Mikä moukkayrittäjiä vaivaa...

[Juha_P]

http://www.uusisuomi.fi/raha/52613-talo ... vaivaa?s=k

Vähän saman suuntaista valitusta on tälläkin palstalla kuulunut ja ilmeisesti sitten asiassa on perää.

Olen itsekin tämän parjatun ihmislajin edustaja. Useammankin asiakkaan toimesta olen kuullut ihmettelyä, että: "olet sää kumma tyyppi kun tulet silloin kun on sovittu."
Onko tosiaan niin, että sopimuksista kiinni pitäminen on poikkeksellista pienyrittäjien keskuudessa?

[anamasa]

Mä kirjoittelin männä syksynä pari sanaa näistä kohtaamistani remppaspedeistä.

Nyt on ollut arvokas, mutta hyvä tyyppi tekemässä. Pieniä oireita on kuitenkin. Esim. jos sanoo, että pääsee ensi viikolla torstaina, ehkä jo keskiviikkona, niin aika varmasti tulee perjantaina. En ole noista hermostunut, koska muita miinuksia ei ole. Sama heppu suositteli putkaria ja se onkin ihme ukko. Voisin tarkistaa talon kellot sen mukaan miten ovi käy. Ekalla kerralla heitti kysyttäessä arvion, että "yleensä seiskalta ollaan aloitettu". Meinasi tulla IFK:t housuun, kun heppu oli asennossa oven takana klo 7.00:00.

Mulle yksi tuttu rakennusinssi heitti, että jotkut yrittäjät todellakin yrittävät. Siis yrittävät löytää lepsuja asiakkaita. Jos vastassa on turhan tolkullisen oloinen kaveri, niin helposti tuumaavat, että tähän kohteeseen ei varmaan voi tehdä kynätunteja. Kai tämä on joillekin vähän kuin pokeria, jossa ei voitollisen pelin kanssa ole paljoakaan tekemistä absoluuttisilla pelitaidoilla tai tuurilla, vaan sillä kuinka uunoja pelikavereita löytää.

[Piipunhattu]

Saman olen huomannut. Teen nykyään siksi lähes kaiken remontin itse.

Ihmettelen noita yrittäjiä, jotka laittavat nettisivut, sinne sähköpostiosoitteet ja yhteydenotto/tarjouspyyntölomakkeet ja sitten eivät vastaa niihin.

[Kuvaja]

Mulla oli kans töissä timpuri joka ei sukilla seissy ja kellot sai laittaa aikaan aamulla kun kaveri alotti työt. Naapuri/kaveri suositteli. Urakan jälkeen olen suositellut eteenpäin ja hommannut tyypille ainakin muutaman urakan. Ei taida muutenkaan juuri lomapäiviä jäädä...

[Laurakaisa]

Minä olen tässä oman ja nyttemmin myös veljen remonttiprojektin myötä todennut, että valtaosa rakennus- ja remonttialalla toimivista pienyrittäjistä ei kestäisi palkkaduunarina kuukauttakaan. Kenkää tulisi että heilahtaa, jo pelkästään siitä että työpaikalle ilmestyminen sovittuna aikana on näille yrittäjille ylivoimainen tehtävä. Ei ihme että kauhea valitus ja vonkuna on joka yhteydessä siitä, miten yrittäjänä on niin kauhean hankalaa ja vaivalloista toimia - eihän pakkoraossa oleminen ikinä kivaa ole. Mutta jos ei palkkatyöhön pysty vaikka siksi ettei osaa käyttää kelloa, kalenteria tai puhelinta niin pakkohan se silloin on ilmeisesti pistää remonttifirma pystyyn ja kärvistellä sitten yrittäjyyden ikeessä loppuelämä. Ja kostaa vissiin sitten niille asiakkaille, jotka joutuvat joka aamu menemään töihinsä sovitusti.

[lapanen]

Minulta löytyy kyllä sympatiaa ja ymmärrystä pienyrittäjiä kohtaan; heillä ei ole resursseja vastata pitkittyneisiin remppoihin ilman kallista lisätyövoimaa, toisaalta kaikki mahdolliset työtarjoukset otetaan vastaan, ettei jäisi tyhjää kohtaa kalenteriin. Lisäksi pienyrittäjän arki kuluu moneen muuhunkin asiaan kuin itse työhön; tarjousten laadintaan, kirjanpitoon, laskuihin ym ym.

Mutta sitä en ymmärrä, ettei poikkeuksista ilmoiteta eikä asiakassuhteista huolehdita. Ei ole liikaa pyydetty, että esim. sähköpostiin vastataan vuorokauden sisällä, vaikka vain "Kiitos mailistasi, palaan asiaan mahdollisimman pian" tai puhelimen vastaajassa on viesti "En nyt pääse vastaamaan puheluusi, soitan takaisin" ja että LUPAUKSET PIDETÄÄN, siitähän on kysymys.

Ikävää on, että yksi viivästyminen saattaa haitata hankkeen edistymistä ja muiden tekemisiä.

[Elämä on]

Tässä kohtaa täytyy ehdottaa kaikille remontin tekijöille että koittakaapa tehdä 8 tunnin "laskutettava" päivä ja samalla hoidatte tavaran tilausta puhelimitse ja mahdollsia noutoja, puhutte uusien ja vanhojen asiakkaiden kanssa puhelimessa 28 kertaa päivän aikana, minimissään 5 min per puhelu. Kyllä siinä alkaa työpäivästä tehoja häipymään. Ja kun tuota puhelimen perkelettä ei voi sulkea tai olla vastaamatta kun sitten alkaa valitus että ei vastata yhteydenottoihin ja puhelimella ei saa kiinni, jne. Itse en ole yrittäjä eikä ole pienintäkään kiinnostusta luopua palkollisen asemasta mutta duunissa kyllä huomaa sen että puolet päivästä voi mennä ihan turhaan puhelimessa notkumiseen ja kaikki tämä aika on duunin teosta pois. Ja tuo tekee yrittäjälle sen että 8 tunnin työpäivällä saa tehtyä 5-6 tuntia laskutettavaa ja sillä ei eletä.

[Nihan]

Ei sille ole mitään puolustusta jos sovituista asioista ei pidetä kiinni. Varsinkin kun tämä tuntuu olevan rakennusalalla sääntö eikä poikkeus. Kovaa se elämä on muidenkin alojen yrittäjillä ja silti osataan käyttää puhelinta ja sähköpostia ja käyttäytyä muutenkin kuin tavalliset ihmiset tapaa käyttäytyä.

Kylläpä pisti xxtuttamaan tuolla uuden suolen blogissa joku muijanretale mielensäpahoittaja joka esiintyi hki yrittäjien viskaalina ja oli niin mielensä pahoittanut.

[Laurakaisa]

Minä lähetin sille tädille sähköpostia ja sanoin että on aika pelottavaa että ison yrittäjäjärjestön dirikka on noin vieraantunut tavallisen tallaajan arjesta, jossa asiakkaat on putkarien ja sähkärien armoilla eikä toisinpäin. Sieltä tuli vastaus että joojoo mutta kun menee kaikkien muittenkin yrittäjien maine näitten remppaäijien takia. No, se tuskin on niiden remppafirmojen asiakkaiden ongelma.

Ja olen myös sitä mieltä, että on ihan turha inistä siitä miten rankkaa ja mahdotonta ja vaikeaa se asioitten kunnolla hoitaminen on. Joko vika on tuntihinnoittelussa tai puuttuu joku muu palikka laatikosta, jos yrittäjä ei osaa töitään sopia sillä tavalla että pystyy myös soittamaan asiakkaille jos vaikka joku urakka kusee niin että se vaikuttaa seuraaviinkin sovittuihin. TAI sitten kyse on asenteesta.

[Aaltju]

Ja olen myös sitä mieltä, että on ihan turha inistä siitä miten rankkaa ja mahdotonta ja vaikeaa se asioitten kunnolla hoitaminen on.

Melko pitkällä yrittäjäkokemuksella ja vieläkin pidemmällä kokemuksella pkt-sektorilta väitän että kaikki kitinä yrittäjyyden ylivoimaisesta vaikaudesta ja raskaudesta sekä lain ja verottajan asettamien velvotteiden ylivoimaisuudesta on lahjattomien selittelyä omille henkilökohtaisille ongelmilleen... jos ei osaa niin ei osaa, jos ei viitsi niin ei viitsi jne... ei ole peilin vika jos naama on vino.

Ei ne asiat ole vaikeita, mutta jos asenne on alkujaankin jo väärä niin kaikki on vaikeaa. Mikro- ja pkt-yrittäjien kitinä on tänäpäivänä jokseenkin samanlaista turhanpäiväistä kohinaa kuin aikoinaan oli maanviljelijöiden jatkuva kitinä milloin mistäkin.... milloin oli paketointikorvaus liian pieni, milloin maksettiin maidosta liian vähän, milloin oli oraat niin matalia että hallankin piti panna polviltaan... onneksi tuli EU ja kaikki on nyt sen vika ja kitinä kanavoituu sinne. Mikähän näille junttiyrittäjille keksittäisiin ettei tarvitsisi syytellä vuoronperään yhteiskuntaa ja asiakkaita...

[Labyrint64]

Olen törmännyt siihen että on maanviljelijää tai kuorma-autoyrittäjää jotka valittaa kuinka yrittäminen ei kannata mut samaa ne on tehny vuosia ja tuon valituksen jälkeenkin jatkanut vuosia. Auto vaihtuu säännöllisin väliajoin uuteen ja ulkomaita myöten reissataan kuin viimeistä päivää. Miten tappiota tekevä yrittäjä voi tuollaisia ylellisyyksiä harrastaa?
Ehkä monella on käsitys että yrittäjä onnistuu yrittämisessä silloin kun yritys alkaa kasvaa ja tuottaa voittoa yli tarpeen. Mutta yrittää voi myös maltillisella voitolla eli tuotta kattaa palkat, lainanhoitokulut, kaluston ja yrittäjälle kohtuullisen korvauksen jonka hän voi käyttää arkielämäänsä. Ulkomailla on paljon pienyrittäjiä jotka ei ikinä kasva eikä rikastu mutta saa leivälleen hilloa ja ehkä parille palkolliselle samalla. Suomessa taas kuvitellaan että muutaman vuoden päästä pitää pystyä listautumaan pörssiin tai myydään firma miljoonilla ja loppuelämä vietetään Bahamalla.

[Rosanna67]

Yrittäkääpä itse esim. tasoittaa valettua lattiaa ja vastata samalla useisiin kymmeniin puheluihin, sopia aikatauluja uusien asiakkaiden, LVI-asentajien, sähköasentajien, kalustetoimittajien yms. kanssa sekä tilailla tavaraa. Tee 10 - 15 tuntista työpäivää 5 - 7 päivää viikossa, hoida laskutukset ja laskujen maksut, tee kotityöt, yritä syödä ja nukkua jossakin välissä jne...
Rakennusyrittäjän työtä ei voi aikatauluttaa edes päivälleen, koska muuttuvia tekijöitä on pilvin pimein. Innostus soittaa tai vastata asiakkaalle, joka on soittanut 10 puhelua päivässä, joista puolet illalla/ yöllä humalassa ei välttämättä ole enää kovin korkealla.

Sopii jokaisen kokeilla kuinka täsmällinen, ystävällinen ja palvelualtis jaksaa olla jokaiselle.

Jotta voisi sopia vain yhdestä työstä kerralla, pitäisi tuntihinnan olla sellainen, ettei sitä kukaan suostu maksamaan.

[eppu,]

itse entisenä yrittäjänä tiedän homman vaikeuden.rakennushommissa kun aikataulut jonkun osalla mättää laittaa se usein muittenkin aikataulut sekaisin.on myös asiakkaita jotka muuttavat mieltään kasken homman ja tuleekin lisää tai asiaankuulumatonta hommaa ja se seuraavakin homma odottaa.töitä on myös otettava vastaan paljon koska niitä ei aina ole ja koko vuoden niillä pitäisi elää. hintakaan ei monen asiakkaan mielestä saisi nousta korkeaksi.eli monenlaista saattaa olla taustalla jollei kaikki toimi niinkuin on sovittu.itse pystyin yrittäjä aikanani hoitamaan hommat sovitusti ja oli kunniaasia ettei joutunut selittelemään mitään.työkoneitakin oli aina varastossa useampia rikkimenon varalta ja tekijäkin mietittynä jos vaikka jalkansa olisi taittanut sitä ei onneksi koskaan tarvinnut apuun hälyyttää.vaikka niistä hommista rahaa paljon vähään tottuneelle tulikin ei pelkkä raha jaksanut semmoista tahtia pitää yllä kuin 4v ja sitten pienen burnoutin myötä lopetin hommat ja menin palkkatöihin.eli ei se homma mitään herkkua ole ja monelle se taitaa olla joku itsesuojelu juttu kun ei ota liikaa paineita hommista sitä näkee päivätöittenkin puolella itselle se ei vaan sovi

[vesahy]

töitä on myös otettava vastaan paljon koska niitä ei aina ole ja koko vuoden niillä pitäisi elää.

Mistä niitä hommia sitten saa, jos ei vastaa puheluihin, ei tekstiviesteihin, ei sähköpostiin eikä reagoi mitenkään muutenkaan asiakkaisden yhetuýdenottoihin? Siitä kai tämän keskustelun alussa valitettiin.

[anamasa]

Eräs kohtalaisesti toimeentuleva (taloudellisesti ja henkisesti) yksityisyrittäjä valotti kerran pitkään yrittäjyytensä perusprinsiippejä. Yksi jäi jopa mieleen. Jo ennen hommaan ryhtymistä hän oli määritellyt yhden ehdottoman säännön. Laskutettavaa työtä ei saa ottaa yli kolmea päivää viikossa. Jäljelle jäävä aika on pyhitetty asiakashankintaan, paperihommiin, itsensä kehittämiseen ynnä muuhun metatyöhön. Niin ja tietenkin perheelle, sairasteluihin ja ihan rötväämiseenkin jää puskuria. Hän oli sitä mieltä, että mikäli kolmen päivän viikkolaskutus ei riitä, niin homma ei kannata. Ennemmin tai myöhemmin lähtee alta joko huonosti hoidetut asiakkaat, oma koti, perhe, järki tai kaikki.

Tokihan tuo käytännössä liu'uttaa päiviä tarpeen mukaan. Joskus tekee 12h putkeen, joskus vain päivän viikossa, joskus täyden viikon, mutta liukuman keskiarvo pysyy kurissa.