tuuma kirjoitti:
Kyllä täällä loukkaannutaan. Heitin tuon postilaatikon naapurin kanssa tismalleen mittojen mukaan oikeaan paikkaan. Pelkäsin eniten että joku tulee selittämään jotain. Ei tullut. Poru tuosta tulee.
Rikkainta on että voi olla oma itsensä. Mun vika on etten ole. Huomannut että näin vanhempana alan oppimaankin jo jotain, vaikka sanotaan jotain vanhoista koirista.
Olkaa tuommoisia kuin olette, muuten ei hyvä heilu
Se vähäinen ihmisymmärrys mitä itselläni on, kertoo että enemmistö taitaa tosiaan olla noita loukkaantujia, tavallaan siksikin joskus olo on kuin avaruusolennolla väärällä planeetalla, kun suuri enemmistö on niin käsittämättömiä.
Yksikin pomo vaahtosi naama punaisena, että "sinä et tule mulle mitään opettamaan", ok, tee sitten niin persiilleen kuin tahdot, no konkkaanhan sekin lafka sitten meni, mutta osoitus siitä kuinka keskimäärin ihmiset eivät tosiaankaan pohdi kovinkaan paljoa erilasia näkökulmia, onko se sitten sitä, että tunne vie ja järki jää?
Tuuma, tämä ei ole sitten aivopesua, mutta mitä vahvempi kroppa sitä helpompaa on olla sitä mitä on, se on jonkinsorttinen psykologinen juttu, voi väittää että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, mutta vaikka siihen ihan tosissaan uskoisi, niin kun on kuntoa kasvattanut, niin kyllä se vaan menee siten, että minäkuva, se kuinka näkee muut ja itsensä suhteessa muihin muuttuu.
Se on vähän kuin rollon reilu 200 heppaa, kun tiedät että koneja on riittävästi, niin sun ei tartte jatkuvasti käyttää niitä kaikkia, mutta mitenkäs oli C1:n puikoissa? Se on jotain psykologiaa kaiketi
edit: Eräs toinen esimerkki tuli mieleeni, tuossa kun kävin eräänä päivänä kaupassa pistin merkille, että aika tukevia suurin osa ihmisistä joita siellä kaupassa oli, yleensä en ole pistänyt merkille tuollaista seikkaa.
Toinen huomio on ettei ole enää näkymätön ja äänetön, vaikkei mulla hirmuisesti ikää ole, niin onhan se hauska huomata jo tässä iässä, kun parikymppiset tyttölapset unohtuvat tuijottamaan ja kassa joutuu herättelemään noita transsinkaltaisesta tilasta, siinä missä ennen "sori en huomannut sua siinä", kun kärryillä tönitään päin jne.
Reilumman muodonmuutoksen myötä on tullut siis näkemystä siitä kuplasta jossa itse kukainenkin elää ja siitä kuinka ihmisolennot ihan tiedostamattaankin suhtautuvat toisiinsa hyvinkin ulkonäön mukaan, vaikkeivät ikinä sitä itsestään edes uskoisi, niin kyllä se noin menee.
Mutta aivan samalla tavalla sitä itse on siinä kuplassa ja sekin muuttuu aika paljon kun sairaalloisen lihavasta pääsee tuonne fitness-luokkaan, sitä vaan tahtomattaan ja tiedostamattaan näkee ihmiset eritavalla, joku juttu alitajunnassa ja se taas vaikuttaa moneen muuhun seikkaan, myös siihen että kuinka sitä osaa olla oma itsensä.
Luulen, että aiheesta on paljon viisaammat kirjoittaneet paljon fiksumpia, mutta ei se hikoilu ja heiluminen tuo kuin osaltaan fysiikan puolelle hyötyä, kyllä se muuttaa ajatuksia ja näkemyksiä, joka taas saa elossa monta asiaa sellaiseksi että voi hyvinkin olla sitä mitä todellakin on.
