Aijaijai ja jai! Nyt vintissä kylppärin yläpuolella sijaitsevassa kaapissa on uutta viemäriputkea ja vesiletkut vedetty seinälle nippuun odottamaan Tulevaisuuden Hyyskää.
Ja kylppärissä on lattia: Vanhat purut on kipattu vanhaan monttuun, lattialautojen paikalla on raakalaudoitus ja niiden päällä EK-kipsilevy. Olen päässyt jo mallailemaan miten suihkuun mahtuu: Hyvin mahtuu, kiitoksia.
Lisätietoa löytyy jo tutusta paikasta, minne meikäläinen on innostunut pukkaamaan matskua kun muu perhe on matkoilla. Voipi olla, että kun Otso (huomenna 11kk) palaa kotiin, niin bloggaamiset voi jäädä vähän vähemmälle.
Hain Pukkilan laatat tänään: 147mm kanttiinsa leveää Harmony-sarjaa sekä matalakuosista lasikuitutapettia veskin puolelle. Oveksi tulee massiivimäntyinen 7x21 peiliovi.
Ai niin, sitä minä vielä mietin että tänään tuli pohdittua lyhyelti tätä itse tekemisen ja ulkoistamisen suhdetta. Mulle on ehkä tän fooruminkin vaikutuksen alaisena kehkeytynyt näiden kahden vuoden aikana aikamoinen hinku todellakin TSI, ja ennen kaikkea siihen ajaa se, kun itse tekemisen on oppinut olevan niin pirun palkitsevaa.
Mut mä olen nyt oppinut taas jotain: luovuttamaan töitä muille. Mä voin hyvin kuvitella miltä vaimosta on tässä matkan varrella tuntunut, kun mä yhtäältä manaan kun asiat on päin helevettiä (ei ne oikeasti ole, mutta siis manatessa on), mutta en itse ehdi / just silloin saa aikaiseksi / muu syy / tehdä sille päin helevettiä olevalle asialle mitään.
Ja kaikkein viimeiseksi suostun ajattelemaan että jospa joku toinen tekisi sen. En mä tiedä miksi. Saituuttani? Tuskin. Sen takia että talo täytyy tehdä hartiapankilla ja rintamamiestalo remontoida itse? Että mä saisin sanoa, että mä olen muuten näillä kahdella kädellä tehnyt tän kaiken? Välissä käytin sirkkeliä apuna joo, mutta muuten ihan käsipelillä kyl-lä.
Pätevien ja luotettavien ammattilaisten löytäminen on kaiken A ja O. Mä en edelleenkään ottaisi jotain turbotahtista kerrostalosaneeraajaporukkaa edes tuohon portaille seisomaan, saatika tekemään täällä sisällä mitään. Mut nyt: siis homma etenee, työn jälki on hyvää ja tekemisen tapa konstailematon. Kukaan ei ole päissään työmaalla (kai

) - siis ei ole, jäljet on siivottuna ennenkuin timpuri lähtee ja kaikesta mikä täällä tapahtuu huokuu sellainen vanhan hyvän ajan ja vanhan liiton ja vanhan hyvän ajan liiton ammattitaidon meininki. Sen keskelle on aika kiva tulla kun on kahdeksan tuntia ratkaissut asioita eikä todellakaan halua ratkaista illalla mitään muuta, kuin että haetaanko chilikanaa vai kanaa mustapapukastikkeessa. Ja että leikkiikö pojan kanssa pallolla vai palikoilla.
Paitsi että perhe on evakossa, mutta saanpa syödä itse kokonaan sen take away -kiinalaissafkan.
Nyt kellarisuihkuun ja miettimään, että ollapa vessa.