Uskaltaako hypätä rintamamiestalon asukkaaksi?

[Sippu]

Meille kävi hieman hämmentävästi, sillä meille tarjottiin rintamamiestaloa oikein kivalta, tutulta ja suositulta alueelta Helsingistä. Unelmahan puutalossa asuminen on aina ollut, mutta nyt kun siihen tarjoutui mahdollisuus, niin hirvittää, etenkin kun kyseisen rintamamiestalon kunto on mitä on. Mitä mieltä olette kannattaako hypätä projektiin?

Tarjottu rintamamiestalo:
Rintamamiestalo vuodelta 1953. Alakerrassa keittiö, olohuone, makuuhuone, wc, eteinen, veranta. Yläkerrassa wc. kaksi huonetta, joissa toisessa keittonurkkaus. Portaikkko ja yläkerran aula kylmähköä tilaa, osa yläkerran sivutiloista on kylmänä varastona osa otettu huonetilaksi. Kellarissa matalahkoa tilaa, jossa (pelottavan näköinen) suihkuviritelmä, perunakellari, verstas, pannuhuone. Öljylämmitys (uusittu 4v sitten). Tontti helsinkiläiseksi reilun kokoinen, vaikkakin jo kertaalleen lohkottu. Rakennusoikeutta on jäljellä.

Taloa on rempattu vuosien varrella vähän sieltä ja täältä. Paljon alkuperäistä on jätetty uuden, nyt jo vanhentuneen, alle, mm. lautalattiat löytyvät parkettien ja laminaattien alta. Salaojia ei ole. Putket ja viemärit alkuperäiset. Keskikerrokseen on laitettu sisäpuolelle eristeeksi styroksit ja lastulevyt. Yläkerrassa näytti olevan myös samankaltaisia viritelmiä ja katossa ilmeisesti parikin kerrosta jotain styroksin tyyppistä laattaa, joka näkyvillä. Ikkunat alkuperäiset, näyttivät yllättävän hyväkuntoisilta. Tulisijat poistettu. Sähköt uusittu 80-luvulla. Hormi ja savupiippu silmämääräisesti hyväkuntoiset ja öljylämmityshän käyttää niitä. Ulkoapäin talo näytti oikein siistiltä, eikä jääpuikkoja ollut. Peltikatto kuulemma hyvä ja maalattu tasaisin väliajoin. Talossa ei ollut ollenkaan omituisia hajuja, vaikka (muovi)remppaamisen nähdessäni sitä odotin. Kellarissakin haisi hyvälle. Kuntokartoitusta ei ole tehty.

Muutamia kuvia talon yksityiskohdista löytyy http://sauliala.1g.fi/kuvat/Omat/2011/rmt/. Yleiskuvia on harmittavan vähän, koska miltei kaikissa yleiskuvissa näkyi joko myyjä tai meidän perheestä joku. Ne kuvat jätin suosilla pois.

Myyjä on talon alkuperäinen asukas, talon rakentajan poika. Hän haluaa talolleen uudet huoltapitävät asukit. Talo ei ole julkisessa myynnissä, menisi julkiseen myyntiin ehkä toukokuussa.

Taustatietoina meistä:
Meidän perheeseen kuuluu minä, mieheni sekä 1v ja 3v lapset. Me vanhemmat olemme aivan amatöörejä remppaamisessa. Kokemusta ei siis ole. Käsillä olemme kyllä tottuneet tekemään, minä jopa aiemmin ihan työkseni. Olemme meneviä ihmisiä, joilla kalenterit tuppaavat täyttymään. Näistä syistä osa rempoista pitäisi varmaan teettää ulkopuolisilla tai sitten tehdä ikuisuusaikataululla, tai ainakin siihen pitää varautua. Kävimme eilen katsomassa taloa ja juttelemassa omistajan kanssa.


Nyt siis vinkkiä, että mitähän kannattaisi tehdä? Tiedän, että olisi paljon turvallisempaa ja helpompaa sanoa kiitos ei, mutta kun talo kiinnostaa. En usko, että toista kertaa elämäni aikana meille tultaisiin kotiin tarjomaan, että haluaisitko ostaa rintamamiestalon tällä sijainnilla ja kohtuullisella (?) hintalapulla. Pitäisikö antaa innostumisen viedä mukanaan vai antaa talo jollekin jolla on halua ja oikeasti taitoa pitää puutalosta hyvää huolta.

Vaan mitä remontit maksaa? Pakollisia lienee viemärit ja vesijohdot. Kiireellistä olisi meille myös pesutilan kehittäminen. Kellariin menevät jyrkät raput ja suihkuviritelmä (http://sauliala.1g.fi/kuvat/Omat/2011/rmt/rmt-22.jpg) ovat pikkulapsiperheessä hankalat elleivät mahdottomat. Pitäisikö kerralla vain rykäistä ja muuttaa kellaritilat totaalisesti kylpyhuoneeksi, saunaksi ja kodinhoitotiloiksi tai rakentaa niille jokin erillinen siipi tai tehdä pihasauna tai kehittää suihkulle tila ala- tai yläkerrasta? Vai uskaltaisiko lapsiperhe kitkutella suihkuviritelmän kanssa vuoden ja tehdä vasta sitten päätös. Ja toivoa, ettei kellariin tule sillä välin suihkusta liikaa kosteutta.

Salaojattomuus tietenkin myös mietityttää... Remonteista pintoja, eristyksiä, tulisijoja, huonejakoja ehtii varmasti tekemään myöhemminkin. Vai onko jollain kiirusta?


Olemme ajatelleet, että pyytäisimme kuntokartoittajaa / remonttisuunnittelijaa tms. katsomaan taloa kanssamme ja kertomaan oman näkemyksensä talon kunnosta ja remonttitarpeesta. Kuulostaako järkevältä? Mistä löytää kuntokartoittajan, joka ymmärtää rintamamiestalojen päälle? Vai ymmärtääkö kaikki kuntokartoittajat? Nyt saa antaa suosituksia hyvistä firmoista / tyypeistä.

Tässä tuli nyt monta ajatusta ja kysymystä kirjoitettua. Olisi mielenkiintoista kuulla monia kommentteja. Paljon olen jo oppinutkin rintamamiestalo.fi:tä lukiessa!

[VilllaVaahtera]

Ole ehkä väärä henkilö neuvomaan mutta kerron miten me "hurahdettiin" rintamamiestaloon.Meillä oli 1993 rakennettu omakotitalo joka myytiin ja ostimme 1959 rakennetun "rintsikan".Meillä on vielä alkuperäiset putkistot ja valurautaviemärit.Purut seinissä.alkuperäinen ulkovuoraus ym.Olemme asuneet tässä jo yli viisi vuotta ja.remonttia on tehty ja joudutaan tekemään jatkossakin mutta kertaakaan ei ole kaduttanut että ostimme "rintsikan".Varaava takka maksoi n. 2500 e, ikkunat +kahden ulko-oven vaihto tapahtui yhdessä päivässä ja maksoi n. 8500 e,peltikaton uusiminen n. 6500 e.Luovuimme vanhasta öljykattilasta ja siirryimme kaukolämpöön n. 8000 e..j.n.e. Vielä pitäisi rempata saunatilat+ ulkovuoraus.Meillä ei ole enää itsellä pieniä lapsia mutta lastenlapsia on 6 joista vanhin on 4v.Hyvin nuo ovat tottuneet mummulan portikoissa kulkemaan kolmen kerroksen välillä.Mutta jos ajattelette että kaikki täytyyy olla heti viimisenpäälle kunnossa niin kannattaa unohtaa vanha puutalo.Suihku+pesutilat ainakin täytyisi olla toimivat eikä kannata tehdä väliaisratkaisuja.Yksi ongelma näissä rintsikoissa (joita ei ole laajennettu) on säilytystilojen puute ja teilläkin on kaksi lasta jotka tarvii vaate ym .säilytystiloja.Kaikia päätöksiä ei vaan aina voi tehdä pelkällä järjellä . Rintamamiestaloissa on vaan se oma tunnelma jota ei ole uudemmissa.

[pvalila]

Salaojattomuuden merkitys riippuu monesta tekijästä, joista tärkein on talon alla olevan maaperän laatu. Pohjaveden pinnan korkeus on myös tärkeä tekijä sekä se, josko kellarin rakenteet ovat koko talon historian ajan sallineet kosteuden vapaan siirtymisen sisäilmaan. Talo tuntuu raikkaalta, ja vanhan talon tapauksessa se on hyvä merkki.

Styroxit sisäseinissä eivät ole ongelma, se on höyrysulle ihan oikea paikka, ja ne yläkerran styroxit ovat ainoa syy,miksi katolta eivät roiku jääpuikot.

Rahamäärää on vaikea mennä arvioimaan, sillä varsinkin sinne maan alle voi mennä rahaa ihan mitä hyvänsä välillä 0 - 30.000 euroa. Tai sitten enemmän.

Lonkalta heittäisin, että 50 ei riitä ja tasokkaita ratkaisuja halutaan niin ei riitä kyllä satkukaan; vaatimattomalla luonteella saattaisi jokin 75 olla ihan yhtä hyvä arvaus kuin jokin muukin täysin hatusta vedetty luku. Siis ensimmäisen etapin hinnaksi, "valmiiksi" asti tekemisen hintaa on vaikea arvioida kun tietämäni mukaan yksikään rintsikka ei ole vielä valmiiksi tullut.

Keittiön kivitasot maksavat helposti kolme tonnia, laminaattilevyä saa käyhäin stokkalta 30 egeä metri...Sama haarukka kaikessa.

[Kimble]

Pitäisikö antaa innostumisen viedä mukanaan vai antaa talo jollekin jolla on halua ja oikeasti taitoa pitää puutalosta hyvää huolta.

Mielestäni teidän kannattaisi ensin miettiä haluatteko te pitää huolta talosta vai ette. Talon huolto on aikaa vievää puuhaa ja ei pelkän remontoinnin kannalta.

Toiseksi olen sitä mieltä, että lapset sopeutuvat kyllä vanhan talon puutteisiin ja enemmän sopeutumista on aikuisilla.

[Sippu]

Kiitos jo tulleista kommenteista! Lisääkin saa laittaa :)

Rintamamiestalon ostaminen aiheuttaa vuoristorataa ihastuksesta hirvitykseen. Taisin eilen illalla olla hieman hirvityksissäni talon oston kanssa ja se heijastui tekstiinikin. Nyt on taas intoa ja positiivisuutta. Pitänee siis tarkentaa, että emme todellakaan haluaisi rintamamiestalosta heti kerralla pian viimeisimmän muodin mukaista kotia, vaan ajatuksena olisi vähitellen remppailla sitä meidän perheelle sopivaksi. Minulla on vuoden verran kokemusta 1901 rakennetussa talossa asumisesta, joten vanhan talon erityisyydet ovat sitä kautta tuttuja. Nykyään asumme paritalossa, joten omakotitalon hoitoon liittyvät asiat ovat kyllä tiedossa.

Suihkumietinnätkin ovat saaneet mielessä uusia vaihtoehtoja.

Nyt alkaa tuntua siltä, että rintamamiestalo voisi olla meille sopiva ratkaisu. Katsotaan...

[matrismik]

Mulle itselle rintamamiestalo on enemmän elämäntapa kuin asuminen. Siinä pitää varautua että jotain voi joutua remontoimaan, tosin monet asiat jotka muuttaessa tuntui aivan pakollisilta ovat muuttuneet vähemmän pakollisiksi ja osa jopa sellaisiksi että en enää halua tehdä niille mitään vaan säästää niin kuin ovat. Joka päivä huomaan enemmän haluavani viedä taloa kohti alkuperäisyyttä, etenkin pintamateriaalit ja se oikea fiilis ovat tosi tärkeitä. Kaikkea ei vain ole mahdollista tehdä kuten viiskytluvulla, lämmitys ei enää onnistu koksilla millään, ilmalämpö pumppu ei ole mitenkään alkuperäiseen henkeen sopiva kuitenkin se on järkevä vaihtoehto kun vertaa sitä suoraan sähkölämmitykseen johon talon lämmitys vaihdettu -89. Tuossa teidän "kylpylässä" olisi varmaan hyvä vaihtoehto hankkia suihkukaappi (huom. kellarikorkeus on monessa paikassa suihkukaappin hankinnassa rajoittava tekijä, se pitää saada myös kasattua tilassa) sekä ilmankuivuri ihan ensi alkuun, eikä tehdä pikaremontilla vaan jotain asumiskelpoista. Meilläkin suunnitelmat muuttui moneen kertaan, lopulliseen rakennuslupaan tuli alkuperäiskokoinen iso sauna ja suihkut siirtty nykyiseen kodinhoitohuoneeseen pois takasin suihkutillan laajentuvasta saunatilasta, kodinhoitohuone siirtyy yhteen nykyiseen varastoon johon tulee myös kellarikerroksen vessa. Tosin meidän khp ei ollut ihan yhtä karu kuin tuossa talossa, meille suihkukaappia ei saa järkevästi sijoitettua tällä hetkellä ja korkeuskin on just alle 2 metriä. Jos apua tarvitset hinnan suhteen, laita vaikka YV:nä tarkempia tietoja, niin katsotaan olen siis töissä Helsingissä vaikka Vantaalla asunkin..

[Alli]

On ihmisiä, jotka haluavat rintamamiestalon ja sitten on niitä, jotka eivät halua. Teidän pitää vain päättää kumpiako te olette.

Me saamme aika usein ostotarjouksia talostamme, vaikka emme todellakaan ole tätä nyt myymässä. Viime keväänäkin meillä kävi kaksi (tuntematonta) pariskuntaa ovikelloa soittamassa ja kysymässä emmekö haluaisi myydä taloamme heille. Muutaman kerran olemme saaneet postilaatikkoon suoran pyynnön, että kertoisimme millä hinnalla olisimme valmiita myymään talon. Ja aina joskus postilaatikossa on vain kysymys olisimmeko kiinnostuneet myymään ja puhelinnumero. Paikallislehdessä on ollut asunnonvälittäjien juttuja, että osa ostajaehdokkaista ei hae mitään muuta kuin rintamamiestaloa. Niin että eihän se niin vaarallista ole ostaa se talo ja myydä sitten pois, ellei viihtynytkään.

Me etsimme 2,5 vuotta isopihaista taloa hyvältä paikalta. Ensin tutkailimme varsin ennakkoluulottomasti erilaisia uusiakin taloja, mutta ei ne kyllä iskeneet yksikään, vaikka osassa oli ns. hinta-laatusuhde kohdillaan. Vanhassa talossa on omat juttunsa, mutta eihän tätä tunnelmaa voita mikään. Ja näissä saa mukana sen ison puutarhatontin hyvältä paikalta, kaupungin kupeelta. Koko lähiympäristö on kaunista puutarha-kaupunginosaa ja lähitalotkin ovat pääosin näitä minun silmissäni kauniita rintamiestaloja. Meille oli myös tärkeää, että tätä taloa voi helposti itse hoitaa, jos tulee joku ongelma, koska puurakenteista rossipohjataloa on helppo muunnella ja korjata. Meillä on kellaria vain noin 1/4 talosta, joten iso osa on rossipohjaa.

Ostimme viitisen vuotta sitten tämän rintamamiestalon, jota oli jo laajennettu ja rempattu (monen mielestä "pilattu") ja joka oli perushyvässä kunnossa. Muutokset eivät näy kadullepäin, vaan laajennusosa on tehty kauniisti sisäpihalle. Muutimme heti asumaan ja mylläsimme pihaa mieleiseksi (vanhaa kunioittaen, koska vanha puutarha omenapuineen oli arvo sinänsä). Rakensimme hyvän liiterin ja korjasimme isoa, rasvamontullista autotallia. Sen jälkeen olemme parannelleet kodin tekniikkaa ja (tuon uuden osan) eristystäkin, sekä muokanneet tilaa huone kerrallaan oman näköiseksi. Siinä riittää edelleen puuhaa. Kun saamme kaiken "valmiiksi", niin aloitamme alusta. Rintamamiestalo on harrastuskoti. :)

Me emme tee sisustusta kovinkaan paljon 50-luvun tyyliseksi, emmekä käytä aina perinnemateriaaleja, kuten tiukimmat korjaajat. Mutta pyrimme säilyttämään talon ja pihan hengen arvokkaana ja talon itsensä hyvässä kunnossa. Tarkkailemme ja pidämme huolta siitä, että emme tee tästä nykymateriaaleilla ja nykykäytöllä hometaloa, onhan tämä sentään jo 55 vuotta säilynyt lähes uuden veroisena rakenteiltaan.

Onnea valintaan!
Alli

[Laurakaisa]

Minulle, joka olen siis vanhojen talojen suhteen varsin perinnehenkinen ja tämän http://www.environment.fi/default.asp?c ... 171&lan=fi artikkelin hengenheimolainen, osui ensimmäisenä silmään tuo eteläpuolen ikkunaa esittävän kuvan kuvateksti: olit kirjoittanut siihen että ikkunat "kaipaavat kunnostusta", eikä siinä lukenut että "vanha surkea ikkuna, paljonkohan uudet maksaa". Näin ollen olen lähtökohtaisesti ilahtunut ja sitä mieltä, että talo saisi varmasti teistä hyvät asukit

Olemme asuneet omassa rintsikassa nyt reilun puoli vuotta. Kävimme katsomassa useita sitä ennen, yritimme opiskella yläpohjia ja välipohjia ja rossipohjia ja maanvaraisia laattoja ja muuta alan termistöä sekä vähän sisältöjäkin noille termeille, ja lopulta sitten löytyi talo ja tuli vaan sellainen olo että tämä se on, tämän ostaminen ei pelota.

En minäkään osaa sanoa että kannattaako rintamamiestalo ostaa vai ei, ne on niin henkkohtaisia juttuja ja fiilisasioita lopulta, mutta minusta tuossa aloitusviestissä oli ihan hyviä askelmerkkejä. Meitä auttoi se, että talon kuntotarkasti kanssamme oikeasti asiansa ymmärtävä ammattilainen, joka on ollut apuna myös remonttia suunnitellessa, eli se on kyllä ainakin ihan kannatettava lähestymistapa jos vaan sellainen ammattilainen löytyy - liian monta täyttä diibadaabaa sisältävää kuntotarkastusraporttia tuli itselläkin vastaan eli kaikki eivät tosiaankaan sitä hommaa osaa.

Me asutaan pian 2kk vauvan kanssa tässä alkuperäiskuntoisessa onnelassamme ja hyvin on pärjätty, vaikka kellariremontti on autuaasti kesken ja pesutilana on olohuoneen nurkkaan kyhätty epämääräinen suihkukoppero. Mies rakensi ulkoportaisiin luiskan, jota myöten vaunut saa lykätä verannalle ja ulos, ja vauvan voi kylvettää keittiön pöydällä - puuhellalla lämpiää sekä kylpyvesi että kyökki sopivaan spa-lämpötilaan pienelle. Pyykinkuivausteline töröttää paremman puutteessa joko makkarin tai keittiön nurkassa sulostuttaen siinä ympäristöä ja olkkarin katto on todellakin styroxia. Osa ihmisistä juoksisi luultavasti karkuun, osa pudistelee muuten vaan päätään, osa huokailee että "on teillä tässä tekemistä" ja osa ihastelee ja sanoo että onpa ihan teidän näköinen koti. Kai se tärkeintä on, että itse viihdytään ja pärjätään - ja se on ainakin varmaa, että tekeminen ei lopu kesken, eikä perheeltä puutu yhteistä puuhaa ja harrastetta

[ep123]

Niin sitä kannattaa miettiä että mitä haluaa kodilta? Ite tykkään että on tilaa sisällä ja ulkona. Oma piha on mulle tärkeä, samoin harrastetilat vaikka en nyt juurikaan ole harrastellut mitään, mutta puitteet löytyy jos vaikka innostun tekemään puutöitä kellarissa tai vaikka laittaa valokuvastudion yhteen huoneeseen. Tai jos emäntä haluaa ompelunurkkauksen. Tai mitä vaan Yläkerrassa odottaa 2h+k+wc tyhjillään ja uskon että pojat kun tulevat mopoikään arvostavat tuota yläkertaa ja omaa rauhaa. Uuteen vastaavaan taloon ei ikinä olisi varaa eikä ainakaan tonttiin.

Tosta remppakokemuksesta ei kannata olla huolissaan. Sitä oppii hommailemaan kaikkea kun tekee vaan ja netistä kattoo ohjeita . Kattoremontti on yleensä tärkein (sisältäen yläpohjan eristyksen) ja se on mullakin edessä. Pientä pintaremonttia osaa kyllä ihan kaikki tehdä.

Kellaria ei lähtökohtaisesti kannata alkaa muuttaa asumiskelpoiseksi jos ei ihan välttämätöntä ole.. Kallista puuhaa. Meillä on kellarissa sauna ja pesuhuone tehty (laatoitettu), sekin on joskus kauan sitten tehty eikä kosteus ainakaan mittarin mukaan ole ongelma. Ja jos on niin ilmankuivain maksaa parisataa euroa ja sillä pärjää hyvin. Muut huoneet kellarissa on kyllä lämmitettävissä mutta ei asuinkäytössä. Kellarisauna ja pesuhuone on ihan kiva pikkulasten kanssa kun saavat huoletta roiskuttaa vettä enkä ajatellut remontoida vielä moneen vuoteen. Samalla rykäyksellä sitten kannattaa laittaa kellarin lattian alla menevät viemärit... mutta ehtiihän niitä sitte laitella...

Hinta kannattaa olla kuitenkin sellanen että reilusti alle sen "maximilainan" minkä saisitte pankista. Myös kannattaa laskea sen tontin hintaa vähän, eli jos talo nyt ei välttämättä olisikaan enää kunnossa kun lapsenne sen perii niin onko tontti kuitenkin siinä ja hyvällä paikalla vielä. Omassa kaupassani huomioin sitä aika paljon ja maksoinkin tontista enemmän kuin talosta. Tarkoitus tietty laittaa pikkuhiljaa paremmaksi tätä taloa, päällimmäisenä ajatuksena kuitenkin että tässä nyt eletään ja asutaan vaan, päivä kerrallaan :) Ja hyvin onkin mennyt, olen huipputyytyväinen tähän. Vaikka välillä huolettaa vanha peltikatto, öljyn hinta ja mikä milloinkin mutta sellaista se on.

Kohta vuosi tässä asuttu ja pintaremppaa vaan olen laittanut tässä. Keittiö, eteinen ja "toimisto" laitettu vähän uutta ilmettä ja niihin mennyt yhteensä rahaa alle 1000 e. Aika paljon remonttia pystyy ihan ilmaiseksikin tekemään, kaikenlaisia pieniä parannuksia.

[Kulmala]

Lyhyesti, omasta oppineena:
Jos ei ole rahaa (lainansaantimahdollisuutta) remppaan ja kaikkeen yllättävään, jätä vanha talo väliin.
Välillä *tuttaa palkasta tehdä, vaikka ei mitään isoa olekaan ohjelmassa.