Rintamamiestalolaisten koirat

[gretheline]

Miul on "tupa täynnä" tanskandoggeja, kahdeksan tassuparia, musta ja harlekiini Saksasta ja heillä kaverina ihan kotikutoisia sinisiä, ja tosiaan julmetun kuumeisesti ja malttamattomasti jo odotellaan byrokratian rattaiden kääntyvän niin päin, että päästään muuttamaan omaan rintamamiestaloon.

[mosse36]

Meillä reilun 4 kuukauden ikäinen, lähes 30 kg painava sekarotuinen.
Pitää tehdä hihnakoulutuksen kanssa töitä, ettei tarvi naamallaan mennä lenkillä, kun tuo isoksi kasvaa.
Tässä pentuvaiheessa on kyllä ollut ihan tyytyväinen, että lautalattiat on peitetty muovimatoilla, vaikka muuten niistä en oikeen tykkääkään.

[KariFS]

Meille muutti kesällä Portugalinvesikoira nimeltään Maija, nyt 1-vuotias. Hauska kaveri, oppivainen ja innokas. Ja turkki/nahka sellainen ettei aiheuta allergiaoireita, vähän niinkuin villakoiralla.

[tuokki]

Meillä on uusi tulokas Leonberginkoira nimeltään Ellen Tuon kokoista koiraa ei olisi minun mielestä mitää järkeä edes ottaa kerrostaloasuntoon.



T: Tuokki

[tuokki]

POISTETAA.. Miten tämä tupla tuli / miten täällä poistetaan ?!

[DumBlonde]

Täältä löytyy jackrussellinterrieri Jenson, tuttujen kesken vaatimattomasti Kuningas Jenson.



Kunkun mielestä rintsikka on maailman paras paikka asua. Päivällä, kun mamma on töissä, saa nukkua rauhassa tai sitten kyylätä naapureita ja ohikulkijoita ikkunasta, tähän tyyliin:



Iltapäivällä kun mamma tulee töistä, pääsee pihalle leikkimään. Kaikista parasta on se, kun naapurit on kivoja ja myös niiden pihalla voi käydä leikkimässä, vaikka mamma ei siitä niin tykkääkään, jos ilman lupaa lähtee... Iltaisin käydään sitten lenkkeilemässä lähikortteleissa, mä ihailen naapuruston kauniita rintamamiestaloja ja Jenson laskee metrejä siihen, että ollaan taas kotipihassa ja pääsee leikkimään. Tuo hihnalenkkeily ei kuulu sen lempipuuhiin, mieluiten tuo ottaisi sen liikuntamääränsä vapaana juosten. Ja russelihan kyllä liikuntaa tarvitsee :)

[DumBlonde]

1,5 vuotias Jackrusselityttö löytyy täältä. Kyseessä erittäin sosiaalinen ja aktiivinen yksilö. Tämän koiran tyytyväisenä pitämiseen vaaditaan aika paljon aktiivisuutta omistajilta. On hyvä, jos innokkaita koiran kanssa puuhaajia on useita ja harrastuksia saa olla mahdollisimman paljon (koirakoulu, agility, lenkkeily ym.) ja lisäksi lähes koko ajan saa riepottaa jotain lelua, palloa tmv. koiran kanssa. Tuntuu, että koira on välillä jopa mustasukkainen telkkarin kaukosäätimelle, kännykälle ja sanomalehdelle, vaikka samalla toisella kädellä leikkisikin koiran kanssa, kun puhuu puhelimessa tai vaihtaa kanavaa. Suurinta hauskuutta koiran mielestä on ottaa, jotain joka ei ole sen ja toivoa, että ihmiset lähtevät jahtaamaan takaa yrittäen ottaa tavaran pois... (No kyllähän se tavaran poiskin antaa, jos komentaa, mutta täytyyhän sitä välillä jotain extrahauskaa koirallakin olla )

Remonttia ei koiran paikalla ollessa pysty tekemään. Sen pitää päästä mukaan osallistumaan ja kun ei se raukka oikein osaa, niin ongelmiahan siitä vaan seuraa Koiran takia rempaa ei ole jouduttu tekemään. Mitään ei ole hajottanut, ainoastaan omaa rottinkikoriaan puree joskus tekemisen puutteessa. Vuoden kokemuksen perusteella ei ole saanut edes valkolakattuja puulattioita naarmutettua, kun on sen verran pieni ja kevyt, vaikka vauhti onkin aikamoista palloa sisällä heiteltäessä.

Täälä on siis toinenkin russelisti :) Meillä on russelipojan kanssa diili, että palloa ei saa tuoda sisälle, sisällä on sitten erikseen muutama lelu vähän rauhallisempaan menoon.

Joku muuten tuolla aiemmin kommentoi tuota palloilua, ettei pitäisi antaa joka päivä palloilla. Varmaankin aika paljon koirasta kiinni. Terriereillä varsinkin on taipumusta paljon "pallohulluuteen", mutta omani osaa ainakin käskystä pudottaa pallon välittömästi ja jättää leikin kesken. Se ei myöskään saa palloilla muualla kuin ulkona ja sisälle kutsuttaessa jättää kiltisti pallon ulos.

[Juha_P]

Täällä kun tuntuu pyörivän kokeneenpia koiraihmisiä niin kertokaahan kuinka pitäisi lähteä liikkeelle.
Koiran hankinnassa siis.

Meillä on ollut puolen kymmentä vuotta osa-aikakoira. Mutta nyt tämä meillä paljon aikaansa viettänyt melkein 13 vuodein iän saavuttanut sakemanni on haukkumisensa haukkunut.

Niin ison loven se jätti, että nyt pitäisi saada taloon oma haukkuja. Ihan ummikoita ei koirien suhteen siis olla vaikka tämä herra olikin poikkeuksellisen hieno ja helppo luonne.

Rotua on mietitty. Sakemannista on siis kokemusta mutta nämä nyky-sakemannit taitaa olla melko vilkkaita näin rauhallisille ihmisille. Ihan koti- ja seurakoiraksi sitä kaivattaisiin. Ja tietysti lenkkikaveriksi.
Labbis varmaan olisi sopivahko ja joku suositteli myös valkoista paimenkoiraa.
Eikä se oikeastaan tarvitsisi olla rotukoira ensinkään. Piski olisi sinällään ihan ok.

Mutta se hommaaminen. Netti- tai lehti-ilmoitusten perusteellako tässä pitää lähteä liikkeelle kun ei tunne ketään, jolla olisi pentuja tarjolla. Jatkuvasti lehdissä varoitellaan pentuhuijareista ja tehtailijoista niin arveluttaa ihan vaan myynti-ilmoituksen perusteella ostaminen.

Asia on ollut jo pitkään tapetilla mutta nyt ajankohtaistui olusuhteiden muututtua.
Kertokaahan vinkkejä...

[gretheline]

Meillä on ollut puolen kymmentä vuotta osa-aikakoira. Mutta nyt tämä meillä paljon aikaansa viettänyt melkein 13 vuoden iän saavuttanut sakemanni on haukkumisensa haukkunut.

Osanotto suruun.

Mutta se hommaaminen. Netti- tai lehti-ilmoitusten perusteellako tässä pitää lähteä liikkeelle kun ei tunne ketään, jolla olisi pentuja tarjolla. Jatkuvasti lehdissä varoitellaan pentuhuijareista ja tehtailijoista niin arveluttaa ihan vaan myynti-ilmoituksen perusteella ostaminen.

Asia on ollut jo pitkään tapetilla mutta nyt ajankohtaistui olosuhteiden muututtua.
Kertokaahan vinkkejä...

Jos rotukoiraa etsii niin rotujärjestöjen pentuvälityksen kautta saa ensinnäkin tietoa siitä, millainen rotu on ja sen tiedon perusteella voi sitten tehdä valistuneita päätelmiä siitä onko rotu omaan elämäntapaan ja elämäntilanteeseen sopiva. Jos ei ole vielä omaa kokemusta jostain rodusta, niin kannattaa pyrkiä tutustumaan kiinnostaviin rotuihin esimerkiksi vierailemalla kasvattajien luona ja käymällä näyttelyissä ja kokeissa katsomassa koiria ja juttelemassa omistajien kanssa. Sitten kun rotuvalinta on tehty, niin rotujärjestön pentuvälityksen kautta saa myös tietoa kotia etsivistä pennuista. Myös Suomen Kennelliitto on hyvä tietolähde koira-asioissa, ja heilläkin on rekisteröidyille puhdasrotuisille pennuille kotia etsivien kasvattajien yhteystietoja. Jos taas sekarotuiseen päätyy, niin siinä kohtaa kannattanee aloittaa etsintä löytöeläinkotien ja kodittomien koirien yhdistysten kautta sen sijaan, että umpimähkään netti- tai lehti-ilmoituksen perusteella pennun ottaisi.

[KariFS]

Vajaan vuoden kokemuksella voin tuota Portugalin vesikoiraa suositella. Näiden koko rotumääritelmässäkin vaihtelee aika lailla, meidän Maija on pienemmästä päästä, polvenkorkuinen ja 15-kiloinen. Sopivankokoinen minusta, ei syö liikaa ja mahtuu hyvin autoon ym mutta kehtaa heteromies ulkoiluttaa Turkki on plus ja miinus, eli viikon-parin välein pitäisi harjata. Trimmata tai muuten leikata pitäisi parin kk välein, jos näyttelytrimmissä pitää, muuten voi vetää kesän kynnyksellä "millin siilin" ja kasvatella talveksi kunnon palttoon. Toisaalta sitten karvaa ei lähde eivätkä koira-allergikot yleensä saa näistä oireita (itse olen "tavallisille koirille" lievästi allerginen, mutta tälle en yhtään).

Oppivainen, reipas ja omapäinen koira, luonnetta on ja leikkisyyttä. Eikä tule ihan joka kadunkulmassa samanlaista vastaan

Netistä tosiaan löytyy lisää tietoa kasvattajista ym, Maijan kotikenneliin syntyi hiljattain kai pentue, se on tässä Tampereen kulmilla. YV:llä voin paiskata yhteystietoja jos kiinnostaa.

Tässä ilmeisesti maailman kuuluisin portugeesi ihmisineen kävelyllä :

[tuokki]

Vajaan vuoden kokemuksella voin tuota Portugalin vesikoiraa suositella. Näiden koko rotumääritelmässäkin vaihtelee aika lailla, meidän Maija on pienemmästä päästä, polvenkorkuinen ja 15-kiloinen. Sopivankokoinen minusta, ei syö liikaa ja mahtuu hyvin autoon ym mutta kehtaa heteromies ulkoiluttaa

Ahaa.. (Koiran) koolla on merkitystä. Olenkin ihmtellyt miksi juuri miehiltä tulee usein kommenttia, kun ulkoilutan meidän hurttaa. Taitaa kyllä olla niin että pienien ja "söpöjen koirien kanssa kierroksella saa enemmän huomiota naisilta ja ison koiran kanssa kommentteja ja ihastelua tulee myös miehiltä, jotke eivät yleensä heitä mitään juttua "tuntemattomille naapureille".

Kuva Leonberginkoirasta (tosin tuo ei ole omasta > Antaa osviittaa koosta):



T: Tuokki

[Juha_P]

Osanotto suruun.

Kiitos. Kyllähän se mielen apeaksi vetää.
Kamalinta on se päätöksen tekeminen kun koira on täysin teräväpäinen ja sosiaalinen mutta kroppa alkaa pettää.

Ja kiitos hyvistä ohjeista kaikille.

Me ei olla sillälailla sosiaalisia ja seuraihmisiä, että alettaisiin käydä näyttelyissa ja muissa koiratapahtumissa.
Ihana kotikoiraa ja mökkeilykaveria haetaan. Sen takia se rotuvalinta voi yhtähyvin olla sekarotuinenkin.
Oikeastaan koiran tärkein "tehtävä" meillä on patistaa isäntäväki aamui illoin lenkille.

Vaikka tässä muuten ollaan suht toimeen tarttuvia ja aikaasaavia ihmisiä niin jostain syystä tämä asia vaan lykkääntyy ja on muka jotenkin niin vaikea.

[gretheline]

Osanotto suruun.

Kiitos. Kyllähän se mielen apeaksi vetää.
Kamalinta on se päätöksen tekeminen kun koira on täysin teräväpäinen ja sosiaalinen mutta kroppa alkaa pettää.

Tiedän tunteen, se vie kauan aikaa ennen kuin se alkaa helpottaa, eikä niitä poisnukkuneita perheenjäseniä, olivat sitten kaksi- tai nelijalkaisia, unohda eikä lakkaa rakastamasta koskaan vaan jokaisella on oma paikkansa sydämessä aina.

Me ei olla sillälailla sosiaalisia ja seuraihmisiä, että alettaisiin käydä näyttelyissa ja muissa koiratapahtumissa.
Ihana kotikoiraa ja mökkeilykaveria haetaan. Sen takia se rotuvalinta voi yhtähyvin olla sekarotuinenkin.
Oikeastaan koiran tärkein "tehtävä" meillä on patistaa isäntäväki aamui illoin lenkille.

On siinä sellainenkin vaihtoehto kuin esmes lievästi virheellisen purennan, värivirheen tai vastaavan lähinnä kosmeettisen virheen johdosta kotikoiraksi edullisemmin myytävä Kennelliiton EJ-rekisteriin rekisteröity rotukoiranpentu. EJ on lyhenne sanoista "ei jalostukseen", jalostuskäyttöä haittaavat viat eivät siis ole este koiran rekisteröinnille, ja kun se rekisteröinti maksaa vain joitakin kymppejä per pentu niin se meinaapi tietysti sitä että rotukoiralla kuuluu olla paperit ja myös sitä, että vastoin yleistä paperittomia rotukoiria kauppaavien väitettä, paperittoman rotukoiran paperilliseen verrattuna merkittävästi halvempi hinta ei johdu rekisteröintimaksuista -- sen sijaan rekisteröimättömyyden taustalla voi olla mm. kasvattajan rekisteröintikielto, nartun liian tiheä pennuttaminen tai pentujen salakuljetus ulkomailta. Hinta näillä EJ-rekisteröidyillä puhdasrotuisilla pennuilla, jotka siis eivät jonkin usein pienen lähinnä kosmeettisen virheen vuoksi näyttely- ja jalostuskäyttöön sovellu, on loppuviimeksi aika lähellä sitä mitä nykyisin monesti sekarotuisista pyydetään. Siinä saa aivan täydelleen yhtä hyvin kasvatetun ja samat edellytykset hyvään luonteeseen ja pitkään ja terveeseen elämään omaavan pennun kuin ne saman pentueen näyttely- ja jalostustoivot, ja jos siltä tuntuu, niin halutessaan sen EJ-rekisteröidynkin kanssa voi harrastaa ihan yhtälailla vaikka tokoa tai agilityä ja kisatakin eri koiraurheilulajeissa ilman, että tarvitsee kantaa huolta siitä, että kasvattaja olisi patistamassa näyttelyihin tai kyselemässä jalostuskäyttöön.

Meillä on vain puhdasrotuisia kun se oma rotu on löytynyt enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta, mutta haluan korostaa, että se on itse kunkin henkilökohtainen valinta ottaako sekarotuisen vai puhdasrotuisen, siihen en siis ota kantaa. Tuon vain esille tämän kolmannenkin vaihtoehdon olemassaolon, jos vaikka sattuu käymään niin, että vaaka alkaa kallistumaan puhdasrotuisen pennun puolelle.

[matrismik]

Koira kaverilla koitti lähdön hetki, erossa ex:lle jäänyt Dobermanni jonka kanssa lähes 8 vuotta kävin aamu- ja iltalenkit on nyt päässyt pois, oli jo melko paljon kasvaimia. Lapsille se on todella kova paikka, vaikka itse en koiran kanssa ole ollutkaan juuri tekemisissä melkein neljään vuoteen, huomaa silti että sitä suree. Koiran ottaminen on helppoa, luopuminen vaikeaa näihin päiviin joutuu ennenmmin tai myöhemmin. Päällimäisenä hyvät muistot yhteisestä ajasta, oli mukava kouluttaa ja kaveri johon pysyi aina luottamaan. Rocky hyvästi ja kiitos, nyt on kivut poissa.

[Norppa72]

Aivan paras olisi jos tutulta saisi viikonloppuhoitoon tietyn rotuisen koiran niin voisi rauhassa tutustua ominaisuuksiin, vaikka koirien luonteissakin on eroja. Meillä on ollut hoidossa dalmatialaisia, ranskanbulldoggia ja borderterrieriä sekä parin muunkin rodun kanssa on tullut touhuttua ja kaikissa on omia hyviä puoliaan.
Pari tuttua on löytänyt oman lemmikkinsä Espanjan löytökoirayhdistyksen kautta http://www.espanjankoirat.com/ ja ovat olleet myös tyytyväisiä.