Laurakaisa kirjoitti:Maalaisjärki sanoisi, että tuollainen peruslateksoitu rintsikan seinä on kettumainen puhallettava ihan millä vaan jo senkin takia, että ainakin minusta näyttää että siinä ei ole mitään säännönmukaisuutta miten maali on kiinni. Samassa laudassa voi olla 20 sentin matkalla ihan irtonaista tavaraa ja sitten taas koko komeus kiinni kuin tauti. Näin ainakin meidän talossa, ja pystyykö sitä puhallusta sitten jotenkin niin tarkasti säätämään että nuo tiukasti kiinni olevat kohdat tulee puhtaaksi mutta puhallus ei haukkaa noista irtokohdista liikaa? En tiedä. Minustakin olisi tosi kiva nähdä niitä kuvia, koska tätä(kin) asiaa on yritetty tässä kaiken keskellä selvitellä ja kovin kummoista referenssiä ei ole löytynyt. Paitsi siis nuo soodapuhallusfirmojen omakehut, mutta niihin en luota. Koska olen epäluuloinen akka.
Meillä on etelänpuolen päätyseinästä lateksi pääosin niin irti että se lähtee isolta alalta pitkinä lastuina ihan paljain sormin. Koko päätyseinä näyttää siis suurimmilta osin tällaiselta:
Väri on "sadepäivänä kännykameralla"-tasoa, mutta ideahan on havainnollistaa on sen maalipinnan kuntoa, ei maalin sävyä.
Muut seinät onkin sitten lähes poikkeuksetta niin siisti tiukasti kiinni, että niille ei tarvitsisi tehdä mitään vielä aikoihin, jos se hyväkuntoinen maalipinta olisi muovin sijasta öljymaalia. Minua huolettaa se että jos tuon hyväkuntoisen lateksipinnan jättää odottamaan aikoja jolloin se alkaa itse irrota niin siihen mennessä panelit on jo niin kärsineet että ne pitää uusia kokonaan, ja pahimmassa tapauksessahan siitä tiiviistä ulkopinnasta kärsivät myös muut rakenteet. Meille tulee tosiaan soodapuhallusmies, ja tämän päivän pohdintojen jälkeen pari muutakin soodapuhallusmiestä, arviointikäynnille tuon ulkovuorauksen lateksimaalin soodapuhallusmahdollisuuksien tiimoilta. Soodapuhalluskalustossahan on paineensäätömahdollisuus, eli ainakin vanhan lateksimaalatun panelipinnan osittainen puhdistaminen siihen pisteeseen ettei puu ole liikaa syöpynyt on mahdollista ja loput voi sitten rapsutella käsipelillä irti. Näin ollen se on ymmärtääkseni sitten soodapuhalluskalustoa käyttelevän henkilön ammattitaidosta kiinni että onnistuuko homma vai meneekö se häneksi.
Yhdestä firmasta tahdoin jo miehet töihin ensi viikolla, mutta en puupintaa puhdistamaan, vaan kellariin lateksimaalattuja seiniä ja pannuhuoneen kattoa puhaltamaan. Siellä se ei niin haittaa vaikka lähtis rappauksiakin irti kun niitä on joka tapauksessa ainakin osin uusittava, on se laastipinta lateksin takia jo sen verran paljon kärsinyt. Se ei muuten lähde skrapalla eikä teräsharjalla tuolta kellarista mihkään se muovinpentele, Nitromors vähän pehmitti sitä paikka paikoin mutta lujassa on edelleen niissä kohdissa joista se ei kapillaarisen kosteuden vuoksi ole vielä korkannut. Minen oo voimiltani erityisen hentoinen ja silti teräsharja ei tahdo jättää siihen naarmuakaan ja skrapalla saa vain maalipinnan laastin pienten kohoumien päältä rikki, tuloksena valkopilkullinen mustanvihreä pinta jossa lateksi on edelleen uppiniskaisen sitkeästi kiinni. Kyllä minä olen sitä niin manannut ettei tosikaan.

Mutta ensi viikolla se lähtee, eikä takasin ole tulemista.
Se mistä sain päähäni että ehkä sittenkin kannattaa nostaa tuo soodapuhallus uudelleen tapetille ja perehtyä siihen tarkemmin itse ennen kuin teen päätöstä suuntaan jos toiseenkaan oman taloni ulkovuorauksen suhteen on tähän juttuun törmääminen:
http://yle.fi/uutiset/soodapuhallus_hel ... ia/5364914
Myös tuon talon blogissa on lyhyesti käsitelty aihetta:
http://www.veerantalo.fi/304/
Jostain bongasin myös väitteen, että soodapuhallus olisi Museoviraston hyväksymä menetelmä. Siitä en ole löytänyt vielä mitään faktatietoa että onko vai ei. Jos on, niin millaisille pinnoille Museovirasto on sen hyväksynyt?

Jos jollakulla foorumilaisella on tästä tietoa niin kertokaa ihmeessä!
Minä siis meinaan selvittää mikä on homman nimi, käydä siinä ainakin tuota Lähteentien pirttiä omin silmin ja käsin tarkastelemassa (otan kuvia ja kerron kokemuksia sitten), ja tingata kolmen eri soodapuhallusfirman miesten kanssa siitä olisiko kyseinen menetelmä käyttökelpoinen Rataharjun ulkovuoraukseen vai syökö se liikaa puun pintaa. Faktahan on kuten Pekkakin jo tuossa sanoi että maalinpoisto menetelmällä kuin menetelmällä jättää puuhun jotain jälkiä. Se, onko ne jäljet sitten sellaisia joiden kanssa voi elää on tässä se avainkysymys. Rymäytin tuossa yhtenä iltana pinkopahviin noin 3 sentin repeämän kun piti yksin siirtää julmetun kokoinen massiivitiikkinen ruokapöytä huoneesta toiseen ja kammeta se rautakangella pystyyn, siinä on sentään pienenlainen kupru jonka saan korjattua näkymättömiin mutta jurppii silti niin maan vietävästi kun on ihan oma moka. Siispä itseni tuntien, oli se maalinpoistomenetelmä meillä sitten mikä tai mitkä tahansa, en suurin surminkaan halua vaihtaa "kuinkahan nopeasti tuo lateksi pilaa mun talon"-ahdistusta "voi pilalle jyrsitty paneliparka!"-ahdistukseen.