Paras pensasaita?
Paras pensasaita?
Mikäs olisi paras pensasaita jos kriteereinä on nopea kasvu, tuuheus, helppohoitoisuus sekä sään kesto. Paikka on kohtuu aurinkoinen.
Tuijat olisivat hyviä, mutta taitavat vaatia peittelyn keväällä?
Tuijat olisivat hyviä, mutta taitavat vaatia peittelyn keväällä?
- pakoistinen
- Jäsen

- Viestit: 483
- Liittynyt: Pe Syys 09, 2005 9:41
- Paikkakunta: helsinki
- Viesti:
yks naapuri osti tuija-aidan ittellensä tänä kesänä mutta ei muistanu peitellä sitä auringolta. Nyt ne tuijat on rapsakoita kuin sipsit. Vaikuttavat mun mielestä vähän herkkänahkaisilta. Ajattelin aluksi laittaa itsekin niitä, mutta tulin toisiin aatoksiin kun näin naapurin aidan kohtalon. Pähkäilimme emäntän kanssa plantagenissa jotta mitä siihen pihaan laittaisi ja päädyimme lopulta siperian hernepensaaseen. Tuotekuvauksessa luki että "ei meinaa kuolla millään vaikka yrittäisit", mikä on meille ihan hyvä kriteeri 
Täs on threadi aitavalintoihin liittyen: http://www.rintamamiestalo.net/Keskuste ... ight=aidat
Täs on threadi aitavalintoihin liittyen: http://www.rintamamiestalo.net/Keskuste ... ight=aidat
Ei sitä arvosta ellei oo itte tehty.
- pakoistinen
- Jäsen

- Viestit: 483
- Liittynyt: Pe Syys 09, 2005 9:41
- Paikkakunta: helsinki
- Viesti:
Rane kirjoitti:^Kyllä näkyy kuolevan. Meillä on parikymmentä metriä ainakin 40 vuotta vanhaa siperianhernettä tontin reunalla. Yhden puskan sai rattijuoppo hengiltä. Aikansa se siinä ooppelilla ruovitteli, auto ei liikahtanut -yksi puska kylläkin.
Aidassa on aukko, kännikalan vei poliisi.
Ei sitä arvosta ellei oo itte tehty.
Tuomipihlajat ovat aika näppäriä, ja ne aidat mitä olen nähnyt, ovat leikkaamattomina kasvaneet hyvinkin korkeiksi mutta slti pysyneet kapeina ja alhaaltakin lehdessä. Ikivihreyttä ei tosin ole.
Aroniaa käytetään nykyään paljon, ja syysväri on tosi hieno. Ja aroniamehua saa sitten keitellä kaikki syksyt, jos haluaa.
Molemmat marjovat ja ovat myrkyttömiä. Violettia linnunkakkaa sitten saa ihailla, ja jotkut eivät tykkää kun marjat sotkevat pihaa/kiveyksiä.
Aroniaa käytetään nykyään paljon, ja syysväri on tosi hieno. Ja aroniamehua saa sitten keitellä kaikki syksyt, jos haluaa.
Molemmat marjovat ja ovat myrkyttömiä. Violettia linnunkakkaa sitten saa ihailla, ja jotkut eivät tykkää kun marjat sotkevat pihaa/kiveyksiä.
-
Vahiksen mamma
- Jäsen

- Viestit: 142
- Liittynyt: Ke Syys 13, 2006 8:20
Re: Paras pensasaita?
Meillä myös hakusessa nopeakasvuinen pensasaita ja plussaa vielä, jos tarjoaa kohtuullisen näkösuojan. Tarkoitus on istuttaa pensasta meidän ja naapurin tontin väliin ja myöhemmin myös tien puolelle. Valintaan vaikuttanee (? vai vaikuttaako? ) myös maaperä, joka on vaaran alkua eli kalliota ja hiekkaa...Frank kirjoitti:Mikäs olisi paras pensasaita jos kriteereinä on nopea kasvu, tuuheus, helppohoitoisuus sekä sään kesto.
--
Tähän mennessä on tullut hyviä ideoita! Mielelläni kuulen (=luen) lisääkin, etenkin täällä pohjoisessa menestyvistä pensasaidoista. Mikäli ovat marjaisia, niin mielelään myrkyttömiä. :)
Koetin etsiä kuvia, mutten löytänyt kuvaa kaikista - tai en osannut etsiä. Pensasaidan ulkonäkö merkitsee (tietenkin,
Aronia
(marja-aronia)

(koristearonia)

tuhkapensas (marjat myrkyllisiä)


orapihlaja

Entäs
siperianherne ?
Tuomipihlaja
-
HannaMaaria
- Jäsen

- Viestit: 32
- Liittynyt: La Huhti 08, 2006 21:29
- Paikkakunta: Porvoo
Orapihlaja on vihoviimeisin aitapuska, sen totesin tänä kesänä. Piikkisiä oksia löytyy vieläkin sieltä täältä leikkuun jäljiltä, ja vanhat leikkaamattomat puskat ovat paksuja ja tosi rumia, ja vaativat papan moottorisahaa paremman työvälineen. Itse olen ihastunut aroniaan juuri sen syysvärien takia, ja leikkaamattomana, aika vapaana kasvavana puskana on hauskan näköinen ja tuuhea.
Tuo monipuskaaidanne kuulostaa kyllä hyvältä ajatukselta. Jos kadunpuoleiset orapihlajat jäisivät kaivurin alle, niin miksei
Tuo monipuskaaidanne kuulostaa kyllä hyvältä ajatukselta. Jos kadunpuoleiset orapihlajat jäisivät kaivurin alle, niin miksei
Meillä on tosi vanha orapihlaja-aita, ja onhan siinä ne huonot puolensa. Etenkin ne piikit. Mutta vanhan talon aitana minusta se on tosi hyvä, sopii tyyliin paljon paremmin kuin uudemmat tulokkaat, kuten mainitsemani aroniat tai (marja)tuomipihlajat.
Kaksi kertaa kesässä kun leikkaa, niin onpa siistin näköinen. Ja muu piha sen suojissa voikin sitten rehottaa, kun ensivaikutelma on kuin viivottimella vedetty
En tosin valitsisi uudeksi aidaksi, ainakaan pihaan jossa on tarkoitus joskus kävellä paljain jaloin. Auts.
Tuomipihlajasta saa jossain määrin samannäköisen aidan leikkaamalla, tummamarjaisen tosin ja siis vailla piikkejä.
Kaksi kertaa kesässä kun leikkaa, niin onpa siistin näköinen. Ja muu piha sen suojissa voikin sitten rehottaa, kun ensivaikutelma on kuin viivottimella vedetty
En tosin valitsisi uudeksi aidaksi, ainakaan pihaan jossa on tarkoitus joskus kävellä paljain jaloin. Auts.
Tuomipihlajasta saa jossain määrin samannäköisen aidan leikkaamalla, tummamarjaisen tosin ja siis vailla piikkejä.
Suhteeni orapihlajaan on tosiaan kahtalainen:
a) perhananmoinen piikkipuska, jonka saisi tappaa sukupuuttoon
b) on se sitkeä pensas, joka estää tunkeilijat ja on helppo leikata kapeaksi ja silti tiheäksi.
Jos sen vanhan ja harsuuntuneen orapihlaja-aidan leikkaa alas ja alkaa sitä oikeaoppisesti hoivaamaan (alkuvuosina monta helppoa leikkausta kesässä), niin siitä saa juuri sellaisen aidan kuin haluaa. Vaikkapa tasan 50 cm kapean ja 150 cm korkean, alhaalta asti tuuhean.
Ja hoitoleikkaukset ovatkin sen jälkeen helppoja: leikataan aina juhannuksen jälkeen uusi kasvu pois ja silputaan se ruohonleikkurilla pensaan alle lannoitteeksi.
Näin teimme edellisessä kodissamme ja hyvin toimi, vaikka kyllä me paljasjaloin kuljimme sielläkin. Vielä kun jaksaisi ja ehtisi täälläkin sen alkuruljanssin joskus tehdä. Nyt on vähän karu tuo vanhan puskan alaosa, lehtevyys puuttuu.
Alli
a) perhananmoinen piikkipuska, jonka saisi tappaa sukupuuttoon
b) on se sitkeä pensas, joka estää tunkeilijat ja on helppo leikata kapeaksi ja silti tiheäksi.
Jos sen vanhan ja harsuuntuneen orapihlaja-aidan leikkaa alas ja alkaa sitä oikeaoppisesti hoivaamaan (alkuvuosina monta helppoa leikkausta kesässä), niin siitä saa juuri sellaisen aidan kuin haluaa. Vaikkapa tasan 50 cm kapean ja 150 cm korkean, alhaalta asti tuuhean.
Ja hoitoleikkaukset ovatkin sen jälkeen helppoja: leikataan aina juhannuksen jälkeen uusi kasvu pois ja silputaan se ruohonleikkurilla pensaan alle lannoitteeksi.
Näin teimme edellisessä kodissamme ja hyvin toimi, vaikka kyllä me paljasjaloin kuljimme sielläkin. Vielä kun jaksaisi ja ehtisi täälläkin sen alkuruljanssin joskus tehdä. Nyt on vähän karu tuo vanhan puskan alaosa, lehtevyys puuttuu.
Alli

