Kongo

[Hower]

Kiteistä kun nyt puhutaan niin kysynpä tässä välissä:
Aitarojektissa sattui sellainen suunnittelumoka että alareunojen vaakarima2"2" on sateelle alttiina ja siinä on sitten vaakaumpilautaa kiinni kyljessä. Olis pitäny ja voinutkin jättää puolen sentin rako tuohon paikkaan , koska laudat on kumminkin kinni pystyrimoissa... ei olis vedet ja p..skat jääny siihen makaamaan.
Eli nyt on ikäänkuin 2":n vesihylly ja hiusrako riman ja laudan välissä. Tekele on maalattu petrooliöljymaalilla. Voisko tuon paikan kitata niin että hiusrako menee umpeen ja kitillä saa vielä kallistuksenkin siihen riman pintaan, tarkoitus olisi tietysti maalata tuo kittipinta?

[Pekka Huhta]

Kitillä ei voi tehdä mitään mikä ei olisi paremmin tehtävissä oikealla rakenteella

En oikeen ymmärtänyt tuota rakennetta, onko siellä ihan kaukalo vai onko se johonkin suuntaan auki? Jos siellä on ihan ehta laudoista tehty ränni ja pystypuiden päät vielä makaa siellä rännin pohjalla lumen ja loskan seassa, niin sitten ei taida auttaa kuin rakentaa kokonansa uusi

Kittikorjaukset on aina vähän purkkaa, ne auttaa pienen hetken, mutta sitten kun kitti kuivuu ja rapsahtaa auki, niin siellä on sama rako ja yleensä vielä vähän alkuperäistä pahempi tilanne puun kuivumisen ja muun kanssa. Eli noin kategorisesti sanoisin, että on tosi harvinaista että pelkällä kitillä saa jotain rakennekämmiä parannettua yhtään.

Ei siitä kuvaa ois?

(ja jos keskustelu jatkuu, niin aloitellaan uutta ketjua ettei mene Oton remontit sekaisin)

Pekka

[Hower]

Ok, Ihan lyhyesti nyt vaan loppuun...
Aitaelementti on siis 2"2" rakennettu kehikko joka on laudoitettu kokonaan umpeen toiselta puolen.
Eli alaosan vaaka 2"2" rima on ikäänkuin hyllynä joka kerää törkyä ja kosteutta siihen laudoituksen ja riman saumaan.
Koko roska on sinänsä reilusti irti maasta.
Luultavasti laitan siihen jonkin kolmio/viistoriman joka kaataa enimmät vedet ulospäin...

[Pekka Huhta]

Lista on varmaan paras ratkaisu. Puuvenemies leipoisi raa'asta pellavaöljystä ja liidusta petauskitin ja laittelisi sitä väliin, tavalliset kuolevaiset harvoin viitsii tehdä niin Väliin jo rakennusvaiheessa pedattu kitti pitää hyvin ja toimii pitkään.

Pekka

[Oto Hascak]

Itse veivaan kerralla liidusta ja vernissasta pari kiloa kittiä kerrallaan niin ettei tarvitse joka työvaiheessa leivoskella kittiä lisää. Mun blogissa on juttua siitä miten teen erilaisia kittejä,

Tuo oli hyvä vinkki, täytyy tutustua asiaan. Ei tosin suoranaisesti ole tarvetta tehdä sitä kiloa tai paria kittiä kerralla, vaikka se tehokkuusnäkökulmasta varmasti viisasta olisikin. Eilen kittailin yksikseni ikkunoita ja tuo uuden kitin valmistus vanhan loppuessa katkaisi aina mukavasti varsin puisevan levitys/liippaus työn. Sen verran tein sarjatyötä eilen, että leivoin kerralla yhden puitteen kitit. Nyt oli hieman isompia puitteita eli kitattavaa tuli 4.2m/puite ja tuohon riitti 3-4 palluraa kittiä. Yksi pallura tuli aina yhdestä sekoituksesta/leipomisesta ja kooltaan pallura ei nyrkkiin mahtunut. Kellotin pari puitetta kaikkine töineen ja aikaa meni 70 minuuttia/puite. Itsessään tuota kittiä on helppo tehdä ja se on helppo sekä nopea liipata muotoonsa, mutta se ylimääräisten kittien siistiminen on hidasta...

Ja jos meinasit että kittiä pitää noin kovasti leipoa ennen kuin se levittyy kunnolla, niin sitten on kyllä tullut vähän kovanpuoleista kittiä tehtyä Mä tein kanssa alkuun semmoista kittiä että se oli niinkuin karhun p*skaa, piti melkein veistää muotoonsa. Nykyään teen paljon löysemmän kitin, joka tosin on aika paljon tiukempaa kuin kaupan kitti, mutta vielä levitettävissä ihmeemmin leipomatta.

Ei tuosta ole kyse. Tai siis kittini on rakenteeltaan tosi hyvää ja käyttäjäystävällistä. Se on helppo ensin painella paikoilleen ja helppo vetää veitsellä muotoonsa. Ottaa lasiin ja puuhun kiinni kuin tauti eli jäykkää se ei missään nimessä ole.

Lasituksessa auttaa kehystäjän nitoja, siis semmoinen nitoja joka ampuu n. 8 mm pitkiä salmiakin muotoisia niittejä pokaan. Maksaa ihan törkeästi rakennusapteekissa, mutta mikä vaan kehystämö pystyy hommaamaan semmoisen aika pikkurahalla sulle. Mun oma on jostain 1900-luvun alusta, löyty käytettynä eikä maksanu kun kympin kun ei myyjä tienny mikä se on. Ja niittejä saa vielä.

Tuokin oli hyvä vinkki. Täytyy ainakin piruuttansa kysäistä paikallisesta kehystämöstä, että olisiko mahdollista heidän kauttaa saada. Toisaalta taas, ei se naulojen lyöminen juurikaan aikaa ota ja on vielä jopa ihan mukavaa puuhaa. Lasituslankaa en edes kysellys mistään ja ostin ihan suosiolla pieniä rautanauloja tähän hommaan.

Otettiin rouvan kanssa pienimuotoinen riski puitteiden maalauksen suhteen, kun päätettiin maalata taustapuoli (siis se, joka tulee sisällepäin taloon ja jossa ei ole kittiä) valmiiksi asti ennen kittailuja sekä lasitusta. Pelkona oli, että aluskitti näkyisi ikävästi lasin sekä valkoisen puitteen raosta ja mahdollisesti jopa suttaisi puitteen. Tuo oli turha pelko, sillä aluskittiä on niin ohuelti, että se ei näy muuta kuin työntämällä nenä kiinni lasiin! Tuolla valmiiksi maalaamisella säästetään se vaiva, että lasiruutua ei tarvi teipata tai rajata sisäpuolelta, koska maalausta ei enään vaadita.

Luultavasti laitan siihen jonkin kolmio/viistoriman joka kaataa enimmät vedet ulospäin...

Tuo on parempi kuin kitti, ihan niin kuin Pekkakin jo sanoi. Ensi kerralla voit harkita, että ajaisiko tuon hyllyn alareunan valmiiksi kaltevaksi, niin ei tarvitse listojen kanssa kikkailla.

[Oto Hascak]

Lukaisin Pekka sen kitti juttusi (hyvä juttu). Siitä tuli vaan mieleeni, että ostin maalikaupasta liitua kahden kilon pöntön, joka maksoi 4.2 euroa. Pidin hintaa kovana ja ajattelin ostavani sitten muualta lisää. Pirkkalan Bauhaussista sitten katselin liitujauhoa, joka oli Uulan tavaraa. Hintaa tuolla oli muistaakseni nelisen euroa kilon pussista eli tuplat maalikauppani hintaan verrattuna. Myöhemmin palasin takaisin maalikauppaani ostamaan lisää liitua. Myyjä kysyi, että kilon vai kahden pönttö? Totesin ottavani viisi kappaletta kahden kilon pönttöjä, johon myyjä vastasi, että siinä tapauksessa hän säkittää minulle tavaraa varastosta. Tuon säkityksen myötä hinta tipahti eli maksoi enään euron kilolta.

Eli jos puitteita on enemmän kuin kymmenen, niin kyselkää liitua säkkitavarana.

[Hower]

Oto: Ensi kerralla voit harkita, että ajaisiko tuon hyllyn alareunan valmiiksi kaltevaksi, niin ei tarvitse listojen kanssa kikkailla.
- no sanos muuta... ensi kerralla.

[Oto Hascak]

^Oppia ikä kaikki! Ihmismieli on siitä hassu, että ei sille tuu kaikki ihan heti mieleen.

Vähän sama juttu tuo kitin sekoitus tai leipominen. Mä olin joskus aiemmin miettinyt, että jollain taikinakoukuilla varustetulla tehosekoittimella saisi tehtyä vähän isomman kittierän kerralla. Sitten lukaisin tuolta Pekan blogista sen kittijutun... Tuli oikein nolo olo, kun ei mulla ollut edes käynyt mielessä, että porakoneella ja vispilällä sen kitin sekoitus onnistuisi. Päätin piruuttani tänään kokeilla, että miten homma onnistuu ja täytyy myöntää, että en käsin leiponut ainuttakaan kittierää tuon kokeilun jälkeen. Viiteen puitteeseen teinkin sitten kitit porakoneella ja homma sujui hienosti.

Oppia ikä kaikki ja kiitokset Pekalle oivasta niksistä.

[Oto Hascak]

Ikkunaa, ikkunaa, ikkunaa... Kolme pitäisi vielä viitsiä kitata, sitten ulkopuitteet ovat heloitusta ja viimeistä maalausta vaille valmiit. Sisäpuitteita on aloitettu sen verran, että niistä on kuitenkin jo maalit rapsuteltu pois. Ne pitäisi hioa, liimata liitokset, muokata vaakajakolistoista kyntteet pois, maalata, tilata ja asentaa lämpölasielementit, askarrella kiinnityslistat noille elementeille, maalata, heloittaa jne... Loputon työmaa, mutta noilla sisäpuitteilla ei kiire ole. Ulkopuitteet on siinä mielessä tärkeämmät, että nyt on mahdollista saada ikkunalävet umpeen, jahka se kehikko joskus tontille ilmestyy! Ai niin joo, karmeja ei vielä luonnollisesti ole. Käytiin yksistä mäntylankuista kauppaa, että olisi ollut materiaalia karmeihin. Se kauppa meni puihin ja homma on ollut siitä lähtien jäässä. Mikä hätä tässä valmiissa maailmassa on..?


Ulkopuitteet kuivumassa. Kaiken kaikkiaansa siis 24 kappaletta ja kolmea eri kokoa. Ulkopuitteiden sisäpuoli on tässä maalattu kolmeen kertaan.


Pohjakitti on kaupan tavaraa ja se oli kätevä asentaa prässillä. Annostelu oli helppo ja tuli yksi siistikin työvaihe!


Lasitusnaulojen lyönti. Kun vasaran alla pitää jotakin pahvin palaa, niin ruutu ei naarmunnu. Lätkäisin aina yhteen ruutuun kaksi naulaa vaakasuuntaiselle syrjälle ja yhdet pystysuuntaiselle.


Tässä vaiheessa tein kitin vielä perinnehengessä käsin. Liitua lasilevyn päälle keoksi ja kekooon pieni kuoppa. Kuoppaan vernissa ja sitten pientä hämmentelyä. Kitistä muokataan ensin lastalla kiinteähkö möykky ja sitten vaivaamista jatketaan käsin.


Rouva kittaa. Allerkirjoittanut levittää kitin känsäisillä kourillaan ja rouva liippaa valmiin pinnan. Pienen harjoittelun jälkeen homma sujui niin hyvin, että yhdellä vedolla sai koko ruudun tehtyä. Tuota ei tosin tullut harrastettua pahemmin, sillä homma oli mukavampi tehdä pätkissä ja siivota aina välillä ylimääräiset kitit pois lasista sekä varsinaisesta puitteesta.


Pekka vihjaisi, että kitin saa tehtyä koneellisestikkin... Kyllä alkoi kittiä tulla! Yhdellä sekoituksella saa helposti kolmen ikkunan kitit. Itse jätin kitin hieman löysäksi ja lisäsin aina liitua tarpeellisen määrän käsin sitä mukaan, kun kittiä tarvitsi eli yhden ruudun kerrallaan. Näin kitti tuli aina pehmitettyä käsipelillä ennen käyttöä.


Valmiita puitteita kuivumassa. Periaatteessa nuo voisi pystyasennossakin kuivata, koska ruudut on tukevasti naulattu kiinni. Olkoon kuitenkin vaaka-asennossa ihan rauhassa muutaman viikon.

[Pekka Huhta]

Aina sitä jotain oppii :)

Tuo mun tapa tehdä kittiä on vähän niinkuin "kovasta pehmeeseen" eli teen siitä ensin semmoista ryyniä ja leivon sitten sen kasaan käsin. En ole koskaan tehnyt kittiä noinpäin että se olisi ihan koneella veivattavaa, koska se on mielestäni liika pehmeää. Mutta jos tuohon pölistelet vielä vaivatessa liitua joukkoon niin mikä jottei. Sama lopputulos kahdesta eri suunnasta.

Kittiä kyllä kannattaa tehdä vaikka se hiekkalaatikkoämpärillinen kerralla, koska ihan justiinsa veivattu kitti ei vielä ole hyvää. Kitin pitäisi kyllä mielestäni tekeytyä vähintään muutamia tunteja ja mieluummin yön yli ennen käyttöä, koska muuten liitu ei ehdi imeä öljyä itseensä. Jos nyt tekee kitin niin se on jo huomenna ihan eri tuntuista.

Ämpärissä säilytettyyn kittiin pyörittelen tosiaan elmukelmun ympärille. Kitti säilyy vähintään vuoden tiiviisti suljetussa astiassa ja kelmu pinnassa. Edellinen aika kova satsi oli pari vuotta kaapissa eikä meinannut enää oikeen norjistua leipomallakaan kittauskuntoon, mutta vuoden verran on kitti aina säilynyt mulla. Ei sillä etteikö se yleensä tulisi jo vuoden aikana moneen kertaan käytettyä, mut sävytetyille kiteille ei useionkaan löydy paikkaa

Pekka

[Oto Hascak]

Ihme byrokratiaa.

Läksein eilen kaupungintalolle juttelemaan rakennustarkastajan kanssa, koska rakennuslupapaperit ovat olleet muutaman päivän yli kuukauden heillä käsittelyssä ja lupien piti tulla noin kolmessa viikossa. Juteltiin ensin niitä näitä ja sitten kysäisin, että missä vaiheessa lupapaperit on ja kannattaako minun jo ottaa pelkkä aloituslupa montun kaivuuta varten..? Tarkastaja kysäisi, että onko kiire, johon vastasin, että appiukolla on kova kiire montun reunalle pällistelemään ja kökkäämään. Tarkastaja sanoi, että tuossahan nuo lupapaperit ovat pöydällä pinon alimmassa päässä nimikirjoitusta ja leimaa odottamassa, palotarkastajakin ne oli jo katsonut. Sitten tarkastaja otti paperini pinosta ja asetti ne pinon päällimmäisimmäksi ja totesi, että huomenna on appiukon riemuksi luvat kunnossa...

Pitäisi lyödä lukkoon perustussuunnitelmat, anturan mitoitukset, harkotukset, tulisijojen perustukset, kantavat pilarit jne. Pitäisi siis mennä työmaalle ja käydä mitan ja paperin kanssa läpi, että mitä tulee mihinkin. Tänään en viitsi ja pidän hyvin ansaitun rokulipäivän. Homma täytyy silti hoitaa ennen viikonloppua, sillä jos hyvin käy, niin lauantaina möyrii kaivinkone tontilla ja appiukolle pitää löytää jostain lapio! Kiireiset ajat on käsillä, nyt vielä voi huilata ja vetää lonkkaa. Kiire ja pahin ruljanssi on ohi, kunhan saan vesikaton tehtyä, sen jälkeen on mun murheet ohi ja homma saa jatkua omalla tahdillaan. Periaatteessa nuo perustukset tulee kuntoon nopeasti, sillä anturoiden valu ja perusmuurien muuraus harkoista ovat varsin joutuisaa hommaa. Sitten edessä onkin jo vesikaton purku kehikolta ja rytöläjä löytää tiensä uuteen osoitteeseen.

[Tomppa]

Sitten edessä onkin jo vesikaton purku kehikolta ja rytöläjä löytää tiensä uuteen osoitteeseen.

Jouluksi kotiin...

[Oto Hascak]

Sitten edessä onkin jo vesikaton purku kehikolta ja rytöläjä löytää tiensä uuteen osoitteeseen.

Jouluksi kotiin...

Joo, 2020...

Meillä isä oli puhellut kaivurimieheni kanssa (kaivurimies=enoni). Isä on jo menettänyt toivonsa koko projektin suhteen, kun ikkunoita vaan tehdään päivät pitkät ja tontilla ei tapahdu mitään! Kaiken optimistisimmissa päiväunissani olen ajatellut, että talvella olisi ollut piippu ja kolme tulisijaa pystyssä eli peruslämmöt olisivat hoituneet puuta pesään lataamalla. Ei tuo mahdotonta ole, mutta en realistisesti moisesta unelmoi. Homma menkööt omalla painollaan eteen päin, minä en aio stressata itseäni kipeäksi aikatauluilla. Jos ei tänä kesänä tai syksynä muurata, niin sitten vasta seuraavana.

[maalari]

..Homma menkööt omalla painollaan eteen päin, minä en aio stressata itseäni kipeäksi aikatauluilla.

Hyvä, oto. sanot vaan että hosumalla tulee vain kusipäisiä lapsia

oot laittanu oikein tuotanto linjat pystyyn ikkuna savotassa

[Oto Hascak]

oot laittanu oikein tuotanto linjat pystyyn ikkuna savotassa

Illalla kun menee nukkumaan, niin voi itkeä itsensä uneen ajatellen, että vielä ei ole tehty 50%:kaan ikkunasavotasta... Ulkopokat on siis jo hyvässä mallissa ja kaipaavat enään yhden maalauksen, heloituksen, saranoinnin, karmit jne. Tuohon sitten vielä päälle sisäpokat, joista on sentään jo maalit raavittu! Rouvan kanssa toissapäivänä laskeskeltiin, että tässä vaiheessa ikkunoihin on tuhrattu yhteensä noin 160 työtuntia. Hidasta, mutta rahallinen säästö lämmittää kummasti mieltä.