Jälleenrakennuskauden mausoleumi Mikkelissä

[jarkkis]

Meillä kävi tänään se sälekaihdinasentaja, ja minusta lopputulos oli mainio kun kävin sitä äsken kuikuilemassa. Aamulla kyllä piti lähteä pakoon äkkiä, kun asentaja oli 15 minuutin talossaolon jälkeen mm.

- käskenyt vaihtamaan ikkunat uusiin
- urputtanut kylmistä lattioista
- kehottanut nukkumaan ensi talvena keittiössä puuhellan vieressä kun iltapäivälehden mukaan tulossa on vuosituhannen kovin pakkastalvi ja talossamme kuulemma tullaan silloin jäätymään
- lausunut muita ivallisia kommentteja "aika vanhasta fiiliksestä" joka talossa vallitsee
- kehottanut ylipäänsä "päivittämään talon 2000-luvulle".

Saman litanian vois luetella meidän talosta.Kumma kyllä esim. viime talvi ei tuottanut mitään ongelmia,vaikka ehkä kylmänpuoleinen olikin.Tässä on vähän samalaiset fiilikset kun V.Huovisen Hamsterit-kirjan Rurikilla,puuvajassa on muutama kymmenen kuutiota riihikuivia pilkkeitä(eihän niitä niin paljon talvessa kulu,20 mottia noin),mutta hyvät talvivarastot ei ole pahasta.

[clarice]

Ah, listat talon vioista (jotka tulevat vielä mahdollisimman ulkopuoliselta henkilöltä, joka ei ole viettänyt talossa tuntiakaan) kuulostavat tutulta. On myönnettävä, etten itsekään ole asunut tässä vielä talven yli, mutta en erityisesti nauti kun ulkopuoliset maalailevat jo etukäteen piruja seinille. Meillä näin kävi esimerkiksi talosta toiseen kiertävän ilmalämpöpumppumyyjän kanssa... Itsessäni se kyllä kasvattaa jonkinlaista taistelumielialaa, minähän näytän niille kuinka tästä selviydytään!

Teillä on ihanan näköistä, mielelläni katselisin lisääkin kuvia! Varmaan moni muu on samaa mieltä, eli jos jaksat niin valokuvailehan esimerkiksi jotain talon kivoja yksityiskohtia tänne meidän iloksi.

[Laurakaisa]

Tuntuu tosiaan siltä, että vanhassa talossa asuva, joka ei ole vielä pistänyt koko tölliä uusiksi, on täysin vapaata riistaa arvostelulle, mutta jos erehtyy tämän foorumin ulkopuolella kyseenalaistamaan rautakaupan myymiä ratkaisuja, on hullu, hörhö ja mistään mitään ymmärtämätön hippi jonka olisi parempi asua kerrostalossa... Huoh. Pekka Huhta tuolla toisessa ketjussa sanoi hyvin siitä, että se oma elämäntapa kun tuntuu itselle täysin luontevalta eikä mitään jokapäiväisiä suunnattomia uhrauksia edellyttävältä niin ihmetyttää suuresti moinen arvostelu. Semminkin kun tämä säilyttävämpi remontointityyli sopii ainakin minusta täydellisesti köyhille ja laiskoille, joihin itse perheemme luen...:)

Tuota taistelumielialaa nuo kommentit kyllä kivasti nostattavat, se on totta. Ja yritän aina alleviivata sitä, että minä olen meidän huushollissa se mainstreamimpi, miehellä on vielä paljon tiukemmat konservaattorimielipiteet. Vaikka se onkin insinööri.

Kiitos kauniista sanoista, meillä on nettiyteys kotona huutonetistä ostetun kaapelimodeemin saapumista vaille valmis ja hankittiin jopa uusi tietokone kun entinen sanoi kertakaikkiasti sopimukset irti. Ensi viikolla helpottuu sekä bloggaus että valokuvien sinkauttelu bittiavaruuteen, siis. Meillä on kyllä niin karmea kaaos täällä että valokuvien ottamista varten täytynee suorittaa suurimittaisia siivoustoimia... Mutta se on kyllä ihan asujien pysyvä ominaisuus kodista riippumatta, ei niinkään tästä talosta johtuvaa.

[clarice]

Meillä on kyllä niin karmea kaaos täällä että valokuvien ottamista varten täytynee suorittaa suurimittaisia siivoustoimia... Mutta se on kyllä ihan asujien pysyvä ominaisuus kodista riippumatta, ei niinkään tästä talosta johtuvaa.

Heh, en siis olekaan ainoa jonka valokuvausta rajoittaa moinen maallinen asia! Suustani on tänä kesänä päässyt varmasti useammin kuin kymmenen kertaa lause "Voi, pitäisi ottaa kuvia tästä ja tästä."

Yleensä se jatkoajatus on tosin ollut, että ehkä sitten kun saan siivottua tuon nurkan ja järjesteltyä uusiksi ja mietittyä tuon tuolin paikan ja ja ja. Vaikka muiden mielestä valokuvien arvoa eivät ehkä laskekaan kaikki sekalaisesti kuivuvat pyykit tai ympäri olohuonetta olevat paperikasat ja vasarat ja porakoneet, niin itseä ne kyllä haittaavat. Ainakin sen verran, että julkaisukynnys netissä kasvaa.

Tuo kuulostaa kyllä varsin tutulta, että ihmiset helposti luulevat että mekin täällä jotenkin kärvistelemme, kun emme ole ehtineet remontoimaan kaikkea tässä vajaan puolen vuoden aikana. Sitten kun niille yrittää selittää että ajatuksena on katsella mitä tässä oikeasti edes tarvitsee remontoida, niin saa osakseen silmien pyörittelyä

Toki myönnän että kerrostalossa oli aina tasaisesti ihanan lämmintä heti aamusta ja suihkun lattia ei koskaan ollut alle 10-asteinen, mutta ne ovat ehkä ainoat asiat joita on tullut hetkittäin ikävä. Tosin itse olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni -40-luvun lopun rintamamiestalossa, enkä ehtinyt "nauttia" kerrostaloelämästä kovinkaan pitkään. Vaan kyllä sitä tuli teininä muutamat kiukkupuuskat vedettyä kun pakkasta oli 30 astetta ja suihkuun teki mieli, mutta kun siellä oli nii-in kylmä ja vettäkin tuli huonolla paineella.

[Laurakaisa]

Olen aina joskus nähnyt kuvia jossain sisustuslehdissä sellaisista kodeista, joissa on sillai kivan boheemisti esillä kirjapinoja ja lehtikasoja joista välittyy intellektuelli ja älykäs elämäntapa... Meillä taas tuntuu olevan kaikenlaisia epämääräisiä selluloosasta valmistettujen painotuotteiden sotkuisia läjiä ja kerrostumia aina joka paikassa, vaikka niitä miten yrittäisi raivata. Epistä. No, valokuvaustoive on hyvä kannustin sille siivousprojektille! Nytkin oon kyllä kotona, mutta petipotilaana, joten tässä ei voi muuta kun ihailla tätä sekamelskaa...

Itse ajattelin, että eniten hirvittäisi se tietty omillaan oleminen, jos ei ymmärräkään jotain öljylämmityksen toimintaa eikä ole huoltomiestä enää kenellle soittaa ja pyytää apua... No, aika hyvin sitä on osannut itsekin ottaa asioista selvää. Meillä ne aiemmat asumukset on olleet jotenkin niin, kröhöm, persoonallisia että tämä talo tuntuu isoine tiloineen ja hyvine peruskuntoineen ihan luksukselta - mulla oli mm. yhteen aikaan Helsingissä niin pieni kylppäri, että silloinen kaveri, nykyinen aviomies ei mahtunut käymään siellä suihkussa :) ja tosiaan tuo itärajan takana työskentely ja asuminen on ollut ihan avartavaa, yhdessä Petroskoin asunnossani suihkun virkaa toimitti vesiletku kaakelinsa aikapäivää sitten pudottaneen kylppärin nurkassa ja puoliso taas asui Pietarissa kerran kämpässä, jossa vilisi niin paljon paikallista faunaa että iltaisin ei auttanut muu kun pistää silmät tiukasti kii ja olla ajattelematta petikavereiden lukumäärää ja lajiketta....)

Ehkä siksi ne uudet ja hienot omakotitalot on aina aiheuttaneet pientä pelon ja vierauden tunnetta. Että miten sitä nyt tämmösessä osaisi asua... Tämä vanha ja vähän kulahtanut sopii paljon paremmin :)

[Jami]

Tämä vanha ja vähän kulahtanut sopii paljon paremmin :)

Noin se minunkin vaimoni aina sanoo

[Laurakaisa]

Vaimot on viisaita, niitä kannattaa uskoa!

Olen ihmetellyt tässä jo pidemmän aikaa sitä, ollaanko me ihan oikeasti jotenkin poikkeuksellisen laiskoja ja saamattomia kun ei olla saatu oikein mitään edes puoliväliin, semminkin kun luin toisaalla täällä osiossa 7 viikon remonttisuunnitelmista ja muista itselle täysin utopistisista ponnistuksista.

Ja tota noin, sitten olen tämänkin illan maannut sohvalla ja tuijotellut olkkarin styrox-kattoa. Ja todennut, että oikeastaan tämä on oleellista remontintekotoimintaa parhaimmillaan! Se, että on vaan täällä, talossa, ja fiilistelee ja opettelee olemaan kotonaan ja ymmärtämään leivinuuninsa sielunelämää. En ole ikinä kyseenalaistanut sitä Panu Kaila -oppia että talossa olisi hyvä asua vuosi ennen kuin... Ja nyt olen havaitsevinani, että se homma ihan oikeasti toimii juuri noin. On jo muutama nurkka, josta voi sanoa että tämä on hyvä näin (niin kuin vaikka makuuhuone sinällään) ja että tässä kohtaa on korjaamisen varaa (niin kuin vaikka vessan lampussa joka on niin matalalla että vessan peilistä ei näy naamaa vaan sen lampun kuvajainen) ja sitten on tosi paljon niitä kohtia, josta ei vielä tiedä että mitä niille tekisi vai tekisikö mitään.

Ja valtava huojennus kun tajuaa ettei vielä ole mikään pakko tietääkään.

[Laurakaisa]

Päivittelin blogia tänä iltana oikein urakalla, inspiraatio iski. Siellä on tekstin lomassa myös niitä pyydettyjä kuvia, tosin etupäässä meidän huussista

[Rosanna67]

Ihana huussi! Vaikka onkin pieni, kaikki on ehyttä, siistiä ja söpöä.

Hoksasinpa muuten, että mullakin on nyt samannäköinen potta...

[Laurakaisa]

Hei hou,

blogi uinuu, koska joku nimeltä mainitsematon taho on hävittänyt meidän kameran eikä sitä löydy mistään. Ja blogitekstit ilman kuvia ovat nääntäviä.

Nyt tuli kumminkin tapettijuttu mieleen: Keksin viime yönä kolmelta unettomana valvoessani ja harhaillessani ympäri kämppää (ai miten niin rintamamiestalojen ympäri mennään, yhteen tullaan -huonejärjestys ei ole vertaansa vailla!) että jahka olohuoneremonttiin asti päästään ja tuo viheliäinen suihkutila puretaan tuosta pois kuleksimasta, voitaisiin ruveta radikaaleiksi. Ja sulkea ovi suoraan makkarista olohuoneeseen ja käyttää jatkossa vain käytävästä olohuoneeseen avautuvaa ovea. Näin saadaan olohuoneeseen mahtumaan sekä piano että pönttöuunioptio ja makkariinkin lisää seinätilaa jollekin arvattavasti pian keskuuteemme saapuvalle jostain pelastettavalle piironkivanhukselle. Ja kumminkin talossa säilyy se ympärimenomeininki, makkari vaan jää siitä ringistä 20 cm sivuun. (Keittiön ja olohuoneen välillä on siis ovi, vaikka sitä ei piirustuksissa olekaan.)

Pohja selventänee asiaa:



Jaaritteluosion jälkeen kysymys: Meillä on siis makkarissa kaunis ja hyväkuntoinen jos ei ihan alkuperäinen niin ainakin sitä seuraava tapetti, josta emme halua luopua. Pikkukamarin yksi seinä on tapetoitu samalla tapetilla, loput seinät maalattu, ja kamari on joka tapauksessa jossain vaiheessa tarkoitus tapetoida uudelleen. Onko realistista ajatella, että pikkukamarista saisi jotenkin hellävaroen irroteltua pari vuotaa tuota tapettia (on, itse asiassa, sen tiedänkin) JA sitten kiinnittää se irrotettu tapetti uudelleen suljetun oviaukon kohdalle ilman että se näyttää koiranoksennukselta? Kyllähän nuo vuodat varmasti tosiaan irti saa mutta voiko kerran irrotettua paperitapettia liisteröidä uudestaan seinään?

Tehtiin tässä äsken tätä tapettidilemmaa pohdiskellessamme retki vintille, jossa muistin nähneeni jotain tapettirullien jämiä. Ei sieltä valitettavasti tuota makkarin tapettia löytynyt, mutta löytyi konservointimielessä mielenkiintoinen palanen olohuoneen seinää. Nykyisen 70-luvun karvajäljitelmätapetin alla on ollut
60-lukulainen valko-harmaa ristikkokuvioinen tapetti, ja sen alta löytyi sitten se alkuperäinen, jonka olemassaolosta emme tähän asti olleet tienneetkään: Vaaleanruskeapohjainen muraalitapetti jossa oli tummanruskealla ja kullalla painettuja lehti- ja oksakuvioita. Wau.

Puoliso irrottelee tällä hetkellä pahvinpalasesta puutarharuiskun avulla tapettikerroksia irti toisistaan että saataisiin noiden kahden aikakerrostuman alta näkymään alkuperäisen tapetin koko kuvio. Minä mietin, saako muraalitapetteja enää mistään - ainakaan Tapettitalon valikoimissa ei näytä olevan tuon kaltaista. Tuo on tyyliltään paljon vanhempaa kuin rakasta 50-lukua, mutta olisi tietysti jollain tavalla houkuttelevaa saada tuon ihan alkuperäisen tapetin tyyli olohuoneeseen rempan myötä. Vinkkejä otetaan vastaan, ja jos kamera löytyy, tulee tapetista kuviakin.

[Pekka Huhta]

Tapetin sulattelu siten että koko vuodan saisi ehjänä alas on siivoton savotta, mutta jos säästettävä tapetti on päälimmäisenä niin se ei ole aivan tekemätön paikka.

Jos nyt ajattelee että siirrettävä alue olisi vain oviaukon kokoinen, niin on kaikkein helpointa siirtää tapetti alustoineen päivineen. Eli siirtäisi koko pinkopahvin tai huokolevyn jolle se tapetti on kiinnitetty, sen sijaan että yrittäisi tuhertaa tapettia alustastaan irti. Mulla on konservointihenkeä kyllä jaettavaksi asti, mutta ei niin paljon taitoa että saisin sulateltua kokonaisia vuotia tapettia alas seinältä.

Teoriassa se voisi onnistua siten että ottaisi tapetin yläreunasta auki hivenen ja sitten valuttelisi vettä tapetin ja alustan väliin niin että tapettia saisi aina vedettyä vähän matkaa irti alustastaan. Mutta todellisuudessa se tapetti repeäisi kuitenkin jossain kohtaa tai kastuisi läpi selluksi tai muuten vaan menisi pilalle. Sen takia koko alustan siirto olisi helpompaa.

On muuten aika poikkeuksellinen toi pohja, ei ole aiemmin tullut tuommoista vastaan missään. Selvästi näkyy jo 50-luvun ideaalit ja se että kaiken tilan ei halutakaan olevan yhteistä kuten ympärijuostavassa helposti on. Käytävämallissa on helpompi sulkea tiloja muulta käytöltä "peräkamareiksi".

Pekka

[Laurakaisa]

Tässä postauksessa kuva siitä tapetista, ja niistä muistakin: http://laurakaisatalo.blogspot.com/2010 ... uksia.html

[Pekka Huhta]

Blogin lukaistuani voisin taipua kyllä sillekin kannalle että jos edes puolet asujaimistosta on sitä mieltä että suljettu ovi ajaa seinän virkaa niin ottakaa ovesta kahvat pois, tallettakaa ne ja eläkää onnellista elämää uudelleen järjestellyssä talossanne

Voi sen toki levyttää ja tukkiakin, mutta jos jalot aikomukset tapettien säilyttämisestä ja muusta alkuperäisyyden vaalimisesta ovat tärkeitä, niin silloin alkuperäinen on alkuperäistä. Jos se ovi keljuttaa niin tee siitä pianon takaa "ominaisuus" eikä virhe. Mä haksahdan usein vähän samanlaiseen ajatteluun: kun olen mielestäni niin mahlottoman taitava ja luova niin tulen sortuneeksi liiankin hankaliin ratkaisuihin. Nytkin höyläilen todella kummallisen näköistä yhdistelmälistaa partsin oven ja ikkunan väliin kun siihen ei mahdu sivusuunnassa ne alkuperäiset vaan pitää sitten väkisin höylätä mielikuvituslista siihen väliin ja nyt olen tuhertanut sitä pari iltaa. Enkä ole lainkaan varma että mun entisöintisaavutukset nyt sitten kuitenkaan täyttää mitään kriteereitä: milloin nyt hitto vie on maailmassa ollut korjausrakentamista johon on yhdistetty se että höölätään käsipelillä jotain hiivatin listoja yhteen paikkaan päivätollkulla. Entä jos menis kauppaan ja hommaisi kaksi semmoista listaa että ne mahtuisi vierekkäin siihen paikkaan....

No, mutina seis, mutta varmaan ymmärrät pointin. Se ovi siellä välissä on ihan väärässä paikassa pianoa ajatellen, mutta en nyt tiedä että kumpi erottuu enemmän: ovi oikealla paikallaan vai joku melkein-mutta-ei-aivan istuva pinkopahvikaitale siinä oven tilalla. Ei se mun käsinhöylätty listakaan näytä siltä että se olisi ihan aidosti ajateltu paikalleen, kunhan on päälle liimattu. Teknisesti taidokas ja silti vähän poissa paikaltaan.

Tapetin tämmääminen siihen seinään voi olla ehkä helpompi juttu, varsinkin jos saat pinkopahvin sinne liimattua päälle. Mutta mikään määrä naamiointia, luovaa puuvärien käyttöä taikka muuta maskeerausta ei pelasta sitä että päälle näkyy ettei se ole ehjä seinä. Silloin voi ehkä olla parempi jättää aito ovi sinne pianon taakse.

Pekka


Mulla muuten pitäisi olla vielä pari rullaa tuota

[Laurakaisa]

Joo, täällä tosiaan elää myös yksilö, jonka mielestä tälle talolle ei lähtökohtaisesti pidä tehdä mitään. Minusta se on ihailtavaa, mutta kun nuo viitisen kappaletta sinne tänne avautuvaa ovea vievät niin tolkuttomasti tilaa kaiken maailman piirongeilta mitä tänne tänäänkin ilmestyi kaksi (2) lisää ihan pyytämättä ja yllätyksenä (thou shalt not go to huutokauppa ), niin yritän ratkoa tuota tiladilemmaa... Ja sitä seuraa yleensä ajatus siitä, että jotain voisi varovasti muuttaa, sillä lailla hienosti ja viimeistellysti. Joka ei sitten ehkä tässä tapauksessa kuitenkaan olisi sitä. Pelkään, että viimeistään siinä vaiheessa kun sitä läpimärkää selluloosamuhjua alkaisi kiinnitellä uudelleen seinään, voisi koko projekti alkaa kaduttaa.

Sinänsä se tapetin irrottaminen pahveineen oli minusta ihan varteenotettava idea, meillä lönksöttää pahvi ja siten yksi nurkka tuolla kamarissa sen verran että ei se nyt mikään täydellinen tapetointitaidonnäyte ole nykyiselläänkään, mutta... katsotaan nyt. Meillä tämä prosessi etenee yleensä niin, että saan hienon idean, puoliso sanoo siihen tiukan ein, rähisen aikani ja esitän teorioita siitä, miksi ko. kohdan täyteen alkuperäisasuun jättäminen on mahdotonta, typerää ja varsinkin kauneudentajun vastaista, puoliso puolustautuu vetoamalla toiminnallisuuteen ja turhan remonteeeraamisen välttämiseen, minä alan mököttää ja noin seuraavana päivänä kallistun samalle linjalle ja asia jätetään silleen.

Silti, se oven vilkkuminen pianon takaa tuntuu tällä hetkellä näyttävän pöljältä. Mutta ehkä se on tosiaan vähemmän pöljä olemalla rehellisesti pöljä kuin mikään naamiointiyritys, ja siitä olen kyllä samaa mieltä että tuota nurkkakamaria ei kannata alkaa uudestaan tapetoimaan kun se on mahtava just noin. Harkitsemme asiaa kaikilta eri puolilta, ja nyt puhutaan vielä tosiaan ehkä kesästä 2012 tämän remontointioperaation osalta eli aikaa on pähkäillä vaihtoehtoja.

On muuten aika poikkeuksellinen toi pohja, ei ole aiemmin tullut tuommoista vastaan missään. Selvästi näkyy jo 50-luvun ideaalit ja se että kaiken tilan ei halutakaan olevan yhteistä kuten ympärijuostavassa helposti on. Käytävämallissa on helpompi sulkea tiloja muulta käytöltä "peräkamareiksi".

Täällä Mikkelissä on toinenkin talo, joka on tehty ihan identtisesti näiden samojen rakennusmestari Eino Hahdon piirustuksien mukaan. Olen monta kertaa miettinyt, että on minulta toisaalta aika asiatonta nillittää kaikilla areenoilla ihmisille siitä, että ne tuhoavat rakennusperintöä muuttelemalla vanhoja talojaan, kun itsellä on talo, joka lähtökohtaisesti vaan yksinkertaisesti vastaa meidän tarpeita ja tulevaisuudenkin asumisvisioita ilman mitään mullistuksia - tässä on kuitenkin ratkaisevan paljon enemmän ja helpommin nykypäivän käyttöä vastaavaa tilaa kuin siinä perinteisessä kantti kertaa kantti -mallissa. Ja kaikki melkein-nykyajan mukavuudet valmiiksi suunniteltuna, siis tyyliin vessa ja muut olleet paikoillaan alusta asti ilman että niitä tarvitsisi alkaa mihinkään kuistille tai vaatekomeroon värkkäämään.

Kerrassaan mainio talo, en paremmin sano. Ja kertoo tosiaan siitä, että jo rakennusvuotena 1953 ei ainakaan ihan jokaikisen torpan kohdalla voi enää puhua mistään surkeasta pula-ajan kyhäelmästä.

[clarice]

(Pahoittelut jos tämä on tullut jo jossain esille, ei pistänyt silmään.) Eli pohjakuvaa katsellessa aloin miettiä, että paljonko teillä mahtaa olla talossa asuinpinta-alaa? (Siis jos kellaria ja kylmiä vinttejä ei lasketa). Näyttäisi tuon kuvan perusteella varsin suurelta rintamamiestalolta, mutta tokihan kuva voi hämätä. Hitto, aloin itsekin jo haaveilemaan alakertaan yhdestä lisähuoneesta

Onko teillä yläkerrassa muuten millainen huonejako? Yleisin kai taitaa olla se malli, jossa on kaksi huonetta, keittokomero ja eteinen, sekä tietenkin vessa.