Avain taitaa olla tuo kemikaaliallergia ja hajuyliherkkyys. Jos aiotte asua hajujen aikaan kotona, on sopeuduttava lapsen allergiaan. Eli on etsittävä se liuotteettomin/hajuttomin käsittelymalli tai jätettävä käsittelemättä (niinkin voi tehdä, mutta lattian puhdistus on vaikeaa).
Itse en laittaisi lattiaan vahaa, koska se on sitten siinä. Maalia tai lakkaa ei voi enää vahan päälle vaihtaa. Vahaa myös joutuu lisäämään jopa joka vuosi, alussa ehkä useamminkin niille kuluvimmille alueille. (Kaveri kiroaa vahalattiansa joka kesä, välliin talvellakkii...) Moni pitää vahatun lattian ulkonäöstä ja siitä, että pintaan voi lisätä vahaa ilman lattian hiomista, kun vaha kulahtaa. Minä olen liian laiska jatkuvaan huonekalujen siirtelyyn ja lattian vahaamiseen. Ikäkin vain lisääntyy, joskus ehkä vahaus huvittaa vielä vähemmän kuin nyt. Vahauksen etuja teille olisi esimerkiksi se, että eläinperheessä kynsien aiheuttammat värivirheet lattiassa on helppo paikata vahalla.
Meillä päädyttiin noin vuosi sitten uuden lankkulattian käsittelyssä erittäin laimeaan, itse sekoitettuun Herdinin vesipetsiin, jolla "vanhensimme" uutuuttaan kalvakan lattian laveeraten hieman harmahtavaksi. Sen päälle tuli neljä kerrosta lastalevitteistä ja nopeasti kuivahtavaa, liuotinohenteista akrylaattilakkaa, joka ei pahemmin haissut. Nukuttiin yläkerrassa ihan vaivatta. Muutaman tunnin väli oli ensimmäisillä lakkauskerroilla ja viimeisilläkin vain puolisen vuorokautta. Kaikkiaan vajaa pari vuorokautta meni neljään lakkakerrokseen kuivumisineen. Lattia on kestävä ja pestävä. Kova lakkapinta kestää kohtalaisen hyvin jopa kissan kynsiä. Päälle voi laittaa lakan tai maalin (jos lakan hioo pois, niin sen vahankin, jos seuraava asukas haluaa). Oikeastaan haluan joskus sellaisen vähän kulahtaneen lankkulattian, joka on maalattu, mutta se vaatii vielä aika paljon lisää kulutusta.
Alli
Kyllä nyt omalla pihalla nuotiopaikka pitää olla.