Vilkuilin Innon, koska siinä piti olla puhetta myös lattialautojen käsittelystä lipeällä. No, eipä paljon puhuttu ja se lattian ulkonäkökin oli sitten meidän makuun vähän liian vaalea - niinkuin koko sisutus oli liian hailakka. Tapetti ei ollut erityisesti mieleeni, vaikka 50-luvulta onkin. Tapettitalosta löytyy paljon kiinnostavampiakin tapetteja.
Mutta se tilantuntu, kun pari huonetta avattiin yhdeksi oli minusta ihan hyvä siihen paikkaan. Ja takkakin oli mielestäni
ulkonäöllisesti hyvä - siihen paikkaan. Pidin sen avotulesta, nuotiomaisuudesta. Mutta enhän minä semmoista lämpösyöppöä kotiini ottais. Sehän oli pelkkä koristetuli, eikä lämpö jää sisälle. Kunnolliset, varaavat pönttöuunit ovat sentään ihan toista maata. Ja nuotiosta voi nauttia pihalla.
Minä pidän enemmän näistä "vähän pilatuista" rintsikoista, joissa otetaan nykyasumisen paremmin huomioon. Pelkkää samanlaistamista 50-luvulle en haluaisi. Mutta 50-luvun talon perusrakenteissa on tosi paljon hyvää, sitä ei saisi pilata väärillä korjauksilla. Meilläkin sitä pilaamista ovat edelliset asukkaat tehneet ja me aina tuumailemme niiden korjauksien korjaamista tässä rempan edetessä. Toki he tekivät paljon meille mieleisiäkin muutoksia, kuten laajennuksen taloon sopivalla tyylillä. Tykkään myös rintsikoiden isoista pihoista ja keskeisestä sijainnista kaupungeissa. Siksi halusin rintsikan, vaikka en ihan täysillä perinnerakentamista harrastakaan.
Alli
Kyllä nyt omalla pihalla nuotiopaikka pitää olla.