Tämä on tilitystä, ei kysymys

[Oranssi]

Ihan aikuisten oikeesti pääkaupunkiseudulta on vaikea löytää taloa. Vanhassa talossahan on arvokasta juuri se ikä, mutta täällä kaupattavien talojen on harvoin annettu ikääntyä arvokkaasti. Keittiöt valittu kuvastosta ja lattioissa kopisee laminaatit. Ikkunoita vaihdettaessa lämpötehokkuus on ilmeisesti ajanut hyvän matkaa esteettisyyden ohi, niin oudosti istuvia virityksiä on nähty. Miten sellaiseen enää puhaltaa sen oikean hengen…

Tai sitten, jos talo sattuukin olemaan etsimämme kaltainen persoonallinen vanhus, piha puuttuu. Mielestäni on suorastaan rikollista lohkoa tontteja niin, että omakotitalolle jää 500 neliön läntti. Pihahan on osa taloa ja sen tunnelmaa. Kun naapurin tontti alkaa neljä metriä omalta etuovelta, silloin on jotain peruuttamattomasti menetetty (ainakin yksityisyys ). Piharakennukset on tietysti jääneet naapurin puolelle ja uusien sommitteleminen omalle tonttitilkulle on vähintäänkin haastavaa, jos nyt sitten rakennusoikeutta lohkomisen jälkeen ylipäätään on jäljellä. Tietysti löytyy idyllisiäkin taloja ehyine tontteineen, mutta ne maksaa maltaita. Kuka hullu maksaa peruskorjattavasta talosta 300 tuhatta?! Me ei siihen edes pystytä.

[jmattis]

Ihan samasta asiasta minä mussutan näillä palstoilla useinkin. En ymmärrä, miksi ostetaan vanha puutalo, ja sitten hirveellä vaivalla ja isoilla kustannuksilla yritetään tehdä siitä uuden pakettitalon huono kopio.

Toivotan onnea metsästyksessä, ja hienoa jos tuollainen ajattelutapa yleistyy.

[PETEBJ75]

Kylla niita viela paakaupunkiseudultakin loytyy, mutta niissa ei sitten ole "palveluita" lahella.
Aikahan sen on nayttany etta kaikki koulujen, asemian ja kauppojen lahettyvilla olevat tontit on jo aikapaivia sitten pilkottu pienemmiksi. Itse loysin omani 20km paasta Helsingin rautatientorista 2ha tontilla alle 100keur, mutta eipa ole lahimmalle bussipysakille, kauppaan ja kouluun kuin 7km..

[Oranssi]

Itse loysin omani 20km paasta Helsingin rautatientorista 2ha tontilla alle 100keur, mutta eipa ole lahimmalle bussipysakille, kauppaan ja kouluun kuin 7km..

Noilla hinnoilla ja hehtaareilla saattaisin tuolaista vaihtoehtoa hyvinkin harkita. Ongelma kuitenkin on, että olen vankkumaton julkisenliikenteen kannattaja, samoin kuin monet ystäväni, joten yksinäistä saattaisi metsän keskellä olla. Aika menisi tietysti lapsille viihdykettä keksiessä, koska heillä ei olisi lähimailla leikkikavereita...

[Lauryn]

Itse olen hirmuisen viehättynyt Helsinkiin ja mielelläni joskus vielä asuisin siellä uudelleen. Mutta talotarjonta kun on mitä on ja ennen kaikkea millä hinnoilla, niin taitaa jäädä haaveeksi vaan. Tai sitten odottelemme asuntolainapommia. Kelpaisi talo jostain lähiseudultakin mainiosti.

Muualta Suomesta näitä "peruspilaamattomia" taloja löytyy isolla tontilla kyllä, mutta jos on pakko pysyä tietyllä alueella, on myös otettava vastaan se mitä tarjotaan. Ei auta.

[-JL-]

Itse loysin omani 20km paasta Helsingin rautatientorista 2ha tontilla alle 100keur, mutta eipa ole lahimmalle bussipysakille, kauppaan ja kouluun kuin 7km..

Noilla hinnoilla ja hehtaareilla saattaisin tuolaista vaihtoehtoa hyvinkin harkita. Ongelma kuitenkin on, että olen vankkumaton julkisenliikenteen kannattaja, samoin kuin monet ystäväni, joten yksinäistä saattaisi metsän keskellä olla. Aika menisi tietysti lapsille viihdykettä keksiessä, koska heillä ei olisi lähimailla leikkikavereita...

Täällä maalla ei etäisyydet haittaa, kyllä ne kakarat osaa kulkea kilometrien matkoja kavereilleen. 10km menee polkupyörällä kevyesti, eikä tartte pelätä niin paljoa moottoriliikennettä. Oma kakara on tosin vielä alle vuoden ikäinen, mutta kyllä tuossa viereisellä tiellä liikkuu noita lapsukaisia.
Omasta lapsuudesta muistaa ne monet kerrat, kun tuli lähdettyä polkupyörällä ihan vain katsomaan että onko kaveri kotonaan 10km päässä. Ei ollu kännyköitä eikä lankapuhelimella tullu turhanpäiväisiä soiteltua.

[Zessu]

Aloittajan tarina on tuttua, siksipä me pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdettiin 60 kilometriä Helsingistä maalle päin. Hinnat putoaa reilulla puolella ja tonttien koko kasvaa kolmin-nelin kertaisiksi, oma piha on liki 2500 neliötä

[Minttu]

Samojen asioiden kanssa painittiin meilläkin. Pohdittiin asioita ja tehtiin päätös muuttaa Helsingistä Porvooseen. Muutama todettu fakta meidän elämästä:
-työpaikan kanssa (Helsingissä) sopimus etätöiden tekemisestä kotoa käsin suurimman osan viikkoa helpottaa elämää kummasti
-entisessä kotipaikassa Helsingissä bussimatka keskustaan kesti 40min. Nyt omalla autolla moottoritietä Porvoosta Helsingin laitaan ja siitä bussilla/metrolla keskustaan samassa ajassa. Linja-autolla Porvoosta Helsinkiin kestää n. 60min.
-meille oli tärkeää asua rauhassa, mutta kuitenkin kaupungissa. Porvoossa on kaikki tarpeellinen ja keskustaan palveluihin meiltä vajaa 2km. Koulu, päiväkoti, kauppa ja terveyskeskus vielä lähempänä. Aivan luksusta!
-nykyisen omakotitalon ja tontin (2000m2) hinnalla olisimme saaneet Hgistä kerrostalokaksion. Valinta ei ollut vaikea...
-lapset vaikuttaa onnellisemmilta, koska se hösääminen ja meteli on poissa. Itselläkin on tyytyväisempi ja tasapainoisempi olo, mikä heijastuu muihin tekemisiin ja koko perheen hyvinvointiin. Tempo on hidastunut olennaisesti.

Hankalaa entiseen verrattuna:
-perheessä on lähes pakko olla ainakin yksi auto, koska julkinen liikenne ei paikallistasolla ole yhtä sujuvaa kuin Hgissä ja harrastuksiin saattaa olla matkaa
-ruoka ja muut kulutushyödykkeet kalliimpia koska kilpailua vähemmän
-iso osa elämästä (työ, vanhat kaverit) yhä Helsingissä, minkä takia siellä joutuu käymään usein

Eipä tässä paljon muuta huonoa sitten olekaan. Hetkeäkään en ole katunut poismuuttoa tai kaivannut Helsinkiin ja olen sentään asunut siellä koko ikäni! joskus huonoina hetkinä tarvitsee vain astua omalle pihalle juomaan aamukahvia, kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihastelemaan tiellä tassuttelevaa ketunpoikasta niin elämä "maalla" tuntuu taas yllättävän mielekkäältä

[Kivisyrjä]

20,ensimmäistä vuotta elämästäni olen asunut Pääkaupunkiseudulla, ja nyt asumme Askolassa(monninkylä) Rintamamiestalossa, ja tuntuu tosi hyvältä, töihin on matkaa n.40km helsinkiin päin, kauppa asunnostamme nähden 300metriä+pizzeriat baarit+kukkakauppa+pikkutavarakauppa+kylmäasema+kuntosali+yökerho+lapsenhoitopaikka+ala-aste+OTTO-automaatti++
Nämä kaikki n200-300metrin matkan päässä.

Yleiset liikkuvat ilmeisesti jonnekkin läheltä???

[wekkuli]

Aikanaan vuonna 2000 tuli töiden perässä muutettua pk-seudulle. Ekat vuodet meni vuokralla ja -03 ostettiin vaimon kanssa rivari Klaukkalasta (työmatka 25km). Silloin jo ajatteli etukäteen, että noinkohan rupee matka potuttaan... Haloo: 3v. myöhemmin 42km päähän Rajamäelle rintamamiestaloon, eikä tunnu matka pahalta vieläkään.

Ja mikä kummallisinta: Vuotuinen autoon kertyvä km-määrä on itse asiassa himpun vähentynyt kasvaneesta työmatkasta huolimatta. Täällä "maalla" viihtyy enemmän kotona ja tulee käytettyä paljon enemmän oman kylän palveluita, joihin mennään usein jalan tai polkupyörällä. Jos markettiin tai ulos syömään haluaa, niin lähimpään kaupunkiin (Hyvinkää) on melko lyhyt matka. Pk-seudulla asuessa piti aina lähteä johonkin jumboon, itikseen tai keskustaan. Ja aina autolla, kuluttavaa kaupunkiajoa ja paljon kilometrejä.

Jos pääkaupunkiseudun erikoisliikkeitä ja valikoimaa kaipaa, niin työpäivän jälkeenhän siellä voi näppärästi käydä ostoksilla. Ei sinne paljon erikseen tuu lähdettyä.

[Oranssi]

Viikonlopun pettymyskierroksen jälkeen alettiin eilen puhumaan hieman kauemmas muuttamisesta. Mies olisi valmis kulkemaan pitempääkin työmatkaa, minua arveluttaa. Saas nähdä... Mutta kyllä taas niin kauheita vaihtoehtoja nähtiin. Nyt oli tonteilla kokoa ja taloilla alkuperäistä ilmettä jäljellä, mutta peruskorjaustarpeen lisäksi kivijalat halki, painuneita nurkkia, hometta jne. Ei mielestäni mitään pikkuvikoja ja silti myynti-ilmoituksessa kunnoksi mainitaan tyydyttävä. Mitä se välttävä mahtaakaan tällä pääkaupunkiseudun asteikolla tarkoittaa?

[Labyrint64]

Meillä yksi talon valintaperuste oli työmatkan pituus. Toki sitä ei voi tietää miten elämä tulevaisuudessa heittelee ja vaihtuuko esim. työpaikat mutta sijainnin vuoksi maksettiin hieman enemmän. Vaihtoehtona oli myös naapurikunnasta hankittu halpa asunto sekä samaan konkurssiin kaksi autoa.

Loppujen lopuksi kun kävin miettimään minkälainen ajomatka tulisi joka ikinen arkipäivä olemaan. Pimeässä ja liukkaassa syys ja talvissäässä riskinä on niin vastaantulijat, hirvet kuin ihan oma huolimattomuus. Tarpeeksi usein kun kulkee samaa väliä alkaa luottamus kasvaa liiaksi ja sitä nukahtaa rattiin, ajaa hieman liikaa ylinopeutta tai painaa pääkallokelillä tuhatta ja sataa että ehtisi ajoissa töihin. Kaupunkiin päästyä joutuisi keksimään autolle parkkipaikan joka ei ole sekään halpaa.

Nyt matka on niin lyhyt että sen kävelee 17 minuutissa tai ajaa fillarilla vielä nopeammin.

[RouvaM]

Me ostettiin rmt:mme Helsingistä enkä kyllä edelleenkään kauemmaksi haluaisi:
- en tykkää kulkea autolla: julkisissa voi nukkua, lukea, hoitaa asioita tai vaikka vain haaveilla (tai suunnitella remppaa ja piirrellä eri vaihtoehtoja paperille...), ei tartte ettiä parkkipaikkaa, kotiin pääsee parin siiderinkin jälkeen
- lähes koko sosiaalinen verkosto on Helsingissä (kaverit, sukulaiset)
- harrastukset Helsingissä
- Helsinki on koti (mitä muualta tulleiden voi välillä olla vaikea ymmärtää). En siis asu Helsingissä työpaikan takia, vaan en ole edes hakeutunut muualle töihin, koska mihinkä sitä nyt ihminen kotoaan haluaisi?

Sitäpaitsi löydettiin talo aivan upealla tontilla lähellä valtaväylää (ja sen bussilinjoja). Talo oli osittain"pilalle" rempattu, joskus 60-80-luvuilla, mutta ollaan hyvällä omallatunnolla tehty siitä nyt oman näköistä.

Eniten on vaatinut totuttelua se, että muulloin kuin ruuhka-aikoina kannattaa katsoa bussiaikataulua (edellisissä kämpissä bussi on tullut kun on kävellyt pysäkille) ja se, että lähin kauppa ja päiväkoti eivät ole enää ihan vieressä vaan kävellen menee 20 min (autolla tietty aika paljon vähemmän). Mulle vaihtoehto oikeastaan oli kerrostalokämppä lähempänä keskustaa. Mies "pakotti" pientaloon...

[EL48]

7min kävely juna-asemalle josta 16min junamatka ja olen "Steissillä", kaupat, koulut, päiväkodit, terkkari, ähläm-sähläm-piza-shiskebabit, paikalliset kebubaarit tms yleiset palvelut saman 7min kävelyn päässä, kehä3:n sisäpuolella, bussit menee 5min kävelymatkan päässä tontilta, tontti n.1000m2, rakennusoikeutta jäljellä n150m2, marjapuskat, kasvimaat, omppupuut yms. tontilla rehoittaen, tönössä alkuperäinen asu ostohetkellä, ja tulee säilymään, senverran on taivuttu 55vuodessa että alkuperäisen huopakatteen päälle on 20v. sitten laitettu tiilikuvioitu ryppypelti, muuten kaikkialla alkuperäistä ponttilautalattiaa, puusauna, alkuperäiset ikkunat, sormipanelia tms., lakatut vaneriovet....itse heitettiin ekologisista ja kustannussyistä öljylämmitys hevokkoon ja korvattiin maalämpöpumpulla, entisestä pannuhuoneesta meinaan tehä takanmuurauksen jälkeen takkahuoneen...

koko tontti ja tönö ainakin meitin mielestä aivan mielettömän "IHKU"

ja leimaverojen jälkeen kaikki karvan alle 300te

t:kallistako?, elämä on!

p.s muksutkin tykkää ku hullu puurosta, kerrostalon jälkeen ku taivaassa!

[Oranssi]

7min kävely juna-asemalle josta 16min junamatka ja olen "Steissillä", kaupat, koulut, päiväkodit, terkkari, ähläm-sähläm-piza-shiskebabit, paikalliset kebubaarit tms yleiset palvelut saman 7min kävelyn päässä, kehä3:n sisäpuolella, bussit menee 5min kävelymatkan päässä tontilta, tontti n.1000m2...

Juu, jos oikein olen aiempia viestejäsi tulkinnut niin asutaan aikalailla samalla suunnalla. Meillä tosin pikkuruinen rivarikämppä, mutta kova halu ostaa rmt tai vastaava "oikea koti". Helsingin tämä puoli toivelistan kärjessä, mutta meillä hinnan suhteen kipuraja tulee hiukan aiemmin vastaan, täytyyhän remonttiikin jäädä jotain. Silti haluttaisiin kunnon piha, joten kauemmas täytynee lähteä.