Puukiilojen lukitseminen ja pidon parantaminen

[kappalainen]

Kaveria siinä auttelin ja tuli sitten tällainen hoksattua kun hommassa oli muutoin ongelmia.

Kiila usein tehdään mistä tahansa puunkappaleesta ja se saattaa olla kovinkin märkä. Käytä kiiloihin pienisyistä KUIVAA ja oksatonta ydinpuuta. Kiilan tehtävä on kumminkin usein tärkeä.

Jos käyttelet paljon kiiloja, vaikkapa runkotolppien korjauksen yhteydessä, kun nykyisin kulmarautoja käytellään paljon., naulaaminen melkein pääsääntöisesti halkaisee kiilan ennemmin tai myöhemmin. KIilojen vain pitää olla riittävän paksuja rei'ille. Ohuisiin kappaleisiin tämä ei tietenkään toimi. Liimakaan ei pidä ikuisesti. Yksi vaihtoehto on käyttää tappeja joko lisänä tai ihan yksinään.. Pidempiä tappeja saa vaikka kukkakepeistä. Tietysti tämä onnistuu vain jos kiilan sivuun pääsee käsiksi. Tapit pitävät kappaleet juuri paikallaan, vaikka liitos löystyisi välillä, varsinkin jos ympärillä on esim. kulmarauta
Tappiin voi laittaa ohennettua liimaa, jolloin se on hieman 'kyllästetty'. Tapin pää on hyvä tukkia.
Lukitse kiila poraamalla reiät merkattuihin paikkoihin ja lyö tapit sisään.
Valitse tapille kiilasta hieman paksumpi paikka.
Tapin voi porata alaviistoon kiilojen saumaa pitkin.
Kiilan voi lukita myös päädystä tapeilla. Kaksi tappia saumaa pitkin vinoon kohti kiilan keskiosaa.
Käytä ½ milliä tappia pienempää terää.
Tappeja voi käyttää enemmän kuin kuvassa oleva minimi määrä.

Kun kiilohin ei pääse käsiksi tee seuraavasti
Jos käytössäsi on esim vannesaha, kiiloihin voi ajaa alle millin syvyisiä uria pitoppintaan. Kun uria on tarpeeksi tiheään, ne lukkiutuvat toisiaan vasteen. PInta usein karhenee sopivasti vannesahalla sahatessa, joten ne kannattaa käydä vaikka kansalaisopistolla sahaamassa valmiiksi. Raspillakin voi koettaa urittaa tai rautasahalla. Vinoon kallistetty sirkkelin teräkin saattaa käydä, kun terän kulmalla ajaa urat. Tosin työ on hidasta. Uritus on vain karkea karhennus,, ei tarvitse mitata. Kunnollinen uritus pelkästään jo lukitsee kiilan sen tiukentuessa.
Kun kiilapinnosta tekee aavistuksen koverat, kiila pysyy paikallaan, vaikka liitos löystyis hieman. Kupera kiilapinta sen sijaan ei pidä hyvin. Edellytyksenä on että kiilauksessa on voimaa tarpeeksi jolloin pinnat painuvat vastakkain. Jännitys kiiloista katoaa ajankuluessa joten ei pitkäaikainen ratkaisu.

Tilkitse aina kiilojen välit jos ne ovat epätarkkoja. Ihan ohut villa välissä käy tähän, kunhan se ei tuki karhennusta..