Harva sellainen, jolla ei ole koiraa ollut, kuitenkaan ymmärtää, miten hirmuisesti työtä on taistelukoiran kouluttamisessa. Sellaisen ihmisen käsissä sellainen koira on kuin ladattu ase lapsella. Ikävä kyllä olen pariin sellaiseen törmännyt, toiseen Helsingin keskustassa, toiset koirat siirtyvät heti toiselle puolelle katua tai lähtevät tarhasta, kun tämä kouluttamaton, pilalle lässytelty piski tulee parikymppisen omistajatyttösen kanssa näkösälle. On vain ajan kysymys, koska on koira otsikoissa, ikävä kyllä. En itsekään välitä kultsuista sen kummemmin, mutta ovathan ne kuitenkin älykkäitä koiria, joita voi kouluttaa vaikka kuinka ja harrastaa niiden kanssa, työkaverilla on heti kolme kappaletta, toinen toistaan hienompia koiria.
) . Kyllä tässä talossa ja tällä tontilla aina yhdelle koiralle tilaa on. Aika näyttää tuleeko niitä lisää, lapsia on jo riittämiin. Meidän koiravalinta tehtiin perheen luonteen mukaan: sopiva koko, silmää miellyttävä ulkonäkö (=ei liian karvainen), hoidon helppous, ei mikään fifi vaan aktiivinen ulkoilija ja lenkki-/leikkikaveri, ei räksyttävä vahtikoira mutta kuitenkin sitkeä luonne.
Nauratti myöskin tuo "puudelilinjainen labradori". 
