Rintamamiestalo-asuminen terveysriski?

[Tupuna]

Tunteet tällä hetkellä tosi ristiriitaiset. Ollaan etsitty omakotitaloa, enkä välitä nykyaikaisista uusista taloista, koska niistä puuttuu se "talon henki". Ollaan haisteltu homeisia (väärin rempattuja?) taloja asuntoesittelyissä ja illat lukenut Rämön kauhutarinoita homeloukuista.

Tänään kuitenkin yksi talo kolahti. Siinä ei ole asuttu kevään jälkeen, mutta arkkitehtuurisesti sisätilat olivat aivan hurmaavat alkuperäiset 50-luvulta, keittiö ainoastaan pikkaisen uudempi. Mutta mutta, taloon sisälle astuttaessa olin haistavani ummehtuneen ilman, johon tosin tottui hetkessä. No kellari sitten jo haisikin kellarille, sellaiselle vanhalle. Eli kysymykseni kuuluukin että miltä teidän talot ja kellarit tuoksuu? ja onko niitä terveitä rintamamiestaloja olemassa? Uudelleen jos taloa menen katsomaan niin otan mukaani tutun, joka talotekniikasta ymmärtää, muttei ikävä kyllä ole rintamamiestaloasiantuntija. Ja peruskunnostusta kun taloon tulisi kuitenkin ajan mittaan tehdä niin onko se suuri riski pilata koko talo jos tekee salaojat, eristeet seinän ulkopuolelle jne. vai onko se yksiselitteisesti vaan parannusta? olen käynyt asuntoesittelyssä mm. talossa, jossa viime vuonna oli salaojat yms. tehty ja silti sisällä kellarikerrokseen vievän portaikon uusi laudoitus kukki vihreänä homeesta.

[harnojukka]

Hei,meillä koko talo haisee ummehtunelle, töissäkin ihmettelevät miten jätkän vaatteissa on tollainen döfis...

No, ei sentään. Kyllä meillä sisäilma on ok. Kyllä rintamaiestalot ovat lähes aina terveimmästä päästä.Suurin väärinymmärrys on yleensä että painovoimaisen ilmanvaihdon omaavissa taloissa haisee. Näihän se ei ole. Hajun aiheuttaja löytyy yleensä ns. alkuperäisen hyvin toimivan rakenteen pilanneista virheellisesti toteutetuista remonteista.

Kyseisessä kohteessa saattaa olla kyse ehkä tästä. Katso tehdyt remontit ja toteutustavat. Kysele onko WC:n putket vuotaneet joskus. Omistaja ei välttämättä myönnä tai vähättelee vahinkoa. Meillä paljastui erään remontin yhteydessä, että myyjän ilmoittama WC:n käsisuihkun tippavuoto olikin todellisuudessa aiheuttanut komean, yli metrin levyisen vuotoalueen kellarin kattoon. No, purueristeisessä talossa vahinko oli kuivunut itsestään.

Kellari haisee usein kellarille. Vakavammin suhtautuisin vain asuinkerrosten hajuhaittaan.

[pvalila]

Talon ostaminen yleensäkin on iso riski, ja nykyisen lainsäädännön aikaan talon myyminen vaatii suorastaan hullunrohkeutta.

Rinsikoiden ongelmat liittyvät lähinnä kellareihin ja erityisesti jälkikäteen asumiskäyttöön otettuihin kellareihin. Kellareiden ongelmana ovat lähes aina remontit, jotka on toteutettu uusia ja vanhoja ratkaisuja väärin yhdistelemällä: laattojen alle vedetään vesieristeet kuin uuteen taloon konsanaan, vaikka betonilaatan alla ei olekaan samanlaista kapillaarikatkoa kuin uusissa taloissa on. Tai sitten vedetään perinteisen, sisäänpäin kuivuvan lattiarakenteen päälle vesieristeen sijasta muovimatto, tai ihan vain jätetään jokin esine vuosikausiksi ilmatiiviisti lattian päälle.

Home on vaaratekijä aina, kun ostaa asuntoa. Home on siitä pirullinen juttu, että sen ilmaantuminen on tuurista kiinni: aivan täysin väärin rakennettu talo saattaa säästyä homeelta ja toinen, paljon oikeammin toteutettu talo saattaa vaikka pienen käyttövirheen takia saastua pahasti.

Jos haluat vanhan talon ilmapiiriä joko ostat vanhan talon tai rakennat uuden, ja odotat sitten aika kauan...

[Tupuna]

kiitos kommenteista. Olen varmaan superherkkänenäinen, koska mieheni kanssa juteltiin hajuista ja hän sanoi ettei ollut haistanut missään rintamamiestalojen sisäilmassa mitään outoa, paria selkeästi kosteudesta kärsivää taloa lukuunottamatta. Minä taas olen jokaista taloa pitänyt enempi tai vähempi ummehtuneelle.

Ylihuomenna uusi vierailu kyseissä kohteessa taskulampun ja rakennustekniikasta jotain ymmärtävän tukijoukon kera. Hinta tosin on miehekäs (140 000) pikkukaupungin taloksi puutarhatontteineen,joutuisi tinkimään aika paljon. Ja talossa todellakaan ei ole edes tapetteja vaihdettu, vain laminaattia lisätty muutamaan huoneeseen ja yhteen muovimatto. WC:kin on alkuperäinen välittäjän sanojen mukaan. Ja sauna kellarissa ainakin melkein alkuperäinen. Ei ole kaakeleita, eikä muovimattoja eikä muutakaan mukavuuksia kuin vanha puu-uuni ja lauteet ja nurkassa suihku betonilattialla. Eli voisi varmaan ajatella ettei ole mennyt talo pilalle remonteista? salaojitusta ei ole ja hiekkamaa.

[caritah]

Heippa! Meidän rintsikassa (tosin täystiilinen sellainen) oli alusta alkaen tosi paha haju, tunkkainen ja öljyinen. Myyjät kertoivat, että talossa on myös poltettu sisällä tupakkaa n. 50 vuotta. Täällä ei myöskään ollut liesituuletinta, joten pinnat olivat varsinkin keittiössä rasvan peitossa. Alakerrassa oli öljysäiliö, jonka ylivuotosuojassa oli ollut jotain häikkää ja joka täytön yhteydessä oli hiukan öljyä päässyt säiliön pinnalle. Säiliö purettiin, ja todettiin ettei öljyä ollut vuotanut muualle. Pintoja on myös uusittu vuoden aikana ja nyt voisin sanoa, ettei meillä haise enää erikoiselle (paitsi ehkä kellarissa haisee kellari). Monta kuukautta meidän vaatteet ja hiukset haisi aivan karsealle, mutta nyt ei enää onneksi ole niin (totta puhuakseni jouduin ensimmäisenä täällä nukuttuna yönä käymään välillä ulkona haukkaamassa happea, kun öljyn haju ahdisti niin paljon!). Eli uskoakseni meillä 50-vuoden elämisen hajut olivat jääneet pintoihin ja niiden pois saaminen vaati pintojen uudistamista sekä öljysäiliön purkua. Eli paha haju ei välttämättä johdu homeesta tai rakennusvirheestä!

[?keskellä kämmentä]

Rintamamiestalo-asuminen terveysriski?

...eiku meillä useimmilla on ollu vikaa päässä jo taloa ostaessa

[haelomaa]

En haluaisi maalailla enempää kauhutarinoita, kuin olette jo kuulleet, mutta ei talon ainakaan ummehtuneelta pidä haista. Jotkut puhuvat "vanhan talon tuoksusta" ikäänkuin nostalgisessa, positiivisessa merkityksessä, mutta uskoakseni mikrobitoiminta on kaikkien näiden odöörien takana. Itse ostin vaimoni kanssa kuusi vuotta sitten hieman rintsikkaa vanhemman, mutta rakenteeltaan vastaavan purueristeisen, kellarikerroksella varustetun talon. Tuoksu ei ollut varsinaisesti paha, vaan, no, sanotaan vaikka että sellainen aika tyypillinen vanhan talon tuoksu. Muutaman vuoden asumisen ja sisätilojen pintaremonttien jälkeen uskaltauduin tutkimaan rakenteita pintaa syvemmältä, ja löysin varsin laajoja lahovaurioita.
Peruskorjasin isäni avustuksella yhden seinän viime kesänä, ja tein rempasta kuvasarjan osoitteeseen http://www.kolumbus.fi/~w484769/seinaremontti
Tärkeintä oli tietysti saada lahot runkorakenteet kuntoon, mutta miltei yhtä tärkeänä pidin vanhoista puruista eroon hankkiutumista, koska epäilin niitä sekä "vanhan talon tuoksun" että ajoittaisen aivasteluni syyksi. Purut korvattiin selluvillalla. Tänä kesänä vuorossa oli toinen seinä, ja nyt voi sanoa, että jotain oleellista on tapahtunut. Kotiin tullessa ensimmäisenä ei tulvahda vastaan mikään nostalgia-aromi eika aamukahvilla enää aivastuta.
/Hande

[tintu]

Tuossa on vähän uusinta uutta tutkimustietoa homeista ja homevaurioiden synnystä. Kiinnostavaa on mm. loppupuolen Rakennusmateriaali ratkaisee -osio ja miten terveydelle vaaralliset ainekset syntyvät vasta mikrobien keskinäisen kilpailun loppupuolella, eli aikansa täytyy kosteusolosuhteiden olla kestäneet, että kehittyy ei-hirveän allergiaherkälle ihmiselimistöllekin reaktion aiheuttavia myrkkyjä:

http://www.tiede.fi/artikkeli/444/homet ... robijengit

Jossain muualla oli myös mm. uutinen, että ympäristönssä ilmenevät (ulkoa talon rakenyeisiinkin päätyvät) mikrobit vaikuttavat siihen, tuleeko talosta hometalo vai ei kosteusolosuhteiden täyttyessä, mutta nyt en löytänyt sitä enää, eikä siitä olisi talon ostajalle mitään hyötyäkään.. Mutta siis paitsi rakennemateriaalit, myös talon trakennuspaikan mikrobi-ilmasto, molemmat vaikuttavat siihen voiko talosta ajan epäedullisessa saatossa tulla hometalo vai ei.

[haapakallio]

Eikös tuommonen ns " ummehtunut haju" voi olla ihan vaan siitä kun se nyt on ollu keväästä asti tyhjillään. Kun pitäähän sitä välillä aina tuuletella..

[matrismik]

Jos talo on ollut keväästä asti asumatta ummehtunut haju on melko todennäköistäkin, helteet paahtaneet ja edes kuumimpina päivinä ei ole ikkunoita avattu. Pitkään asumattomassa talossa on myös muitakin ongelma kohtia kuten se että kosteusmittaukset ovat melko epäluotettavia johtuen siitä kun kylppäriäkään ei ole käytetty vaan on saanut kuivua ihan rauhassa. Viemäreiden hajulukot kuivavat ja helposti tulee viemärin haju sisään, sillä hajulla ei siis ole mitään tekemistä homeiden kanssa (talvella sama juttu kun pakkasilma on kuivaa ja kuivuttaa).

Monesti ensimmäinen homeesta kertova haju on "mullan haju" eli kompostoituminen on alkanut ja edennytkin jo aika pitkälle. Yksi keino selvittää on omat päällä olleet vaatteet, menet näytön jälkeen uimahalliin ja kun olet uinut kloorivedessä tulet pukukopille takaisin ja haistat omia vaatteita.. jos haisee mullalle.. toiset luottavat tuohon ja toiset eivät.

Nämä ovat vain rintamamiestalossa asuvan välittäjän mielipiteitä..

[Tyyppi]

Minun silmääni näytti siltä, että nuo haelomaan linkin kuvissa olleet seinät eivät olleet tervapaperilla vaan bitumihuovalla tuhottuja. Enpä ole ennen seinässä bitumihuopaa tavannutkaan, paitsi tietenkin alajuoksun ja sokkelin välissä.

[tintu]

Minun silmääni näytti siltä, että nuo haelomaan linkin kuvissa olleet seinät eivät olleet tervapaperilla vaan bitumihuovalla tuhottuja. Enpä ole ennen seinässä bitumihuopaa tavannutkaan, paitsi tietenkin alajuoksun ja sokkelin välissä.

Saoin näkisin, mutten kyllä näe kovin hyvin kuvista. Olisi kyllä ensimmäinen kerta minun tietooni tulleissa faktoissa, että tervapaperi olisi blokannut märät kiinni laudoitukseen ja aiheuttanut terveydelle vaarallisen kosteusvaurion. Niin yleisesti käytetty mm. terveissä hirsitaloissa tuulensuojana tervapaperi on. Paitsi että mikä sitten on tämä "tervepahvi", joksi linkin lähettäjä tavaraa väittää?

Aiempaan viestiini ja aloittajan huoleen lisäisin (kun nyt sain mahdollisuuden), että kaikissa omakotitaloissa (myös uusissa) on omat terveysriskinsä, ettei se kyllä ihan pelkästään rintsikoiden ominta alueta ole:

Kesän alussa oli mm. juttu jostain uudistalosta (vain pari vuotta ja uusilla rak. määräyksillä rakennetussa), muistaakseni Meidän talo -lehdessä: yläkerran vessanpytyn säiliö oli räjähtänyt (kylmä vesi+kuuma ilma) talon yläkerran sisäilman helteessä ja vuotanut ties kuinka kauan rakenteisiin. Ja hometalo siinä valmis, kun pariskunta oli tullut lomaltaan.. Kaikki huonekalut ja omaisuus oli vaihdettava, niin tuhtia oli kasvusto ja leviäminen. Ja tietenkin talo asumiskelvoton. En tiedä oliko korjauskelvoton - luultavasti.

Eli missä vettä ja ei silmälläpitoa + varsinkin hengittämättömiä rakenteita, riskit suuret.

[haelomaa]

Minun silmääni näytti siltä, että nuo haelomaan linkin kuvissa olleet seinät eivät olleet tervapaperilla vaan bitumihuovalla tuhottuja. Enpä ole ennen seinässä bitumihuopaa tavannutkaan, paitsi tietenkin alajuoksun ja sokkelin välissä.

Aivan. Tämä tavara oli paksumpaa kuin tervapaperi. Siksi kutsuin sitä tervapahviksi. Todennäköisesti se oli juurikin tuota bitumihuopaa, vaikkakin varsin ohutta. Tein sille kosteudenläpäisevyystestin jättämällä palan pahvia terassille ennen sateen alkamista illalla, ja aamulla katsoin pahvinpalan alle. Vettä ei ollut tihkunut lainkaan läpi. Tervapahvista luin Talotohtorista. Sitä kuulemma käytettiin tuulensuojamateriaalina 50-luvulla, ja ilman muuta oletin, että tämä on nyt sitä.

Olipa musta huopa mitä hyvänsä, kuvasarjani on hyvä esimerkki siitä, että vanhan talon ostajan täytyy varata aika omalaatuisiinkin yllätyksiin. Niille, joita rakentaminen ei henkilökohtaisesti kiinnosta, tällainen lahovika saattaisi aiheuttaa ison loven kukkaroon ja riidan talon edellisen omistajan kanssa. Mutta minä pitäisin itseäni täytenä idioottina jos a) olisin kuvitellut, että näin vanhasta talosta ei löydy vikoja, isojakin sellaisia ja b) olisin ostanut 80-vuotiaan talon sillä asenteella, että minähän en vasaraan koske eli remontit teetetään kalliilla ammattimiehillä - sehän olisi johtanut, jos ei ihan konkurssiin, niin ainakin älyttömään velkakierteeseen.

Tee-se-itse-miehenä pidän vain hyötynä sitä, että oli pakko tehdä nuo kaksi seinää uusiksi: seinistä sai selluvillalla ja runkolevyillä tukevammat, paremmin eristävät ja hengittävät. Ulkovuorauksen alle tuli vihdoin tuuletusrako. Ulkovuoraus tuli tehtyä terveestä tavarasta (kaiken vanhan, mutta lahoamattoman laudan käytin toki uudelleen, olihan se kaksi kertaa tiheäsyisempää ja kovempaa kuin nykylauta). Ikkunoiden puitteet ja vanhat liian lyhyet pellit tuli uusittua. Ja lopuksi seinät tuli maalattua. Materiaalikustannukset olivat tonnin luokkaa per seinä (puutavaraa sain jonkin verran suvun metsästä). Työtunteja meni toki paljon, mutta remontin jälkeen voin sanoa ymmärtäväni jonkin verran enemmän korjausrakentamisesta kuin ennen sitä.

/Hande

[tintu]

Aivan. Tämä tavara oli paksumpaa kuin tervapaperi. Siksi kutsuin sitä tervapahviksi. Todennäköisesti se oli juurikin tuota bitumihuopaa, vaikkakin varsin ohutta. Tein sille kosteudenläpäisevyystestin jättämällä palan pahvia terassille ennen sateen alkamista illalla, ja aamulla katsoin pahvinpalan alle. Vettä ei ollut tihkunut lainkaan läpi. Tervapahvista luin Talotohtorista. Sitä kuulemma käytettiin tuulensuojamateriaalina 50-luvulla, ja ilman muuta oletin, että tämä on nyt sitä.

Olipa musta huopa mitä hyvänsä, kuvasarjani on hyvä esimerkki siitä, että vanhan talon ostajan täytyy varata aika omalaatuisiinkin yllätyksiin.

No niin, eli oliko se bitumihuopa alkuperäinen eriste/ tuulensuojamateriali ja peräisin rakennusvuodelta? Ei kait?

Tahtoo vain sanoa, että 80-vuotias rintamamiestalo voi olla myös aivan terve talo (ja kaksi vuotta sitten rakennettu päätyä hometaloksi). Sen ei siis esittämäsi perusteella missään nimessä tarvitse olla mikään terveysriski tai homepesä, josta löytyy haelomaan kuvaesityksen kaltaisia ylläreitä. –Tai että tämä merkitsisi, että rakennusajankohdan käyttämissä materiaaleissa olisi jotain vikaa, eli tuossa tervapaperissa/-pahvissa (ilmeisesti siis sama materiaali kyseessä, sanottiin paperiksi tai pahviksi), vaan jälleen kerran vika on niissä myöhemmin tehdyissä remonteissa. Oli ne sitten tehty 60-luvulla tai 2000-luvulla. Tai tekemättömissä huolloissa, vanhan korjaamatta jättämisessä, tai huonosti ja asiantuntemattomasti tehdyssä korjauksessa, tai käyttövirheessä etc, etc.

Tai ainakin aika harvinainen rakenne tuo, jos on rakennusvuodelta tuo bitumi seinässä tuulensuojana, eristeenä.

Yhtä hyvin voisi siis sanoa, että kuvasarja on hyvä esimerkki siitä, miten talon kin talon voi pilata omilla remonteilla. Siksi mm. me kuulumme niihin, jotka luotamme kuitenkin siihen perinteiseen ja alkuperäiseen rakennustapaan, eli mahdollisimman alkuperäiskuntoiseen taloon, jos se on rakennettu ennen -60-lukua.

Lisäys: Tuos on vielä siitä tervapahvista/-paperista kuva:

http://restaurointikuvasto.nba.fi/restk ... vaus_id=16

Se on ihan revittävissä käsin, toisin kuin tuo bitumihuopa jota käytetään kapillaaarikatkona sokkelin ja puurakenteen välissä.

[haelomaa]

No niin, eli oliko se bitumihuopa alkuperäinen eriste/ tuulensuojamateriali ja peräisin rakennusvuodelta? Ei kait?

Tahtoo vain sanoa, että 80-vuotias rintamamiestalo voi olla myös aivan terve talo (ja kaksi vuotta sitten rakennettu päätyä hometaloksi). Sen ei siis esittämäsi perusteella missään nimessä tarvitse olla mikään terveysriski tai homepesä, josta löytyy haelomaan kuvaesityksen kaltaisia ylläreitä.

Aivan, ei sitä mustaa huopaa sinne 1920-luvulla ollut laitettu. Silloin rakenne oli sellainen, että runkotolppiin oli koloamalla ja naulaamalla kiinnitetty naulausjuoksut, niiden päälle tavanomainen ohut tervapaperi ja ulkoverhous (rimalaudoitus) siihen suoraan kiinni. Eli vinolaudoitusta tai muunlaista vinojäykistettä ei ollut rungossa lainkaan! Hirsitalon uskaltaisi ehkä palauttaa 1920-luvun konstruktioon, mutta näitä rintsikan esiasteita ei.

Vaikka talo lienee heilunut tuulella, sen suurin ongelma lienee ollut kylmyys. Siksi isäntä on, 40- tai 50-luvulla, päättänyt investoida kunnon tuulensuojamateriaaliin, ja ostanut jostain syystä bitumihuopaa. Hän on ehkä uskonut tehneensä jopa palveluksen jälkipolville. Toisin kuitenkin kävi. En usko, että tapaus on ainoa laatuaan.

Vaikka useimmiten lienee käytetty vähän bitumihuopaa hengittävämpää materiaalia tuulensuojana tuossa ulkovuoren alla, rakenteesta on monissa taloissa tullut liian tiivis. Olen kuullut ja lukenut lukemattomista rintsikoista, joissa vinolaudoitus on lahonnut ihan vastaavalla tavalla kuin tämä minun aluslaudoitukseksi jätetty vanha ulkoverhous. Syynä on ollut tuuletusraon puuttuminen eli ihan alkuperäinen rakenne.

Tarkoitukseni ei ollut mitenkään mustamaalata 80-vuotiaita tai ylipäänsä vanhoja taloja. Asunhan itsekin sellaisessa, ja talon kunto alkaa muutaman vuoden askartelun jälkeen olla ihan siedettävällä tasolla. On kuitenkin niin, että mitä vanhempi talo on kyseessä, sita useampia remontteja siihen on yleensä tehty. Kuten Tintukin toteaa, talon voi pilata omilla remonteilla, joten usean peruskorjauksen jälkeen ylläreiden löytyminen on todennäköisempää kuin uusissa tai vasta kerran "peruspilatuissa" taloissa.

/Hande