Eli nuo perhanat alkavat pikkuhiljaa tunkea vähän liian lähelle. Eilen saunaanmennessä yksi jäi ovenväliin, kun vedin oven kiinni. En hämärässä huomannut.
Tuo sai koivuhalosta, mutta milläs noita pirulaisia voisi karkoittaa kauemmaksi?
Pari kivikasaa on pihassa, joissa nuo varmaankin lymyilee, toisen kasan saa poistettua, mutta toista ei.
Kyiden hävitys
-
warixenjalka
- Jäsen

- Viestit: 1485
- Liittynyt: Pe Syys 04, 2009 18:26
- Paikkakunta: Kotka
Re: Kyiden hävitys
Aina löytäessäsi kyyn laitat sen kannella suljettavaan ämpäriin ja viet vähintää viiden kilsan päähän. Mielellään ei kovinkaan lähelle asutusta.
Luonnonmukainen torjuntakeino saattaisi olla siilit tai rantakäärmeet. Mutta saattaa olla ongelma saada pesiytymään pihapiiriin, jos niitä ei valmiiksi teillä päin jo oleile.
Älä kuitenkaan tapa niitä. Ja onhan niistä suurta hyötyäkkin. Mutta jos pihalla pyörii lapsia tai lemmikkejä, niin eihän se mukava ajatus ole hoivailla kyitä samassa pihapiirissä.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/05 ... -tapa-sita
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1 ... 29337.html
Luonnonmukainen torjuntakeino saattaisi olla siilit tai rantakäärmeet. Mutta saattaa olla ongelma saada pesiytymään pihapiiriin, jos niitä ei valmiiksi teillä päin jo oleile.
Älä kuitenkaan tapa niitä. Ja onhan niistä suurta hyötyäkkin. Mutta jos pihalla pyörii lapsia tai lemmikkejä, niin eihän se mukava ajatus ole hoivailla kyitä samassa pihapiirissä.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/05 ... -tapa-sita
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1 ... 29337.html
- Puolihullu varttisavolainen -
Re: Kyiden hävitys
Kyiden roudausta....
Kai se on niin, että mitä enemmän elämää se kauemmas ne karkoavat. Ärhäkkä koira tai pari.
Kesämökillä en edes yrittänyt, kun siellä oltiin aina aika ajoi, niin samalla oltiin vähän ninkuin vieraissa niiden reviirillä.
Itsellä (äidinperintönä) iskostettu lapsena ihan jumalaton käärmepelko ja -kammo. Aina oli hirveä huoli äidin kotopaikalla kesää viettäessä kyistä ja etteivät vain pure ja tapa äireen silmäterää:) Oma äitini oli saanut saman pelon ja kammon omalta äidiltään samassa pihapiirissä.
Kappas kummaa, kun omat lapset eivät käärmettä pelkää, kun ei ole koskaan nistä ylitouhotettu. Ei vaikka kesäpaikka on heillä edelleen kallioisella/heinikkoisella saarella, jossa noita piisaa.
Kai se on niin, että mitä enemmän elämää se kauemmas ne karkoavat. Ärhäkkä koira tai pari.
Kesämökillä en edes yrittänyt, kun siellä oltiin aina aika ajoi, niin samalla oltiin vähän ninkuin vieraissa niiden reviirillä.
Itsellä (äidinperintönä) iskostettu lapsena ihan jumalaton käärmepelko ja -kammo. Aina oli hirveä huoli äidin kotopaikalla kesää viettäessä kyistä ja etteivät vain pure ja tapa äireen silmäterää:) Oma äitini oli saanut saman pelon ja kammon omalta äidiltään samassa pihapiirissä.
Kappas kummaa, kun omat lapset eivät käärmettä pelkää, kun ei ole koskaan nistä ylitouhotettu. Ei vaikka kesäpaikka on heillä edelleen kallioisella/heinikkoisella saarella, jossa noita piisaa.
Isä ja lapset asuvat Espoon viimeistä purulaatikkoa vm. 1965 :)



