voi meitä parkoja..

[Jari Holopainen]

Olen vuosien mittaan kehitellyt ns. ilmastosuhteen käsitettä, jolla tarkoitan sitä, mistä vallalla olevat käsitykset saavat oikeutuksen perusteensa. Muutamat keksinnöt ovat olleet avainasemassa tämän suhteen kehittymisessä, ensinnäkin kello ja ilmastolliset havaintovälineet, kuten lämpömittari. Ajatus menee suurin piirtein näi, että näillä laitteilla voitiin saada vertailukelpoisia havaintoja eri paikkojen säistä. Edelleen viestintäteknologian kehitys on tuonut mukanaan maailmanlaajuisen, yhteisen kokemuksen säästä. Viimeisimpiä vaiheita on ns. huoneihmisen ilmaantuminen maapallolle (termi Mäkelän sääkirjasta), joka viettää suurimman osan ajastaan kontrolloidussa "ilmastossa".
Idea on se, että suhde muuttaa kulttuurin kehittyessä muotoaan, mutta mihin suuntaan, sen tahtoo parhaiten nähdä vasta jälkikäteen. Nykyään taitaa tahti olla sellainen, että elämä pyritään elämään ikään kuin etukäteen, eli ennakoimaan se mahdollisimman hyvin. Se voi luoda turvallisuuden tunnetta, mikä voi puuttua monista nykyisistä taloista sen takia, että ne A) maksavat paljon, jopa älyttömästi sekä B) niiden muoto ei luo turvallisuuden tunnetta itsessään. Tämä on nyt erityinen mielipide, mutta jospa on niin, että lasipalatsit eivät tarjoa hyvää yöunta, vaan on jatkettava juhlimista aina pikkutunneille saakka. Tämä ns. yöelämä näkyy kaikille, vaikkei sitä kukaan katsoisikaan.

Elämä on oltava tehokasta meidän ns. 120% tehokkuusyhteiskunnassa, mutta tehokkaimmat koneetkin pääsevät vain n. 50% hyötyasteeseen. Kynttilä palaa tässä tapauksessa molemmista päistä ja saavutettu hyöty voi jäädä odotettua pienemmäksi.

[jtbo]

Toisaalta on porukkaa, jotka bilettää ja ostaa kaiken joka on in, mutta onneksi on myös porukkaa joka ostaa tarpeeseen ja juhlii jos juhlimiseen on aihetta. Itseäni vähän huolettaa tämä kaksijakoisuus, päättäjien taholta toisaalta ohjataan ratkaisuihin, jotka hyödyttävät aikaisintaan muutamien sukupolvien kuluttua, mutta toisaalta pitäisi bilettää ja kuluttaa sen minkä kerkeää.

Hiilidioksidilla taisi olla 50 vuotta tuo aika kun se poistuu ilmakehästä, eli jos tuotetaan sitä vähemmän kuin planeetan kyky poistaa sitä, niin pian sitä on liian vähän ja ilmastonmuutoksen estämiseksi pitää tuottaa enemmän hiilidioksidia, ikuisesti se ei siis jää tuonne toisin kuin jotkin muut aineet.
Metaani, jota mm. lehmät, kaatopaikat, ihmiset jne. päästelevät on indeksin mukaan 25 kertaa vaarallisempi kuin hiilidioksidi, vaikkei se niin pitkään ilmakehässä kestäkkään, sen lämmittävä vaikutus on yli sata kertaa vahvempi kuin hiilidioksidin, mm. http://www.fmi.fi silti valistaa, että hiilidioksidi on se pahin asia, siltikin kaikkien kasvihuonekaasujen kuningas on vesihöyry, joka on 600 kertaa vahvempi kuin hiilidioksidi.

Mutta ettei asia olisi näin yksinkertaista, lämmittääkö se? Onko pilvisellä kelillä lämpimämpi kuin aurinkoisella? Haihtuukos vettä enemmän kylmällä vai kuumalla kelillä? Jos lämpötila planeetalla meinaa nousta, niin melkoisella varmuudella pilvet lisääntyvät ja lämpötila taas laskee, näin voisi ainakin maalaisjärjellä kuvitella

No jos kerta 600 kertaa hiilidioksidia vahvempi kasvihuonekaasu toimii noin, kuinkas sitten nämä heikommat?

Siitäpä sitten joutuu valitsemaan, kasteleeko nurmikon, pieraseeko vai muuttaako keskustaan ettei tarvitseisi autoa, näinhän se maailma pelastuisi? Tunnustan olevani itsekäs ja valitsen noiden sijaan elämän josta nautin, ympäristöä muistan päivittäisissä ostoksissani ja tuottamassani jätteen määrässä.

[Kauppis]

Huh, kun ajattelee rintamamiestalollista joskus sadan vuoden päästä elokuussa vuonna 2108... Silloinkin nää talot kaiken järjen mukaan on vielä pystyssä kun oikein hoivailee Jokohan silloin lämmitetään talot puristetuista kärpäsistä

Ööh.. Jos tämä tönö jää penskoille perinnöksi, niin pihalla on paskakaivojen tilalla biokaasureaktori, joka tuottaa talon tarvitseman lämpöenergiaa liki iteksiään ja jauhaapa ehkä vielä sähköä

[Jari Holopainen]

Paska tai sonta on tunnetusti ollut pellon moottori ja ehkäpä myös sivistyksemme peruspilari. Ilman sitä ei peltoviljelyä liene ikinä kehittynyt ja saattaisimme olla vielä tänä päivänä keräilijäkansaa.
Pieru on sitten ongelmallisempi: ettei siihen nyt vain liity huonelämpötilan nostaminen vähemmällä lämmitysenergialla. Metaania huoneilmaan, vai mistä se pieru nyt koostuikaan, niin johan pääsemme nauttimaan itse aiheutetusta, konkreettisesta kasvihuoneilmiöstä. Yhteiselo puolison kanssa tosin saattaa kärsiä siinä määrin, ettei sitä pelasta viagrakaan.
Mutta sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Tuli nyt Ilmatieteen laitoksesta mieleen. Kansainvälisyys ja korkeimman tason edustuspaikka velvoittaa tekemään parhaansa ja uskon heidän tähän pyrkivänkin. Sitä on kuitenkin mietittävä, miten hankalaa niin sähköpolitiikka kuin ilmastonmuutospolitiikka on: maalaisjärjellä ajatellen ihmisperäinen vaikutus on ilmastonmuutokseen on 100 %, ainahan kaikella on jokin merkitys, mutta paljonko on paljon esimerkiksi ihmisen piereskelyn vaikutus, se onkin kysymysten kysymys. Kulttuurisesti mielenkiintoisempi on kysymys siitä, että piereskelystä on haettava esimerkkiä aina dinosauruksista saakka: häveliäisyydessä ei poliitikot tohdi tai pysty asiaa ihmisen näkökulmasta käsittelemään.
Pierussa ehkä oleellisempi näkökulma on kysymys, mistä kaasunmuodostus johtuu. Onko kyse jostain sairaudesta vai liikasyömisestä/ vääränlaisten ruokien syömisestä tai liian usein tapahtuvasta syömisestä? Ruuansulatus voi joutua tilaan kuten nykyajan lasitalot, että juhlitaan yötä päivää. Ehkäpä jollain tavoin pieruun voisi lisätä/tai salaa onkin kehittynyt ilokaasua, mikä pistää törinää pyttyyn ja aiheuttaa myös lisääntyvää ostohysteriaa.
Jos ahdistuksessaan ei muuta keksi, niin pierusta voi keksiä vertauskuvan nykyiselle sähköpolitiikalle. Asiassa on varmasti monia puolia, mutta jos ajattelisi että valtiolla olisi jotain merkitystä nykypäivänä, sen ei kannattaisi yksityistää esim. energiantuotantoaan. Yrityksen filosofian mukaan se ei saa tuottaa tappiota, mutta esim. Fortumin kohdalla 0-tulos saatika pienikään voitto ei riitä, vaan tavoitellaan helvetin isoja voittoja, joka koostuu kasvavasta tuotannosta ja hinnan korotuksista.
Vaikka vesi miten virtaisi jokiloissa, sähkön hinta sen kun nousee. Ja kun koko euroopassa ovat yhteiset hinnat, sittenhän se sähkö alkaa vasta kallistuakin.

[Jari Holopainen]

Edelliseen viestiin liittyen P on monen muunkin sanan alkukirjain ja seuraavassa tarkastelen hieman käsitettä panos.
Panos-tuotos-menetelmällä talous voidaan jakaa toimialoihin ja tarkastelella sitä, miten eri
toimialojen tuotokset ovat panoksia toisille toimialoille. Tuntuu siltä, että tätä menetelmää sovelletaan joko tietoisesti tai alitajuisesti hyvin monella yhteiskunnallisen vaikuttamisen sektorilla, oli kyse sitten sähkön hinnan kehityksestä tai ilmastonmuutoksesta.
Pitkälle ajatellun menetelmän perusteet tuntuvat kovin miehisiltä ja armeijasta lainatulta. Panokset viittaisivat vahvasti ampumiseen ja jonkin tietyn lopputuloksen saavuttamiseen. Huvikseen kai voi myös ammuskella, mutta sodassa panoksena on vihollisen pääsyn estäminen omalle maaperälle. Tarkkaan suunnattu laukaus tekee reiän vihollisen otsaan ja näin ollen tavoite on siltä osin saavutettu. Mielenkiintoista on se, että vain valtioilla on oikeus käydä sotaa ja jos ampuu koko ajan ohi, reikä voi olla lopulta omassa päässä. Vaivalla hankittu itsenäisyys on menetetty.
Itsenäisyyden menettämisen pelko voi vertauskuvallisessa mielessä olla peloista suurimpia talouselämässä (toimeentulon suhteen) ja siksi saavutetuista eduista pidetään kynsin hampain kiinni. Jopa niin kovasti että valtio-tasolla verellä hankittu itsenäisyys luovutetaan/luovutettiin demokratian nimissä (kansanäänestyksen enemmistöllä) EU:n kaltaiselle, uudelle hierarkiselle järjestelmälle. Kehitys on jatkunut valtion yritysten itsenäisyydestä luopumiseen, mutta onko yritykset omistavilla enää tavoitteena valtion itsenäisyyden säilyttäminen?
Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että ns. hyvinvointivaltion hyvinvointi on hävinnyt, koska valtio ei ole enää itsenäinen sanan perinteisessä mielessä, vaan hyvinvoinnista nauttivat entisten hyvinvointirakenteiden omistajat. Tämän aamun radio-ohjelmassa kuulin, ettei työtäkään tehdä enää toisen hyväksi, vaan että siitä saadaan toimeentulo. Mutta jos tehtäisiin työtä toisen hyväksi, hyvinvointi lisääntyisi.
Uskoisin, että toimeentulo olisi mahdollista miettiä uudelleen, esim. sähkölaskun maksun kohdalla. Homma vaatisi vain suomalaisisilta yhdessä ajattelua ja puutteen kokemuksen säätöä muitten kanssa.
Niin kauan kuin puutteen kokemus tiedostamattomasti vaikuttaa mielessä, niin kauan elämä kallis ja aina on hyvä syy ottaa sen kunniaksi: milloin ryyppy milloin viimeisin villitys.

[Tinakenkäpoika]

Huh, kun ajattelee rintamamiestalollista joskus sadan vuoden päästä elokuussa vuonna 2108... Silloinkin nää talot kaiken järjen mukaan on vielä pystyssä kun oikein hoivailee Jokohan silloin lämmitetään talot puristetuista kärpäsistä

Ööh.. Jos tämä tönö jää penskoille perinnöksi, niin pihalla on paskakaivojen tilalla biokaasureaktori, joka tuottaa talon tarvitseman lämpöenergiaa liki iteksiään ja jauhaapa ehkä vielä sähköä

Ei paskempi idea, jos vaikka tietyn asuinalueen kakit ja pisut kerättäis altaaseen ja siitä sitten metaanit yms. talteen ja polttoon jäänyt biomassa voitaisi polttaa myös..

[jtbo]

Suomessa ei taida saada sitä Hitachin ydinvoimalaa ostettua? Muistelisin sen hinnan olleen alle 200 000€ ja tekee energiaa kymmeniksi vuosiksi useamman kodin tarpeiksi, tuossa reaktio tapahtui hieman erilailla kuin noissa isoissa. Kyllähän tuollaisella saisi kuitenkin suhteellisen puhdasta energiaa ja ei ihan heti sähkön hintakaan pompsahtaisi, tosin kun suomessa ollaan, niin veikkaanpa että siitä joutuisi maksamaan jotain energian valmisteveroa ja naapurien kateusmaksua

[Kauppis]

Ei paskempi idea, jos vaikka tietyn asuinalueen kakit ja pisut kerättäis altaaseen ja siitä sitten metaanit yms. talteen ja polttoon jäänyt biomassa voitaisi polttaa myös..

Kuuklaa "biomass reactor"... Periaatteessa jo normiperheen biojätteillä olisi mahdollista kuitata osa lämmitysenergiasta. Sen kaasun tunkeminen sinne pulloon, esmes kaasuautolla ajelua varten, vaan vaatii sähkövoimaa, mutta esmes kaasukäyttöinen generaattori kykenee antaman varmuuden jonkinmoisesta energiaomavaraisuudesta.

Tai jotain... Nyt pitää jo painaa jarrua ja ratkoa tämänpäiväisä asioita, eikä tuijotella etäisyyksiin.

[Jari Holopainen]

Minkäkokoiselle yhteisölle biokaasureaktori olisi sopivin? Mietin tuossa rintamamiestalon kokonaisvaltaista elintapaa, mihin kuului maaseudulla keskeisesti navetta, jonka yhteyteen taas huussi. Sonnat vielä muistaakseni ajatettiin jälkikypsymään aumaan odottamaan levitystä pellolle. Pelto taas antoi rehua eläimille ja viljaa ihmisille syötäväksi, jos nyt kato ei sattunut kohdalle. Tämähän kuulostaa melkein täydelliseltä.

Jatkaisin vielä parilla sanalla yli-isänmaallisesta kansallistunteesta. Olen pohtinut sellaista, että se ei ole päässyt juurikaan kehittymään EU:ssa, sillä sen perustana tuntuu olevan eräänlainen taloudellinen hyötyoppi. Siitä ei ole ollut sellaista kansallista hyötyä kuin alun perin on ajateltu, sillä tulotason kasvun myötä entistä suurempi joukko on syrjäytynyt. Myös työ on muuttunut ammattilaisuudeksi, mitä kuuluu keskeisesti se, ettei ammatilaisen oleteta tekevän virheitä, vaan hoitavan hommansa tehokkaasti. Kuten täällä eräällä nimimerkillä lukee, virheitä sattuu tekemättäkin ja olen sitä mieltä, että virheitä tuntuu sattuvan ns. politiikan ammattailaisille erityisesti.

Ehkä pahin uhkakuva yli-isänmaallisen kansantunteen kohottamisesta tulee itselle siitä, että luodaan joko tahallaan tai tahtomattaan joku EU:n ulkopuolinen uhkakuva ja ehkäpä ryhdytään käymään sotaa sitä vastaan. Katsoin eilen Tappava ase-elokuvaa sub-tv:ltä ja pohdin sitä, kun Yhdysvallat koostuu monesta pienestä osavaltiosta, ettei vain nyt yli-isänmaallista kansallistunnetta pidetä osin keinotekoisesti yllä käymällä sotaa kunkin presidentin valtakaudella. Tämä on iän ikuinen tapa pitää hallintoa yllä, mutta se ei tavoittele ystävyyttä puhumattakaan persoonattomasta ystävyydestä. Se tavoittelee hallintaa.

Mielestäni ystävyyttä kannattaa tavoitella.

[Jari Holopainen]

Oppi ystävyydestä on tietysti oppi sekin, ja hyvä lähtökohta on se, että tulee toimeen itsensä ja sitä kautta muiden kanssa.
Osin sähköön liittyen, osin vaihtoehtoisiin ja luonnonmukaisiin rakennusmateriaaleihin liittyen olen aikoinaan ollut mukana Snellman korkeakoulun Ekoateljee projektissa sekä kiinnostunut savirakentamisesta laajemmin. Muutama vuosi sitten vierailin Villa Höyrylinna nimisessä talossa Paraisilla. Talon isännällä on kotisivut netissä, missä hän on esitellyt talonrakentamisen vaiheita. Yksi mielenkiintoinen aihe talossa on löydettävissä höyrymoottorin käytöstä lämmitykseen ja sähköntuotantoon ja tämä systeemi on esitelty myös Höyrylinnan sivuilla.
Olen pohdiskellut sellaista, että josko useammalla talolla olisi yhteinen höyrymoottori-kaltainen energiatuotantoyksikkö etenkin talven varalle ja muina vuodenaikoina pääosa energiasta tuotettaisiin aurinkopaneeleilla.
Edelliseen peltopohdintaan liittyen ulosteet voisi kompostoida ja käyttää pellonparannusaineena. Kasvaisiko siellä jotakin energiapuuta/ruokohelpiä, mikä sitten olisi höyrymoottorin käyttöenergia kylminä vuodenaikoina. Siinä voisi onnistuakin suht luonnomukaisen kierron ylläpitäminen. Yksi juttu on kuitenkin riittävän tehokkaassa polttotekniikassa.

[Kauppis]

Yksi tuttu DI on mukana tuossa ruokohelven energiakäyttöhommassa. Sen tehokas polttotekniikka niin sanotusti kusee.

Ei se mikään mahdoton ajatus ole käyttää oman taloutensa paska energiaksi. Ostaisi sitten oljy-/verkkoyhtiöltä sen, mihin ei oma tuotanto riitä.

Harmittavinta näissä hommissa on se, että julkisella ja isolla rahalla tuoteutetaan mitä hienoimpia ja laajimpia projekteja ja selvityksiä bio- ja lähinergian tuotannosta, vaan käytännön toteutukseen ei heru edes myötätuntoa, vaan ne ovat tyyten muutamien uskalikkokokeilijoiden varassa.

Jenkkien meinnkin on ollut muuten samanlaista jostain 1900-l alusta asti. Vaan mitä muuta voi odottaa kansakunnalta, jolla ei ole kulttuurillisia tai kansallisia historiallisia juuria kuin reilun 200 vuoden ajalta. Ja nekin ihan vain siirtolaisten omien etnisten taustojen varassa. Villin lännen ajat olivat vielä toista.

[jtbo]

Tälläinenhän on teoriassa loistava, melkein ikiliikkuja, käytännössä tahtoo olla vain hieman toisin:
http://freeenergynews.com/Directory/StirlingEngine/

[Kauppis]

stirlingmoottorin ongelma on siinä, että sen tekeminen riittävän suureksi esmes tehokkaaseen generaattorin veivaukseen kysyy maltaita ja mansikoita materiaalipuolella ja jossain vaiheessa tulee fysiikan rajat eteen.

[jtbo]

stirlingmoottorin ongelma on siinä, että sen tekeminen riittävän suureksi esmes tehokkaaseen generaattorin veivaukseen kysyy maltaita ja mansikoita materiaalipuolella ja jossain vaiheessa tulee fysiikan rajat eteen.

Toki, tuo on vain kovasti nostanut suosiotaan viimevuosina, vaikka keksintönä on varsin vanha.

Esimerkiksi tuossa uutisessa kerrotaan yrityksestä, joka meinaa valjastaa auringonvoiman sähköntuottoon tuollaisella stirlingmoottorilla:
http://news.cnet.com/8301-11128_3-9868931-54.html

Olisihan se näppärää ottaa talteen piipusta karkaava lämpö tuollaisella moottorilla, jäähtyminen sitten huoneilmaan, jolloin hoituu lämmitys ja valot palaisi sitten vaikka moottorin tehtailemalla sähköllä No, odotetaan, että saavat tuon optimoitua hieman paremmin

[-JL-]

Stirlingmoottori/generaattori/keskuslämmityskattila yhdistelmiä on jo kotitalouskäyttöön, mutta tämäntyyppisten laitteiden yleistyminen vaatii suunnattomasti asennemuutoksia.