Kalliossa kiinni oleva rakenne

[Matti Alander]

Lähes päivittäin kysytään neuvoja ja ohjeita, miten toimia kalliossa kiinni olevan perustuksen kanssa.
Ennen vanhaan talot tehtiin niin sanotuille hyville rakennuspaikoille, mäen nyppylöille. Vedet virtasivat kauniisti rakennuksesta alaspäin. Perustuksetkin olivat umpikivijärkäleitä, joissa ei ollut kapillaarisuutta.
Koska kallio on vankka ja routimaton rakennuspohja, on paljon rintamamiestalojakin tehty kallioon kiinni valamalla. Kosteusteknisesti nämä rakennukset kuitenkin ovat vaativia korjattavia.
Salaojittavat hengittävät eristeet käyvät näiden korjaamiseen myös erinomaisesti, pitää vain oivaltaa, että kalliota pitkin valuva vesi läpäisee salaojittavan lämmöneristeen. Siksi joudutaan estämään veden virtausta kalliota pitkin: Louhimalla kanaalia talon ympäri, kiilaamalla kalliota, veistämällä timanttilaikalla uria kallioon, rakentamalla mahdollisesti betonista kourua pinta pikisivelemällä tai toteuttamalla vedenohjaus palkkeja kallion pintaan enne n taloa.
Pahimmissa tapauksissa on vesitaskuista johdettava tiiviillä putkituksella vettä talon alitse. Aina kannattaa varmistaa, että jos vettä jostain syystä pääsee kellarin lattian alle, niin alarinteen puolelta syytä varmistua , että mahdollinen vesi pääsee pois lattian alta.
Kalliossa kiinni oleva rakenne varsin usein on päästänyt vettä betonirakenteen ja kallion väliin. Tästä aiheutuu voimakasta kapillaarisuutta, jolloin korjauksen yhteydessä olisi hyvä käyttää 200 mm Fuktisol kerrosta, jolloin saadaan suurempi lämpötilaero ja tehokkaampi automaattinen kuivaaminen aikaiseksi.
Nyt kun kerran artikkelinkin sain aikaiseksi, korostan edelleen, että suojalistan tulee olla aina pari kolme senttiä maanpinnan alapuolella. Näin varmistetaan , etteivät eristeet vaurioidu UV säteilystä ja epäpuhtaudet pääse rakenteisiin.