Kellarin lämmöneristys

[Matti Alander]

Energian hinta ja siirtohintakin on aina vaan noususuuntaista ja moni miettii kellarin lämmöneristystä. Kellarin lämmöneristäminen on kannattavaa niin energiataloudellisesti, kuin kosteusteknisestikin. Maaperän lämmittäminen on turhaa ja sinne kyllä energiaa saa työnnettyä halunsa mukaisesti. Maaperän runsas lämmittäminen voi myös siirtää kosteuden tulosuunnan kellaria kohti, koska höyrynpaineeseen vaikuttaa lämpötila ja kosteusmäärä.
Keskustelua herättää tarvittavan eristemäärän paksuus ja kylmäsillat, joita korjatessa tahtoo aina jäädä jonkin verran. Remontteja suunnitellessa käy lasin tiuhaan, kun tehdään kannattavuuslaskelmia.
Jos keskitytään kellarillisiin rintamiestaloihin palstan nimenkin mukaisesti, niin kellarin seinien ulkopuolisessa eristämisessä minimi paksuutena voisi pitää 100 mm kerrosta solupolystyreeniä. Suositella voi hyvin 200 mm kerrosta, sen lisäkustannus koko salaojitusremontista on n. 10 %, jos keskimääräinen urakan arvo on 15000 € alveineen. Tästä sitten voidaan alkaa keskustelemaan takaisin maksuajan pituudesta. Vaikutusta on myös kellarin seinän kuivumiseen ja pystysalaojituskykyynkin käytettäessä salaojittavia lämmöneristeitä.
Maanpinnan yläpuolinen osa ja sen kylmäsilta puhuttavat usein salaojituksen peruskorjauksen yhteydessä. Yksi parhaimmista tavoista on käyttää 100 mm kerrosta rappaus eps-eristystä. Näin kylmäsilta poistuu lähes kokonaan ja talviaikainen kondenssin vaara rakenteessa häviää. Energian kulutus pienenee merkittävästi.
Rappaus eps kerros kiinnitetään perustukseen paisumattomalla uretaani liimalla ja mekaanisesti n. 5 kiinnikettä neliölle. Mikäli ei halua, että muoviset kiinnikkeet eivät talviaikaan näy rappauksesta läpi, voi ne upottaa hieman syvemmälle ja liimata päälle eristenapit. Käyttämällä eristeen päällä silikaatti pinnoitteita, ei synny halkeamia ja rappauspinta hylkii vettä, jolloin se pysyy puhtaana.
Ensimmäisen ajatuksena tuleekin sitten mittasuhde erot, mutta kun katsotte 1900 luvun alun rakennuksia on siellä leveämpi sokkeli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Silloin homma hoidettiin puisella tippalistalla ja nykyisin peltisellä. Lämmöneristetty sokkeli ei joudu säärasitukselle, ei jäädy, eikä halkeile, näyttää aina hyvälle.
Tässä taas vähän keskustelun aihetta, niin ei hyydy ja tietysti mieluiten asiallista, kuten tällä erinomaisella palstalla pääsääntöisesti toimitaan.

[Mattibck]

Tästä tuli mieleen, mielletäänkö anturan kautta nouseva kosteus niin vähäiseksi sisäpuolelle, että se ei korkkaa esim veden eristyksiä tai kostuta seinän ala linjaa. Riippuen tietenkin mitä tiloja on, mutta saunoja ja suihkujahan nämä usein on. Juuri esim vanhassa talossa, kun ulkopuolelle asennetaan esim finfoamia.

[Matti Alander]

Ehkä yleisimpiä ongelmia on juuri rintamamiestaloissa, kapillaarinen kosteuden imeytyminen anturoista perusmuuriin ja kapillaarikatkon teko jälkikäteen työlästä. Siksi vaihtoehdoksi voi suositella hengittävän eristeen asentamista ulkopuolelle, jolloin lämmittämällä seinän alaosaa saadaan vesihöyryn osapaine-eroja hyödyntäen työnnettyä ylimääräinen kosteus ulos kohti maaperää.
Höyrynsulku on tällöin poistettava kylmältä puolelta, lämpimällä puolella se ei tuota ongelmaa.
Koska rintamamiestalon perustukset voivat usein olla kivilatomoja tai muuten möykkyisiä, liian usein jätetään antura eristämättä. Möykkyinen antura kannattaa aina valaa suoraksi, jotta siihen saadaan asiallisesti asennettua asennusohjeiden mukainen Fuktisol tekniikka pysty ja vaakapaloineen. Työtä on hieman enemmän, mutta lopputulos palkitsee parempana kuivumisena jo riittävän alhaalta.
Bitumi ja patolevyt ovat korjausrakentamisessa höyrynsulkuja ulkopinnassa ja huonosti korjaavat kapillaarisuuden ongelmia. Maassa on aina lähes 100 prosentin suhteellinen kosteus ja pelkällä salaojituksella kapillaarisuutta huonosti saadaan aisoihin.

[Mattibck]

Ehkä yleisimpiä ongelmia on juuri rintamamiestaloissa, kapillaarinen kosteuden imeytyminen anturoista perusmuuriin ja kapillaarikatkon teko jälkikäteen työlästä. Siksi vaihtoehdoksi voi suositella hengittävän eristeen asentamista ulkopuolelle, jolloin lämmittämällä seinän alaosaa saadaan vesihöyryn osapaine-eroja hyödyntäen työnnettyä ylimääräinen kosteus ulos kohti maaperää.
Höyrynsulku on tällöin poistettava kylmältä puolelta, lämpimällä puolella se ei tuota ongelmaa.
Koska rintamamiestalon perustukset voivat usein olla kivilatomoja tai muuten möykkyisiä, liian usein jätetään antura eristämättä. Möykkyinen antura kannattaa aina valaa suoraksi, jotta siihen saadaan asiallisesti asennettua asennusohjeiden mukainen Fuktisol tekniikka pysty ja vaakapaloineen. Työtä on hieman enemmän, mutta lopputulos palkitsee parempana kuivumisena jo riittävän alhaalta.
Bitumi ja patolevyt ovat korjausrakentamisessa höyrynsulkuja ulkopinnassa ja huonosti korjaavat kapillaarisuuden ongelmia. Maassa on aina lähes 100 prosentin suhteellinen kosteus ja pelkällä salaojituksella kapillaarisuutta huonosti saadaan aisoihin.

Eli olet sitä mieltä että ongelmat ovat taattuja, kellareissa johon asennetaan finfoamia ulkopuolelle, kapillaarikatkon puuttuessa? Sehän on kaiketi nykymääräyksien mukaista jopa, itsekin olen ollut vastaavaa työtä töissä tekemässä, vanhaan rintamamiestaloon. Luulen että tuolla tekniikalla tehdään aika paljon noita.

[Matti Alander]

On totta, että tiivistämällä ulkopuolta tehdään paljon kosteuseristämistä ja pyritään näin estämään rakenteiden kastumista. Rakenne on vähän kuin pohjaton kumisaapas.
Rakentamistapojemme suurimpia ongelmia onkin, ettei osata ajatella miten rakenne kuivuu, jos se jostain syystä kuitenkin kastuu. Korjausrakentaminen sitten vielä on oma lajinsa, kun rakenne usein onkin jo kastunut ongelmaksi asti.
Rakennuksen kosteustekninen käyttäytyminen on monen tekijän summa: Tarvitaan salaojitusta pystyyn, sekä vaakaan. Kapillaarinen kosteudensiirtyminen on estettävä. Rakenne ei saa kondensoida jne... Yksikin tekijä kun näistä ontuu niin syntyy ongelmia.
Kun lämmöneristys asennetaan ulkopuolelle on se oikeaoppista ja rungon lämpötila nousee. Salaojituksesta kun huolehditaan niin ei synny kastelevaa vedenpainetta. Suulakepuristettu eriste ei ole vettymätön, vaan se vettyy hitaammin. Patolevy ja sen päälle asennettu lämmöneriste tai vastaava rakenne kuivattaa heikosti, koska lämpötila levyn ja seinän välissä on korkeahko, eikä suunniteltua kuivaavaa kondenssia synny helposti ainakaan kellarirakenteen alaosassa, jossa kosteusongelma yleisesti suurinta.
Salaojittavat hengittävät eristeet ovat näissä asioissa paljon nerokkaampia ja niissä on vain yksi vika, ettei allekirjoittanut ole keksinyt niitä.
Kosteusteknisistä asioista vaikeita oivaltaa tekee juuri se, että ovat monen tekijän summia ja siksi virheitäkin tulee paljon. Salaojitushommia yleisesti pidetään helppoina hommina ja siksi niihin ei perehdytä riittävästi ja ikuinen säästäminenkin rakentamisessa tuo oman vivahteensa aiheeseen.
Salaojittava solupolystyreeni lämmöneriste perustuksissa ja lattian alla: Lämmöneristää, kosteuseristää, toimii kapillaarikatkona ja salaojittaa. Toimiminen tehokkaana kuivaajana perustuu lämpötilaeroihin, jolloin rakenteen lämpötila nousee maaperän lämpötilaa korkeammaksi, vesihöyryn osapaine nousee ja kosteus alkaa pyrkiä tasaantumaan pienemmän höyrynpaineen suuntaan. Mitä suuremmaksi lämpötilaero saadaan, sitä tehokkaampaa on kosteuden siirtyminen.
Periaatteessa tällainen hengittävä eriste kuivaa perustusta ympäri vuoden, johtuen maaperän alhaisesta lämpötilasta. Maan pinnan yläpuolella kesäaikaan taas höyrynpaine voi olla kohti rakennuksen jäähdytettyjä sisäosia ja höyrynsulun taakse voi kriittisimmissä tapauksissa muodostua jopa kondenssia.
Kosteusteknisen toimivuuden kannalta ajateltuna tulee maanvastaisissa rakenteissa oikeastaan kääntää ajatus lämmöneristämisestä päälaelleen, eristämmekin lämpöä vastaan ei kylmää.

[Matti Alander]

2018 vuoden alusta uusiutuu paljon rakennustapaohjeita ja tietoni mukaan korjausrakentamiseenkin tulossa omat ohjeensa. Hyvä että vihdoinkin mennään eteenpäin, mielenkiinnolla alan paneutumaan uusiin ohjeisiin heti kun tämä jouluhässäkkä helpottaa.
Lähes kaikki on varmasti korjattavissa, henkilökohtaisesti ihmetyttää tämä julkisen sektorin purkuvimma, verovaroja palaa nykyisin melkoisesti. Onkohan hommassa kuitenkaan järkeä, on hyvä kysymys ?
Omassa kotikaupungissanikin Caterpillarin alle on jäämässä ja jäänyt jo tuhansia neliöitä, jopa -80 luvun kiinteistöjä vaaditaan purkuun.
Suurin omaisuus Suomalaisilla on kiinteistöissä ja niiden ylläpito, sekä korjaamisen osaaminen erittäin tärkeää, toivottavasti uusissa ohjeissa löytyy apuja.

[Matti Alander]

Tässä tärkeää viestiä kevään suunnitelmiin, nostan ylös näin vuoden 2019 alkuun.

Hyvää uutta vuotta kaikille palstan lukijoille.

[ismox]

Onko kokemuksia Amperla Thermosta ? ajattelin lisätä sen omaan sokkeliini ensi kesänä, joku 20-30cm syvyteen asti. Mulla on arvaus että omassa talossa sokkelissa ei ole lämpökatkkoa
jolloin tuo voisi auttaa siihen että seinän vierustat on hiukan kylmiä. Kellarissa on kesät talvet +17-+20 astetta eikä siellä ole kosteushaittaa tms ( rivinteeraus tiilillä , ilmaväli ja sitten paksu sokkeli. Mitään tietoja ei ole rakennustavoista muuta kuin mitä tutkimalla on saatu. Sokkeli on säästöbetonia, sen verran isoja kiviä on tullut parissa läpiviennissä.

[Rosvolinna]

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta Foam on Foam vaikka siihen liimaa hiekkaa päälle ja ei auta kapilaarisen kosteuden poistoon. Moneen muuhun kyllä oivallinen tuote.

Fuktisol ja Isodrän ovat huomattavasti järkevämpiä ratkaisuja kuivumiseen. Onneksi niitäkin käytetään myös 80-luvun ongelmasokkeleiden korjauksessa - jopa kunnallisella puolella. Olen ilokseni nähnyt työmaiden jätelavalla noiden tuotteiden suojapakkauksia :)

[Matti Alander]

Tärkeintä on hyvä lämmöneristys mahdollisimman alhaalla, jo anturaan 200 mm eristyskerros salaojittavaa hengittävää eristettä, niin saadaan lämpötilaerojen avulla kuivattua sokkelia. Pelkkä salaojitus ei ole riittävä kellarin kosteusongelmien poistamiseen. Pystysalojituksella estyy kasteleva vedenpaine kellarinseinässä ja diffuusioavoin rakenne päästää kosteuden kohti maaperää.
Foam tuotteet eivät ole rapparienkaan suosiossa, rappauksen pysymisen kanssa voi olla ongelmia. Paras rapattava eriste on mielestäni solupolystyreeni S 100 tai S 60, joissa melko pieni vesihöyryn vastus. Silikaatti laasti on rappausaineena Eps-eristeen päällä toimivampaa. Rakenteellisesti kuivumisen ja energiahukan kannalta koko sokkelin eristäminen anturan pohjasta laudoituksen alapintaan on suositeltavaa. Lämmöneristys ulkopuolella, sokkeli yhtä lämmin ja kuiva kuin sisäilma. Lämmöneristys sisäpuolella, sokkeli yhtä kylmä ja kostea kuin maaperä, voidaan hyvin yleistää.
Työ salaojittavien lämmöneristeiden eteen on viennyt allekirjoittaneelta 26 vuotta ja tälläkin palstalla reilusti yli kymmenen vuotta. Tiedon vieminen eteenpäin on vaatinut valtavasti työtä, mutta onnistuneet työmaat ovat olleet myös palkitsevia. Tähän työhön tarttuessa, ajattelin usein mitä nuo ruotsalaiset höpöttävät, eikä kielitaitokaan ollut mitään huippua. Kuvia piirreltiin vielä silloin fläppitaululle ja niistä alkoi ajatus vähitellen selkiämään. Nyt ole saannut siirrettyä tiedon yrityksen tulevalle sukupolvelle ja sadoille ihmisille ympäri Suomen. Kuntien rakennukset ovat erittäin tärkeitä, mutta alusta asti on rintamamiestalot olleet mukana.