Hyvän mielen ketju

[Kuvaja]

Ostin eilen kalastajalta kaksi täyttä 2kg "karamellirasiallista" muikkuja. Kotona kun laitoin rasiat päällekkäin, totesin sponttaanisti rouvalle, että katoppa muikkujen kerrostalo.
... On se vaan mukava asua omassa talossa.

[Jarppi78]

Tuli hyvä mieli kun lukaisin ketjun läpi. Olen nukkunut kahtena yönä 12 tuntia. Varsinkin kun luin omani, niin muistaa, ettei kaikki ole pimeää. Ihmisillä näyttää olevan todellakin välillä vaikeaa pysytellä positiivisena. Vaikka kirjoittaa tänne äänessä on negatiivisinen sävy. Sama koskee rahikaista.
Moni meistä tarvitsisi ajattelutapaan muutoksen.
Pitäisi oppia ajattelemaan ja sisäistää: ''Tänään on hyvä päivä, kun löin vasaralla sormeen vain kaksi kertaa.''
Ja nyt nauttimaan syksyn viimeisistä lämmöistä.

Tuosta sormeen lyömisestä...tässä juuri seurailen kuinka tuola peukalon kynnen alla musta veri siirtyy päivä päivältä lähemmäs kynnen etureunaa. Onnistuin sen telomaan n. pari kuukautta sitten tuola keltsussa häärätessäni. Ensin se jäi kiviä täynnä olevan sangon ja ikkunkarmin väliin, siitä vielä selvis mutta alle 5 min siitä onnistuin sen jättämään kahden hieman kookkaamman kiven väliin...silloin tuli jo muutamat ärräpäät ja hommat jäi siltä illalta siihen.

[Juha_P]

Nyt vähän myöhässä putkahti mileen, että viimeviikolla vietettiin saunaremontin aloitamisen vuosipäivää. http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic.php?f=3&t=15513
Nyt kun uudessa saunassa on jo saunottu kohta puoli vuotta on mukava kuvitella kelaavansa kalenteria vuoden taaksepäin.
Aloittaisinko saman homman nyt kun tiedän mitä kaikkea vastusta tuli eteen?
Aloittaisin kyllä mutta on onpa helkkarin hyvä mieli kun se on jo tehty.

[Karhis]

Pannukakkua tuppaa ikkunasta remonttimiehille omenahillon kera.
Meillä on ihan älyttömän mukava naapurusto!

[shaakana]

Meilläkin on!

[kappalainen]

Pannukakkua tuppaa ikkunasta remonttimiehille omenahillon kera.
Meillä on ihan älyttömän mukava naapurusto!

Hehe olin kerran työssä henkilönostimella 4 kerroksen ulkoseinällä. Vanhempi naisimmeinen sieltä ikkunasta tupututti koko ajan jotain ja hommakin kesti tupla ajan. Oli piirakka, pulllaa, soppaa, lihapullia, leipää, mehua... Illlalla ei ruokaa enää mahtunutkaan.

[Phasi]

3/5 puita syövästä lämpöä tuottavasta vehkeestä toimii (ilman avoimen ikkunan vieressä seisomista)

No, toivottavasti huomenissa arvoisa herra piirinuohoaja vastaisi puhelimeensa ja saisi saavuttua pikaisesti ihmettelemään pönttöuunin savustamaa tupaani.
Kyllähän se muka sitä nuohos, vaikka oli noi kolme (3) vuotta sitten mainitut vastukset edelleen tuolla pöntön sisällä (nyt vihdoin pois ja tulipesä muurattu kuntoon), ei vaan vissiin ihan onnistunu hommat nuohoojalta, tai sitte hormi suuttui hänestä, kun lämpökynttilät ja -puhallin, tikkutulet, paperien polttelu nuohousluukussa, eikä kolmella huikalla juodut kaljat häkäsireenin metelin keskellä auta. Palovaroittimet sentään suosista napsin pois, tänään ei jaksanut niitä kuunnella.

Ja allekirjoitustani toistin tänään ääneen. En kerro, kuinka monesti...

[Kuvaja]

Kyllä nyt on sankari olo!
Sauna/pesuhuone/pukuhuone on ensin purettu, pohjia myöten, ja nyt valettu/hierretty/liipattu! Voi olla, että ei ihan vuosi täyty ilman saunaa! Kyllä tuntuu hyvältä. Laattahan on mitä on, mutta ompahan omin pikku kätösin tehty.

[Phasi]

No niin, 4/5.
Viidennenkin piipunjuuri on sen verta kuivanoloinen nyt kaikenmaailman paikkailujen jälkeen, että ties vaikka vetäis sekin. Tämä siis ulkorakennuksen "takkahuoneessa".

[sarcasm]Siinäpä oikein kielipoliisimainen lause, toivottavasti edes jokin yhdys sana meni oikein [/sarcasm]

[kappalainen]

Perustus korjattu asunnon osalta ja 45 metriä anturaa tehty, luulin vähemmän. Kellarin niin väliä, vaikka sortuisi
Salaojat paikallaan lapiolla kaivettu, 15cm soraa vielä päälle kottarilla.. Laastikerros vielä perustukseen ja saa laitetalla eristykset ja maata päälle. Kun nyt olisi tovi kuivaa... Eräs ystävällinen nainen teki ison työn kaivaessaan pihaltaan ja toi minulle paljon pensaita, kukkia, ja muita kasveja oikein nimilapulla varustettukin. Maailmassa on toivoa.

[tuomaa]

Kyselin tuolla aikaisemmin ilpistä, mutta meni vuosiluvut sekaisin, eli olemme ostamassa v-59 taloa.

Eilen oli kuntotarkastus, jossa tarkastaja tuumasi, että harvinaisen hyväkuntoinen talo ikään katsomatta. Johtuisikohan siitä, että myyjänä on kasikymppinen pariskunta, joka on alunperin rakentanutkin talon. Kaikki taloon tehdyt korjaukset alkuperäisine piirustuksineen löytyivät nätisti mapitettuina.

Isäntä kauppasi samalla "hurjaan" viidensadan hintaan peräkärryn, uudehkon Klipon päältä ajettavan ruohonleikkurin, vetävän ruohonleikkurin sekä kasan työkaluja, lapioita, talikkoa, lumikolaa yms...


Muutama vuosi sitten myimme Espoosta kerrostalokämppämme pois omakotitalon osto mielessä, mutta parin hoitovirheen takia tehtiin oikeaan jalkaan sääriamputaatio ja samalla talon etsintä siirtyi, sekä hinnat karkasivat käsistä.

Nyt sitten löytyi hinnalla, jolla olemme lähes purkukuntoisiinkiin törmänneet, hyväkuntoinen koti reilun puolen hehtaarin tontilla.

Hyvä mieli on vähintä, mitä voi tähän todeta.

[Piina]

Ostettiin unelmien talo, hinta oli ok, peruskorjaukseen varauduttiin realiteetit mielessä. Kaikki nurkat oli kömmitty ja tutkittu "ammattilaisen" toimesta. Aloitettiin remontit ulkoa ja kellarista, samalla asusteltiin ihanan unelmien kodin alakertaa, lapset makuuhuoneessa ja aikuiset olohuoneessa, sopu antoi sijaa. Tehtiin salaojat, salaojittavat eristeet, hulevedet, ulkovuoraus, katto korotettiin ja lisäeristettin, päälle kaunis konesauma. Ulkovuori uusittiin, ikkunat, ovet. Kellari tehtiin kaikkien sääntöjen mukaan, upeahan siitä tuli. Koko piha tehtiin alusta asti koska ikävä kyllä talon pihaa ei ollut koskaan laitettu vaan se oli pelkkä iso sorakasa.

Sitten koitti se ihana hengähdystauko ennen pienen pintaremontin aloittamista sisätiloissa. Epäilys oli kyllä jo syntynyt vanhimman lapsen astmaoireilun pahentumisen takia...

Aloitettiin sisäremontti alkuperäisestä yläkerrasta, ensimmäinen huone oli purettu ja muutama outo läikkä katosta löydetty. Otettiin yhteyttä oikeaan asiantuntijaan ja vietiin itse materiaalinäytteet tutkittaviksi. Karu totuus: talo oli ollut sisältä aivan märkä rakennusvaiheessa -53, kaikkialla sisätiloissa oli miljoonittain kuolleita homeitiöitä joille meidän vanhin lapsi oli pahasti allergisoitunut , muut onneksi vähemmän. Kaikki itiöt oli todellakin kuolleita, ja kuulimme että vain pieni osa ihmisistä oireilee niistä, meillä oli siis vain erittäin huono säkä.

Myyjä ei halunnut kuullakaan asiasta, heittäytyi hankalaksi. Ajatus kaupanpurusta ei ollut mahdollinen koska olimme remontoineet jo niin paljon. Ja asiaa oli lakimiehen mukaan turha ajaa oikeudessa koska se vaan pitkittyy ja saatu korvaus on vain murto-osa siitä mitä meille kuuluisi. Siis pankkiin käsi pitkällä ja evakkoon anoppilaan...
Purettiin, purettiin ja purettiin... Joka paikasta löytyi yhä enemmän vanhojen vaurioiden jälkiä! Lopulta vanhasta talosta jäi jäljelle kivijalka, pystyrunkopuut, ala- ja yläkerran välipalkit ja 2/3 piippua. Onneksi mitään meidän jo tekemiä remontteja ei tarvinnut purkaa. Koko talo myrkytettiin ja sitten alkoi uuden rakentaminen. Mieheni ja minä kasvoimme vuodessa insinööristä ja sairaanhoitajasta rakentamisen ammattilaisiksi, ylpeänä voin todeta rakentaneeni osan meidän talon kattotuoleistakin!
Kaikesta tästä on nyt vähän yli vuosi, asumme taas kotona ja olemme edelleen onnellisesti naimisissa, lapset ovat terveitä ja meillä on edelleen maailman ihanin koti, tokikaan sitä on vaikea sanoa enää varsinaiseksi rintamamiestaloksi, vaikka se ulkomuodoltaan ja pohjapiirrustukseltaan aika samanlainen onkin.
Kaiken tämän aikana olen oppinut miten ihmeellistä voikaan olla se että on oma makuuhuone, tai että saa istua illalla oman miehensä vieressä omalla sohvalla, tai että vessassa on ovi!

Paljon pahaa, mutta huomattavasti enemmän HYVÄÄ!!!

Piina

[Juha_P]

tokikaan sitä on vaikea sanoa enää varsinaiseksi rintamamiestaloksi, vaikka se ulkomuodoltaan ja pohjapiirrustukseltaan aika samanlainen onkin.

No nythän se rintamamies ja -naistalo vasta onkin. Varsinainen torjuntavoitto.

Hienoa, että kaiken tuon jälkeenkin suhtaudutte noin positiivisesti.

[Kuvaja]

tokikaan sitä on vaikea sanoa enää varsinaiseksi rintamamiestaloksi, vaikka se ulkomuodoltaan ja pohjapiirrustukseltaan aika samanlainen onkin.

No nythän se rintamamies ja -naistalo vasta onkin. Varsinainen torjuntavoitto.

Hienoa, että kaiken tuon jälkeenkin suhtaudutte noin positiivisesti.

Samaa mieltä!
Itse olen taistellut rakentamisen kanssa tässä vuoden päivät. Talossa ei ole vikoja ollut muutta kun lahonnut vinolaudoitus rappauksen alla. Mutta. Kun ostin tämä, edellinen omistaja oli aloittanut modernisoinnin. Eli purkanut kaiken liittyen sähköön, lämmitykseen, viemäröintiin, käyttöveteen... Myös kaikki seinäpinnat oli revitty ja alakerran lattia eristyksneen oli poistettu. Ja tietenkään ei ollut vessoja, saunaa, pesutiloja. Ja rappauksen purkaminen oli aloitettu.
No nyt on uudet eristeet, peiterimalaudoitus keltaisella keittomaalilla, kaukolämpö ja uudet patterit, sähköjä uusittu osin, yläpohjan eristelyä aloitettu, yläkerran lattia hiottu ja vahattu, uudet putket ja viemäröinnit, kellarisauna/pesutilassa uusi laatta ja lattiakaivot (torstaina valettu!). Julkisivu teetetty timpurilla ja samoin putkityöt. Maalaaminen ja purkamiset ym. tehty itse. Kellarissa olen nyt taistellut muutaman
kuukauden. Kaverina leka, lapio ja sankko. Vaan nyt näyttää joulusauna todennäköiseltä! Sähköt pitää vielä tehdä kauttaaltaan sekä mm. kaikki pinnat.
Siinäpä se menee puuhastellessa.

Ps. Ymmärän tuon tunteen hyvin. Hurjia hetkiä kun sain taloon lämmöt. Ja sitten tuli vettä hanasta ja valmistu vessa jota voi käyttää. Ja nyt vuoden jälkeen pystyi kävelemään saunan LATTIALLA!
Tsemppiä.

[Phasi]

Ostettiin unelmien talo...Piina

No toi jo vaatii jonkinasteista elämäntapa-intiaaniutta. Huh.
No, aina ei voi onnistua ;)