Kalliopohjainen kellari ja uusi valu

[Mäkitupalainen]

Olen miettinyt kuinka kalliopohjaisen kellarin saisi paremmin hyötykäyttöön ja kuulisin mielelläni kokemuksia jo toteutetuista rakenteista? Ei ole siis tarkoitus tehdä asumustiloja kellariin, mutta monikäyttöinen verstas kyllä olisi hyödyllinen. Ongelmana kallion hikoilu, eli kivijalka on tehty kallion päälle ja kivijalan sisäpuolinen alue louhittu täyskorkeaksi tilaksi. Kuinka uusi lattia tulisi toteuttaa, jotta kallion välistä tihkuva vesi kulkeutuisi pois rakennuksen alta? Omassa ajatuksessani pohja levytettäisiin Fuktisolilla/Isodräneillä kiinni kallioseiniin ja ns. kaadon matalammassa päässä noiden yhteyteen rakennettaisiin salaojaputkitus, joka johdettaisiin ulos rakennuksesta. Kaatoa siis on talosta pois päin, eli veden virtaama ulos on kyllä järjestettävissä ihan painovoimaisesti.

Tämän päälle valettaisiin uusi betonikakku, joka jätettäisiin 100mm irti kallioseinistä. Kakun kuivuttua 100mm kallioseinistä tehtäisiin rivinteeraus. Tällöin perusideana olisi se, että kalliosta tihkuva vesi ajautuisi Fuktisoleihin/Isodräneihin ja tavallaan valuisi lattialaatan alla ulos kellarista. Voiko toimia edes teoriassa?

Kosteustaso on ollut aina tuon kallion vuoksi melkoisen korkea varsinkin keväisin, mutta onneksi kellarissa on vaihtunut ilma sen verran tiuhaan, ettei rakenteet ole kärsineet.

[kakkaroolari]

Eikös lattialaatta, vaikka se erotetaan seinästä erotuskaistaleella, tulisi päältä tiivistää radonkaasun varalta?

Edut. Jaa mutta sittenhän toi seinämältä tihkuva vesi kelluu lattialla.

Grand Designissa nähnyt että noi britit vetävät kellarin seinään jotain patolevyä tai system platonia tjms. sisäpuolle. Sitten jopa puukoolausta ja kipsilevyä. Mitäs jos pistät patolevyn kallioon kiinni nystyrät tietty kalliota vasten. Ton yläosan voisi katkaista ja rapata tiiviiksi siltä kohtaa mistä betoniseinä alkaa. Pystysauma tietty vuotaa ellei sitä pääse liimaamaan kiinni. Heh eiks tohon vois valaa lattialaatankin suoraan kiinni, eiköhän toi toimisi samalla erotuskaistana. No joo ehkä tämä ajatuksen juoksu lähti vähän lapasesta.

[Matti Alander]

Mäkitupalainen on oikeilla jäljillä, hommaa kannattaa ajatella paria periaatetta noudattaen: Tee vedelle ja kosteudelle helpoin tie pois talosta ja rakenteesta, tiivistämällä yleensä ongelma vain vaihtaa paikkaansa. Rakennetaan periaatteessa toinen talo toisen sisälle, niin että kaikki uudet rakenteet ovat irti vanhoista.
Aloittaminen sisäpuolelta ei tietysti ole paras vaihtoehto, jolloin joudutaan kombromisseihin ja pieniä riskejä jää aina. Kalliossa kiinni oleva rakenne on aina haasteellinen korjattava.
Mikäli kellarin lattiassa on irtoainetta hiekkaa sun muuta töhnää niin poistoon ja puhtaan kallion voi käsitellä vaikka puhalluslampulla mahdollisten homerihmastojen poistamiseksi. Jos on vesitaskuja voidaan avata vesiyhteyksiä ulospäin, vaikka timanttilaikalla ja piikkaamalla.
Sitten pyritään tasaamaan pohja sepelillä 5-11 mm, kunnollisen eristeiden asennuksen helpottamiseksi. Putkistoa tarvitaan sitten veden johtamisessa perustuksen alta ulos jonkin verran, koko tilaa on turha putkittaa. Radon putkituksen ja tuuletuksen voi tarvittaessa asentaa.
Eristeeksi vähintään 100 mm Fuktisolia ja lujuus määräytyy laatan kuormituksen mukaan, salaojittavia lämmöneristeitä on useita lujuuksia. Tässä tarvittavat tuotteet ovat 60 kpa tai 99 kpa. Laatan reunoille voi leikata vaikka 50 mm paksuiset Fuktisol suikaleet, toimivat irroituskaistana ja johtavat vettä samalla pois, eikä laatan reunistakaan imeydy kosteutta kapillaarisesti.
Euro normien mukainen 80 mm laatan paksuus on sopiva, 4-6 mm verkko 150 mm silmällä, irroitettuna suodatinkankaalla suojatusta eristeestä 30 mm korokkeilla.
Sitten rivinteeraukseen, joka on syytä toteuttaa epäorgaanisella aineella ja erittäin ilmatiiviinä. Kivimateriaali on tietysti hyvä ja varsinkin kevytsoraharkko, joka myös jonkinverran eristää. Huokaisena materiaalina se on tasoitettava huolellisesti ja yläosistaan tiivistettävä katon välistä esim joustavalla Uretaanilla, jota nykyisin käytetään ikkunoiden asennuksessa.
Yksi vaihtoehto voisi olla myös Eps-maskiharkko, joka on 150 mm leveää, käytännössä isoa Legoa Styroxista. Tuote on kevyttä eikä kuormita laattaa, helppoa asentaa napuloihinsa liimaamalla. Erittäin hyvä eristys, eikä lahoa tai mätäne.
Valmistuslujuus on 200 kpa, joten sitä ei kannata sekoittaa lattia Styroxeihin, seinästä tulee yllättävän lujaa.
Viimeiseksi rivinteerauksen päälle 8 mm kammalla saneerauslaasti ja 13 mm EK Gybrock.
Olemme toteuttaneet tällaisia rakenteita Turun puutalojen kellareihin, joita ei käytännössä voi ulkopuolelta operoida. Tuntuu Pelle Pelottoman touhuilta, mutta hyvin toimii ja sitähän se talon remontointi joskus on.

[Mäkitupalainen]

Kiitos vastauksista!
Onko tuohon rivinteeraukseen hirveästi merkitystä onko etäisyys kalliosta 50 vai 100mm? 50mm taitanee olla minimi-ilmaväli, mutta onko se varmasti riittävä niinkin kostean alustan kanssa? Kevytsoraharkoistako ei kosteus pyri läpi pahasti? Pitäisikö ne muurata kalkkipitoisen laastin kera kasvuston estämiseksi?

Ja tuo cyproc-levytys; miksi? Soraharkkoseinän tasoitus ja kalkkimaali pintaan?

[Matti Alander]

Pääasia että on irti rakenteesta.
Kevytsoraharkot voi kätevästi liimata kiviliimalla, mikä on tunteeton kosteudelle ja lujittuukin kosteuden vaikutuksesta.
Kivi on aina orgaanista materiaalia parempi, kosteuden uhatessa.

[Mäkitupalainen]

Jos tuota haluaa jälkeenpäin eristää niin onko ok rakenne liimata rivinteeraussoraharkkojen pintaan EPS-eriste kipsilevyn kera?

[Matti Alander]

Edellä kuvaamani Pelle Pelottoman keksinnöissä rivinteeraus on kokonaan solupolystyreeniä ja laastilla, sekä Gybrockilla jäykistetään seinärakenne.
Kevytsoraharkko ei tarvitse erillistä jäykistävää rakennetta.
Molemmissa tapauksissa on kyse kombromissista, mahdollisimman kosteusturvallisesti, paras rakenne on aina eristys ulkopuolella. Aina se ei vaan ole mahdollista.
Gybrockin paperi on herkkä homehtumaan ja kevytsoraharkosta kosteus kyllä voi hyvinkin tulla läpi. Huokoisena se ei ole kovinkaan kapillaarista. Kellarin lämmittäminen on kosteuden kurissa pitämiseksi on aina suositeltavaa ja ilmanvaihdosta on syytä myös huolehtia.

[Matti Alander]

Edellä jäi vielä mainitsematta, että 150 mm solupolystyreeni seinä on lämmöneristyskyvyltää kevytsoraharkoon verrattuna ylivoimainen, joten eristettä joudutaan käyttämään harkkoseinässä erikseen. Liimaus on puukoolausta parempi vaihtoehto.
Edelleen korostan, että kyseessä on kellarirakenteessa hyvä kombromissi käyttää rivinteerausta epäorgaanisella materiaalilla.

[Mäkitupalainen]

Tuo kevytsoraharkko olisi sikäli paras materiaali seinissä jo pelkästään sen vuoksi, että voisin tarvittaessa tuossa tilassa hitsata ja rälläköidä suht huoletta sen suhteen minne kipinät lentelee. Tämän vuoksi en ihan hirveän mielellään ala polylegoista askartelemaan seiniä, jotka erikseen pinnoitettaisiin tulenkestävillä materiaaleilla. Sellainen tuli vielä tuosta lämmöneristyksestä mieleen, että EPS-levy rivinteerauksen ulkopuolella voisi olla mahdollinen toteuttaa, jolloin tuo rakenne vastannee ulkopuolelta eristettyä kivijalkaa? 50mm EPS on jo sen verran jäykkää tavaraa pontteineen, että en näkisi mahdottomaksi pystyttää 50-100mm päähän kalliosta ensin tuota EPS-seinää, jota "vasten" sitten muuraisi kevytsoraharkkoseinän. Tätä rakennetta hyödyntämällä olisi mahdollista pitää rivinteerausseinä vielä suht ohuena verrattuna harkkoon, jossa eriste on harkon sisällä? Tämä myöskin keventänee kalliosta tihkuvan veden rasitetta harkkoja vasten, koska vesi tiivistyisi EPS-levyjä vasten. Tällöin tietty EPS:ien asennus tarvitsee tehdä erittäin tiiviisti vaahdottamalla.

Sellainenkin toteutettavissa oleva rakenne tuli mieleen, että jos telaisi bitumilla nuo kevytsoraharkot muuratessa ja käyttäisi sitä kiviliimaa niin sen jälkeenhän rivinteerauksen kostea puoli olisi käytännössä tiivistetty? Tämä siis, jos ei EPS:ää halua/kannata laittaa kallion ja rivinteerauksen väliin.

[vesanna]

Heipo!

Meillä oli ~samaan suuntaan menevä ongelma, kun kellaria syvennettäessä tuli galtsi vastaan pari vuotta takaperin. Syksyn sateiden tultua tuli myös todennettua uuden kuistin pohjaa tehdessä, miten iso maanalainen virta voi olla omalla henkilökohtaisella tontilla uutta kivijalkaa vasten

Lyhykäisyydessään: uusi alle valettu antura eristettiin ulkopuolelta elastisella massalla veden sisääntulon estämiseksi. Alapohjassa pahin täyttö+tasaus kaivuumailla, dränit ja kakku lattialämmöllä. Koko sokkeli ulkopuolella 165 mm dränit ja maanpäälisellä osalla näppylälevy + 100 mm urtsilevy rapattuna. Koko klitsu on tehty lämpimäksi tilaksi ilman rivinteerausta sauna+PH mukaanlukien. Radonit ja kosteudet mittailtu, eikä kummastakaan mitään merkkejä, vaikka vielä alapohjan täyttövaiheessa kallio hikoili kunnolla ja toisessa kohti oli syvä lätäkkö.

Käy Mäkitupalainen tarkempaa evidenssiä katselemassa kuvineen [url]mumeksintupa.tumblr.com[/url]

t. paloheinäläiset

[Mäkitupalainen]

Kattelin teidän isoja remppoja läpi, mutta nyt ei ihan puhuta samasta asiasta. Teillä näytti kellarissa olevan lattiasta kattoon betonisokkelia? Meillä on tilanne sellainen, että kellarin toisessa päässä kivijalkaa betonista on 20-30cm ja sitten alkaa kallio. Tarkoittaa sitä, että kallio ei hikoile talon ulkopuolella kivijalkaa vasten, vaan ne kallion suonet ulottuvat suoraan kellariin. Yksi tapa korjata tämä olisi louhia talosta 3 seinämänvierusta koko korkeudelta periaatteella "metrin leveä vallihauta" ja tehdä siihen salaojat, muodostuneen kalliokivijalan eristys ulkopuolelta ja vallihaudan täyttö sopivilla maa-aineksilla. Tuo kuitenkin maksaisi aika mielettömiä summia pelkän louhintatyön osalta, joten en näe sitä vaivan väärtiksi. Miksikö? Koska kellarissa rakenteet eivät ole kaikkien näiden vuosien jälkeen homeessa, vaikka kallio aiheuttaa omat ongelmansa. Senpä vuoksi tämä "talo talon sisällä"-rakenne täyttänee tässä tapauksessa tarkoituksensa paremmin.