kauanko sinulta meni aikaa yhden uunin purkamiseen? Noin suurinpiirtein.
p.
Jos työpäivä on kahdeksan tuntia, niin alle puolikas työpäivä. Purkaminen on varsin nopeata, sillä tiilet eivät savilaastilla muurattuna ole tiukasti kiinni, ne saa melkeinpä ilman apuvälineitäkin irroteltua. Täytyy muistaa, että mun ei tarvinnut kanniskella tiiliä/purkumoskia sen pidemmälle, eli matkaa tuli ainoastaan lähimmälle ikkunalle. Tuo roippeitten kuskaaminen taitaa se aikaa vievin homma olla. Voisin kuvitella, että purkaminen vie enemmän aikaa, jos uunin laella oleva kansi (ylin muurauskerros) on valettu jollain kovemmalla laastilla...
Rakennuskonservaattori, restaurointirakentaja ja restaurointikisälli http://www.suorakon.com
pelkka kirjoitti:Ainiin, tässä on yksi linkki (erään firman) videoihin, joissa näytetään pönttöuunin purkua sekä kasaamista.
Ihan hyvä video, peruskäsityksen saa hyvin selville. Sen verran vaan huomautettavaa, että purettaessa uunia ei niitä tiiliä kannata kangoitella irti niitä peltikuoria vasten... Kyllä saa kuoret mutkalle ja lommoille siinä puuhassa. Eli kun peltisiä kuoria kiertää kehässä tiilet, niin ensimmäisen tiilen irroittaminen kehästä on hankalaa, mutta sitten homma helpottuu oleellisesti.
Rakennuskonservaattori, restaurointirakentaja ja restaurointikisälli http://www.suorakon.com
pelkka kirjoitti:Ainiin, tässä on yksi linkki (erään firman) videoihin, joissa näytetään pönttöuunin purkua sekä kasaamista. Kannattaa laittaa volyymit pienelle jos katsoo... tai ehkä se riippuu musiikkimausta. Löytyy täältä: http://www.tiilirakenne.fi
Kävin firman sivuilla mutta videoita en löytänyt, mistä niitä pitäisi hakea? Kuten Juttutuvassa kerroin, niin olen ilmeisesti tilaamassa pönttöuuneihin erikoistunutta muuraria tekemään uunin sisälmykset uudestaan. Olisin hiukan etukäteen katsellut mitä on tulossa.
Minkä vuoksi on aina aikaa tehdä se uudelleen, muttei koskaan aikaa tehdä se heti kunnolla?
Vesa, ovat näköjään ottaneet videon pois - ei kai se oikein hyvää bisnestä ole myydä uunien purkua ja kasaamista ja näyttää videolta miten homma tehdään...!
Itsellä nyt sellainen tilanne, että joku edellisistä asukkaista laittanut sähkövastukset pönttöuunin sisään, siis sähköpönttis... Tarkoituksena olisi saada tuo taas puilla toimimaan ja saattaa vaatia purkamisen ja uuden sisuksen muuraamisen. Erona useimpiin näkemiini on vaan se, että tässä on yläliitos. Mitenkähän tuo sitten sisuskaluiltaan eroaa "normaalista" alaliitosuunista? Ja minkähänlaista harmia ne sähkövastukset vielä aiheuttavat, hormia ei sentään tietääkseni ole tukittu.
Syntymäkodissani oli vaarivainaa tehnyt pönttikselle ja kaakeliuunille saman tempun.
Niissä on tulipesän kyljestä otettu tiilen puolikkaat pois, että on saatu ilmayhteys poskikanaviin.
Tuhkaluukun tilalla on sähkörasia ja ainakin kakluunissa hormiin menevään savukanavaan on muurattu ne tulipesästä poistetut tiilen puolikkaat.
Yhden illan askartelulla ainakin nämä saisi palautettua.
erikoisasiantuntija kirjoitti:...tässä on yläliitos. Mitenkähän tuo sitten sisuskaluiltaan eroaa "normaalista" alaliitosuunista?
Siinä on vaan yksi kanava lisää, jota pitkin savukaasut nousevat ylöspäin. Savukaasut nousevat ensin tuliputkea ylös ja sitten sivuilla olevia poskikanavia pitkin alas jossa ne yhtyvät ja nousevat taakse muurattua kanavaa pitkin ylös. Uuden liitoksen teko päällä olevaan hormiin onkin sitten varsinainen temppu mutta kyllä sekin onnistuu kun on osaava ammattimies asialla. Meillä uuni muurattiin uudestaan toukokuulla ja hyvä tuli. Eilen virittelin uuniin pienen tulen ja hyvin se tuntuu toimivan, lämpöä riitti liikaakin kun ei sentään vielä talvi ole.
erikoisasiantuntija kirjoitti:Ja minkähänlaista harmia ne sähkövastukset vielä aiheuttavat, hormia ei sentään tietääkseni ole tukittu.
Kyllä siellä hormissa varmaan jokin tulppa on, jos ei muuta niin säkillinen vuorivillaa. Toivottavasti sinne ei ole mitään kovempaa muurattu. Muurarini kertoman mukaan sähkövastukset kuivattavat uunin tiilimassaa liikaa ja kun vastukset poistetaan, niin uuni ei useinkaan kestä enää kuin muutaman vuoden.
Minkä vuoksi on aina aikaa tehdä se uudelleen, muttei koskaan aikaa tehdä se heti kunnolla?
Tässä Santeri kyseli mitä hyötyä on villaeristeestä uunin sisällä. Vastattiin että se on nykysuuntaus varaavuuden parantamiseksi. Mitenkähän asia on? Mihin lämpöä varautuu enemmän jos eristepaksuutta lisätää mutta lämpötilaa ei nosteta? No nyt tietenkin sanotaan että sisäosan lämpötilaa voi nostaa korkeammaksi ulkokuoren lämpiämättä. Mutta tämä laskee uunin hyötysuhdetta. Palokaasuja ei pystytä jäähdyttämään yhtä alas kuin ilman eristettä.
Entäpä jos lämpöä tarvittaisiinkin sisälle enemmän kuin tavallisesti. Näin käy esimerkiksi talvella kesään verrattuna. Miten märitetään eristeen paksuus? Mielestäni se vain huonontaa uunin varaavuutta. Sen ulkopuolinen massa ei osallistu varaamiseen ollenkaan.
Lapsuuden kotini leivinuuni oli muurattu 1931 luonnon kivistä. Siinä oli hitaaseen lämpiävyyteen päästy ilman villaeristettäkin. Kun sitten myöhemmin teimme retkiä sinne syksyllä ja talvellakin, uunin ominaisuudet tulivat esille. Halkoja poltettiin motin verran siinä 4-5 tuntia. Pesä oli sisältä tulisen kuuma ja eteisen puolella hormi alkoi jo polttaa kättä. Ulkopinnastaan uuni ei kuitenkaan lämminnyt ensimmäisen vuorokauden aikana yhtään. Talvella uunia käytetiin kahtena päivänä lämmittämässä ja sitten kolmantena päivänä saattoi jäädä yöksi.
Syy selvisi kun uuni sitten -90 luvulla purettiin. Paistinuunin perältä meni vain yksi putki suoraan hormiin. Uunin painoksi arvioisin 10 000 kiloa. Uunilla kuitenkin lämmitettiin yli 30 vuotta. Puiden määrästä en sano mitään. Hyvänä puolena voidaan pitää että kesähelteelläkin siinä voitiin leivät paistaa tuvan kuumentumatta.
Kuorelliset uunit on nykyään kovasti suosittuja,etuna kuorettomaan verratuna on että uuni voidaan pinnoittaa niinkun halutaan,eikä ole juurikaan pelkoa halkeilemisesta.Kuorimuurauksella ja sen sekä runkomuurauksen välissä olevalla 10mm:n palovillalla jarrutetaan lämmön siirtymistä ulkopintaan,uuni säilyy pitempään lämpimänä, se myöskään ei lämpene pinnastaan kovin kuumaksi,mikä on etu hyvin eristetyssä nykytalossa,mutta haitta hatarammassa talossa.Kuorellisia uuneja ehkä tosiaan lämmitetään usein kovakuoraisesti,pyritään siihen,että uuniin saadaan kerralla varattua lämpöä 2-3:ksi päiväksi.Siitä seuraa just tuo hyötysuhteen lasku,kun valmiiksi kuumaan uuniin lisätään puita.Voi myös olla vähän niinkin,että kuorellisessa uunissa kuuma sisäosa ei lämmitysten välillä pääse täysin luovuttamaan lämpöä huoneelle,vaan uunin sisus on vielä melkeimpä kuuma seuraavan lämmityskerran alussa,vaikka uuni on pinnastaa enää haalea.
Vanhanajan pönttö,tiili-ja kaakeliuunit ovat ns.kuorettomia uuneja,usein niin korkeita kuin huonekorkeus sallii,eli niissä on pitkä savukaasujen kierto ja suuri tulipinta,siis pinta jota kuumat savukaasut nuolee.Useinmiten niissä on ulko-ja sisäosa(tulipesä,tuliputki) oikeassa suhteessa toisiin ja kaikki massa lämpenee tehokkaasti,ei ole ns.kuollutta massaa.Tämmöinen uuni lämpenee varsin pienellä puumäärällä,karkeasti yksi n.7kg:n pesällinen vuorokaudessa riittää.Mun mielestä olis parasta,että uuni olis muurattu muutaman sentin irti taustasta,niinkuin ennnekin tehtiin,silloin uunin massa pääsis jäähtymään kaikilta osin tasaisesti,siis myös takaseinämä ja olis sit jäähtyneenä taas valmis tehokkaasti imuroimaan uuden lämmityspesällisen energian itseensä.
Tuommonen Oppesin esittelemä vanhanajan leivinuuni on tuttu mullekin,on tullu korjailtua,lämmitettyä ja purettua sellaisia.Ja tosiaan ne on kyllä enemmän puunpoltto kuin lämmityslaitteita.Hyvä esimerkki siitä miten massaa voi olla tolkuttomasti mutta se on juuri tuota "kuollutta massaa",mikä ei varaa itseensä lämpöä.Hyvin usein vanhoissa leivinuuneissa on aivan olematon savukaasujen kierto.Ennenaikaan maaseudulla ei juurikaan piitattu puunkulutuksesta ja uunimuurareiden taidotkaan ei olleet aina ajan tasalla,tehtiin niinkun oli aina ennekin tehty.
Viimeksi muokannut jarkkis, La Syys 03, 2011 19:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vanhan ajan leivinuuni on tietenkin tarkoitettu nimenomaan leivontaan ja lämpö kuuluu varata sisäosaan. Kuten jo edellä mainittiin niin massiivisella
"oikealla" leivinuunilla voi leipoa myös kesäaikaan ilman että töllissä on tuskallisen kuuma.
Nykyisin taitaa suurin osa uusista muurattavista olla sekä ja että uuneja, jolloin ei ole huippu hyvä lämmityksessä eikä leivonnassa.
Kyllä ainakin täällä itä-Suomessa isot leivinuunit oli leivonta/ruuanlaitto käytön ohella suurten hirsitupien ainoita lämmityslaitteita entisaikaan ja muistan itsekin tuota aikaa,monessa naapuritalossa oli iso hirsitupa jonka nurkassa oli suuri,valkoiseksi kalkittu tai liitujauholla valkaistu leivinuuni jossa oli edessä hellaosa,pliitta.
jarkkis kirjoitti:Kyllä ainakin täällä itä-Suomessa isot leivinuunit oli leivonta/ruuanlaitto käytön ohella suurten hirsitupien ainoita lämmityslaitteita entisaikaan ja muistan itsekin tuota aikaa,monessa naapuritalossa oli iso hirsitupa jonka nurkassa oli suuri,valkoiseksi kalkittu tai liitujauholla valkaistu leivinuuni jossa oli edessä hellaosa,pliitta.
Toin juuri lapsuuteni mieleeni... Isovanhempieni talossa oli tosiaan tuollainen leivinuuni+hella-systeemi, yläkerran huoneissa oli Porin Matit. Sähköpatterit oli kylä jälkeenpäin asennettu, mutta tuo oli alkuperäinen systeemi. Mummo remontoi taloa ja purki tuon ja muurautti tilalle vuolukivisen leivinuunin+erillisen hellan, ja noilla lämmitti taloa kohtalaisen hyvin, kun huoneet kiersivät keskusmuuria (sähköpatterien lisäksi).
Meillä kävi toukokuussa uunimuurari purkamassa ja muuraamassa uudelleen satavuotiaan pönttöuunin, itse hääräsin vain apupoikana. Juhannuksen altta polttelin varovasti muutaman pesällisen ja sen ainakin totesin, että veto on hyvä. Sen enempää ei viime kesän helteillä viitsinyt pökköä pesään heitellä. Nyt olen viikon verran polttanut pieniä pesällisiä etteivät kylmät ja kosteat yöt häiritsisi yöunta. Ja mukavalta tuntuu kun uunin kylki on läämin, sitä on ihan pakko aina ohi mennessä kädellä sipaista.
Mutta miten on, voiko uusi uuni erittää huoneeseen makeahkoa tuoksua, joka on ajoittain aika voimakastakin? Peltikuorien sisällä on tulitiiliä, saviuunilaastia, valumassaa ja tulenkestävää laastia. Onko joku näistä aineista sellaista, josta tuo haju voisi johtua?
Minkä vuoksi on aina aikaa tehdä se uudelleen, muttei koskaan aikaa tehdä se heti kunnolla?
Epäilisin,että tuo on savilaastin hajua,pitäis hävitä kun uuni on täysin kuiva.Peltiuuni kuivaa lämmittämättä kesäaikaan vähän huonosti,peltikuori estää kosteuden haihtumisen ulospäin ja sisäkautta kuivamista ajatellen kesäkelillä veto on heikko tai olematon vaikka pellit olis auki.Vois tehdä niin,että jättäis lämmityksen jälkeen pellit hieman raolleen mahdollisen vielä muurauksessa oleva kosteuden haihduttamiseksi,lämpö ajaa kyllä kosteuden pois muurauksista.
Voisin kuvitella, että purkaminen vie enemmän aikaa, jos uunin laella oleva kansi (ylin muurauskerros) on valettu jollain kovemmalla laastilla...
Sen verran vaan huomautettavaa, että purettaessa uunia ei niitä tiiliä kannata kangoitella irti niitä peltikuoria vasten... Kyllä saa kuoret mutkalle ja lommoille siinä puuhassa. 
Eli kun peltisiä kuoria kiertää kehässä tiilet, niin ensimmäisen tiilen irroittaminen kehästä on hankalaa, mutta sitten homma helpottuu oleellisesti.
