Villa Rautu

[Rautu]

Vuonna 2000 alkanut projektimme, josta kuva yllä, on jo paremmalla puolella, joten siitä jaksaa ehkä jo hieman raportoida.

Tätä Espoossa sijaitsevaa rintamiestaloa on alettu rakentaa 1940-luvulla ja se on valmistunut 1954. Talon remontin ja laajennusten ideana on ollut huvila keskellä kaupunkia järven rannalla. Siitä nimi Villa. Talon alkuperäisissä piirustuksissa on Helsingin rakennusviraston leima eli kuvat oli kopioitu ja ilmeisesti Helsingissä ja varmaankin myös Espoossa on useampia näillä kuvilla tehtyjä taloja. Veikko Laukkosen kirjassa "Jälleenrakennusvuosien pientalo Suomessa" löytyy sivulta 55-56 vastaava pohja ja se nimetään kentällä suunnitelluksi taloksi. Pohja on kooltaan 760*920. Tuossa valokuvassa näkyy oikeassa reunassa keltainen rintamiestalo, joka oli tehty myös samoilla kuvilla. Tuota taloa ei enää ole. Sen rakentaja kuoli lähes satavuotiaana muutama vuosi sitten ja perikunta myi talon rakennusliikkeelle. Se oli sen talon loppu. Valokuvakin on jo ainakin kaksi vuotta vanha, mutta samalta tämä meidän talo vielä näyttää.

Talomme myi meille sen rakentajan tytär. Espoolaiseen tyyliin kauppias löi rahoiksi ja alkuperäinen tontti jaettiin kolmeen osaan. Tonttia meillä on hieman alle 600 neliötä, mutta se on tehokkaasti käytetty eikä töissä käyvä ihminen pystyisi juurikaan nykyistä suurempaa puutarhaa hoitamaan. Talon takaa menee rasite tie uusille omakotitaloille, joista toinen pilkottaakin tuossa kuvassa ("ympyräikkuna"). Käytämme samaa sisääntulotietä ja autokatoksemme on tuon naapuritalon ja meidän talon välissä. Tuossa valokuvassa keltaisen rintamiestalon kuistia estää näkymästä rimoitettu roskiskatoksemme. Tie menee sen ja talomme välistä. Tiivistä kaupunkimaista asutusta siis, kun vielä tuon puretun rintamiestalon tontilla on nyt kaksi paritaloa.

Olemme tehneet taloon jo varsin laajan remontin kahdessa vaiheessa. Samalla kun naapurit 2001 rakensivat, niin itse teimme laajennuksena uuden verannan ja sen alle saunaosaston. Tämä uusi veranta muutti talon ilmeen huvilamaiseksi. Kyseessä oli jo kolmas veranta tässä talossa. Minusta rintamiestalojen rakentajien ajatuksena on alusta alkaen ollut, että kun tästä vaurastutaan, niin taloa laajennetaan ja muokataan. Eiväthän nämä museoimalla säily.

Ensimmäinen veranta talossamme on ollut samanlainen kuisti kuin tuossa kuvan puretusta naapuritalosta pilkistää. Jäljet siitä olivat vielä jäljellä. Joskus 50- tai 60-luvulla oli tehty tyypillinen lasitettu aumakattoinen veranta, joka purettiin rakentamamme lämpimän verannan tieltä. Näiden rakennustöiden yhteydessä tehtiin salaojitus ja vuorattiin talo uudestaan. Se oli alkujaan päällystetty suomumaisesti mineriittilevyillä, joiden alla oli kryosiittiöljyllä kyllästetty pahvi. Ongelmajätettä riitti. Lahoja ei kuitenkaan löytynyt kuin vanhan verannan portaiden kyljestä muutama laudanpää, jotka talvisin saivat kosteutta lumesta.

Koko etuseinän mittainen katettu veranta pimentää sisätiloja, joten päätyyn siirrettiin yksi ikkuna, joka olisi jäänyt verannan ja olohuoneen väliin. Tämä ikkuna näkyy talon vanhan osan päädyssä lähellä sinistä ulko-ovea.

Kattoremontti ja kuvassa näkyvä ikkuna verannan yläpuolella tehtiin 2004 . Tämän remontin toisen vaiheen viimeistely on nyt käynnissä ja tavoitteena on saada jo kertaalleen jatkettu rakennuslupa loppukatselmukseen ensi keväänä.

[Minttu]

Musta toi uusi veranta on oikein nätti vaikka onkin hieman modernimpaa mallia. Sopii hengeltään taloon, onhan monissa rintsikoissa tuollainen pitkä isoikkunainen veranta. Koko talo on fiini, voin kuvitella ulkonäön kun seinissä vielä oli mineriitit...Ison homman ootte tehneet.

[Hower]

Hieno

Tiivistä kaupunkimaista asutusta siis, kun vielä tuon puretun rintamiestalon tontilla on nyt kaksi paritaloa

.
-maailma muuttuu, ei mikään pysy ennallaan...that`s life.

Minusta rintamiestalojen rakentajien ajatuksena on alusta alkaen ollut, että kun tästä vaurastutaan, niin taloa laajennetaan ja muokataan.

-olet varmaan hyvinkin oikeassa.

[tiuskis]

Kauniin näköinen talo, tykkään myös kuistista.

[Harrastelija]

Minusta rintamiestalojen rakentajien ajatuksena on alusta alkaen ollut, että kun tästä vaurastutaan, niin taloa laajennetaan ja muokataan. Eiväthän nämä museoimalla säily.

Paremmin ei olisi voinut sanoa.

Verannasta vielä > näyttää oikein hienolta vaikka on pikkuisen moderninpaa mallia.

[Rautu]

Kiitoksia kommenteista. Rakennuksen ulkonäöstä täytyy kiittää arkkitehtia. Esimerkiksi omissa skisseissäni oli vanhan osan kattolyhty harjakatollinen, mutta arkkitehti oli sen suhteen oikeassa, että siitä olisi tullut liian romanttinen.

Jatkan hieman uudisosan rakentamisen kuvausta, kun siihen liittyy muutamia rintamamiestalojen erikoispiirteitä. Tässä ensin kaksi kuvaa siitä, miltä veranta näyttää sisäpuolelta:

Kaupanteon yhteydessä naapurien kanssa käytiin tiivis keskustelu siitä, perustetaanko asunto-osakeyhtiö. Tällainen paperi ehdittiin jo kirjoittaakin, kunnes saimme selville mahdollisuuden tehdä hallinnonjakosopimus. Tämän sopimuksen mukaan kaikki talot ovat samalla tontilla, josta on jaettu kullekin oma hallinnollinen osuus. Talot ovat siis omakotitaloja. Asuntoyhtiömuodosta on etua asuntoa myytäessä, kun verot ovat pienempiä, mutta rakennettaessa siitä voi tulla ongelmia. Olisimme saattaneet joutua vastuuseen toistemme rakennusvirheistä. Osakeyhtiö on myös vastuussa rakennusvirheistä 10 vuotta, kun yksityishenkilö taas vain kaksi vuotta. Tontti on siis yksi hallinnollinen kokonaisuus ja meillä on yhteinen rakennuslupa. (Toistaiseksi naapurit eivät ole pahemmin painostaneet meidän viivästymisestä, vaikka heidän uudisrakennuksensa ovat jo valmiit ). Hallinnonjako sopimuksesta oli yllättäviä etuja, esimerkiksi vesiliittymämaksut katsottiin rivitalotariffilla, joka oli taloa kohden edullisempi kuin omakotitalon liittymä. Meidän talomme liittyi sadevesiviemärin osalta.

Tontin rakennusoikeus on niinkin korkea kuin 0.3. Kauppasopimuksessa meidän rakennusoikeusosuutta siirtyi naapureille ja meillä jäi 138 neliötä. Kaupungin kirjanpidon mukaan meillä oli käytetty rakennusoikeutta 99 neliötä. Kaikkihan kannattaa täällä käyttää tai joutuu vielä maksamaan korotettua kiinteistöveroa käyttämättömästä rakennusoikeudesta . Uudisosasta eli verannasta tuli 30 neliötä lisää siten, että ensimmäisessä kerroksessa on hieman yli 20 neliötä ja kellaritasossa olevalla saunaosastolla hieman alle 10. Kuten kuvista näkyy, verannassa on kaksi tasoa. Alempi taso on eteinen ja ylemmällä tasolla on sitten viherhuone, jonka alla on saunaosasto.

Yksi rintamiestalojen tunnusmerkki on korkea sokkeli. Arkkitehtuurikirjoissa tämä piirre mainitaan erikseen talotyypin rakennustaiteellista-arvoa alentavana. Suomen oloissa korkeasokkeli kuitenkin on varsin järkevä, mikä tuli selväksi 60...80-luvuilla rakennetuista piilosokkelitaloista. "Rintsikoiden" 70-80 senttiä korkeasta sokkelista ja 30 senttiä paksusta välipohjasta seuraa, että ensimmäinen kerros on 1 m korkeudella ja sieltä ei pääse alas ilman portaita. Tämän vuoksi näissä taloissa on isot ja hieman kolhot betoniportaat ulkona. Alkuperäisten kuvien mukaan nämä ovat aina suoraan ulos rakennuksesta, jotta katolta alas tuleva lumi ei tule portaille. Mutta talomme edellisessä verantarakennuksessa portaat olivat kuitenkin käännetty talon seinän suuntaan. Kun lisäksi ainakin täällä etelärannikolla ulkoportaiden kunnossapito on tuskallista. Jos kerran illalla jättää nuoskalumen siivoamatta, niin sitten tulee varmasti parin viikon viikon pakkanen ja portaat ovat kuin liukumäki. Näiden syiden vuoksi teimme portaat sisälle. Ne saatiin sijoitettua suunnilleen samalle paikalla kuin missä vanhat ulkoportaat olivat.

Eteiseen tehtiin pitkä kiinteä puupenkki ja sen alle pyörillä liikkuvia kenkälaatikoita. Tämä idea tuli vanhasta verannasta, jonka seinämillä oli kiinteät istuimet ja niiden istuinkannen alla kenkälaatikot. Mistähän alkuperäinen idea tähän on tullut, tämä ratkaisun näkee usein muissakin 50-luvun taloissa? Vaatekaappi on 150 cm korkea ja sen katto on samalla vanhan ikkuna-aukon ikkunalauta. Kaappi on itse tehty, mutta nuo päreovet ovat Ikeasta. Ajateltiin ensin puisia säleovia, mutta kun törmättiin päreoviin, niin päätös oli heti selvä. Eteisestä haluttiin tilava, mutta käytäntö on osoittanut, että kaikki vapaat tasot täyttyvät, oli niitä kuinka paljon tahansa. Hieman ehkä näkyy kuvastakin .

Eteisestä on pariovi puutarhaan. Ovet ovat heti portaiden vieressa, mutta kuvasta ne leikautuu pääosin pois ja loput jää alhaalla olevan rullaverhon taakse. Taidamme kulkea ainakin kesäisin enemmän puutarhaovesta kuin ulko-ovesta. Jo keväästä alkaen ovea puutarhaan voi pitää jatkuvasti auki, kun kylmäilma ei lähde eteisen syvennyksestä kulkemaan pitkin lattioita. Eteisessä on vesikiertoinen lattialämmitys. Korotetussa viherhuoneessa on putkimiehen meille tekemä putkipatteri, joka hieman pilkottaa oikeanpuoleisen kuvan nurkassa pöydän jalkojen vieressä. Ylätasolla ikkunat yltävät lattiaan saakka ja ikkunan edessä oleva putkipatteri ei pahemmin peitä näköalaa. Ylätasolla on puulattia ja sellaisen alla ei lattialämmitys ole kovin hyvä ratkaisu. Ei varsinkaan vanhemmissa taloissa, joissa on huonot eristeet ja falskaavat nurkat, sillä silloin joutuu pitämään lattian niin kuumana, että parketin lamellien liimaukset irtoavat. Näin tällaisen jokin aikaa sitten tuttavan luona, jossa emäntä sanoi lattiaa uusvanhaksi.

Viherhuoneesta arkkitehdin kanssa herätti keskustelua se, että ikkunan kohdalla seinäkorkeus on vain 2 metriä. Rakennusnormit eivät täyty! Mielestäni taas alas tuleva sisäkattohan luo kivasti tunnelmaa, minkä arkkitehtikin ymmärsi. Toisaalta eteisosassa seinää vasten korkeus on yli 3 metriä. mikä taas tuo avaruutta. Pitkässä tilassa korkeus tulee huomattua paremmin. Minusta nykyään tyypilliset korotetut, mutta pohjaltaan pienet olohuoneet ovat aikamoista tuhlausta. Tekisivät vaan olohuoneen päälle toisen huoneen, kun tilan korkeutta ei huomaa niskojaan nurin kääntämättä.

[A-MM-V]

Hienoa, että olette ottaneet arkkitehdin mukaan suunnitteluun. Se kyllä näkyy!

[Rautu]

Kyllä arkkitehdistä oli paljon apua ihan käytännön asioissa. Hän oli myös nimetty pääsuunnittelija ja hänen laatimansa CAD-kuvat pohjista menivät myös rakennesuunnittelijalle. Rakennesuunnittelijakin löytyi arkkitehdin kautta ja he molemmat olivat aikaisemmin tehneet yhdessä projekteja rintamiestaloihin, joten kohteen ongelmat olivat tuttuja.

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi voi hieman muistella menneitä. Rintamiestalossa jo sen rakennustyypin nimen perusteella tulee aina välillä nämä isänmaan asiat eteen. Täältä löytyi vuoden 1943 ja 1944 Hesaria käytettynä yläkerran välipohjassa estämässä puruja putoamasta alakertaan. Joku oli säilyttänyt näitä vuosikertoja useamman vuoden, koska taloon ne oli laitettu aikasintaan vuonna -49. Näiden lukeminen työn keskellä hieman hidasti etenemistä, mutta tässä näyte, niin ehkä itsekin kiinnostutte niistä:



Tuo Apu-lehtikin vuodelta -43 löytyi samasta paikasta. Sota-aikana kansakunta eli myös normaalia elämää. Muutamassa numerossa seurattiin amerikkalaisen lehtimiesryhmän vierailua Suomessa. Nämä tulivat reittilennolla Tukholmasta, jonne he olivat tulleet Lontoosta. Suomi oli sodassa Englantia vastaan, mutta ei USAa. Reittilennotkin toimivat!

Muutaman jutun voisi kertoa myös tuosta naapurin edesmenneestä sotaveteraanista. Hänellä oli jo huonontunut kuulo, joten keskustelu oli vaikeaa. Kaupungin kodinhoitajat toivat hänelle päivittäin ruuan. Kesäisin kodinhoitajilla oli hetki aikaa istua hänen kanssaan puutarhakeinussa. Huonokuuloisena hän puhui kovalla äänellä ja mekin kuulimme hänen kertovan sotajuttuja noille kodinhoitajatytöille. Hänellä oli myös suomen pystykorva, joten rintamiestaloidylli oli kuin Karin piirustuksista. Koiran nimi oli muuten Turre. Myöhemmin kuulimme, että hänellä oli ollut pitkän elämänsä aikana useita pystykorvia ja jokaisen nimi oli ollut Turre. Meille hän kertoi ongelmistaan hakea rakennuslupaa 40-luvulla, sillä silloisella Espoon maalaiskunnan kunnantalolla ei oikein saanut asioitaan hoidettua suomen kielellä, koska Espoo oli lähes täysin ruotsinkielinen kunta.

Kun tällainen rintamiestalo on jo yli 50-vuotta vanha, niin useimmiten löytyy pitkä historia erilaisista muutostöistä. Tuon lasiverannan rakentamisen jo mainitsinkin. Alkujaan vesi on otettu omasta kaivosta. Kaivo jäi naapurin tonttiosuudelle ja on nyt laitettu umpeen. Kunnalliseen veteen ja viemäriin talo liitetty joskus 50...60-lukujen vaihteessa. Talo siirtyi seuraavalle sukupolvelle tietojeni mukaan 1967. Tällöin on tehty laajempi muutos lämmityksen suhteen. Kaikki tulipesät poistettiin (hormissa kiinni olevat uunien kannatus hyllyt on vielä löydettävissä) ja lämmityksessä siirryttiin öljylämmitykseen. Kun minua opetettiin öljypolttimen käyttöön, niin sain kuulla tämän olevan jo toinen poltin. Ensimmäinen oli ollut kuulema ollut hieman epäluotettava. Samassa yhteydessä oli kellariin tehty muurattu palomääräykset täyttävä pannuhuone. Öljypoltin tarvitsee paljon ilmaa ja ilmakanava meni saunan lauteiden alla siten, että pesuhuoneen vesiputket olivat samassa kanavassa. Tästä oli seurauksena, että putket jäätyivät kovilla pakkasilla ennen kuin opimme jättämään hanan hieman vuotamaan. Saunaan oli silloin tuotu myös sähkökiuas ja kellarin sähköistys oli uusittu.

Jossakin vaiheessa kaikki seinäonkalot oli ruiskutettu polyuretaanivaahdolla. Tämä työ oli tehty ulkopuolelta ja reiät suuttimille löytyivät. Purun seassa vaahdosta löytyi jälkiä. Ehkä se oli auttanut jonkin aikaa, mutta kyseinen aine ilmeisesti hajosi itsestään ja haihtui pois. Talo oli alkujaan ajateltu kahdelle perheelle ja ylhäällä oli mm oma sähkömittarinsa (se on tallella ehkä palautetaan seinälle, vaikka ei enää kytkettäisikään). Portaiden seinät oli jätetty ilman lämmöneristeitä, joten nämä onkalot olivat täyttyneet uretaanivaahdolla. Vuosien mittaan uretaani oli kutistunut, joten siellä oli noin 50 mm raot. Vaahto oli hyvin herkästi murenevaa.

Katto oli alkujaan katettu kattohuovalla. Huovat oli peitetty profiilipellillä ja huopien ajateltiin toimivan kondenssivesisuojina. Ylhäällä oli ollut eteinen, keittiö ja huone. Kun vuokralaisia ei enää ollut, niin ylös oli tehty huoneet kahdelle lapselle. Tämä oli tehty jakamalla päätyhuone kahtia ja ottamalla sivukomerot käyttöön. Sivukomeroiden seinät tukevat kattoa, mutta tämän muutoksen jälkeen kattoa oli tuettu huoneen keskelle tehdystä väliseinästä. Väliseinä ei kuitenkaan ole täysin samassa kohdassa kuin alakerran väliseinä, joten lattia joutui kovalle kuormalle. Ulkoapäin olikin havaittavissa, että katto oli notkolla poistettujen sivukomeroiden kohdalta. Tässä muutoksessa oli näiden huoneiden osalta seinien ja kattolaipioiden eristysmateriaaliksi vaihdettu lasivilla. Lapioiden kohdalle ei oltu tehty ilmastointirakoa katon suhteen, joten laudat olivat mustuneet, mutta eivät kuitenkaan lahoja.

Antennille oli tehty kattoon reikä, joka oli alkanut vuotaa. Samoin ongelmia tuli yläkerran entisen keittiöhuoneen sivukomeroon tehdystä aukosta. Olikohan se toiminut jääkaappina tai TV-lokerona, en tiedä. Joka tapauksessa siitä meni kosteaa huoneilmaa ulos. Tämä näkyi talvisin jääpuikkoina räystäällä. Kosteus oli myös lahottanut räystäslautoja.

Alakerran kylpyhuone oli uusittu arvioni mukaan 80-luvulla ja sinne oli laitettu sähköllä toimiva lattialämmitys. Nykyään tuota kylpyhuonetta käytetään vaatehuoltoon. Sähkölämmitys on hieman tuhlausta, kun nyt olemme kaukolämmössä. Kylppäriremontin yhteydessä oli onnistuttu katkaisemaan kellarihuoneeseen vievän patterin vesijohto. Tuota huonetta oli käytetty "tehtaana", kun edellisellä omistajalla oli ollut joskus oma yritys. Siinä oli niin voimakas valaistus, että se taisi riittää huoneen lämmittämiseen. Kellari oli kauttaaltaan lämpöeristetty sisäpuolelta villalla ja sen päällä ole lastulevy. Kellarin kattoon oli lyöty kivilevyt. Tuon aikaiset levyt ilmeisesti sisälsivät jonkin verran asbestia, joten purettaessa täytyy olla varovainen.

Kaikille puulattioille oli lyöty lastulevyt ja sen päälle muovimatot. Ehkä aikoinaan ihan käytännöllinen ratkaisu. Nyt nämä lattiat narisevat lastulevyn liikkuessa. Lähimpänä alkuperäistä kuntoa olivat oikeastaan vain alakerran eteinen, portaat ja yläkerran eteinen. Yläkerran eteinen oli oikein tyylikäs ja sen purku todella säälitti. Hieman sen tunnelmaa on pyritty yläkertaan luomaan.

Nyt tehtyyn laajempaan remonttiin pakotti osaltaan yllä esitetty korjaushistoria eli kovin paljon alkuperäistä ei ollut jäljellä.

[Rautu]

Kerrotaanpa sitten tarkemmin, mitä tähän mennessä on tullut tehtyä. Yllä on kellarin pohjakuva. Kuvan alareunassa näkyy uuden verannan alla oleva sauna ja pesuhuone. Pesuhuoneeseen tuli sekä suihku että kylpyamme. Aikaisemmin olemme aina asuneet taloissa, joissa on ollut amme, joten ilman ammetta ei osattu olla. Amme toimii myös suihkualtaana ja kun on kaksi suihkua, ei saunan jälkeen tarvitse jonottaa suihkua. Erillinen saunasiipi on kosteusongelmien suhteen turvallinen.

Oviaukko saunaan leikattiin timantilla. Samoin aukaistiin portaiden puolivälistä paikka autokatokseen menevälle ovelle. Tällainen timanttileikkaus tuo hyvin esille betoniseinissä olevat säästökivet (ks kuva alla). Säästökiviä käytettiin, koska betoni oli kallista. 40-luvun betonin lujuuskaan ei taida vastata nykyisiä standardeja. Saunaosastoon tuli vesikiertoinen lattialämmitys ja saman halusimme porrashuoneeseen, jota ajattelimme saunan pukuhuoneeksi sekä kuvassa porrashuoneen takana olevaan varastoon, jota myös tehtaaksi nimitettiin. Kuvassa on katkoviivalla esitetty porrashuoneessa ollut perunakellari. Rintamiestaloissahan harrastettiin 50-luvun pula-aikana kotitarveviljelyä "lapsiorjatyövoimalla".

Lattian purkaminen porrashuoneessa oli helppoa, betoni oli valettu suoraan maanpäälle ja sitä oli vain muutama sentti. Perunakellarissa oli maalattia ja sen seinät oli betonitiilestä. Lattialämmitys vaatii 200 mm styroxia eristeeksi ja valua 80 mm. Tämän lisäksi pitäisi vaihtaa maa-ainesta sepeliin. Toisin sanoen pitäisi kaivaa 40-50 senttiä maata pois. Tästä tulikin ongelmia. Ensinnäkin maa oli moreenia ja niin kovaa, että se piti ensin rikkoa kangella ennen kuin siihen pääsi lapiolla käsiksi. Seinien suhteen kävi ilmi, että ne loppuivat siihen kuin lattiakin eikä niiden alla ollut minkäänlaista anturaa. Sitten tulikin mietinnän paikka. Päädyttiin siihen, että jatketaan seiniä alaspäin valamalla metri kerrallaan. Tätä työtä teki yksi mies pari viikkoa. Tehtaan lattia oli 100 mm korkeammalla kuin muun kellarin. Joku vihjasi, että siinä varmaan tulee kallio vastaan. En ensin uskonut, koska siitä ei ollut mitään merkkejä, mutta keskeltä lattiaa löytyi huippu joko kalliosta tai isosta kivestä. Keinoksi keksittiin etanadynamiitti. Se ei itse asiassa ole räjähdysaine laisinkaan vaan taitaa olla sammuttamatonta kalkkia. Kallioon porattiin reikiä, jotka täytettiin etanadynamiitilla. Tämä aine laajeni kuivuessa ja halkaisi kallion. Kallio saatiin ulos pieninä palasina. Lisätöitä se vaati noin viikon.



Kellarin korkeus on noin 195 senttiä, mikä on ihan hyvä korkeus rintamiestaloon. Aluksi sitä oli tarkoitus syventää, mutta kaivuutyön hankaluuden vuoksi päädyttiin säilyttämään vanha korkeus. Tehdashuone saatiin samaan korkeuteen. Saunaosaston oveksi sopi standardi 20 ovi juuri ja juuri kun yläkarmi jätettiin pois niin. Kuvassa yllä näkyy kyseinen ovi, portaiden alaosa ja autokatokseen vievä ovi.

Autokatokseen vievänä ovena käytettiin vanhaa ulko-ovea. Se oli varsin tuore, ehkä kymmenisen vuotta vanha. Tuon oven tekemisestä jouduttiin keskustelemaan niin arkkitehdin kuin rakennesuunnittelijan kanssa. Molemmat olisivat halunneet jättää oven pois. Arkkitehti pelkäsi portaita, jotka alkujaan olivat pohjakuvan mukaan vinoaskelmaiset ja tällaisen oven takana pitäisi turvallisuussyistä olla tasanne. Rakennesuunnittelija ajatteli rakenteiden kestävyyttä. Alkujaan kattoparru meni portaiden poikki siten, että sen alla oli noin 150 cm tilaa. Kellariin mentäessä siis aina kumarruttiin. Sitten päädyttiin kyseisen parrun tukemiseen lattiasta, jotta se voitaisiin katkaista. Portaiden eteen tehtiin tasanne, jolloin askelmat siirtyivät hieman saunan ovea kohti. Nyt portaissa on vapaa korkeus matalimmillaan noin 180 cm eli pisimmät vieraat saavat kumarrella. Asumisen kannalta ovi autokatokseen on luksusta. Ruokakaupasta tultaessa kassit saadaan suoraan takaluukusta sisälle. Sateella ei tarvitse kastua. (Oven pielet ja portaat ovat vielä viimeistelemättä. )

Kellarin muut tilat eivät ole toteutuneet eivätkä varmaan toteudu kuvan mukaan. Askartelutilaksi nimetyssä huoneessa on merkitty katkoviivalla öljykattilan tila, joka on yhä olemassa ja siellä on pois käytöstä jäänyt kattilakin vielä. Tästä palo-ovella varustetusta huoneesta voisi tehdä holvin. Oikeassa yläkulmassa on katkoviivalla entinen kylpyhuone eli nykyinen pyykkitupa ja lähellä keskiseinää entinen sauna, joka on nykyään tekninen tila. Nämäkin varmaan jäävät. Vanha kellarin ulko-ovi on jäänyt lähes ilman käyttöä.

Tuon askarteluhuone-nimisen tilan lattiassa on kaivo ja siinä uppopumppu, joka pumppaa vettä viemäriin. Ratkaisu ei ehkä ole ihan vesilaitoksen mieleen. Kellarin seinissä olleiden lastulevyjen alareunat olivat kastuneet. Kellarissa oli siis keväisin ollut vettä lattialla ja edellinen asukas oli keksinyt halvan keinon pitää lattiat kuivina. Olen nähnyt samaa konstia käytettävän muissakin rintamamiestaloissa. Pumppu on nyt varmaan tarpeeton, kun salaojat on tehty, mutta en ole vielä viitsinyt pumppua poistaakkaan.

Rintamamiestalojen ongelmana ovat rakenteet, jotka katsotaan nykyisen näkemyksen mukaan alimitoitetuiksi. Miehet toivat rakennusmateriaaleja pyöräntarakalla eikä sellaisella kuljeteta kovin jykevää puutavaraa. Puu viruu kuormitettuna ja talon kaikki lattiat viettävät keskustaa kohden. Kun kirjahyllyn laittaa seinät viereen, niin se katon rajassa 5 senttiä irti seinästä. Aika paljon on joutunut lujittamaan rakenteita. Kellarissa porrashuoneeseen laitettiin 175 parrujen molemmille puolille 12 mm vanerit. Lisäksi Parrut yhdistettiin 175 pätkillä siten, että lattian poikki kulkee tuki. Tarkoituksena oli saada lattia käyttäytymään kuin laatta. Alkujaan kellarin alakattoihin oli isketty vanhat muottilaudat. Mineriittilevyjen alta paljastunut kellarinkatto näytti pikaisella vilkaisulla betonikatolta. Lautojen päällä oli tervapaperi ja purut. Purujen poiston ja ylläkuvatun lujittamiseen jälkeen kattoon jäi syvemmät lokerot, joihin laitettiin valaisimet. Näin valaisimet eivät pienennä kattokorkeutta. Tehdashuoneessa oli jänneväli lyhyempi, joten siellä laitettiin pelkät vanerit parrujen kylkeen. Edellinen asukas oli johonkin tarpeeseen ostanut puukuvioisella paperilla pinnoitettua kovalevyä. Meinasivat mennä roskiin, mutta sitten keksittiin käyttää se tehtaan kattoon. Vanhat tehtaan valot palautettiin ja nekin saatiin parrujen alapintaa syvemmälle. Alla on kuvassa kummankin huoneen katot.

[Rautu]

Ensimmäiseen kerroksen suhteen muutokset aiheutuivat autokatoksen rakentamisesta ja kellarin ottamisesta asuinkäyttöön, jolloin sinne vievät portaat tehtiin paremmiksi kulkea nostamalla vapaata kulkukorkeutta portaiden alapäässä, jota kuvailin edellisessä viestissä. Yllä on kuva ensimmäisen kerroksen pohjasta. (Muutama tahra papereissa kertonee vain käytöstä. )

Pohjakuvassa makuuhuoneeksi merkitty huone on nyt ruokasalina. Sen olivat edelliset asukkaat remontoineet. Sieltä löytyy vielä viimeinen lautarakenteinen parikaappi. Vanhan tummuneen kattopaneelin päälle on laitettu uusi, mutta kulmikasta tyyppiä, kun kaikissa muissa huoneissa on pyöreäkulmaista profiilia oleva paneeli. Olohuoneelle ei ole tehty ikkunamuutosten lisäksi muuta kuin maalattu seinät.

Auto on piirretty katokseen niin, että se olisi ajettu sisään keula edellä. Todellisuudessa auton ajaminen sisään noin päin on hankalaa, koska tie kadulle menee heti talon takaa ja talon nurkka tekee mutkasta liian jyrkän. Auto ajetaan ensin hieman ohi ja peruutetaan sisään. Pois pääsee tekemällä hieman nurkan väistöliikettä ulospäin ja sitten renkaat käännetään niin pitkälle kuin voi, jolloin pääsee talonnurkan ohi takalokasuojan ollessa muutaman sentin päässä kulmasta ja etupuskurin ohittaessa hienoisesti rajalla olevan puun. Aina pitää mennä aivan samaa rataa, joten kyseinen ura näkyy jo tien pinnassa. Kuulostaa hankalalta, mutta kun oppii, niin ajo katokseen tai siitä pois onnistuu hyvin. Ovi katokseen on noin 50 senttiä maanpintaa alempana, joten katoksessa on valettu porrassyvennys. Tämän vuoksi katoksen koko pituutta ei voi käyttää autolle, vaikka kuvasta sen käsityksen saakin. Pidemmästä autosta jää etupuskuri katoksen ulkopuolelle. Neliöt on käytetty tarkasti.

Autokatoksen vuoksi siirrettiin keittiön ikkunaa mitansa verran talon kulmaan. Kulmaikkunat ovat rintamamiestaloissa usein käytetty ratkaisu ja se sopeutuu hyvin talon ulkonäköön. Edellinen asukas oli vaihtanut kaikki muut talon ikkunat uusiksi kolmilasisiksi, paitsi juuri tätä keittiönikkunaa, koska olivat ajatelleet tehdä siihen terassin. Aurinko paistoi tähän länsipäätyyn iltaisin ennen kuin uudet rakennukset tulivat tontille. Kun olohuoneen ja uuden terassin välistä jäi yli kaksi ikkunaa, niin toinen tuli tänne keittiöön ja toiselle avattiin aukko olohuoneen päätyyn. Keittiössä ikkunan paikalla oli alkuperäinen lautarakenteinen kaappi, joka purettiin. Alkuperäiset kaapit loisivat tunnelmaa, mutta ne ovat pimeitä ja niiden puhtaanapito on hankalaa, joten ei niitä juuri kaipaa. Ikkunan siirrosta oli myös se ilo, että ei tarvitse katsella naapurin seinää vaan nyt nähdään talojen välistä metsää. Pieneksi ongelmaksi ikkunan avaamisen suhteen tuli yläkerran patterin putket. Ikkunan saa vain raolleen. Ikkunan alla on kellarista tuotu patteri vielä alkuperäisessä värissään. Vanha, hieman isompi patteri on nyt olohuoneen ikkunan alla. Pattereitakin tuli siten kierrätettyä. Alla on kuva keittiön ikkunasta ja sen kaapeista. Laatikosto ja lasiseinäinen kaappi olivat aikaisemmin jo tässä keittiössä, muut ovat uutta.

Vanhassa eteisessä, jota nykyään voisi sanoa väliköksi, oli seinissä puupaneeli. Purettaessa se otettiin talteen ja palautettiin seinälle levyjen päälle, jolloin saatiin vanha tyyliä säilymään. Kellarista tulevat portaat olivat alkujaan U-malliset, mutta nyt ne tehtiin L-malliin. WC:n edessä oli aikaisemmin 80 senttiä syvät kaapit, jotka purettiin. Niiden paikalla on nyt itse tehty yläkaappi, jossa on säleovet. Nämä ovat suvun sisäistä kierrätystavaraa.

Portaat yläkertaan jouduttiin tekemään uusiksi, koska niiden alku siirtyi yhden lattiaparruvälin. Samalla jyrkät raput saatiin loivemmiksi ja mukavammiksi kävellä. Vanhat raput olivat maalattua muuta. Niistä jäi kaipaamaan ohuesta vanerista sahattuja 3-4 senttiä korkeita listoja, jotka myötäilivät askelmien muotoa ja muodostivat listoituksen. Myös askelmien reunoissa oli pyöristysprofiili. Nämä piirteet voisi joskus vielä palauttaa. Portaat muuttuivat myös avoimiksi. Arkkitehdin ajatus oli avata myös toisen kerroksen lattiasta yksi parruväli, jolloin portaista tuli hyvin ilmavat. Ylhäällä on nyt pieni parveke. Portaissa oli maalamaton puolipaneeli samasta ohutsormisesta ja muutenkin ohuesta laudasta kuin välikön muissakin seinissä. Tätä paneelia ei voitu käyttää uudelleen. Sattumalta puutavarakauppaan oli viime keväänä tullut uusi profiili, joka kohtuullisesti muistutti vanhaa, ja se asennettiin.

Alla on valokuvat portaista ja kellarin portaiden yläpäästä, jossa näkyy vanhaa paneelia. Kuvan lääkekaappikin löytyi talosta.

[Pappi]

Kyllä tulee oma talo mieleen kun katsoo tuota kuvaa keittiön tasosta. Meilläkin kun joudutaan laskemaan yhden tason korkeutta, tuon matalan ikkunalinjan vuoksi. Meillä vaan on keittiö vielä tehtaan varastossa

Mukavaa luettavaa kun olet jaksanut kirjoittaa myös taustoja, jotka liittyvät taloonne.

[Rautu]

Ensin vastaus ikkunoiden korkeudesta. Kaikkien ikkunoiden nosto 10 sentillä oli mielessä ja sen olisi voinut tehdä kohtuullisen helposti silloin kun talossa oli vinolaudoitus esillä. Todennäköisesti sitä ei olisi kukaan ulkonäöstä huomannut, mutta nostosta ei päästy yhteisymmärrykseen, joten se jäi. Minusta kiusallisinta on ehkä yläkerran ikkunat, joiden alareuna on "vesirajalla" ja lyhyinä niiden yläreuna on niin matalalla, että taivasta ei näe kumartumatta.

Käydäänpä läpi, mitä yläkerralle tapahtui. Tässä ensin yläkerran pohja:

Pisteviivoilla on vanhat seinät ja katkoviivalla kattolaipioiden alla oleva matala alue. Muutoksia seinien paikkaan tuli siis aika paljon.

Yläkerran kohtalo hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun sivukomeroita halutaan liittää huoneisiin luvan kanssa. Talon länsipäädyn sivukomeroiden poisto oli tehty todennäköisesti ilman rakennuslupaa. Rakennesuunnittelija saa siis tehtäväksi laskea rakenteiden kantavuudet kaikkien normien mukaan. Ensin käydään katsomassa vintillä ja huomataan, että kattoparrut ovat 50*125:ia ja niiden väli jotakin 70-75 senttiä. Tulokseksi tulee suunnitelma, jossa taloon lisätään kaksinkertaisista kertopuupalkeista 400*45 ja 300*45 kurkihirret hormin molemmille puolille ja jokaisen kattoparrun kylkeen naulataan 200 parrut, jotka tuetaan kurkihirteen. Tällä rakenteella kattokuorma siirretään seinille ja yläkertaa voi käyttää vaikka yhtenäisenä hallina. Mitä suunnitelman toteutus sitten vaatii? Koko yläkerran purkamista sisäpuolelta.

Yläkerta pienine ikkunoineen oli varsin pimeä, joten sinne haluttiin lisää valoa. Eteläseinälle suunniteltiin lippa ja pohjoiselle kattopuoliskolle kaksi kattoikkunaa. Okei, kattoikkunat ovat rintamiestalossa pyhäinhäväistys, mutta ainakin vielä niistä on oltu iloisia. Todennäköisesti useimmat ohikävelijät eivät edes huomaa näitä ikkunoita, sen verran vähäeleisiä ne ovat ulospäin.

Katon suhteen oli aluksi ajatuksena, että lipalle tehdään uusi katto mahdollisesti samasta profiilista kuin vanha tai konesaumattuna kuten uudisosan katto on ja sen jälkeen maalattaisiin katto yhteneväksi. Vanhat profiilit olivat vihreät, uusi osa harmaa kuten naapurien katot tällä tontilla. Kattoikkunoiden asennusfirmalta saatiin tarjous sekä pelkästä lipasta ja kattoikkunoista että koko katon uusinnasta. Hinta ero ei ollut suuri. Päätettiin siis korjata koko katto. Jälkikäteen tätä voi pitää hyvänä ratkaisuna, sillä profiilien alle jätetty vanha huopa oli vuotavana huono kondenssisuoja. Kattoa purettaessa kävi myös ilmi, että ehkä noin 30 vuotta vanhoista profiilien kiinnitysnauloista oli useampi alkanut vuotaa ja lahottaa kattolautoja. Eniten oli vuotanut uudisosan katon tekijän asentamat vain 3 talvea käytetyt lumiesteet talon takana. Aivan talon takaa menevä tie tekee lumiesteistä välttämättömät. Vanhaan osaan tuli samanlainen konesaumattu katto kuin uudessa osassa.

Yläkerran huoneet eivät toteutuneet aivan kuvan mukaan. Saa nähdä, vaatiko rakennustarkastaja vielä lopputarkastuksessa kuvista uudet versiot. Huoneeseen 1 tuli vaatehuone siten, että koko hormin takainen osa on nyt vaatehuonetta. Hormiseinä on tasainen ja hormi siten huomaamaton. Huoneisiin 2 ja 3 ajateltiin ensin kulkua väliköstä, mutta toisen lapsista haluttua jäädä asumaan kellarin "tehdas"-huoneeseen ei ylös enää tarvittu kolmatta makuuhuonetta. Huone 3 on työhuoneena, avoin välikköön ja huoneeseen 2 käydään suorassa seinässä olevan oven kautta. WC-suihkuhuone on tämän urakan viimeinen taisto ja vielä työn alla.

Vanhassa puretussa yläkerrassa tyylikkäin osa oli vanha eteinen. Siinä oli portaiden kautta pieni ovi-ikkuna, joten se oli aika pimeä, mutta silti sen tunnelma oli upea. Siinä oli nimittäin kuusi kappaletta talonrakentajan itse vaneripaloista tekemää vinoneliökuviollista ovea. Lisäksi haltex-levyt oli asennettu seinille kulmat pystyyn kuten salmiakkikuvio. Seitsemäs vanerineliöovi oli huoneen 1 sivukomerossa. Kolme vanhaa kaapinovea on asennettu takaisin vaatehuoneisiin samoin kummatkin huoneovet. Kattolapion alle on vaikea sovittaa tehdasvalmisteisia komeroita, joten huoneessa 2 laipioiden alle tehtiin kaksi pientä vaatehuonetta. Vaatehuoneiden perällä on tanko ja sivuseinillä hyllyt. Toteutus on nyt todettu hyvin toimivaksi. Tässä kuva huoneesta 2:

Tästä kuvasta käy ilmi myös, että talomme sivulaipiot ovat varsin korkeita. Katon alla oleva ikkuna on korkeammalla kuin sängyn pääty. Kattoikkunan vuoksi tuosta voi nyt kirkkaina öinä (joita täällä on valitettavan harvoin) katsella tähtiä.

Kattoikkunassa on kaksinkertainen lämpölasielementti, jossa lasien paksuus on 4 mm. Ikkunan alla ei ole patteria, mutta ikkuna ei kuitenkaan huurru sisäpuolelta, vaan ulkopinnalle saattaa pakkasöinä muodostua jäätä. Myös pakkaslumi jää ikkunalle ja ikkuna saattaa olla koko pakkaskauden lumen peitossa. Yksikin nuoskapäivä tuo lumet alas. Mitään vuotamiseen viittaavaakaan ei ole vielä havaittu. Kesällä ikkunasta on kätevä tuulettaa yläkertaa. Koko yläkertahan on nyt rakennettu kuten mikä tahansa uusi puurakenteinen pientalo vähintään 150 mm seinäeristeillä ja höyrynsulkumuovilla. Tämän vuoksi kesäisin lämpötila nousee turhan korkealle.

Yläkerran remontin ajaksi rakennettiin uuden katolle työtasoksi parveke ja sinne ulkoportaat. Sisään yläkertaan mentiin lipan kohdalta, jossa nyt on kahdessa osassa ilman keskitukea aukeava ikkuna, siis eräänlainen ranskalainen parveke. Alakertaan vievät sisäportaat purettiin ja portaiden aukko peitettiin. Yläkerran remontti ei siten häirinnyt alakerran elämää.

Pieneksi ongelmaksi muodostui kertopuupalkkien asentaminen koko talon mittaisina, joten ne tehtiin neljästä palasta. Palkkeihin tuli ns lentäväliitos. Tämä ei kelvannut rakennustarkastajalle, vaan rakennesuunnittelijan oli tehtävä uusi laskelma, jolla liitokset korjataan, ja hyväksytettävä suunnitelma. Onneksi kertopuupalkkeja oli jäljellä vielä muutama metri ja niistä naulattiin palat liitosten yli. Kuhunkin liitokseen tuli noin 200 kappaletta 125 nauloja. Kaksi viikkoa naulasin lomalla näitä.

Huoneessa 1 hiottiin vanha puulattia. Huoneet 2 ja 3 tehtiin yhtenäisinä kuten ne olivat alkujaan olleet. Sivukomeroissa oli lastulevylattiat ja huoneen 2 osalta lattian pituus kasvoi, joten järkevintä oli tehdä koko lattia uusiksi ja samalla vaihtaa purut villoihin sekä lujittaa vain 150 mm palkeille suoraan tehtyä lattiaa lyömällä vanhojen lattiapalkkien viereen uudet ja yhdistämällä poikittaisilla palkeilla rakennetta laattamaiseksi. Lopuksi lattiapinta tehtiin uudestaan samanlaiseksi lautalattiaksi kuin vanha. Katoissa on nyt samanlainen lautapaneeli kuin alakerrassa. Huoneiden 2 ja 3 välinen seinä on poistettavissa niin haluttaessa pienellä vaivalla myös sähköjen suhteen. Sähkökaapelit ovat valmiina, jos joskus halutaan tehdä kolmas makuuhuone yläkertaan.

Tässä vielä kuva yläkerran väliköstä nykyisessä muodossaan ja makuuhuoneiden ovista. Taaemman oven ja piirongin välissä on terästolppa, joka on hormiin liittyvän betonitiiliseinän päällä ja siten tuettu maahan saakka. Tolppa kannattelee kertopuupalkkia. Samanlainen on hormin toisella puolella vaatekomerossa.

[A-MM-V]

Vau mitkä ovet!

[Kristian]

Vau mitkä ovet!

Juuri niin! Aika monissa (rintamamies)taloissa tullut käytyä, eikä mitään edes vastaavan näköisiä ovia ole tullut nähdyksi. Melkosen hassut on kyllä

[Rautu]

Tässä kuva, jossa näkyy talon takaseinä vanhassa asussaan sekä yläkerran eteisen alkuperäinen olemus vinoine ruutuineen ja myös alivuokralaisten sähkömittari.


Yllä olevassa kuvassa on projekti jo sitten alkanut ja vielä ollaan onnellisen tietämättömiä tulevasta. Alkuperäinen tontin sisäänkäynti ja tienpätkä kulki verannan edestä. Sitä käyttivät kaivinkoneet ja kuorma-autot rakentamisvaiheessa aika pitkään. Kun siten aloitettiin puutarhan tekeminen, niin raskaiden koneiden painama maa piti ensin rikkoa kangella, että sitä pääsi lapiomaan. Noista vanhoista kuvista muistuu myös se ilmiö, että kylmän verannan ruudut jäätyivät pakkaskaudella sisältä hitaasti umpeen, kun ulko-ovea avattaessa pääsi sisältä kosteaa ilmaa verannalle. Tuo punainen sohva ylemmässä kuvassa herätti varmaan naapureiden huomion, kun huhti- ja toukokuun auringossa työmiehet pitivät siinä kahvi- ja tupakkataukonsa. Samassa kuvassa näkyy väliaikaiset portaat puretun verannan kohdalla. Tämän kadun varressa on noin 100 asuntoa rivi-, pari ja omakotitaloissa. Meidän talo on kadun alkupäässä lähellä kauppoja, bussipysäkkejä ja kouluja, joten projektiamme seurattiin tarkoin. Jotenkin tuntuu siltä, että tuolla punaisella kaatopaikalle viedyllä sohvalla on vieläkin jotakin vaikutusta siihen, että koiraa ulkoiluttaessa lähes kaikki vastaan tulijat, tuntemattomatkin tervehtivät. Pidettiinköhän meitä jotenkin kylähulluina?

Käydäänpä projektinhoitoa tarkemmin läpi. Tontille siis rakennettiin samaan aikaan kaksi uutta omakotitaloa ja meidän taloon uusi veranta. Tämä helpotti alkuun pääsyssä, sillä keittiöremontteja suuremmat rakennusprojektit olivat meille uutta. Maarakennusurakoitsija, talonrakennusfirma ja peltikattojen tekijät sekä arkkitehti oli sama joka talolle. Vuonna 2001 oli tullut voimaan uusia määräyksiä vastaavien mestarien suhteen ja vaikutti siltä, että vastaavat mestarit hinnoittelivat tämän tarjouksiinsa. Uudistalot maksoivatkin näistä palveluista huiman summan ja olivat tyytymättömiä saatuun palveluun. Meidän talon vastaava löytyi rakennusfirman kautta ja päädyttiin hänen kanssaan sopimukseen, jossa hän hoiti rakennusvalvonnan ja sen vaatimat katselmukset sekä katsoi tarvittaessa rakentajien perään. Hoidin itse hankinnat. Rakennusliike teki verannan ulkoapäin valmiiksi ja viimeistely sisältä jäi meidän vastuulle. Samalla periaatteella toimittiin myös vuonna 2004 yläkerran suhteen. Yläkerran remontti oli alkujaan tarkoitus tehdä samassa rytäkässä, mutta onneksi se siirtyi.

LVIS-rintamallakin tuli tehtyä muutoksia. Jos aloitetaan vesiasioista. LVI-suunnitelmakin on jouduttiin tekemään. LVI-suunnittelijan mielestä tuleva vesiputki 18 millisenä oli liian pieni, mutta kyllä sen kanssa on pärjätty. Kaupungin vesilaitos oli jossakin vaiheessa tuonut muovisen putken mittarille saakka. Mittarilta vesi otetaan nyt tekniseen tilaan, jossa on kaukolämmön lämmönvaihdin. Teknisestä tilasta menee putki/sähkö kanava "tehdas"-huoneen kautta kellarin aulaan ja siitä suoraan ylös uuteen vessaan yläkertaan. Putket ja sähköt ovat kellarin katossa ruuvikiinnitteisten levyjen takana, joten niihin pääsee helposti käsiksi. Kaikki vesiputket on nyt vaihdettu kupari- tai muoviputkiin. Aikaisemmin kaikki putket menivät vanhan öljykattilahuoneen kautta, mutta nyt se kierretään.

Edellinen asukas oli ilmeisesti jo siirtyessään öljylämmitykseen kaivanut vanhan viemärin esille ja sinne oli sujutettu muoviputki, joten sitä ei enää tarvinnut tehdä. Uuden osan viemäri menee verannan alla ja kiertää taloa ulkokautta niin, että kadun ja talon välissä on likavesikaivo, jossa viemärit yhtyvät. Vanhan vessan alla on vielä pätkä valurautaviemäriputkia. Nämä toimivat, joten ei korjata ennen kuin on pakko.

Kaukolämpöön liittyminen tuli edulliseksi. Putket kulkivat kadussa ja kun naapureillekin vedettiin putket, niin meidän yhdysputken pituudeksi tuli vain noin 5 m. Kaukolämmön liittymiskustannus on paljolti juuri tuosta putkivedon pituudesta kiinni. Lämmönvaihtimeen piti tulla erilliset lämmön vaihtimet niin lattialämmitys- kuin patterilämmityspiireille, mutta lattialämmityspiirin lämmönvaihdin korvattiin shunttiventtiilillä. Tästä tuli hieman ongelmia, koska kesäisin kylpyhuoneen kuivattavaa lämpöä ei saa päälle ellei pidä myös patteripiiriä päällä. Se taas aiheuttaisi ylilämpöä, kun talossa on muutama patteri alakerrassa vielä ilman termostaattia ja vanhat venttiilit jumissa.

Sähkömiehen ja -suunnittelijan löytäminen oli kaikkein työläintä. Ainakin viisi urakoitsijaa kävi katsomassa, mutta keneltäkään ei saatu edes tarjousta. Putkimies väitti, että sähköliikkeet eivät mielellään ota urakoita, joissa on mukana vanhoja asennuksia, koska saattavat joutua niistä vastuuseen. Putkimiehen kautta sitten löytyi jo osa-aikaeläkkeellä oleva sähkäri ja hänen kaverinsa, joiden avulla hommat saatiin tehtyä. Taloon oli sähkösyöttö alkujaan tullut ilmakaapelilla, mutta silloinen Espoon sähkö oli siirtänyt kaapelin katuun ja se nousi talon seinää ylös samaan paikkaan jossa ilmakaapeli oli ollut. Remontissa koko sähkökeskus jaettiin kahtia niin, että mittari sekä pääsulakkeet ovat ulkoseinällä ja sulaketaulu teknisessä tilassa. Talosta löytyy vielä keittiöstä jääkaapin takaa pätkä 50-luvun metallikuorista kaapelia ja muutamassa huoneessa on vielä 80-luvun asennuksia, muuten kaikki sähköt on uusittu. Uusituista sähköistä pintavetona on tehty vain jalkalistojen yhteydessä olevat pistokeasennukset.

Kannattiko urakka ja mitä saatiin aikaan? Lämmityksen suhteen kaukolämpötoimittajalta saa sääkorjatun lämmönkulutusraportin, joista alla olevat kulutustiedot on koottu:
2002 yli 50 MWh (raportti kateissa)
2003 48,5 MWh
2004 40,2 MWh
2005 41.4 MWh
2006 38.8 MWh
2007 35 MWh (arvio, joulukuun luvut puuttuvat ja vuosi ilman sääkorjausta)
Öljyä oli edellisellä asukkaalla kulunut saatujen tietojen mukaan noin 3000 l vuodessa. Uusi veranta kasvatti lämmönkulutusta, mutta sitten on saatu sokkeli eristettyä myös maanpinnan yläpuolelta ja yläkerran vuodot tukittua, joten on palattu lähelle alkuperäisiä lukuja. Meidän perhe on aikamoinen vedellä läträäjä ja veden lämmitykseen menee 1 MWh kuussa. Huonelämmöt ovat suunnilleen 23 astetta, että TV:tä katsellessa ei tarvitse palella.

Rahaa koko projektiin on mennyt 300 kEuroa, josta hieman yli puolet tontin ja talon ostossa ja loput uudisosaan ja vanhan remonttiin. Oman työn arvoa on vaikea laskea, tunteja on käytetty seitsemässä vuodessa 3000-4000. Ehkä tästä nyt kuitenkin vielä omansa pois saa... Jaksamiseen on auttanut se, että vain kesinä 2001 ja 2004 kesäkausi ja lomat käytettiin rakentamiseen. Muutoin kesäisin on tehty hauskempia puutarhahommia. Talossa on asuttu koko remontin ajan ja jatkuvasti on ollut käytössä keittiö, WC ja pesuhuone. Suurimpia ongelmia asumisen suhteen on ollut pölystä, sisäisistä muutoista ylhäältä alas ja takaisin sekä siitä, että puolivuotta maanalaisen öljysäiliön poistamisen jälkeen öljykattila sai polttoaineensa kanisterista aiheuttaen lämmityskatkoksia. Ehkä on päästy helpolla, mutta jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että kolmea kuukautta pidempiin remonttiprojekteihin ei enää tee mieli sitoutua.

Tällä talolla historia, mikä uudistaloista puuttuu. Alkujaan tässä kadun alussa on 4-5 talon ryhmä rintamamiestaloja. Enää on vain tämä. Kadun loppupäässä on noin 10 rintamiestaloa, joista yksi enää peruskuntoinen, mutta senkin taakse on rakennettu uudistaloja. Omilla kiinteillä sisustusratkaisuilla, alkuperäisten kaltaisilla puulattioilla ja paneeleilla sekä käyttämällä vanhoja osia kuten ovia talossa on toivottavasti vielä rintamamiestalon henkeä. Itse tehdessä täytyy myös tyytyä oman osaamisensa tasoon ja työnjälkeen .

Tässä vielä osa alkuperäisistä kuvista vuodelta -47: