Jo sitä aavistelin, kun niittelin navetan takaa nokkosia, että hitto, jalkojen alla ritisee uhkaavasti. Silloin päätin että en vielä rupea tonkimaan. Mutta kun kaivoin lapiolla avo-ojan saunan viemärille, niin ikävyys tuli päivänvaloon. Eihän sitä voinut piru vieköön edes lapioida, kun laonneen kasvillisuuden alla on yli puolen metrin kerros makkarapaketteja, voirasioita, silli- ja lääkepurkkeja, muovipusseja etc. Mukavasti puoliks maatuneena. Ryhdyin sitä ihanuutta sitten kartoittamaan, ja hitto, sitähän jatkuu metsänreunaan asti, varovaisesti arvioiden 300m2.
Hohhoijakkaa. Tarvii nyt talven aikana pähkäillä että mitä sille tekee. Helppo vaihtoehto olisi ottaa paikalle kaivinkone ja kuorma-auto ja ajaa paskat kaatopaikalle, mutta on melko julman hintaista touhua, kun on niin paljon maata seassa. Toinen vaihtoehto (naapuriehdotus) on kaivaa iso monttu ja kuopata se törky, mutta se taas on poissuljettua. Työläin ja taloudellisin olisi perata paikka pikkuhiljaa käsipelissä. Ja kaikkein helpointa olisi unohtaa koko juttu, ja pysyä pois siltä tontin osalta.
Noh, onhan tässä aikaa miettiä, ei ne sieltä mihinkään katoa, valitettavasti. Itaruuteni tuntien ostan keväällä tynnyrillisen rounduppia ja kumirukkaset, myrkytän kasvillisuuden ja rupean perkaamaan. Oppii ainakin ostamaan leikkeleensä lihatiskiltä paperiin käärittynä...
Tosin niin olen toiminut siitä asti, kun sisareni tiluksilla perattiin sen paikan edellisen omistajan kaatopaikka. Se oli pienessä kivikossa ja kekomainen, mutta toista viikkoa siinäkin meni...
Muovi on kyllä ihmiskunnan rasittavin keksintö.

