilla, tahtoo turvota mutkalle.

[Tomppa]

Pistäisin valmiiden tulisijojen eteen lakisääteiset suojapellit, jos sellaiset omistaisin (Tomppa tuntekoon pienen pienen piston sydämessään ).

Pistin YV:tä.

[Oto Hascak]

Mulla umpeutui keittiökalusteiden varastointisopimus eli nuo rehjakkeet oli tuotava Kongoon. Tilansäästön nimissä nostelin ensimmäisen satsin suoraan paikoilleen. Se onkin sarjassamme melkoinen palapeli, kun alkaa kierrätyskalusteita sorvaamaan omiin tarkoitusperiin sopiviksi. Onneksi kaappeja on runsaasti, niin erilaisia variaatioita pystyy miettimään. Hetken kaappeja pyöriteltyä kävi ilmi, että noista tulee hyvin pitkälti sellaiset rivit, joita oli etukäteen suunniteltu. Tahtoo sanoa, että kompromisseja ei joudu juurikaan tekemään. Itseasiassa kaapistoa on sen verran mukavasti ja sopivina nippeleinä, että noista saa jopa ekstraa etukäteissuunnitelmiin nähden ja jääpä vielä kaappeja ylikin.

Kuvassa on päärivistö. Tuon lisäksi tulee lyhyempi rivi toiselle seinälle eli keittiö on kutakuinkin L-kirjaimen mallinen. Tai tavallaan jopa U, sillä komeroiden yläkaappeja ja yksi täysikorkea komero ympätään vielä kolmannelle seinälle. Ikkunat rytmittää kivasti rivistöjä.


Tykkään kuin hullu puurosta. Käytän termiä ihan v*tun pornot kaapit!

[Oto Hascak]

Ne pienet asiat. Ehkä mä oon jotenkin outo, mutta mun mielestä ovissa kuuluu olla kynnykset. Nuo viheliäiset pienet terroristit, jotka ovat valmiina hyökkäämään salakavalavasti ja ilman ennakkoilmoitusta varpaiden kimppuun. Kynnykset tuo kivaa fiilistä ja ovat tooooosi kivannäköiset. Saattavat tosin aiheuttaa päänvaivaa vieraille.


Toinen vähän vastaava juttu ovat ikkunapenkit. Missä h*lvetissä se kissakin istuu, jos se ei ikkunalle pääse möllöttämään? Oon joutunut pariin vanhaan taloon askartelemaan ikkunapenkkejä tai pikemminkin penkkeihin lisää syvyyttä, kun ovat lisäeristämisestä johtuen jääneet seinän sisään. Tästä sain idean, että askartelen feikkipenkit noihin omiin uudistuotantokarmeihin. Niissä kun ei siis penkkejä ole, kiire kun aikanaan oli, mukamas.

Tuo feikkipenkki on askarreltu kahdesta eri osasta. Siinä on isompi osa eli varsinainen penkki ja sitten pienempi osa eli smyygi, joka täyttää karmin ja penkin välisen raon. Ruuveilla ja liimalla smyygi ensin kiinni penkkiin ja sitten koko komistus seinään kiinni. Tuo on väliaikaisesti paikoillaan eli maalaan sen irtonaisena muutamaan kertaan ja tapetointikin on hitusen helpompi tehdä, kun ei ole penkki paikoillaan.