Kolmiorima huopakate?

[jennanen]

Voiko varaston kattossa käyttää pelkkää alushuopaa? Vai onko liian ohutta tms.? Tuli epähuomiossa ostettua sitten sitä...

Mitä eroa alus- ja päällyshuovilla on? Eroja on varmaan paljonkin, mutta jos joku voisi lyhyesti vastata..

[Laurakaisa]

Aluskermi on sellaista hiekkapintaista, ohutta tavaraa. ihan erilaista kuin se varsinainen kattohuopa.

Rautakaupastako ostitte? Kai ne ottavat sen kuittia vastaan takaisin kun sanotte että ostitte väärät rullat. En minä ainakaan näkisi katon tekemisen vaivaa pelkällä aluskermillä kun ei se tule kestämään ilman päällyskermiä kuitenkaan. Joskus kai uudet talot voidaan jättää talvehtimaan pelkällä aluskermillä mutta ei se mikään pysyväisratkaisu voi olla, varastoonkaan, jos tarkoitus on pitää vesi ulkopuolella.

[Laurakaisa]

Voi olla että tästä on jo jossain juttua mutta en löytänyt lyhyellä etsinnällä enkä jaksa etsiä pitkän kaavan mukaan koska kaadun kohta kuolleena maahan.

Huopakattomies siis kysyy: "Huopa on naulattu ala- ja sivuräystäältä 50 mm leveään listaan siten, että huovan reuna ylittää listan reunan noin 15 mm. Kuinka tehdään tuo räystäiden kulma tässä tapauksessa siistiksi ja nätiksi?" (Tuo oli siis se malli, millä se aiempikin huopakatto oli tehty, siksi tuollainen valinta.)

Toimeksi saaneena,
Laurakaisa

[Oto Hascak]

Huopakattomies siis kysyy: "Huopa on naulattu ala- ja sivuräystäältä 50 mm leveään listaan siten, että huovan reuna ylittää listan reunan noin 15 mm. Kuinka tehdään tuo räystäiden kulma tässä tapauksessa siistiksi ja nätiksi?" (Tuo oli siis se malli, millä se aiempikin huopakatto oli tehty, siksi tuollainen valinta.)

Eli siis tavallaan kulma? Tai siis se räystäiden uloin nurkka? Jos puhutaan samasta asiasta, niin vaikea selittää ja kuva tietysti auttaisi, mutta ei ole kameraa lähettyvillä. Puukkoa siinä ei tarvita eli huopaa ei tarvitse leikellä, jotta sen saa nätisti käännettyä... Eli ei puukkoa. Homman juju on taittelu eli huopa taitellaan. Ottakaa vaikkapa A4 paperi ja simuloikaa asiaa ruokapöydän kulmalla. Pöytä on siis kattolape ja paperi huopa. Ei sitä oikeastaan kamalan väärin pysty taittelemaan. Katolla sitten lyödään huopanaula kyseisen taitoksen läpi kiinni ja se lukitsee nurkan nätisti asentoonsa.

Periaatteessa sivuräystään tai siis talon päädyn puoleinen huopa taitetaan ensin osoittamaan alaspäin maata kohden. Sen jälkeen talon pitkän sivun suuntainen huopa taivutetaan osoittamaan myös maata kohden. Nyt siinä ihan lappeen ulkokulmassa pitäisi huovan sojottaa hieman hassusti johonkin päin... Tuo sojotos (lipare) käännetään sinne talon päädyn puolelle ja ikään kuin passataan korkeus/kulma nätisti niin, että se lipare on ikään kuin saman suuntainen kuin lape. Sitten naula taitoksesta läpi lukitsemaan askartelupaskartelu alauslaudoitukseen eli teidän tapauksessanne ilmeisesti listaan. Mallailkaa hetki papaerilla pöydän kulmaa vasten, niin asian pitäisi aueta.

Nimimerkillä ite en aikoinaan tuohon ohjetta mistään löytänyt, mutta hetken asiaa pohdittuani tein omat kulmat noin.

[Oto Hascak]

Tässä aamukahveja juodessani huomasin, että perskules, voipaketin suojakuoret on taiteltu nurkissa kutakuinkin noin kuin tuossa aiemmin selostin. Ja jos teitin huushollissa ei ole lihaa syövää maalla asuvaa valkoihoista juntahtavaa heteromiestä, niin margariinipaketin paperit voi olla samanlailla taitellut.

Terveisin voita ja lihaa syövä maalla asuva valkoihoinen juntahtava heteromies. Ja jos Psykolookilta kysyy, niin en ole juntahtava, vaan umpijuntti!

[Laurakaisa]

Meillä on juurikin tuota mallia oleva heteromies, mutta myös naisväestö huushollissamme vannoo voin nimiin... Eli menen katsomaan voipakettia. Huopakattomies-insinööri varmasti syttyy myös tuolle aanelosella mallinnus pöydänkulmaan -idealle.

Kiitos taas kerran avusta. Tuodaan voipaketti kiitokseksi jos joskus ohi ajellaan...

[Harri68]

Mie en uskaltanut käydä taittelemaan, pelkäsin murtumista. Mutta pitää kivuta kokeilemaan. Mites harjakaistale? Samalla lailla?

[vesahy]

...pelkäsin murtumista.

Kun yrittää kattohuopaa leikata, niin taitaa tajuta, että murtumista on turha pelätä.

[Oto Hascak]

Mie en uskaltanut käydä taittelemaan, pelkäsin murtumista. Mutta pitää kivuta kokeilemaan. Mites harjakaistale? Samalla lailla?

On niin sitkeää tavaraa, että ei murru. Tuota harjakaistale kysymystä en ihan tarkalleen ymmärrä eli selvennä hieman.

En huomannut eilen tuota taitosta sepostaessani spekuloida, että sen lipareen saisi kai sisään päinkin taiteltua... En justiinsa muista, että taittelinko itse sisään vai päälle. Se on periaatteessa ihan hitusen siistimpi lopputulos, jos se lipare on tippanokkien alla piilossa.

[Laurakaisa]

Auttakee...

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että voidaan miettiä harjaa. Ja siinäpä onkin vekkuli juttu se harjakaistan laitto. Olemme toistaiseksi keksineet yhden tavan, jolla se olisi helppo asentaa, mutta koska Huopakattomies ei ole Katto Kassinen eikä myöskään osaa levitoida, ei tuo ilmassa leijuen suoritettu harjakaistan asennus tule kyseeseen. Miten se operaatio suoritetaan katolta käsin niin, ettei hienot vastatehdyt lappeet vaurioidu...?

[Harri68]

En ole varma ymmärsinkö ihan, mutta itse tein seuraavanlaisesti. Ensin mittasin harjakaistan paikan ja laitoin rajakohtaan maalarinteippiä suojaamaan lapetta. Piki ja harjakaista ensin toiselle puolelle lapetta, sitten toiselle. Niin ja ihan lapetikkailta tein tuon. Tikkaita piti vain siirrellä etenemisen mukaan ja siirtää lappeelta toiselle. Tikkaiden alla, suojaamassa, oli pari kerrosta ylimääräiseksi jäänyttä huopaa.

Tosin miun mittakaava sekä korkeus maanpinnasta oli jotain muuta kuin siellä teillä

[Oto Hascak]

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että voidaan miettiä harjaa. Ja siinäpä onkin vekkuli juttu se harjakaistan laitto. Olemme toistaiseksi keksineet yhden tavan, jolla se olisi helppo asentaa, mutta koska Huopakattomies ei ole Katto Kassinen eikä myöskään osaa levitoida, ei tuo ilmassa leijuen suoritettu harjakaistan asennus tule kyseeseen. Miten se operaatio suoritetaan katolta käsin niin, ettei hienot vastatehdyt lappeet vaurioidu...?

Tuo harjahuovan laittaminen oli omaan makuuni ylivoimaisesti v*ttumaisin homma kattamisessa. En mäkään siihen mitään oikein hyvää konstia keksinyt, joten tyydyin istumaan hajareisin harjalla (kiitos munat, kun kestitte) ja ikään kuin pakitin selkä menosuuntaan. Toisessa kädessä oli bitumiämpäri, josta aina pienen pätkän kerrallaan laapein lastalla harjaan. Lastalla laapein harjan jälkeen harjahuovan alapuolelta vain reunat. Oli paskamaista ja vaikeeta. Olisinko katkonut harjahuovat metrin tai parin mittaisiksi pätkiksi, että pystyin käsittelemään niitä katolla ja samalla roikuttamaan työkaluja sekä bitumiämpäriä mukana.

[vesahy]

Minulle myytiin rautakaupassa harjalle räystäskaistaa, jossa oli bitumiliimat valmiina alapinnassa. Kun päivä oli lämmin, niin piti olla tarkkana mihin sen laittoi, otti nimittäin kiinni ihan kaikkeen. Kaista vaan rullattiin herjalle ja paineltiin kiinni kävelemällä sen päällä. Pieniä rakoja jäi johonkin mutta ne pantiin kiinni sillä kuumailmapuheltimella, josta justiinsa tuolla toisessa ketjussa varoteltiin. Oli meillä bitumiliimaakin ja sitä taidettiin panna johonkin itsepäisimpään rakoon.

Laurakaisalle sanoisin, ettei se valmis katto niin kovin helposti vaurioidu. Meillä oli työnaikaiset puusta lyödyt lapetikkaat käytössä, niiden avaulla harjalle pääsi ilman, että jalkaa oli tarvis kermin päälle laittaa. Tikkaita sai siirrettyä aina sopivaan paikkaan.

[Laurakaisa]

Kiitos, oi huopakattomiehet.

Tuossa harjan päällä ratsastus -mallissa (joka on jo todettu puolison toimesta sekä paskamaiseksi että vaikeaksi työasennoksi muun muassa pressuja kiinnittäessä, on se joku muu kumma kun joka ikinen päivä sataa!!!) oli vissiin just se pelko, että jos vähänkin liian lämpimällä tekee niin siinä helposti kuopaisee kenkä kattoon jäljen kun perhekalleuksia säästääkseen pitää yrittää kammeta itsensä ilmassa eteenpäin eikä hilautua ihan harjaa pitkin...

Tuo lapetikkailta työskentely taas kestäisi meidän kohtuukookkaan talon takia kaaaaaauan, ja olisi myös epäilemättä paskamaista ja vaikeaa. Mutta joo, kaipa se on pakko jompi kumpi tapa noista ottaa käyttöön tai sitten opetella lentämään.

[Oto Hascak]

Tuossa harjan päällä ratsastus -mallissa (joka on jo todettu puolison toimesta sekä paskamaiseksi että vaikeaksi työasennoksi muun muassa pressuja kiinnittäessä, on se joku muu kumma kun joka ikinen päivä sataa!!!) oli vissiin just se pelko, että jos vähänkin liian lämpimällä tekee niin siinä helposti kuopaisee kenkä kattoon jäljen kun perhekalleuksia säästääkseen pitää yrittää kammeta itsensä ilmassa eteenpäin eikä hilautua ihan harjaa pitkin...

Jättää kengät telineille, niin riski pienenee jo reilusti. Pelkillä sukilla ei juuri rantuja saa aikaiseksi. Toinen konsti on se, että sisäreisillä sekä nivusilla puristamalla ikään kuin kevittää jalkaterät kokonaan lappeesta irti. Voin kertoa, että seuraavana päivänä edellä mainitut ruumiinosat huutavat hoosiannaa, mutta siitä pahasta selviää, kun huoltojoukot hirovat paikat vetreiksi ja hymyn naamalle.

Mulla ei onneksi ollut kuin noin yhdeksän metriä harjaa nysvättävänä, mutta kyllä siinäkin oli aivan liiaksi.