Etsintäaikanne?

[puuhapete]

Jonkin verran tämän osaston keskusteluja lukeneena kiinnostaisi tietää kauanko etsitte ja kiertelitte näytöissä ennen kuin löysitte omanne?

Osastolla kysellään vinkkiä ja neuvoja potentiaalisiin hankintakohteisiin, kannattaako hankkia ja mitä tulisi ajatella.. Ja hyvä niin jos täältä saa tarvittavaa neuvoa mutta mieleeni on väkisin herännyt ajatys että onko omakotitalon ostajilla riittävästi vertailukohteita? Ymmärrän kyllä että Helsingissä hinnat eivät siitä laske tai Turussa talot suoristu vaikka kuinka vertailisi. Silti tuntuu siltä että ostajat ovat syöksymässä ojasta allikkoon vain saadakseen talon nyt ja heti. Mieheni kanssa kiertelimme lähes vuoden aktiivisesti näytöissä, tutkimme netin ilmoituksia, ilmoittelimme itse lehdissä ym ennen kuin päädyimme kauppoihin. Koimme itsekin samanlaisia "hurahduksia" parissa kohteesssa (nimim. kokemusta on ) ja meinasimme alussa ihastuksissamme ja hätäisinä tehdä kaupat vinosta, onnettomasta talosta kauniin pihapiirin vuoksi. Jälkeenpäin paljon muita katseltuamme ja oman löydettyämme emme voi kuin todeta että onneksi emme siihen mörskään päätyneet.

Tarkoitukseni ei ole tyrmätä kenenkään taktiikkaa ja saattaahan olla että joskus se oikeasti hyvä voi tulla nopeamminkin vastaan. Ei kuitenkaan kannata hätiköiden innostua ensimmäisestä vinosta ylihintaisesta talosta jos remonttiinkin joutuu upottamaan omaisuuden, niitä tulee varmasti toisia. Suosittelen ehdottomasti ottamaan riittävästi aikaa etsimiseen, hakemiseen, vertailuun.. Vielä ei myydä maailman viimeisiä taloja

Malttia ja onnea etsijöille! Tarkoitukseni ei ollut astua kenenkään varpaille

[Nyberg]

Etsintäaika.

n. 4 vuotta. Kävimme katsomassa pakkohuutokauppoja, purkutönöjä, kiertelimme autolla ihan huvikseen vaan katsomassa taloja ja pihoja maantieltä, kaikki kohteet kelpasi kunnes se talo jonka elämää haluaisimme jatkaa tulisi vastaan

Se sitten löytyi paikallisen sanomalehden asuntoliitteestä. Sopiva, täydellistä ei liene ole olemassakaan. Etsintäaika on ohi, historia jatkuu.

Hirsitalo vuodelta 1892, siirretty nykyiselle paikalle 1920.

[Mansikkavuori]

Pari vuotta kierreltiin. Mietittiin ja harkittiin aina sopivia kohteita. Hyvät talot hyvällä paikalla vaan tuntuivat menevän ohi jos edes hetken harkitsi. Isoa kauppaa kun ei haluaisi tehdä selvittelemättä asiaa tarkemmin. Toki moni asia mikä tuntui alussa ylitsepääsemättömältä esteeltä kaupalle muuttui matkan varrella. Tarkoitan siis että hyvää oppia kiertelystä sai. Oppi ainakin mitkä viat todella kannattaa ottaa huomioon ostopäätöstä tehtäessä ja mitkä hyväksyä. Mutta pakko talossa on johonkin ihastua jos siinä aikoo viihtyä. Jotkut asiat on vaan ajateltava myös tunteella eikä vain taloteknisillä argumenteilla. Niikuin vaikkapa sijainti.
Me emme halunneet muutamaa asiaa, eli vuokratonttia, öljylämmitystä, rapattua puutaloa emmekä salaojittamatonta taloa jonka kosteat tilat olisivat karjakeittiötasoa. Mutta semmoinen nyt meillä sitten on.
Ja sijainti on upea. Töitä sitten on vaan enemmän.

[Ketsuppitahra]

2,5 vuotta jokaviikonloppuista asuntonäytöissä ravaamista. Alkuaikoina tosin käytiin pelkästään kerrostaloissa, ja taloa ryhdyttiin etsimään tositarkoituksella vasta ehkä n. puolen vuoden etsimisen jälkeen (muistaakseni).

1 kerrostalokämppä oli silloin alkuaikoina lähellä (tarjoustamme ei sitten hyväksytty eikä me suostuttu nostamaan tarjoustamme enää tietyn pisteen yli)

2 taloa oli sinä aikana sellaista että *melkein* tehtiin tarjous eli läheltä piti, mutta tämä mikä sitten ostettiin oli ainoa talo josta kirjallinen tarjous tehtiin (ja hyväksyttiin)

Ja vinohan tää on :D

Mutta ei se nyt meitä niin kauheasti pelota (siis se vinous). Sokkeli/kellari on ihan ehjä eikä sitä vinoutta nyt kauhean paljon ole (n. 5mm/metri). Teetimme hiljattain maaperätutkimuksen jonka perusteella tämä vinous on vielä kohtuullisen vähäistä (kuulemma vasta 9mm/metri haittaa ja sekin vain asumismukavuutta, rakenteellista haittaakaan siitä ei vielä tod. näk. ole) Vielä vinommat, sellaiset joissa meinaa kaatua kohti nurkkaa on sitten erikseen.

Maaperätutkimusraportissa oli suositukset vajoamisen pysäyttämiseksi ja suositeltavista ja ei-suositeltavista toimenpiteistä, joista olenkin vissiin toisessa ketjussa maininnut. Niiden mukaan mennään, ja jos jotain suoristetaan niin se on sitten ulkolaudoitus ja lattiat sisätiloissa, ei siis todellakaan koko talo.

Meille tärkeintä oli hyvä sijainti, josta ei sitten jouduttu tinkimään montaa kilsaa (keskustassa on aika naftisti taloja tarjolla, ja ne joita siellä on, ovat "melko kalliita"), ja jos sijainti olisi kauempana kuin kävelymatkan pääsä "kaikesta" eli keskustasta ja töistä, niin sitten ne toimivat joukkoliikenneyhteydet (ja ne toimii kuin junan vessa!). Sekä tietty hinta. Mihinkään landelle eli naapuruskuntiin mua ei ois saanut edes ilmaiseksi.

[RouvaM]

Kaksi sunnuntaita, joista ensimmäisenä ei edes katottu omakotitaloja ja jälkimmäisenä tämän lisäksi yhtä toista. Eikä vieläkään kaduta.

Edellinen kämppä ostettiin muutaman tunnin miettimisellä.

[mapeah]

Etsintäaika.

n. 4 vuotta. Kävimme katsomassa pakkohuutokauppoja, purkutönöjä, kiertelimme autolla ihan huvikseen vaan katsomassa taloja ja pihoja maantieltä, kaikki kohteet kelpasi kunnes se talo jonka elämää haluaisimme jatkaa tulisi vastaan

Se sitten löytyi paikallisen sanomalehden asuntoliitteestä. Sopiva, täydellistä ei liene ole olemassakaan. Etsintäaika on ohi, historia jatkuu.

Hirsitalo vuodelta 1892, siirretty nykyiselle paikalle 1920.

Jotain tuollaista on mullakin vielä haaveena. Tämänhetkinen rintamamiestalo tuli vastaan noin vuoden etsinnän jälkeen. Meillä oli hinta-laatu -suhteen osalta kriteerit aika korkealla. Ja laatu ei tässä tarkoita viimeistä tekniikkaa ja ökymateriaaleja, vaan lähinnä kestäviä ratkaisuja kaikessa. Tämä oli kyllä ehtinyt olla jo kuukauden verran myynnissä huomaamattani. Ilmoitus oli jostain syystä onnistunut välttelemään kaikkia päällä olleita asuntosivustojen vahtipalveluita. Osin kai sen ansiosta saimme sitten reilusti pyyntöä alemman tarjouksemme läpi ja täällä asutaan Talossa on perusasiat kunnossa: rakennettu kalliolle, ei salaojia, muttei kosteaa kellariakaan - ei myöskään asuintiloja kellarissa , ei muoviyllätyksiä ja muutenkin aika lailla peruskuntoinen. Tässä tapauksessa on saanut ja osin vielä saisi pintaremonteilla kohotettua talon ilmettä kummasti, ei niillä kuitenkaan ole ollut mikään hengenhätä, sillä talo on koko ajan ollut asumiskuntoinen. Melkein tärkein asia mulle on kuitenkin oma suuri piha vanhoine omenapuineen, perennoineen, pihasaunoineen, jne.

[vihreä]

Kaikenkaikkiaan pari vuotta kierreltiin näytöissä ja katseltiin netissä. Niin ja kilpailutettiin pankkeja..! Laskeskelin että varmasti kolmisenkymmentä omakotitaloa ja rivitalonrähjää tuli kahlattua läpi.

Tämä tuleva kotimme(RMT vm. -54) löytyi viimein juuri sieltä mistä emme halunneet taloa katsoakaan(sorry Nokia, nothing personal...). Kävi vaan niin, että kun menimme näyttöön katsoimme vain vaimon kanssa toisiamme ja aloimme nauraa. Tämä se on!

Seuraavana päivänä tarjous sisään ja sitten pientä tinkausta ja talo oli meidän. Eli suhteellisen nopeaa toimintaa sitten kun se oikea sattui kohdalle. Edellisellä kerralla ostimme kerrostalokolmiomme kuusi tuntia näytön jälkeen vaikka emme olleet edes ajatelleet ostaa omaa asuntoa.

[Maiju]

Meillä meni kaikenkaikkiaan ehkä parisen vuotta, välissä kun oli hieman taukoa ja tosiaan edellisestä kun oli pakko päästä pois niin väliaikaisratkaisuna ostettiin rivarikolmio, mutta oltiin kyllä valmiit ottamaan myyntivoittoverotkin takkiin jos se oikea löytyy. Nyt kun Siurolaistuttiin niin samalla aluekin pieneni ja tänne Nokian Siuroon haluttiin jäädä Ja mikäs sen parempaa, koska täältä kyllä rintsikoita ja muita vanhempia taloja löytyy.

Tässä välissä ehdittiin jo rakentamistakin suunnitella kun ei tuntunut mitään järkevää ratkaisua löytyvän, mutta sitten yksi päivä satuttiin Oikotietä selailemaan ja löydettiin talo joka oli silloin myynnissä kun tätä rivaria oltiin miettimässä, mutta talo meni niin nopeasti ettei ehditty katsomaan. Päätettiin sitten, että kun kaikki asiat osu kohdalleen niin hyvin jotta mennään katsomaan ja siinähän se sitten oli. Ainoa miinuspuoli on ehkä se, että nykyisillä neliöillä ei kovin suurta perhettä kasvateta, mutta meillä kun on nämä asiat hyvin epävarmoja ja toisaalta taas rakennusoikeutta on jäljellä pitkälti toista sataa neliötä ja periaatteessa se olisi mahdollista yhteen suuntaan niin ei annettu asian olla esteenä. Ja onpahan vähemmän lämmitettävää ja remontoitavaa

Täytyy sanoa, että silloin kun taloa alettiin etsimään ja käytiin monta kymmentä läpi ja kaikissa tuntui olevan jokin ylitsepääsemätön asia niin meinasi epätoivo iskeä. Sitten jossakin vaiheessa tajuttiin, että tän asian kanssa ei olekaan välttämättä parista näytöstä kiinni vaan muutamasta kymmenestä. Tietysti jos olisi rahaa laittaa vaikka millä mitalla niin ei olisi mitään hätää, mutta pankkikin asettaa jo omat vaatimuksensa sille, että onko talon arvo 100.000e ja toinen saman moinen tarvittaisiin remonttia varten. Ja se pitää sanoa, että hirmuisen paljon tällä alueella nähtiin niitä taloja joissa remontti olisi pitänyt aloittaa siitä, että purkaa edellisen tekemiset. Ne talot jätettiin suosista muille...

Voisin aiheesta kirjoittaa vaikka kuinka monta riviä mutta jääkööt tämä nyt tähän

[RMTvm50]

Meillä meni puolisen vuotta etsinnän aloituksesta varsinaiseen muuttoon. Oltaisiin taatusti toimittu nopeamminkin mutta kerrostalokaksion myyntiaika hieman venähti odotettua pidemmäksi.

[Tuulenhovi]

Yhteensä pari vuotta katseltiin taloja, ensimmäinen vuosi kateltiin netistä ja ohi ajellen, toisena vuonna käytiin lisäksi yht. 8 asuntoesittelyssä. Ja siis koko ajan haettiin omakotitaloa, pääasiassa rintsikkaa.

Edellinen asunto (kerrostalo-osake -53 rakennetussa talossa) löytyi parissa kuukaudessa ja 5 asuntoesittelyn jälkeen. Tällöin ei ollut vielä nettiä käytössä...

[HoppuHanna]

Perjantaina oli kädessä pankin lainalupaus, sunnuntaina jätin tarjouksen. Eli yhdessä viikonlopussa löytyi, eikä vielä ole kaduttanut. Ei vieläkään ole paljastunut syytä pk- seudulla edulliseen hintaan (muualla maassa tämän hintaista mörskää pidettäisiin järkyttävän hitnaisena).
Ajatuksena rmt oli kytenyt jo pari vuotta, ja etuovi.com hyvin tuttu paikka.

[Oranssi]

Meillä kaupat tekeillä ja remppaamaan päästään vuoden alusta. Varovainen etsiskely alkoi kevättalvella, tosissaan alettiin kiertelemään näyttöjä vasta syksyllä. Sijainti oli meille tärkeä valintaperuste ja tämä talo vastasi sen suhteen toiveitamme. Muuten talo ei ollut ihan sellainen kun olin haaveillut, mutta oudosti kuitenkin juuri sopivan oloinen.

Päätettiin tarjouksen jättämisestä heti ensinäytössä. Työtä on kovasti luvassa, sillä talossa ei ole edes kylpytiloja, pelkkä ränsistynyt pihasauna

[PETEBJ75]

Perjantai iltapäivänä näin ilmoituksen lehdessa ja sunnuntaina soitin välittäjälle etta mihin hintaan sen saa ostaa (en siis jättänyt tarjousta, koska tiesin etta ostajia oli aika monta). Maanataina menin sitten pankkiin ilmoittamaan etta talo on nyt ostettu ja vain rahat puuttuu...Antoivat vielä lainankin.
En varsinaisesti siis etsinyt taloa, vaan talo etsi minut

[J&J]

Ensin noin kuukauden verran kierrettiin kerrostalokaksioita, koska varaa ei ollut edes ajatella omakotitaloa.
Yhdestä remontoitavasta kerrostaloasunnosta oltiin tehty tarjous, mutta se kilpailu hävittiin toiselle ostajalle, nyt voi sanoa että onneksi.
Eräänä sunnuntaina oli sitten etuovi-lehdessä ilmoitus purkukuntoisesta hirsitalosta, ja päätös oli siinä vaiheessa jo tehty meidän osalta. Hinta oli halpa ja talo se jota oltiin jo vuosia (minä lapsesta asti :) ) katseltu. Meni kuitenkin kuukausi ennen kuin päästiin edes katsomaan taloa sisältä ja sen jälkeen meni ehkä viikko pari kun oltiin tehty tarjous.

[whiski]

Flikalle meni n. 12 tuntia siitä, kun päätös muuttaa uuden rakentamisesta rtm. talon ostoon tuli ! Oliko nopea, en tiedä, oliko harkittu? Kyllä. Olin itse jo aikoinani sitä taloa katsonut, mutta silloin se ei ollut myynnissä.