Lautaverhouksen vaihto talvella

[artistic]

Onko olemassa jokin erityinen syy, että pitäisi lautaverhouksen vaihdon kanssa odotella kesää?

Onnistuuko talvella, vai onko jokin erityinen syy miksei onnistuisi? Tuulensuojalevyn luulisi kestävän sen verran talvisäitä, kestäähän se kesällä hätätilanteessa vesisadettakin?

[PETEBJ75]

No maalaus on ainakin mukavampi suorittaa kesalla

[jope]

En mä nyt ainakaan keksi mitään erityistä syytä miksei onnaisi mihin vuodenaikaan tahansa. Kesällä se nyt paras ois mutta jos jonkun palkkaa niin on voi olla vaikeaa kun on sesonkiaikaa. Talvella vaan pitää olla varovainen kun on lunta ja liukasta ettei tule telineiltä pää edellä alas.
Laudat kannattaa ostaa pohjamaalattuina ja sutii pinnat sitten kesällä.
Jos paneleja käyttää niin kandeen hankkia puoliponttia vaikka joskus löytäminen teettää. Sitä on paljon mukavampi lätkiä kun täysponteilla on taipumusta jumittaa ja niitä saa hakata paikoilleen hampaat irvessä kun pontit ahistaa.
Kyllä tuulen suoja talvea kestää kunhan ei jää vuosikausiksi tai suoraan säille alttiiksi eli hyvät räystäät on etu tässäkin kohtaa.

[artistic]

Niin minäkin olen miettinyt, ettei vuodenajalla pitäisi olla väliä. Voisi ainakin nopeuttaa työn valmistumista sillä, että purkaisi keväämmällä entisiä pois. Kuulostelen kyllä vieläkin, tuleeko jollakin mieleen jokin syy, mitä en ole vielä huomannut?

[Energiatohtori]

Kuumaa keittomaalia voi muuten sutia peraatteessa jopa pienellä pakkasella tai sateella, sopii tähän "talveen" ainakin aika hyvin. Järki tietysti pitää olla tässäkin mukana, ei se ihan missä tahansa varmaan pysy. Etuja keittomaalilla: ei raavita uudelleen maalattessa, ei hilseile vaan vanhenee kauniisti (ellei ole joku halpa öljylitkumaali), halpaa ja helppoa maalata. En ymmärrä miksei nykyään käytetä enempää?

Antti

[jope]

Värinkeston vuoksi ja työkustannusten. Soppamaali on hyvä jos itse sutii ja ei koe sitä vaivaksi,ja värin nopea haaleneminen ei häiritse.
Nykyihmiset vaan valitettavasti arvostaa pitkää kiiltoa ja työkustannusten vuoksi on halvempaa maalata pidemmällä huoltovälillä vaikka krapaaminen teettää.
Maaseudulla ja mökeillä soppa on kova sana.

[Energiatohtori]

höpö höpö (oma henkilökohtainen mielipide) . Kummassa on isompi työ, maalaamisessa vai skrapaamisessa? Ainakin itse vihaan tuota pirun rapsuttelua yli kaiken, mieluummin maalailen useammin...

Antti

[jope]

Tapellaanko? Monasti asia herättää suuria tunteita. Mielestäni kysymys ei kilpailevista tuotteista vaan erilaisista eri tavalla toimivista tuotteista.
Skrapaaminen ei ole hauskaa mutta se on vain yksi osa vaivaa.Vaivaa on myös telineiden roudaaminen,työhön ryhtyminen jne. kaikki muu.
Soppa on ehdoton vanhoissa kohteissa sekä tuulettamattomissa laudoituksissa ja vähätöisissä kohteissa. Teolliset ylivoimaisia värinkestossa,vaikeissa ja harvoin tehtävissä seinissä. Sen lisäksi sopii paremmin palkkatyöhön.

[JJ]

Kaupunkimaisemaan sopii paremmin edes hieman kiiltävä maali. Toki makuasia ja riippuu alueesta, mutta ainakaan meidän naapurustossa ei ole yhtään keittomaalilla maalattua taloa. Mutta tuossa Helsingin pitäjän kirkon ympäristössä oikeastaan kaikki talot on maalattu punamullalla.

Lisäksi keittomaalit näyttävät omasta mielestäni parhaalta hirsipinnassa tai leveässä rimalaudoituksessa. Vaaka tai pystypanelissa se ei oikein minun silmääni näytä hyvältä.

Joten alue ja talo vaikuttavat aika paljon maalin valintaan.

Pohjoisessa taitaa jo olla ihan talvi, vai? Meillä etelässä on ihan syyskelit vielä, joten täällä on rakentamisessa ja remontoinnissa täysi tohina päällä. Mutta kyllähän talvella talojakin rakennetaan, niin miksi ei voisi laudoitusta vaihtaa, hieman viluista hommaa, mutta ei kai siinä muuta. Maalaus tietenkin aiheuttaa hieman ongelmia ja toivoa saattaa, että kevät olisi kuiva jos talvella verhoilun vaihtaa.

[Ketsuppitahra]

Nyt meni OT:ksi ja varmaan kuuluis siis ennemminkin maalipuolelle, mutta miltä se keittomaali sitten näyttää? Kuvia? Minkä värisiä on, onko se aina punaista...? Onko se siis nimensä mukaisesti ihan itte keitettävä..?

Meille suunnitteilla leveä vaakalaudoitus, eikä yhtään huvittaisi myöskään mikään skrapailu säännöllisin väliajoin. Nimim. yhtä terassin tolppaa männäkesänä jaksoin skrapata 10 min heikolla menestyksellä ja siinä kohtaa alkoi jo v***ttaa niin rajusti että ei kiitos sellasta hommaa meikäläiselle..

[JJ]

Löytyy eri värisiä, mutta pinta on aina täysin matta ja hieman "pölisevä". Eli kun hankaa kättä maalattua seinää vasten tarttuu käsiin hieman väriä.

Värit ovat luonnonsävyjä, esim. Uulan värikartta:

http://www.uula.fi/suomeksi/varikartat/ ... artta.html

Tuossa sitten Museoviraston kortti keittomaaleista:

http://www.nba.fi/tiedostot/39146393.pdf

[whiski]

Oikeastaan on, tai olisi hyvä vaihtaa ulkolaudoitus talvella, niin puu ehtisi vähän tasaantua kevät auringon paahteessa ja tuulessa.

[jope]

Joku maalitehtaan edustaja(siis teollisten) höpisi jotta ulkoseiniä duunattaessa maali pitäisi sutia mahdollisimman nopeasti puun päälle koska ilmeisesti aurinko melko nopeasti vaikuttaa puun pintaan niin että maalin tarttuvuus vaikeutuu. Varsinkin höylälaudoissa.
Ei ole käytännön kokemusta pitääkö paikkansa. Jos pitää niin tosiaan ulkoseinä tavara ei saisi olla asennettaessa kovin märkää.
Tuon vuoksi ajattelin jotta voisi olla viisasta käyttää pohjamaalattua tähän vuodenaikaan.
Tosin kaiken järkevintä lienee kysyä asiaa siltä maalipajalta jonka tuotteita on aikeissa käyttää ennenkuin alkaa verhousta vaihtamaan.

[whiski]

Voi olla että lateksi tarttuu paremmin? Kun ei ole kokemusta omassa talossa siitä, niin en uskalla kommentoida asiaan sen enempää !

Tosiasia kuitenkin lienee se, että laudoitettaessa on seinän lautojen kosteusprosentti eri, riippuen siitä mistä kohtaa tapulia/ nippua sitä on otettu? En tarkoittanutkaan, että pidettäisiin kuukausitolkulla maalamattomana!

[Pekka Huhta]

Joku maalitehtaan edustaja(siis teollisten) höpisi jotta ulkoseiniä duunattaessa maali pitäisi sutia mahdollisimman nopeasti puun päälle koska ilmeisesti aurinko melko nopeasti vaikuttaa puun pintaan niin että maalin tarttuvuus vaikeutuu. Varsinkin höylälaudoissa.

Tosin kaiken järkevintä lienee kysyä asiaa siltä maalipajalta jonka tuotteita on aikeissa käyttää ennenkuin alkaa verhousta vaihtamaan.

Lateksin kanssa on tosiaan näin, ne ei vähän auringonpolttamaan puuhun tartu. Vanhaan aikaan talo sai olla puupinnalla ylivuotiseksi että se otti sopivasti öljymaalin. Keittomaalinhan voi laittaa kuinka aidastuneesen puuhun vain, vaikka sata vuotta vanhaan harmaaseen hirsiseinään. Ja aito öljymaali saattaa oikeasti hilseillä tuoreelle höyläpinalle laitettuna, nimimerkillä "perkelettäkö maalasin just korjatun vajanoven noin sukkelaan" ;-D

Keittomaalia en laittaisi esim. vaakapaneliin, se peseytyy siinä ikävästi raidoille. Joku "ameriikanpaneeli" (paneelimalli UYL) menee todella roisin näköiseksi kun panelien kärjistä peseytyy maali pois. Pystyrimalaudoitus on hyvä pohja, siihen keittomaali sopii, ja hirsiseinään. Onhan keittomaalia toki käytetty vanhassa leveässä vaakapanelissakin joskus, mutta se ei enää ole tyylillisesti RM-talojen vaakapaneloinnin maali.

Keittomaalistakin saa värinpitävää kun siihen lisää vähän vernissaa. Kaverin talolla kaikki ovet ja ovenkarmitkin on vedetty keittomaalilla ja ne päästää väriä joka vieraan paitaan. Sen(kin) takia ovia ja ovenkarmeja (ja nurkkalutoja ja ikkunankarmeja ja...) on aina vedetty öljymaalilla vaikka seinä oiskin keittomaalattu.

Keittomaali on peijakkaan hyvä maali, älkää nyt luulko että sitä vastaan ämpyilisin. Mutta se sopii niihin paikkoihin kun se sopii. RM-talojen ikäisissä pihapiireissä se on ollut selkeästi ulkorakennusten maali, ja paras mahdollinen maali siihen paikkaan. Teknisesti ottaen pystylaudoitusta hienommat panelit RM-taloissa on jo sen verran ohuempia ja fiinimpiä että ne vaatisivat "parempaa" maalia päälleen. Pellavaöljymaali olisi se "oikea", mutta petroliöljymaalikin käy oikein hyvin.

Käykääs kattomassa vanhoja puukaupunkeja, vaikka vanhaa Porvoota. Siellä on seiniä joihin on pantu pellavaöljymaalia kohta kolmattasataa vuotta kertaakaan skrabaamatta ja puu on vähän halkeilleiden maalien alla upeaa. Jos huoltovälistä ei pinnaa niin siihen skrabaamiseen ei joudu "ikinä", omien lastensa elinaikana jos vaan puu on hyvää.

Pekka