Se vuoden sääntö

[kruttu]

Haluan ihan erillisellä aiheella hehkuttaa, miten ILOINEN olen tuosta vuoden säännöstä. Että asu vuosi ennen mitään suurempaa remontointia. Se on paras neuvo ikinä, vaikkei olla vuotta asuttukaan vielä!

Voi vaan opetella rauhassa. Tyhjentää tuhkat, pitää lämmöt, miettiä pihavalot. Tiivistää vähän ovia, katsoa miten kylppärin lattialämmitys toimii, todeta eteisen patterin kyvyttömäksi, ikkunat vetäviksi, rappukäytävän kylmäksi - ja ajatella, että just niin sen pitää rintamamiestalossa ollakin. Tuntea olonsa levolliseksi, koska toteuttaa kollektiivisesti hyväksyttyä linjausta: en tee vielä mitään. Jos jotain pientä teen, se on ihan jees, mutta ei pakollista. Ensimmäinen talvi tässä talossa näyttää paljon, ja vaikka kesällä olisi edessä remontteja, ei toinen talvi ole ensimmäistä vaikeampi. Nyt riittää, että selvitään, ja jos tuntuu että toisesta talvesta ei näin selviäisikään, niin sitten tehdään kesällä jotain.

Tää sääntö antaa mulle mielenrauhan! Rauhan lukaista kartoitusraporttia talosta uudestaan ja uudestaan niin, että vähitellen olennainen erottuu ja painuu mielen pohjalle tulevaa varten.

Ensimmäiselle vuodelle!

[Parsat]

Laiskuuttani voisin peesailla ihan sanasta sanaan mutta lisään vielä omaakin suitsutusta samasta aiheesta.

Me muutettiin viime talvena tähän taloomme ja viime talvi oli karu. Etenkin, kun muutimme rivitalosta, jossa taloyhtiö teki lumityöt ja lämmityksestäkään ei niin tarvinnut huolehtia. Kyllä oli opettelemista "talon tapoihin" ja paljon on vielä niitä tämän talon ominaispiirteitä, joihin tutustumista jatketaan tänäkin talvena. Viime talvena räpellettiin ja harjoiteltiin tulisijojen käyttöä mutta kyllä kannatti. Nyt niiden lämmittäminen sujuu niin, että talo lämpiää vielä pelkästään tulisijojen avulla, yhtään patteria ei ole vielä tarvinnut laittaa päälle. Asiaan tosin auttaa ehkä hieman se, että viime vuonna tähän aikaan paukkui vähän toisenlaiset pakkaslukemat... ;)

Jos tämä vuosi olisi mennyt rempatessa niin me ei tiedettäisi vielä tätäkään vähää tästä talosta ja lähes 100 prosentin varmuudella voin sanoa, että remontitkin menisi uusiksi. Aluksi suunnittelimme yläkerran huonejaon muuttamista ja nyt vuoden päästä suunnitelmamme ovatkin ihan toiset. Onneksi ei ryhdytty tuumasta toimeen, se ei oikein sovi meidän luonteelle.

Ensimmäiselle vuodelle, todellakin.

[pvalila]

Monta kertaa olen tuon neuvon antanut uusille, innokkaile rintsikkaihmisille.

Vaan mitä tein itse? Samana päivänä, kun loppukaupat oli tehty, lyötiin rautakanki olohuoneen lattiasta läpi...

[tuuma]

Monta kertaa olen tuon neuvon antanut uusille, innokkaile rintsikkaihmisille.

Vaan mitä tein itse? Samana päivänä, kun loppukaupat oli tehty, lyötiin rautakanki olohuoneen lattiasta läpi...

Vaan mitä tekee sellainen, joka asuu viisi vuotta tekemättä mitään. Ensimmäisen ison purkuraudan ostettuaan huitoo ja vääntää menemään niin että talossa on nyt sen parisenkymmentä projektia päällekkäin menossa kun kaikki tehtävät työt oli ehditty miettiä valmiiksi, jotka työn edetessä silti heittänyt häränpyllyä useampaan otteeseen.

Voisin siis lisätä että sen vuoden jälkeen yksi projekti kerrallaan, alusta loppuun valmiiksi eikä mitään väliaikaisratkisuja väliin, se on niin hemmetin vaivalloista palata ruudusta taaksepäin siistimään tai viemään loppuun jotain missä oikonut hieman

[Labyrint64]

Kannetaan korsi kekoon; siinä vuoden aikana on hyvä miettiä mitä haluis tehdä, mitä tarvis tehdä ja laskea mitä ne maksaa. Heittelee vain ranskalaisin viivoin kaikkia ideoita mitä tulee. Siinä vuoden aikana on myös aikaa kysellä huvikseen esim. keittiöremonttien hintoja, pyydellä tarjouksia sähköpostitse ties mistä jne... Lopuksi voi järjestellä aiotut asiat tärkeysjärjestykseen ja käydä tekemään.

Valitettavasti liian usein menee homma niin että vaikka vuoden asumisen jälkeen aloittaa hommat niin sitä tekee fiiliksen mukaan sitä - mikä ei ole tärkeää. Monesti unohtuu myös "pienet" lisäkulut eli esim. pääkeskuksen uusiminen nykyaikaiseksi. Samalla uusien sähköjohtojen veto, vesijohtojen veto, jne... Nuo kannattaa budjetoida jo heti alkuun jottei sitten myöhemmin tuu ongelmia rahan kanssa.

Itseasiassa oon valitettavasti nykyään sitä mieltä että kaikkein helpoin remontti olis toteuttaa siten että kaikki pinnat vaan auki, lattiat puretaan, jne... uutta levytystä, lattiaa, putkea, jne... ja koska näin tehden tulee hyväksi asiakkaaksi rautakaupan kanssa, pystyy neuvottelemaan huomattavasti parempia sopimuksia kuin minä - joka haen suunnilleen puolikkaan säkin laastia aina kerrallaan. Kaiken lisäksi hävikki on turhan isoa kun tarvii laattalaastia vain parille neliölle niin halvin säkki on 25 kiloa. Vuoden se loppu tuolla varastossa tekeytyy kunnes käytän sen johonkin toisarvoiseen koska laattoja sillä ei enää voi kiinnittää luotettavasti.
Isosti tehden on mahdollisuus myös paremmin kartottaa mitä oikein tarvitsee ja miten paljon sekä hakea tarvikkeita vaikka Virosta - jos sieltä halvemmalla saa. Esim. laasteja on meillä turha ostaa kaikkia kerralla koska ne vanhenee nopeasti ja varastointikin vie tilaa.

Olis loistavaa jos joku tekis tänne saitille semmoisen tsekkilistan jossa olis kaikki perusremonttikohteet ja ruutu edessä johon vois ruksia mitä tarvii tehdä. Varsinkin ensikertalaiselle (joita suurin osa taidamme olla) on hankala hahmottaa mitä kaikkea pitäis tarkistaa ja ottaa huomioon. Esim.

Vesikatto
-Katteen uusiminen
-Ruoteiden uusiminen
-Kattokannattajien uusiminen
-Aluskate
Ulkoseinät
-Maalaus
-Uusiminen
-Lisäeristys
-Tuulensuoja

jne.....

[Kuvaja]

Jo tuohon listaan lisäisin purkaminen ja mahdolliset yllätykset.

[Norppa72]

Monta kertaa olen tuon neuvon antanut uusille, innokkaile rintsikkaihmisille.

Vaan mitä tein itse? Samana päivänä, kun loppukaupat oli tehty, lyötiin rautakanki olohuoneen lattiasta läpi...

Vähän pahaa pelkään, että sama voi olla vielä edessä täälläkin.. :) Vuosi ollaan "kateltu" ja vähän puuhasteltuj a myyjä on hoitanut kuntoon jotain sopiamme asioita mutta vuoden aikana on myös oppinut, että se inspiraatio saattaa iskeä kovinkin yllättäen asukkaaseen, ja silloin ei ole mitään takuuta, avataanko lattiaa vai seinää "Kun on vaan se tekemisen meininki". :)
Mutta kyllä - liputan myös tuon vuoden säännön puolesta, vaikka luonnollisesti talotkin ovat eri kunnossa. Meillä oli ehkä sillä lailla helppoa, että talo nyt on asumiskunnossa vaikka sisäpinnat ovat kaikkea muuta kuin katsetta kestävät mutta jos oltaisiin sen muuttohässäkän keskellä vielä aloitettu vaikka keittiöremontti niin kyllä olisi persiilleen mennyt. Tai sitten olisi tuurilla tullut hyvä. Sitäpaitsi tässä on oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Ja on oppinut sanomaan ystävällisen jämptisti muille ihmisille, että "meitä tämä ei haittaa", joten arvostelijoitakaan ei ole ollut. Mutta tilanne on tietysti vaikeampi niille, joilla on esim. pieniä lapsia ja vaika pesutilat sellaisessa kunnossa, että vain on pakko kunnostaa ja siistiä, siinä ei sitten enää vuotta odotellakaan.

[Ensku]

Samaa, mieltä.. Vaikkakin jouduttiin repimään ensimmäisellä viikolla vanhat pinkopahvit monesta huoneesta, joissa oli tupakoitu niin pahasti että. Tärkeintä on ehkä ettei ainakaan lattioita ja kattoja pura vuoden kuluessa, jos ei ihan pakko, eikä seiniä siirtele! Jos keittiö on asumiskuntoinen ihan oikeasti, niin kannattaa nekin rahat säästää pakollisiin, joita kuitenkin tulee!

Hienoa, että kaikki ei rynni heti laminaatti- ja keittiökaappi-ostoksille.

[Hower]

Olihan mullakin suurisuuntaisia suunnitelmia kun talo hankittiin. Muutetaan sitä ja tätä... tehdään oikein viimeisen päälle Oman näköinen talo.
Vähitellen isänä olen huomannut, että aika on rajallinen hyödyke vaikka sitä koko ajan mainiosti valmistetaankin lisää. Eli mulle itselleni tuli jo kellarin rakenteluhommissa sellainen olo, että kaikki se aika minkä nysvään rakennushommissa iltaisin ja viikonloppuisin on pois lasten kanssa olemisesta. Eli siksipä kaiken muun tuunaamisen ja somistamisen olen jättänyt vähemmälle, isommista uudistus/muutoshommista puhumattakaan. Mä en oikein usko että ainakaan lapset olisivat kauheasti kärsineet vanhoista, edellisen asukkaan tekemistä sistuksellisista ratkaisuista taikka hilseilevästä sokkelista...
Siks toisekseen: kun aikansa elää vanhoissa puitteissa niin silmä alkaa vähitellen tottumaan ja hyväksymään niitä juttuja, mitkä taloa ostettaessa näytti kaikki potentiaalisilta ja välttämättömilta muutoskohteilta.
Ja kellari vaati todellakin about vuoden miettimisen kuinka tilat asettuu paikoilleen ja kuinka ne tehdään.

[Ves_ku]

Vuoden kun olis odotellut niin olisi varmaan jääny moni homma tekemättä. Mulle ainakin vuosi suunniteluun on ihan liian pitkä aika. Kerkee nimittäin viimeinenkin motivaatio katoamaan.

Tosin tässä mun projektissa nyt näki otsallaankin, että mitä pitäs tehdä ja mieluusti vielä äkkiä.

[Laurakaisa]

Minä kannatan lämpimästi sitä vuoden sääntöä, tai jos en nyt ihan kalenterivuoden orjallista noudattamista niin jonkinmoista tuumaustaukoa kumminkin. Nuo Howerin pointit vanhemmuudesta ovat kyllä hyviä, asioilla todellakin on tärkeysjärjestys. Meillähän ei tuota vuoden sääntöä sikäli noudatettu, että sauna ja maalämpöön siirtyminen oli tehty valmiiksi jo ennen ensimmäisen asumisvuoden loppumista, mutta tuo energia-asia ehdittiin kyllä talven aikana pohtia hyvin läpi ja saunan osalta taas se lähtökohta oli sen verran selkeä (eli paluu alkuperäiseen ja 70-luvun viritykset pois) ettei siinä isommin olisi mikään muuttunut vuoden odottellullakaan. Semminkin kun pääasiallinen remonttireiska on Howerin hengenheimolaisia ja on lapsen valveillaollessa etupäässä iskä ja remontoi siten aika vähänlaisesti tunteja päivässä, eli se remontti ei ollut mikään kertarysäys vaan yli puolen vuoden kestävä hissunkissun-rojekti, kuten tuo nyt meneillään oleva pyykkitupakin. Ja parempi näin, ehdottomasti.

Huhdan Pekan kuolemattomia remonttiohjeita ollaan sen sijaan noudatettu orjallisesti ainakin sen "yksi paikka kerrallaan" -kohdan osalta. Välillä tekisi ihan hirveästi mieli raastaa nuo karseat levyt pois olkkarin seinästä ja muovimatto keittiön lattiasta jne., mutta onneksi toisella meistä on ollut malttia toppuutella. Remontti on pysynyt kellarissa ja pölähdellyt asuintiloihin vain betonipölyn muodossa, ja se on kyllä varmasti ollut herrrrrrmojen kannalta hyvä juttu. Ja kuten olen moneen kertaan todennut, noiden ainakin itselleni kauhean vaikeiden ja inhottavien kellariasioiden pähkäilyn jälkeen joku keittiöremontti tai olkkarin pintaremppa ei tunnu yhtään missään... tai ainakin siltä se nyt tuntuu. Eli inhottavista ja vaikeista aloittaminen on myös ihan järkevä periaate, vaikka esteetikko-sivupersoona siinä väkisinkin kärsii. Eikä meillä päästä varsinaisiin asuintiloihin edes tuon kellarin valmistumisen jälkeen, sitten pitää laittaa yläkerrassa keittiö kuntoon että on joku kyökki missä kokata kun tätä varsinaista keittiötä ruvetaan tekemään. Mutta ei kai meillä nyt ihan totaalista sitku-elämääkään eletä, kun tässäkin pärjää ihan hyvin. Omasta näkökulmasta tuo kaikki kerralla auki -tapa olisi ihan mahdoton tässä nykykuviossa, koska se vaatisi hyvin intensiivistä remontointia x määrän kuukausia, ja se olisi sitten muilta asioilta kuten vaikka perheeltä pois. Tällainen systeemi missä elellään vaan ja välillä jompikumpi käy vähän tekemässä jotain kellarissa tai maalaamassa jotain vintissä, sopii meidän elämänvaiheeseen tosi hyvin.

Mutta me ollaan laiskoja ja tällainen pikkuhiljaa oman toimen ohella sopiikin siksi varmaan parhaiten, plus että pyrkimys on asioida rautakaupassa mahdollisimman vähän.

[piippo]

Tuo yksi paikka kerrallaan remonttiin pitää kyllä niin paikkansa. Parempi se ruma muovimatto lattiassa ja rumat tapetit seinässä, kuin huonokuntoinen lattia mikä paljastui sieltä maton alta ja repaleiset tapetit seinissä, ja listat tietysti puuttuu. Voi olla pitkänkin tovin huone rempallaan ennenku ehtii sen tekemään valmiiks, varsinkin jos lapsia löytyy perheestä. Meilläki asutaan koko sakki vielä keskikerroksessa vaikka yläkerrassa on jo kaksi makuuhuonetta ja vessa saatu valmiiks remontoitua. Aula ja porraskäytävä vielä kesken, niin ei vielä viiti sinne asumaan siirtyä, vois vaikka jäädä ne listat laittamatta . Eikä oo menny ku melkein vuos yläkerran remontissa Pikkuhiljaa ja palkasta näitä on iha mukava laitella. Vaatii vaan asennetta vähäse.

[Pekka Huhta]

Huhdan Pekan kuolemattomia remonttiohjeita ollaan sen sijaan noudatettu orjallisesti ainakin sen "yksi paikka kerrallaan" -kohdan osalta.

Kuolemattomuutta niillä neuvoilla tuskin lunastetaan, mutta kaikista Sihistimeen kirjoittamistani neuvoista, työohjeista ja omista rempoista huolimatta tuo remontin kymppi on yhä se luetuin ja linkatuin sivuston juttu. Jos lainaisin klassisen Hai-veneen suunnittelijan lausuntoa 30-luvulta niin sanoisin että "jos olisin tiennyt kuinka suosittu siitäkin kiulusta tuli niin olisin piirtänyt siitä pirusti paremman"

Omasta tuskasta ja omista kokemuksista se lähti. Ehkä sen olisi voinut maalata leveämmällä pensselillä ja puhua jalkalistojen lisäksi aika pirun paljon isommistakin asioista, mutta toisaalta koko tekstin kimmoke lähti aivan muiden ihmisten remonteista kuin omistani, ja keitin sitten niidenkin avioerojen jalkalistat oman veneenkunnostus- ja talonrakennussoppani valmiiksi haudutettuun liemeen sekaan.

http://www.sihistin.fi/blogi/remontinkymppi.html


Omassa remontissa tehtiin alakerran ennustetusti vettä pitävin huone valmiiksi ennen kuin muutettiin ihan sen takia että ainakin olkkarissa voi asua - pantiin sen verran ikkunoita kuntoon ettei oravaa isommat juosseet sisään. Sen jälkeen tehtiin talvi ikkunoita ja seuraavana kesänä muurautettiin uunit. Ja ihan aikuisten oikeasti oli sillä hilkulla ettei viluissamme talvella jo muurautetu Kermansaven kaakelitakkaa olkkariin. Vähän miettien siinä on kumminkin 20-luvun neliskanttinen pönttis.


Pekka

[tuuma]

Kokonaisvaltaista suunnittelua ei myöskään saa väheksyä. Tarkoitan sitä että vaikka kannattaa pyrkiä tehdä vain se yksi tila kerrallaan niin mm. sähkö-, putki- ja viemäriasiat ulottuvat helposti tilojen ylimeneviksi rempoiksi niin hienoahan se olisi että olisi miettinyt nuokin valmiiksi ennenkuin pistää pinnat "paraatikuntoon". Vaikka täällä yrittänyt niin kovin pohtia asioita niin juurikin nyt tuli mieleen että olisi yhden viemäriputken voinut vetäistä uuden ja jo pintakäsitellyn lautalattian uumenissa yhden toisen vielä aikaisemmin rempatun tilan kautta

Mutta onneksemme talot joustavat ja voihan tuon vetäistä vähän vaikeamman kauttakin erilailla

Eli eli, kannattaa ainakin yrittää hahmottaa kokonaisuutta.

Parasta olisi tietenkin olla tekemättä koskaan mitään, jos talo ei meinaa sentäs sortumaan ruveta

Juu, täälläkin on noita lapsia ja osa jo tosin ehtinyt karatakin rempan keskeltä mutta eivät he pahemmin ole tosiaan tilojen rumuutta paheksuneet, hieman on tosiaan enemmänkin tullut itselle pahaa omatuntoa kun on jossain kellarissa valurautaviemärin kanssa taistellut, vaikka olisi voinut olla tekemässä mukavampaa palapeliä. Jokseenkin olen yrittänyt taiteilla siten ettei aina ole remppaamassa ja siksi kai tämäkin remontti on jo 5-6 vuotta kestänyt ja olemme oikeastaan vasta aloittaneet... Ja juu, ei tästä mitään sisustusohjelma formaattia olla tekemässä vaan kun tuo perustekniikka (vesi, viemäri ja sähkö) oli tullut selvästikin jo vaihtoikään niin sitten samalla nuo 70-luvun tyrimiset yritetään saattaa alkuperäisen kaltaisiksi niin rakenteiltaan kuin pinnoiltaan. Niin no, toki se kaikille lähes pakollinen keittiön paikan siirto on tullut tehtyä...

Laurakaisalle hattu tuosta energiaremontista! Sitä ei minusta kannata yhtään viivästyttää jos vain on mahdollisuus (pätäkkää) heti laittaa kuntoon. Siinä tulee remppa kukkaroon heti täytettä joka vuosi mitä nopeammin tuon asian kuntoon hoitaa.

edit: Jaahas, Pekkakin heräsi aiheeseen

[Ves_ku]

Tarkemmin kun miettii, niin ei tässä nyt itsekkään ole niin tullut hötkyiltyä. Lähinnä tartuttua niihin ihan oikeesti remppaa vaativiin juutuihin. En siis ole aloittanut siitä, että keittiö, olkkari ja makkari näyttää Innolta vaan olen keskittynyt itse ongelmaan eli kellariin. Katto kun on kunnossa niin seuraavaksi estetään kosteus alta päin. Välissä olevaan voi sitten tehdä mitä haluaa kunhan hoitaa tärkeimmät ensin kuntoon. Ilkee se on kärrätä rossi pihalle kun on pinnat saanut kuntoon, näinkin on käynyt eikä tarvii kaukaa hakee.