Avautuminen...

[Schaza]

Niinpä. Niin tuttua, niin tuttua... Voi niitä aikoja, kun vanhin oli siinä iässä, ettei murkkuikä painanu päälle. Mut nyt kun vanhin kiukuttelee, keskimmäinen tekee kaiken saman perässä... Eilenki nämä kaksi sankaria itki klo 23 asti ja molemmat oli pakkaamassa tavaroitaan ja muuttamassa kotoa pois... Huoh... Ei auttan muu ku auttaa pakkaamises ja tuliha se järki niilleki taas takas jossai vaihees ku realismi iski kiukuttelun läpi...
Nuorin vielä onneks kattelee touhua iha ihmeissään ja pitää oman linjansa. Mut nää kaks.... Rakkaita ovat kaikki, mutta joskus niiiiin rasittavia...

Rakkaita ne on juu, ja jokainen hali, hymy ja naurunkikatus auttaa loppujenlopuksi unohtamaan pikku kiukutukset ja muut henkiset rasitteet... tai ainakin hieman tasoittaa niitä. :)

[Schaza]

Hoh, hyvä päivä tänään... vanhimmaisen ja emännän välillä ei paljoa mitään kränää, eikä keskimmäinenkään aiheuttanut mitään suurempia katastrofeja... sain viettää tuntikausia aikaani liiterissä klapien rutikuivia patikoita ja sahaten viimekesäisiä.

Ja se jos mikä on nautinto tuolla liiteriolosuhteissa, kun polli menee klapiksi niin että pauke vain käy... kun ei ole sitä klapikonetta tähän talouteen vielä siunattu.

Pellolla edelleen odottelee sirkkeliä se kesällä purettu omakotitalo, ja syksyn mittaa on tullut vielä lisää hylkypuuta pihaan monesta suunnasta. Valehtelematta 15 mottia alkaa olla suurimmaksi osaksi KUIVAA klapitavaraa nurkissa. Märästä puhumattakaan. Sitäkin lienee ainakin 5 mottia, jos ei 10.

[Schaza]

Aloin tuossa pienessä kaljassa taas miettiä omaa menneisyyttäni, ja tuoda juttuja taas kerran luettavaksenne. Elämänkokemuksiani on monasti eri foorumeilla kehuttu hauskoiksikin, joten tässä teille raadollisuutta huumorilla säestettynä. Kuka nyt tälläistä huumoria osaa ymmärtää.

Jollei nämä juttuni ole teidän mielestänne tästä huolimattakaan hauskoja, niin voin itse myöntää että kirjoitan näitä aina hymyssäsuin mitään pahaa ajattelematta. Juttujani pitää ajatella sopivalla välinpitämättömyydellä, synkkänä huumorina. Huumorimielessä näitä kirjoittelen, koska nykyään on asiat paljon paremmin, ja olen kokemuksestani ja virheistäni oppinut.

Nuorille, eli varsinkin alle 12-20v ikäisille tässä tietenkin koitan samalla kertoa, ettei tämä tälläinen elämä lainkaan kannata. Tämän aiheinen foorumi ei ole paras paikka näitä juttuja kertoa, mutta tiedän kai täältä jokunen kuulija löytyy. :)

Tiedän ettei aina ole mukavaa kun vanhemmat neuvoo... niin jokainen ajattelee, ja sehän on teistä itsestänne kiinni miten teette. Tuon vain esiin sen mitä itse olen kokenut ja olen touhunnut.

Mietin köyhää lapsuuttani, kurjaa kouluikää, ankeata ammattikoulua, alkoholisoituneita vanhempiani, kakaraikäisiä baarireissuja, omaa alkoholisoitumistani ja kaikenmoista muuta... kaiken jutun "juonena" lienee se, että itse syvennyin erilaisten alkoholijuomien nauttimiseen jo kovin nuorena, 12-13 vanhana. Kaikki taisi alkaa joskus 12 vanhana, kun lintsasin viikkokausia koulusta kiusaamisen takia talomme pannuhuoneessa tai lähimetsissä piileskellen, ja aloin juoda salaa isäukon kotiviinejä ja kyliltä ostettua pontikkaa.

Mieleeni vain juontui yhtäkkiä jostain tapaus, kun olin 14-kesäisenä kerran autokuskina isäukolle ja hänen tovereilleen... toki tuolloin hyvässä pontikkapierussa itsekin kun olin jo hyvään vauhtiin siinäkin hommassa päässyt. Tuona ehtoona kun olin näiden tovereiden kanssa pontikkaa ottanut, niin tuumasin että tämä lienee voi olla hauskaa, ja lähdin vain. En osannut edes ajaa autoa tulloin, kun isäukko eräänä ehtoona tuumasi parin toverinsa kanssa että nyt lähetään ajeleen pitkin kyliä ja baareja.

Eihän siitä oikein tahtonut mitään tulla, ja iso Ameriikanautohan seilasi eestaas kun kameli aavikolla. Pelkäsin toki itsekin, että jo vain on kohta rautaa metsässä enemmän ja vähemmän... mutta selvisin siitä lähestulkoon kunnialla. Olin oikein pirun helpottunut, koska armoton selkäsaunahan siitä olisi tullut jos auto olisi mennyt ojaan. Auto oli aamulla kerrostalon parkkiruudussa lähes poikittain, josta naapuri tulikin jo seuraavan päivänä mainitsemaan. Isäukko otti tämän omaksi syykseen sillä ehdolla, että lähdin kiltisti hyvin julmassa krapulassa kouluun kesken päivää.

En koskaan tuon kokemuksen jälkeen enää suostunut auton rattiin ennen kun sain itse ajokortin. Tuon ainokaisen kuskireissun jälkeen olen saanut 2 lievää ylinopeussakkoa, enkä mitään muuta. Olen ollut osallisena 3 kolarissa, mutten koskaan niissäkään syyllisenä ja aina osallisena joka on soittanut poliisin paikalle. Mielestäni liikenteessä sakko on aina odottamassa sille joka on mokannut.

Näiden aikojen jälkeen, kun rohkeutta vähän karttui, aiheutettiin kaveriporukoiden kanssa kännäillessä niin paljon hämminkiä kerrostaloalueella, että tuli häätö koko poppoolle. Toki sitä 90-luvun lamaa tuli käytettyä hyväkseen, ja kun ihmiset jemmaili kotiviinejään kerrostalon kellareissa, niin... toki ne piti käydä hakemassa omaan käyttöön. Siinä sitten kun huomasi kuinka helppoa on juopotella silläkin konstilla, niin toki murtauduttiin pommisuojaan monesti juopottelemaan, ja sieltä maanalaisen evakuointitunnelin kautta lähitalojen kellareihin. Loppujen lopuksi ä oli myytäväksi asti, ennen kuin tuli narahdus. Perseelleen meni... niin sanotusti.

Kaiken tämän päälle porukassa alkoi kulkea pillerit kun juotava neste koko ajan väheni, joita sitten alkohoolin kanssa otettiin. Oli hiuskarvan varassa vain, ettei mennyt munuaiset... kävin paristi dialyysissa, mutta sitten tilanne korjaantui kuitenkin kuin ihmeen kaupalla. Sain lääkäristä tuomion, "ei koskaan enää viinaa, tai muuten tämä jatkuu loppuelämän".

Jokatapauksessa, saatiin porukoiden kanssa häätö kerrostalokämpästä, ja muutettiin erääseen kuorma-autokorjaamon "sivukämppään". Vanhempien juopottelu jatkui, ja oma juopottelu rauhoittui hieman kun aloin keräämään kolikoita... elämä oli tuolloin siinä parhaimmassa mullistusvaiheessa. Oli muutto, kaveripiirin vaihdos, koko perheen erakoituminen, ja vanhempien yritys päästä elämästä hieman kiinni.

Lähestulkoon asuin silti vielä erään koulukaverini kämpällä, toisinaan pitkiäkin aikoja vain juopotellen epämääräisissä porukoissa ja tietokonepelejä pelaten. Tätä jatkui muutamia vuosia... 3-4 vuotta, toisinaan juopotellen viikkokausia, toisinaan taas ei.

Sittemmin Helsinkiin muuttoni (2001) jälkeen tuli eleltyä pienissä huumepöhnissä ja kaljoissa pitkin pääkaupunkiseutua melkoisen useinkin, mutta niistäkin pääsin eroon kun sain silloisen avovaimoni saman katon alle asumaan. Rauhallista elämää vietinkin sitten heti muutaman vuoden, kunnes 2004-2005 taas repesi kun avokki jätti ja muutin Vantaalle.

Olin tuolloin varastomiehenä iltavuorolaisena, joten totta kai sieltä seuransa löysi, ja lähipubi tuli erittäin tutuksi... lähes päivittäin tuli työpäivän jälkeen istuttua tuntikaupalla baarissa, ja sitten vielä Helsinkiin jatkoille paikkoihin jotka ei koskaan menneet kiinni. Monesti tuli lähdettyä aamujunalla keskustasta töihin hirmuisessa pöhnässä, ajamaan trukkia. Tuolloin päätin että en koske enää koskaan huumeisiin... niistä kun ei mitään hyvää tuntunut kellekään seuraavan, eikä se laji minulle muutenkaan edes sopinut.

Parin vuoden jälkeen asuttuani monessa paikassa pitkin pk-seutua, löysin nykyisen vaimoni ja rauhoituin asustelemaan kaukana pk-seudulta. Nykyisin tänne maaseudun rauhaan.

Kyllä nuo huumehörhöt ja juoppokaverit on tännekin löytävät, muttei onneksi niin usein, eivätkä ole tervetulleitakaan. Jos juopottelen, teen sen kuten tiedätte, yksin, ja ajattelen syntyjä syviä. Ja toisekseen, ympärillä on naapureita jotka tarpeen vaatien tulevat kantamaan kutsumattomat vieraat pois tontilta. Heille kiitos tästä.

Toisinaan juopottelen emännän luvalla, eli keskimäärin kerran viikossa... ehkä kaksikin. Emäntä on 98% absolutisti, eikä ota kun yhtenä iltana vuodessa ja silloinkin vain jos mukelot ei ole kotona. Uskon ainakin itse että tästä rauhoitun, kunhan saan erakoiduttua riittävästi.

[Schaza]

Havuja perkele... ei ku klapeja. Että oli mukava pistää nokkansa tuonne lähes -20C ilmaan noiden kurakelien sijasta. No, ei sinänsä mukavaa, mutta tervettä vaihtelua.

Toivoa vain saattaa, että eilen tankatessani sain talvilaatua tankkiin kun tarra puuttui mittarista... tuo vehjes kun ei kiisselillä kulje.

Stana, mun puolestani kesä sais tulla heti 1. tammikuuta.

[Schaza]

Ah, alkaa pakkaselta niska taittua... lukema oli parhaimmillaan -21,6. Nyt "enää" -17,9... mutta kyllä sekin kylmää kyytiä oli kun autoremppaa teki pihalla 5-6 tuntia. En edes halua muistaa mitä se on kun on -35-40...

Kylmin itse kokemani lämpötila luonnossa taitaa olla jotain -38 astetta... koitin tuolloin vielä polkaista 2km matkan kouluun polkupyörällä, joka tosin jäi matkalle. Kouluun asti ei tuona aamuna kovin moni ollut vaivaantunut, mutta se olikin yläasteen aikaa niin ei oltu niin tunnollisia.

Minulle henk.koht. alkaa olla liian kylmä siinä vaiheessa, kun ulkona on saman verran miinusta kun sisällä plussaa.

[pelkka]

Kylmin itse kokemani lämpötila luonnossa taitaa olla jotain -38 astetta...

Mä muistan pari talvea (ja säkin olit Schaza silloin jo syntynyt) kun oli tosi kylmä, täällä etelässäkin. Siinä 80-luvun puolessa välissä tai vähän sen jälkeen. Oli osa kavereista silloin jo intissä. En muista niitä etelän lukemia tarkasti - asuin silloin Järvenpäässä - mutta kyllä ne siinä -40 asteen molemmin puolin olivat, viralliset. Pitäiskin oikein kaivaa jostain ne tilastot.

Kävin silloin myös avokin isovanhempiin tutustumassa Rovaniemellä, oltiin viikko siellä näin joulun aikaan. Meitä oli kerrostalokaksiossa kolme pariskuntaa (me, avokin vanhemmat ja isovanhemmat) sekä 3 isoa koiraa. Viikko. Silloin oli jotain -40 - -49 välillä ne lukemat sen viikon aikana. Oli se aikamoista etelässä kasvaneelle. Vaikeinta oli se kun ei voinut kuksia koko ajan (oltiin vasta tavattu) ja tietenkin tupakoida kahta askia päivässä niinkuin silloin oli tapana.

Onneksi huushollissa oli kaapeli-tv, ja sieltä katseltiin MTV:n musiikkivideoita, väreissä. Olihan sekin jotain.

Välillä pistettiin Volga käyntiin (se ei ollut noista lämpötiloista moksiskaan) ja ajettiin Pohjanhoviin tupakoimaan ketjussa, ja taidettiin me pihvitkin siellä pariin kertaan syödä kun alkoi se joulusapuska ottaa päähän. Viinaa ei voinut juoda kun oltiin autolla, ja kylässä. Oli siinä kieltäymystä kerrakseen. No, säästyi ainakin kortsurahat.


pelkka

[tuuma]

Mä muistan pari talvea (ja säkin olit Schaza silloin jo syntynyt) kun oli tosi kylmä, täällä etelässäkin. Siinä 80-luvun puolessa välissä tai vähän sen jälkeen. Oli osa kavereista silloin jo intissä. En muista niitä etelän lukemia tarkasti - asuin silloin Järvenpäässä - mutta kyllä ne siinä -40 asteen molemmin puolin olivat, viralliset. Pitäiskin oikein kaivaa jostain ne tilastot.

Kyllä sä Pelkka oikeassa olet. Järvenpäässä silloin ( veikkaan -88) kun bussista astui tarpomaan muutaman sata metriä kouluun niin oli hyvälaatuistenkin kenkien kumipohjat niin korput että kolisi käytävillä kuin olisi ollut naisten korkkarit jalassa

[pelkka]

Hmmm, tuota 1988 talvea mä en enää ihan tarkkaan hahmota kun muutin silloin joulukuussa Helsinkiin. Silloin oli kyllä kylmä, muuton aikaan. Se kun oli eka syksy ja talvi vuorotyössä niin on aika sumea pää niiltä osin... mä luulen puhuvani talvista -85-86 (täytyy muistella ensiksi kenen kanssa styylasi tuolloin niin johan alkaa muisti parantua).

[tuuma]

Hmmm, tuota 1988 talvea mä en enää ihan tarkkaan hahmota kun muutin silloin joulukuussa Helsinkiin. Silloin oli kyllä kylmä, muuton aikaan. Se kun oli eka syksy ja talvi vuorotyössä niin on aika sumea pää niiltä osin... mä luulen puhuvani talvista -85-86 (täytyy muistella ensiksi kenen kanssa styylasi tuolloin niin johan alkaa muisti parantua).

Muistan semmoisen että -85/-86 talvena käytiin ammoisessa Raketti-Anttilassa elikäs Keravalla kaverin kanssa motskarilla Järvenpäästä käsin. En enään muista miksi oli pakko mennä. Polvet eivät toimineet pariin tuntiin takaisin päästyämme ollenkaan. Ajajalta paleltui poskipäät niin että tuli parin päivän päästä naamaan joitain kuplia, joista lopulta valui jotain visvaa. Eli oli silloinkin kaiketi aika kylmä...

[Schaza]

Että noita Pelkan juttuja... siinä on sitä rehellistä kertomaa miehen vaikeasta elämästä.

Heh, kyllä mäkin tuon talven muistan, olisiko tuolla etelämmässä ollut -88 tuo kaikkein kylmin pitkiin aikoihin? Polkaisin eräänä aamuna tosiaan kouluun pyörällä kun pakkasta oli -38, mutta sen päivän iltana taisi mennä yli -40. Uskomaton määrä tuona aamuna oli varmasti klapia pesässä, en muista... autoilu liene ollut noissa lämpötiloissa jo hankalaa.

Tuli siitä mieleen... se on muuten pirun moinen määrä mikä tulee saastetta siitäkin, että roska-auto kierää ensin täällä missä on 20 taloa 10 kilometrillä, vie sitten roskan tuonne keräysalueelle, ja sitten sieltä viedään suurissa konteissa 100km päähän kaatopaikalle. Ei ihme että on roskislaskut päätä huimaavia, kun yhtä helkkarin roskaa kuskataan 2-4 eri rekalla paikasta toiseen.

Meillä ihan rehellisesti poltetaan hellassa/takassa/vesipadassa kaikki pahvi, kartonki, pienet muovimäärät, raivausrisut ja pienet (kuivatettavissa olevat) kompostijätemäärät kuten kahvinsuodattimet puruineen ja sen sellaista, silkaksi lämmöksi. Muuten menee joka paikka, roskikset ja kompostit melko äkkiä täyteen, eikä enää ole muuta mahdollisuutta kun kutsua roska-autoa paikalle ja kuskauttaa silkkaa lämpöä kaatopaikalle.

Nytkin lokakuussa tyhjensin 2 x 200L tynnyrikompostit talvea varten, ja ne ovat jo kohta täynnänsä. Ei voi kun kysyä, mistä tätä ryönää oikein tulee? Kaksi vaippaikäistä lasta hoitaa tuon roskisten täyttämisen jo kohtuullisen hyvin, sitten on päälle isommat omine ryönineen. Perhana soikoon.

[Schaza]

Ottaiskohan pienet vielä, jos tämä juttu luistaisi...