
Tarkoituksena on tehdä melko kevyt remontti, sillä aikaa tai energiaa ei ole purkaa koko huonetta paljaaksi ja montulle .. eikä sen puoleen kaivaa sokkelin vierustaakaan nyt ainakaan pariin vuoteen. Sadevedet kyllä ohjaan kauemmas..
Seinän rakenne ulkoota päin: betonia 20 senttiä, muutaman sentin ilmarako, verhomuuraus tiilistä. Rakenne on jostain syystä muista kellarihuoneista poikkeava - niissä on betonia, bitumikerros ja 10-senttinen siporeksi suoraan seinässä kiinni. Liekkö yhteydessä siihen että tässä on ollut pannuhuone? 80-luvulla alkupäräisen lattian päälle on ladottu ilmeisesti viisi senttiä styroksia ja valettu viisi senttiä betonia. Samassa yhteydessä seinät oli paneloitu.
Joskus viimeisen kymmenen vuoden sisällä edelliset asukkaat ovat kaivaneet sokkelin vierustan montulle ja laittaneet perusmuuria vasten viisi senttiä styroksia, mutta ei patolevyä! .. saati jotain hienoa tuotetta kuten Fuktisolia. Kuvan kohdassa kellari on noin puolentoista metrin syvyydessä. Salaojia ei ole, mutta eipä niitä varmaan tarvitsekaan kun tölli on mäen päällä ja maaperä on (ihan pirun kovaa) moreenia. Kosteus lienee ihan kapillaarista.
Tulipas selostusta. Ajattelin laatoittaa lattian ja rapata seinät, mutta nyt pari juttua askarruttaa...
- Kalkkihärmäisissä kohdissa vanha (ilmeisesti 80-luvun) rappaus on ihan kopoa. Täytynee piikata se irti tiileen asti. Mutta mikä kama pysyisi seinässä ainakin muutaman vuoden kosteusvaikutuksen alaisena, eli siihen asti että jaksan laittaa ulkoseinälle fuktisolia tai vastaavaa?
- Mikähän vaikutus ulkopuolelle asennetulla styroxilla on kosteuden kulkeutumiseen? Se eristää perusmuurin ulkopuolisesta maa-aineksesta mutta toisaalta perusmuuri ei taatusti kuivu ulospäin. Seinä ei viimeisen vuoden aikana ole tuntunut kostealta eikä mittarikaan ole ollut sitä mieltä.



