Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Ostettiin hurmiossa ja mielenhäiriössä v. -58 rak. talo. Tiedettiin, että remppaa on tulossa, ja varauduttiin siihen kyllä. Mutta rempattavaa putkahtaa nyt lisää esiin joka päivä sellaisella vauhdilla, että meillä loppuu jaksaminen jo alkumetreille.
Paljon on vanhojen remppojen korjailua tiedossa, ja se tuntuu kaikista kuluttavimmalta. Meikäläisellä yritys vie paljon aikaa, pienten lasten kanssa tahtoisi ehtiä olla, ja puolisoa ei kiinnosta remppaaminen sitäkään vähää kuin minua. Tarkoitus onkin ollut ostaa rempat ajan myötä, mutta nyt niitä alkaa olla niin paljon jo listalla, etteivät rahat kyllä tuohon riitä.
Välittäjä on vähän vedättänyt, muttei kai mitään niin suurta, että siitä mihinkään kaupanpurkuihin olisi.
Mitä nyt jos lähdettäisiin heti myymään taloa pois, miten se kannattaisi tehdä? Kun ei olla vielä edes ehditty tonkia kaikkea remontoitavaa esille, ettei sitten olla heti korvaamassa seuraavalle omistajalle piilovirheitä.
Meillä on kuukausi aikaa häipyä tästä nyk. talostamme (jonka myynti kaduttaa tällä hetkellä rankasti) ja tilanne on vähintäänkin kaoottinen. Eli ei olla vielä edes muutettu sisään. Ollaan aikalailla lamaantuneita ja masentuneita.
Talo on isolla kaupunkitontilla, jonka voi vaikka lohkoa kahdeksi sen alueen normaalikokoiseksi tontiksi. Eli pelkistä tonteista voisi täällä saada jo 100-150 tuhatta. Rempattava talo päälle. Alueella on tosin rakennuskielto asemakaavan uusimisen ajaksi, mutta poikkeuslupaa on mahdollista hakea, ja sen varmaan saisikin toiselle talolle, oikeutta on jäljellä satoja neliöitä. Itse ei haluta rakentaa sille toisella tontin puolikkaalle. Mennään varmaan kerrostaloon tai rivariin jos ei tohon muuteta.
Mitä itse tekisitte jos jaksaminen loppuu jo ennen rempan alkua? Meidän perhe on ollut tosi kovilla viimeiset viisi vuotta muutenkin.
Paljon on vanhojen remppojen korjailua tiedossa, ja se tuntuu kaikista kuluttavimmalta. Meikäläisellä yritys vie paljon aikaa, pienten lasten kanssa tahtoisi ehtiä olla, ja puolisoa ei kiinnosta remppaaminen sitäkään vähää kuin minua. Tarkoitus onkin ollut ostaa rempat ajan myötä, mutta nyt niitä alkaa olla niin paljon jo listalla, etteivät rahat kyllä tuohon riitä.
Välittäjä on vähän vedättänyt, muttei kai mitään niin suurta, että siitä mihinkään kaupanpurkuihin olisi.
Mitä nyt jos lähdettäisiin heti myymään taloa pois, miten se kannattaisi tehdä? Kun ei olla vielä edes ehditty tonkia kaikkea remontoitavaa esille, ettei sitten olla heti korvaamassa seuraavalle omistajalle piilovirheitä.
Meillä on kuukausi aikaa häipyä tästä nyk. talostamme (jonka myynti kaduttaa tällä hetkellä rankasti) ja tilanne on vähintäänkin kaoottinen. Eli ei olla vielä edes muutettu sisään. Ollaan aikalailla lamaantuneita ja masentuneita.
Talo on isolla kaupunkitontilla, jonka voi vaikka lohkoa kahdeksi sen alueen normaalikokoiseksi tontiksi. Eli pelkistä tonteista voisi täällä saada jo 100-150 tuhatta. Rempattava talo päälle. Alueella on tosin rakennuskielto asemakaavan uusimisen ajaksi, mutta poikkeuslupaa on mahdollista hakea, ja sen varmaan saisikin toiselle talolle, oikeutta on jäljellä satoja neliöitä. Itse ei haluta rakentaa sille toisella tontin puolikkaalle. Mennään varmaan kerrostaloon tai rivariin jos ei tohon muuteta.
Mitä itse tekisitte jos jaksaminen loppuu jo ennen rempan alkua? Meidän perhe on ollut tosi kovilla viimeiset viisi vuotta muutenkin.
Kyselykausi aina vaan...
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Nyt poukkoilee homma jo pikkasen liikaa. Tehkää nyt ensin se jo mainitsemani kuntokartoitus hyvämaineisen kaverin toimesta. Enkä nyt tarkoita hyvämaineisella myyjäosapuolilta hyviä suosituksia saanutta.
Jos ihan oikeasti remontit tehty väärin ja kartoituksessa näin ilmenee niin mielestäni oikeus kaupan purkuun tai ainakin hinnan alennukseen täytyy. Tietysti jos remontit ovat jo vaikka 20 vuotta vanhoja niin niistä alennuksen vaatiminen voi olla hankalaa.
Jos nyt heti myytte eteenpäin samalla hintaa kuin olette maksaneet, niin ostajan löytäminen voi olla todella hankalaa. Selittelemään ainakin joutuu. Ja jos ei seuraavakaan ole tyytyväinen niin olet osallisena sopassa sinua edellisen omistajan kanssa.
Huomioikaa kanssa, että jos olette maksanee kiinteistöstä alueella vallitsevan tontin hinnan + jotain päälle.
Mahdollinen hinnan alennus tullaan määrittelemään vain talon osalta, koska tontissahan ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Korkeitaan rasite kyseenalaisessa kunnossa olevasta rakennuksesta.
Jos ihan oikeasti remontit tehty väärin ja kartoituksessa näin ilmenee niin mielestäni oikeus kaupan purkuun tai ainakin hinnan alennukseen täytyy. Tietysti jos remontit ovat jo vaikka 20 vuotta vanhoja niin niistä alennuksen vaatiminen voi olla hankalaa.
Jos nyt heti myytte eteenpäin samalla hintaa kuin olette maksaneet, niin ostajan löytäminen voi olla todella hankalaa. Selittelemään ainakin joutuu. Ja jos ei seuraavakaan ole tyytyväinen niin olet osallisena sopassa sinua edellisen omistajan kanssa.
Huomioikaa kanssa, että jos olette maksanee kiinteistöstä alueella vallitsevan tontin hinnan + jotain päälle.
Mahdollinen hinnan alennus tullaan määrittelemään vain talon osalta, koska tontissahan ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Korkeitaan rasite kyseenalaisessa kunnossa olevasta rakennuksesta.
Kun Savolainen puhuu siirtyy vastuu kuulijalle. Koskee tässä tapauksessa myös Hämäläistä.
-
Pekka Huhta
- Moderaattori

- Viestit: 3433
- Liittynyt: Ma Loka 18, 2004 15:40
- Paikkakunta: Espoo
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Mun lääketieteellinen koulutukseni rajottuu lähinnä diplomipoppamiehen tutkintoon ja kyökkipsykologian dosentuuriin. Siitä huolimatta voi sanoa ihan kirkkaalla latinalla että taloa vaivaa nyt pelkästään reactio e stressu severi, eli akuutti stressireaktio liian monen asian päättämisestä yhtä aikaa. Jo pelkästään se että lähtee taloyhtiöasumisesta omakotitaloon ja onkin yhtäkkiä itse vastuussa ihan kaikesta on aika järkytys, puhumattakaan siitä että kun ei rakentamisesta tiedä tuon taivaallista (vähän julmaa sanoa, mutta kysymysten perusteella näin on), niin lähtee sätkimään ihan olemattomien asioiden perään ja kuvittelee että ihan kaikki pitää tehdä uusiksi.
Jos nyt lasketaan pois suunnilleen alkoholistien autiotalot ja muutama muu erikoistapaus, niin tässä maassa on tosi vähän taloja, jossa ei pystyisi turvallisesti ja terveellisesti asumaan. Mä olen kontannut mitä ihmeellisimmissä alapohjanraunioissa, joiden päällä on asunut ihan onnellisia ihmisiä ja asiaa on lähdetty selvittämään vain siksi että lattiat on olleet kylmät. Esimerkkejä on kamalan paljon, mutta yleistä on se, että ihmiset asuu ihan hyvin hirveän erilaisissa (vähän täydellistä huonommissakin taloissa) ja on silti ihan terveitä ja tyytyväisiä niissä. Talo ei ole välttämättä pilallinen vaikka se ei olisi rakennettu uusimpien rakennusmääräysten, ohjeiden ja museoviraston kanonisoimien entisöintimenetelmien mukaan.
Minusta nyt kannattaisi muistella mieleen, että mitä ne kaikki hyvät asiat oli joiden takia talo tuntui kivalta ja ostamisen väärtiltä. Mikään niistä asioista ei ole hävinnyt mihinkään. Jos talo on nätti ja siinä viihtyy, niin asiathan on hyvin.
Nämä kaikki paniikit siitä että "muovi on nyt väärällä puolella ja varmalla kaikki on ihan mätää ja tuollakin on ihan varmalla musta pilkku ja pläp pläp plää" on ihan yleisiä itsensä säikyttelyjä. Kun ei oikeesti vielä tiedä paljoakaan rakentamisesta tai rakenteista, niin jokainen uusi tiedon sirpale tahtoo helposti tarttua semmoiseen kohtaan että "meillä on tolla lailla kans, toikin on pilalla". Se on vähän niinkuin lukisi lääkärikirjaa ja löytäisi kaikki mahdolliset taudit, kun jokainen oire tuntuu vähän siltä että jos oikein kuvittelee niin kyyyllä, kyllä mulla on ollut toikin.
Talossa voi olla vikoja, se voi olla rakennettu toisin kuin mitä nykytietämys sanoo, mutta yleisesti ottaen melkein jokainen talo on jollain tavalla "vanhentunut", kun rakennusmääräykset on ajaneet aiemman rakennuskäytännön ohi. Niin että jos ne olemassa olevat rakenteet toimii, niin on ihan vaan tyhmyyttä ruveta niitä purkamaan ja rakentamaan uusiksi vain siksi että vuoden 2009 rakennusmääräykset sanookin nyt näin.
Kukaan ei pysty sanomaan teille että kuinka paljon teidän perhe kestää stressiä, remontteja tai epävarmuutta. Eikä viisaita sanoja olekaan silloin jos on jo päättänyt että kaikki on pilalla
Mutta noille kaikille asioille voi koittaa löytää jonkunlaista helpotusta.
1) Palkkaa kunnollinen kuntotarkastaja taloon, ja anna sillä tavalla vapaat kädet että vähänkään epäilyttäviin paikkoihin saa kairata koereikiä, homeisiksi epäillyistä kohdista otetaan näytteet ja kaikki paikat katsotaan läpi riippumatta siitä että pääseekö sinne helposti vai ei. Palkkaa ukko vaikka koko päiväksi taikka kahdeksi, koska sen lisäksi että saat talosta paljon hyvää tietoa, niin hoidat myös omaa sieluasi kun ei tarvitse miettiä että "mahdettiinkohan tuotakaan tarkastaa".
2) Tää kuulostaa vähän henkilöönkäyvältä neuvolta, mutta annan sen silti: käy lääkärissä juttelemassa stressistä. Toi on niin iso elämänmuutos, että ei ole lainkaan ihme jos yöunet menee, kaikkea pelkää ja muutenkin oma elämä tuntuu olevan niin hauraissa naruissa että kun vähän liikahtaa niin pelkää että palat tippuu lattialle. Mä olen onnistunut hankkimaan jo pariinkin kertaan niin hyvän stressin ja sitä seuraavan masennuksen yhdistelemällä erilaisia vene- ja taloprojekteja ja työasioita, että jälkimmäisestä masennuksesta toipumiseen meni toista vuotta. Ei ole häpeä sanoa että nyt jumalauta ei jaksa, vaan on tyhmyyttä vetää ittensä niin tiukkaan naruun että veri ei kierrä moneen vuoteen.
3) Lue muutama kirja. Esim. Rakennustiedolla on erittäin hyviä kirjoja, joista saa tolkkua vaikkei olisikaan koskaan mitään rakentanut. Käy niiden kirjakaupassa Helsingissä, selitä ongelmasi ja ne lykkii kyllä kainalot täyteen kirjoja. Myös Panu Kailan Talotohtori kannattaa lukea, mutta sitä ei todellakaan kannata lukea kuten lääkärikirjaa. Se esittää erittäin hyvän tavan tehdä ja kunnostaa taloja, mutta terveitä taloja voi tehdä toisinkin - vaikkakin vähemmän perinteisin menetelmin.
Ja yksi hyvä tapa tutustua taloonsa on etsiä divarista (tai antikka.netistä) joku 50-luvun rakentamiseen keskittyvä kirja. Huojentaa jo sekin että teitää että tuolla menee tommoisia lautoja ja tuolla on varmaan just ton sorttinen palkki ja että ahaa, meidän kellarissa on varmaankin tommoinen rivinteeraus. Se että tietää keventää mieltä ihmeesti, ei tarvitse luulla niin paljon.
Ihan ensinnä kysytte sen kunnollisen tarkastuksen ja katsotte että onko mitään huolta. Jos siellä on hirveitä mörköjä ja asiasta tehden rakennettuja virheitä niin edellinenhän vastaa niistä. Jos ei, niin asutte siellä onnellisina elämänne loppuun asti.
Ihan oikeesti: sua jännittää se että maailmassa muuttuu liian moni asia yhtä aikaa, ja sen takia kaikki pienetkin asiat alkaa tuntumaan elämää suuremmilta. Tietenkään en voi taloa näkemättä sanoa että onko siinä vikaa vai ei, mutta isoin vika on nyt kyllä siinä että paniikki on saanut vallan.
Pekka
Jos nyt lasketaan pois suunnilleen alkoholistien autiotalot ja muutama muu erikoistapaus, niin tässä maassa on tosi vähän taloja, jossa ei pystyisi turvallisesti ja terveellisesti asumaan. Mä olen kontannut mitä ihmeellisimmissä alapohjanraunioissa, joiden päällä on asunut ihan onnellisia ihmisiä ja asiaa on lähdetty selvittämään vain siksi että lattiat on olleet kylmät. Esimerkkejä on kamalan paljon, mutta yleistä on se, että ihmiset asuu ihan hyvin hirveän erilaisissa (vähän täydellistä huonommissakin taloissa) ja on silti ihan terveitä ja tyytyväisiä niissä. Talo ei ole välttämättä pilallinen vaikka se ei olisi rakennettu uusimpien rakennusmääräysten, ohjeiden ja museoviraston kanonisoimien entisöintimenetelmien mukaan.
Minusta nyt kannattaisi muistella mieleen, että mitä ne kaikki hyvät asiat oli joiden takia talo tuntui kivalta ja ostamisen väärtiltä. Mikään niistä asioista ei ole hävinnyt mihinkään. Jos talo on nätti ja siinä viihtyy, niin asiathan on hyvin.
Nämä kaikki paniikit siitä että "muovi on nyt väärällä puolella ja varmalla kaikki on ihan mätää ja tuollakin on ihan varmalla musta pilkku ja pläp pläp plää" on ihan yleisiä itsensä säikyttelyjä. Kun ei oikeesti vielä tiedä paljoakaan rakentamisesta tai rakenteista, niin jokainen uusi tiedon sirpale tahtoo helposti tarttua semmoiseen kohtaan että "meillä on tolla lailla kans, toikin on pilalla". Se on vähän niinkuin lukisi lääkärikirjaa ja löytäisi kaikki mahdolliset taudit, kun jokainen oire tuntuu vähän siltä että jos oikein kuvittelee niin kyyyllä, kyllä mulla on ollut toikin.
Talossa voi olla vikoja, se voi olla rakennettu toisin kuin mitä nykytietämys sanoo, mutta yleisesti ottaen melkein jokainen talo on jollain tavalla "vanhentunut", kun rakennusmääräykset on ajaneet aiemman rakennuskäytännön ohi. Niin että jos ne olemassa olevat rakenteet toimii, niin on ihan vaan tyhmyyttä ruveta niitä purkamaan ja rakentamaan uusiksi vain siksi että vuoden 2009 rakennusmääräykset sanookin nyt näin.
Kukaan ei pysty sanomaan teille että kuinka paljon teidän perhe kestää stressiä, remontteja tai epävarmuutta. Eikä viisaita sanoja olekaan silloin jos on jo päättänyt että kaikki on pilalla
1) Palkkaa kunnollinen kuntotarkastaja taloon, ja anna sillä tavalla vapaat kädet että vähänkään epäilyttäviin paikkoihin saa kairata koereikiä, homeisiksi epäillyistä kohdista otetaan näytteet ja kaikki paikat katsotaan läpi riippumatta siitä että pääseekö sinne helposti vai ei. Palkkaa ukko vaikka koko päiväksi taikka kahdeksi, koska sen lisäksi että saat talosta paljon hyvää tietoa, niin hoidat myös omaa sieluasi kun ei tarvitse miettiä että "mahdettiinkohan tuotakaan tarkastaa".
2) Tää kuulostaa vähän henkilöönkäyvältä neuvolta, mutta annan sen silti: käy lääkärissä juttelemassa stressistä. Toi on niin iso elämänmuutos, että ei ole lainkaan ihme jos yöunet menee, kaikkea pelkää ja muutenkin oma elämä tuntuu olevan niin hauraissa naruissa että kun vähän liikahtaa niin pelkää että palat tippuu lattialle. Mä olen onnistunut hankkimaan jo pariinkin kertaan niin hyvän stressin ja sitä seuraavan masennuksen yhdistelemällä erilaisia vene- ja taloprojekteja ja työasioita, että jälkimmäisestä masennuksesta toipumiseen meni toista vuotta. Ei ole häpeä sanoa että nyt jumalauta ei jaksa, vaan on tyhmyyttä vetää ittensä niin tiukkaan naruun että veri ei kierrä moneen vuoteen.
3) Lue muutama kirja. Esim. Rakennustiedolla on erittäin hyviä kirjoja, joista saa tolkkua vaikkei olisikaan koskaan mitään rakentanut. Käy niiden kirjakaupassa Helsingissä, selitä ongelmasi ja ne lykkii kyllä kainalot täyteen kirjoja. Myös Panu Kailan Talotohtori kannattaa lukea, mutta sitä ei todellakaan kannata lukea kuten lääkärikirjaa. Se esittää erittäin hyvän tavan tehdä ja kunnostaa taloja, mutta terveitä taloja voi tehdä toisinkin - vaikkakin vähemmän perinteisin menetelmin.
Ja yksi hyvä tapa tutustua taloonsa on etsiä divarista (tai antikka.netistä) joku 50-luvun rakentamiseen keskittyvä kirja. Huojentaa jo sekin että teitää että tuolla menee tommoisia lautoja ja tuolla on varmaan just ton sorttinen palkki ja että ahaa, meidän kellarissa on varmaankin tommoinen rivinteeraus. Se että tietää keventää mieltä ihmeesti, ei tarvitse luulla niin paljon.
Ihan ensinnä kysytte sen kunnollisen tarkastuksen ja katsotte että onko mitään huolta. Jos siellä on hirveitä mörköjä ja asiasta tehden rakennettuja virheitä niin edellinenhän vastaa niistä. Jos ei, niin asutte siellä onnellisina elämänne loppuun asti.
Ihan oikeesti: sua jännittää se että maailmassa muuttuu liian moni asia yhtä aikaa, ja sen takia kaikki pienetkin asiat alkaa tuntumaan elämää suuremmilta. Tietenkään en voi taloa näkemättä sanoa että onko siinä vikaa vai ei, mutta isoin vika on nyt kyllä siinä että paniikki on saanut vallan.
Pekka
Askartelua ja ajanhukkaa: http://www.sihistin.fi/
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Onko ne kaikki remontit sellasia tulipalokiire-remontteja että ne on pakko tehdä heti ja nyt?
Tässä meidän talossa rempattavaa riittää, mutta pikkuhiljaa tehdään. Meille on 4. lapsi syntymässä lokakuun alussa ja ihan elossa ollaan kaikki
Minä kotona huimalla kotihoidontuella ja mies vuorotyössä naisvaltaisella alalla tosi "huimalla palkalla" ja lapsia koululaisesta taaperoon sekä kohta taas vauva
Viemärit vaihdettiin ja talon keskikerros sekä lasten yläkerta vessoineen on tehty, kun talossa ollaan asuttu vähän reilu 2v.
Maali on melkosen rapeeta kamaa ulkoseinissä, kellarisauna betonilla, katto vanhaa tiiltä, ym 'pientä'. Me asutaan ja tehdään periaatteella: "kunhan saadaan nappulaa" ja pikkuhiljaa. Ei meillä ole tässä mikään kiire, ja kun kerrostalon asukkeja oltiin siihen saakka kun tämä talo ostettiin eikä kummallakaan mitään kummosta kokemusta remonteista (paitsi mulla on aina ollu hyviä visioita
) Niin on ollu parempikin kun ei kauheella vauhdilla etene. Ei tarvi korjailla sitten kiireellä hutkittuja.
Tässä meidän talossa rempattavaa riittää, mutta pikkuhiljaa tehdään. Meille on 4. lapsi syntymässä lokakuun alussa ja ihan elossa ollaan kaikki
Viemärit vaihdettiin ja talon keskikerros sekä lasten yläkerta vessoineen on tehty, kun talossa ollaan asuttu vähän reilu 2v.
Maali on melkosen rapeeta kamaa ulkoseinissä, kellarisauna betonilla, katto vanhaa tiiltä, ym 'pientä'. Me asutaan ja tehdään periaatteella: "kunhan saadaan nappulaa" ja pikkuhiljaa. Ei meillä ole tässä mikään kiire, ja kun kerrostalon asukkeja oltiin siihen saakka kun tämä talo ostettiin eikä kummallakaan mitään kummosta kokemusta remonteista (paitsi mulla on aina ollu hyviä visioita
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Pekalta hyvä teksti. Minäkin olin ihan helvetillisessä stressipaineessa kun aikanaan tähän tölliin muutettiin. Ja kadutti sillä hetkellä kun uudenkarheasta rivarista roudasi tavaroita vanhaan ja vähän nuhjuiseen. Sellainen "mihin minä olen perhettäni tuomassa" -tunne vaivasi aika huolella. Ja senkin jälkeen on tullut hulluuskausia kun on ollut jotain yskää ja korvantulehduksia ja sitten on miettinyt kauheessa paniikissa mitä talossa voi olla vikana... päässä jyskyttäen porailtu reikiä sinne tänne ja tutkittu ja löydetty... ...ei mitään.
Täällä vaan ollaan ja kyllä niistä pelkistä huolestumisista selvitään. Ja jos jotain muuta tulee niin tehdään asia kerrallaan.
Mitäs jos tekin koittaisitte ottaa asian päivä kerrallaan... viikko kerrallaan ja kuukausi kerrallaan. Jos olette mielestänne hätäilemällä tehneet huonoja ratkaisuja, niin mitä luulet syntyykö järkeviä ratkaisuja kun hätäilette lisää?
Eli rauhoittukaa, muuttakaa ja katselkaa nyt rauhassa mitä sitten rupeatte tekemään. Jos kaikki mitä vois joskus rempata listaa, niin onhan se lista varmaan murhaava. Mutta kaiken tekemiseen on elämä aikaa, ja onko oikeasti kaikki ihan pakko tehdä ollenkaan ja kuinka pian? Mietitte välitavoitteita vaikka tyyliin vessa ensi talvena, kellari kesällä jne...
Täällä vaan ollaan ja kyllä niistä pelkistä huolestumisista selvitään. Ja jos jotain muuta tulee niin tehdään asia kerrallaan.
Mitäs jos tekin koittaisitte ottaa asian päivä kerrallaan... viikko kerrallaan ja kuukausi kerrallaan. Jos olette mielestänne hätäilemällä tehneet huonoja ratkaisuja, niin mitä luulet syntyykö järkeviä ratkaisuja kun hätäilette lisää?
Eli rauhoittukaa, muuttakaa ja katselkaa nyt rauhassa mitä sitten rupeatte tekemään. Jos kaikki mitä vois joskus rempata listaa, niin onhan se lista varmaan murhaava. Mutta kaiken tekemiseen on elämä aikaa, ja onko oikeasti kaikki ihan pakko tehdä ollenkaan ja kuinka pian? Mietitte välitavoitteita vaikka tyyliin vessa ensi talvena, kellari kesällä jne...
ikämajaRajamäki
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Samaa mieltä Pekan kanssa.
Rakennusvirheitä ym. on lähes kaikissa taloissa. Asiantuntija paikan päälle tarkastamaan, sen jälkeen on varmasti viisaampi. Rintamamiestalo tai muutenkin omakotitalo on asumismuotona sellanen että tekemistä on aina. Silloin tehdään kun jaksetaan.
Mutta on tässä asumismuodossa kuitenkin niitä hyviä puolia enemmän kun huonoja, etenkin lasten kanssa.
Rakennusvirheitä ym. on lähes kaikissa taloissa. Asiantuntija paikan päälle tarkastamaan, sen jälkeen on varmasti viisaampi. Rintamamiestalo tai muutenkin omakotitalo on asumismuotona sellanen että tekemistä on aina. Silloin tehdään kun jaksetaan.
Mutta on tässä asumismuodossa kuitenkin niitä hyviä puolia enemmän kun huonoja, etenkin lasten kanssa.
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Kiitos vastauksista. Nukuin 12 tuntia ja olo on kummallisesti rauhoittunut. Ei olla enää myymässä.
Kaikki omaisemmekin (myös rakentamisesta ja remppailusta jotain tietävät ystävämme) kehottavat rauhoittumaan. Äitimuori on luvannut kustantaa paikalle homekoiratkin jos se jotenkin auttaisi ottamaan iisimmin. No,tätä ei ole vielä sovittu, sillä emme tiedä, miten luotettavia nuo hauvat ovat. (sekään vaihtoehto ei houkuttele, että koirat saisivat vainun jostain olemattomattomasta, ja sitten hermotaan taas lisää)
Me ei muuteta taloyhtiöstä, vaan meillä on v. 2006 valmistunut okt. Ja kyllä, mikäänhän ei sano, etteikö tämä talo voi kymmenen vuoden päästä olla täysin homeen valtaama. Mutta tästä talosta tunnemme jokaisen seinän, että mitä ne aikoinaan hotkaisivat, vaikka emme toki näillä tiedoilla ja taidoilla tätä omin käsin rakentaneetkaan. Tästäkin talosta ollaan 100% itse vastuussa, mutta silti kontrasti tulevaan taloon on aika suuri.
Ehkä tässä on myös luopumisentuskaa niistä asioista, jotka juuri tässä nykyisessä talossa ovat tuottaneet erityistä iloa (siisti sisäsauna, hyvä takka, keskuspölynimuri, uusi ja huipputoimiva keittiö, itse suunniteltu, ympäri vuoden toimiva lämpökompostori, puusepällä teetetyt portaat, ilmanlämpöpumppu, nää kalliit parketit, jotka vain oli pakko saada jne) Ylipäänsä se, ettei ole tarvinnut mistään miettiä, että kuinkakohan kauan tuokin vielä kestää... Noista asioista huolimatta emme kuitenkaan koskaan kotiutuneet tähän kunnolla, ja etsimme uutta kotia koko tässä asumisen ajan.
Tuleva talo on mukavalla seudulla, kauniilla paikalla, lapsille ihanteellinen, juuri sopivan kokoinen, hyvä huonejako, kattoremontti ja julkisivuhan on jo tehty ja se suurin plussa - mun firmalle työtilat kodin yhteydessä. Sisäpinnat ovat katseenkestävät vielä jonkin aikaa, keittiö ihan hyvä alkuperäisenäkin (melkein tekisi mieli ne alkuperäiset kaapit jättääkin) Talossa meille tuli oikeasti sellainen tunne, että tultiin kotiin, se tunnehan sitten meidät hurmasi ihan täysin! Siinä, mitä nähtiin näytöissä, ei meidän mukana olleiden mielestä ollut mitään moittimista (paitsi se kellarin seinä). Nyt sitten toi katto-osakin selvitetään. Mitäänhän tuolla ei porailtu, ehkä sitäkin nyt tehdään tosiaan mielenrauhan vuoksi...
Tähän on pakko kertoa, että tuo on meidän kolmas omistusasunto. Näitä edellisiä etsiessä me ollaan porautettu useammankin kerrostalohuoneiston kylppärinseiniin reikiä ja teetetty ties mitä tutkimuksia. Me ollaan aina oltu tosi tarkkoja! Tämän talon kanssa kaikki oikeat tutkimukset jäi väliin kun oltiin viidessä minuutissa varmoja siitä, että toi talo on pakko saada. Tämä kaikki oli vähän kuin unta, ja nyt ollaan herätty sitten tähän todellisuuteen.. Että mitä tulikaan tehtyä!
Me ei muuteta taloyhtiöstä, vaan meillä on v. 2006 valmistunut okt. Ja kyllä, mikäänhän ei sano, etteikö tämä talo voi kymmenen vuoden päästä olla täysin homeen valtaama. Mutta tästä talosta tunnemme jokaisen seinän, että mitä ne aikoinaan hotkaisivat, vaikka emme toki näillä tiedoilla ja taidoilla tätä omin käsin rakentaneetkaan. Tästäkin talosta ollaan 100% itse vastuussa, mutta silti kontrasti tulevaan taloon on aika suuri.
Ehkä tässä on myös luopumisentuskaa niistä asioista, jotka juuri tässä nykyisessä talossa ovat tuottaneet erityistä iloa (siisti sisäsauna, hyvä takka, keskuspölynimuri, uusi ja huipputoimiva keittiö, itse suunniteltu, ympäri vuoden toimiva lämpökompostori, puusepällä teetetyt portaat, ilmanlämpöpumppu, nää kalliit parketit, jotka vain oli pakko saada jne) Ylipäänsä se, ettei ole tarvinnut mistään miettiä, että kuinkakohan kauan tuokin vielä kestää... Noista asioista huolimatta emme kuitenkaan koskaan kotiutuneet tähän kunnolla, ja etsimme uutta kotia koko tässä asumisen ajan.
Tuleva talo on mukavalla seudulla, kauniilla paikalla, lapsille ihanteellinen, juuri sopivan kokoinen, hyvä huonejako, kattoremontti ja julkisivuhan on jo tehty ja se suurin plussa - mun firmalle työtilat kodin yhteydessä. Sisäpinnat ovat katseenkestävät vielä jonkin aikaa, keittiö ihan hyvä alkuperäisenäkin (melkein tekisi mieli ne alkuperäiset kaapit jättääkin) Talossa meille tuli oikeasti sellainen tunne, että tultiin kotiin, se tunnehan sitten meidät hurmasi ihan täysin! Siinä, mitä nähtiin näytöissä, ei meidän mukana olleiden mielestä ollut mitään moittimista (paitsi se kellarin seinä). Nyt sitten toi katto-osakin selvitetään. Mitäänhän tuolla ei porailtu, ehkä sitäkin nyt tehdään tosiaan mielenrauhan vuoksi...
Tähän on pakko kertoa, että tuo on meidän kolmas omistusasunto. Näitä edellisiä etsiessä me ollaan porautettu useammankin kerrostalohuoneiston kylppärinseiniin reikiä ja teetetty ties mitä tutkimuksia. Me ollaan aina oltu tosi tarkkoja! Tämän talon kanssa kaikki oikeat tutkimukset jäi väliin kun oltiin viidessä minuutissa varmoja siitä, että toi talo on pakko saada. Tämä kaikki oli vähän kuin unta, ja nyt ollaan herätty sitten tähän todellisuuteen.. Että mitä tulikaan tehtyä!
Kyselykausi aina vaan...
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Ai niin, jos joku tietää hyvää kuntotarkastajaa itä-uudeltamaalta/pk-seudulta, niin vinkatakaa YV:nä. Sellainen pari tonnia tuohon varmaan vähintään menee? Ja jos jotain viedään labraan niin sitten lisää, luulisin...
Muuten menee sattumankauppana tääkin.
Muuten menee sattumankauppana tääkin.
Kyselykausi aina vaan...
- apache
- Jäsen

- Viestit: 124
- Liittynyt: La Tammi 13, 2007 14:23
- Paikkakunta: Oulu
- Kotisivu: http://mettahyvonen.blogspot.com
- Paikkakunta: Oulu
- Viesti:
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Noista koirista sen verran, että oletettavasti ne haukkuvat vanhassa talossa useammankin paikan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koko talo olisi purkukuntoinen, vaan että ne paikat kannattaa sitten tarkemmin tutkia ja tsekkailla, että mitä sieltä löytyy. Saattaa olla joku pikkujuttu, tai sitten joku isompi. Ainakin minä olen ymmärtänyt että nuo koirat ovat enemmänkin vain keino etsiä paikkoja joissa mahdollisesti saattaa olla jotain joka kannattaa korjailla pikapuoliin.Tuskaset kirjoitti:Kiitos vastauksista. Nukuin 12 tuntia ja olo on kummallisesti rauhoittunut. Ei olla enää myymässä.Kaikki omaisemmekin (myös rakentamisesta ja remppailusta jotain tietävät ystävämme) kehottavat rauhoittumaan. Äitimuori on luvannut kustantaa paikalle homekoiratkin jos se jotenkin auttaisi ottamaan iisimmin. No,tätä ei ole vielä sovittu, sillä emme tiedä, miten luotettavia nuo hauvat ovat. (sekään vaihtoehto ei houkuttele, että koirat saisivat vainun jostain olemattomattomasta, ja sitten hermotaan taas lisää)
Harvassa ne talot loppujen lopuksi ovat, joita ei saa kohtuutyöllä korjattua täysin käyttökelpoiseksi.
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
ihan muuten vaan sellasta että..mikä rempattavaa sieltä sitte on putkahtanut esiin? tai notta mihin tarvitaan labranäytteitä tai homekoiria?
-
tyy
- Jäsen

- Viestit: 105
- Liittynyt: Ti Elo 04, 2009 19:25
- Paikkakunta: Päijät-Häme
- Kotisivu: www.tyyn.vuodatus.net
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Hyvä et on mieli vähän parempi =)
Muistan kyllä itsekin elävästi sen tunteen, kun olin nimet papereihin laittanut ja sen jälkeen iski paniikki! Ja se paniikki oli ihan totaalinen...
Kyllä viikon verran nukuin huonosti ja kaikki asiat pyöri mielessä. Eikä vähäpätöisimpänä se, että talo on ensimäinen omistusasuntoni, remonttitaitoa ei ihan kamalasti ole kertynyt, koulutusta ei ole mihinkään tuollaisiin hommiin, mitä nyt oli edessä.... Eikä yhtään helpottanut sekään, että muutimme tosiaan kerrostalosta vanhaan omakotitaloon, missä pitäs kaikista asioista selvitä itsenäisesti.
Täytyy kyllä tunnustaa, että pumppuvikasien pumppi oli sen viikon tosi kovilla!
Mutta sitten kun sisään pääsimme muuttamaan ja totesin, että eihän tässä oo mitään sellaista, mistä en selviäis, on olo ollut enemmän kun helpottunut. Nyt, 3kk talossa asuttuani, on lämmitysjärjestelmä tullut tutuksi ja oon ihan sinut sen kanssa. Enään ei tarvitse pannua yrittää puoltuntia sytyttää ja sukellellla savussa ja kirota... Nyt riittää yksi tulitikku ja se on siinä.
Remontti veny ja paukkui, mutta hiljaa hyvää tulee =)
Tsemppiä teille ja pitkää pinnaa. Sitä tarvitaan!
Ja ennenkaikkea! Nauttikaa siitä tunteesta, minkä talo teille tarjosi! Se on tärkeintä. Se, että tuntee talon kodikseen!
Muistan kyllä itsekin elävästi sen tunteen, kun olin nimet papereihin laittanut ja sen jälkeen iski paniikki! Ja se paniikki oli ihan totaalinen...
Kyllä viikon verran nukuin huonosti ja kaikki asiat pyöri mielessä. Eikä vähäpätöisimpänä se, että talo on ensimäinen omistusasuntoni, remonttitaitoa ei ihan kamalasti ole kertynyt, koulutusta ei ole mihinkään tuollaisiin hommiin, mitä nyt oli edessä.... Eikä yhtään helpottanut sekään, että muutimme tosiaan kerrostalosta vanhaan omakotitaloon, missä pitäs kaikista asioista selvitä itsenäisesti.
Täytyy kyllä tunnustaa, että pumppuvikasien pumppi oli sen viikon tosi kovilla!
Mutta sitten kun sisään pääsimme muuttamaan ja totesin, että eihän tässä oo mitään sellaista, mistä en selviäis, on olo ollut enemmän kun helpottunut. Nyt, 3kk talossa asuttuani, on lämmitysjärjestelmä tullut tutuksi ja oon ihan sinut sen kanssa. Enään ei tarvitse pannua yrittää puoltuntia sytyttää ja sukellellla savussa ja kirota... Nyt riittää yksi tulitikku ja se on siinä.
Remontti veny ja paukkui, mutta hiljaa hyvää tulee =)
Tsemppiä teille ja pitkää pinnaa. Sitä tarvitaan!
Ja ennenkaikkea! Nauttikaa siitä tunteesta, minkä talo teille tarjosi! Se on tärkeintä. Se, että tuntee talon kodikseen!
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Mikäs se on elämässä tärkeetä? Hienot parketit ja moderni keittiö, vai tunne siitä, että on tullut kotiin?
Me olemme nyt viitisen vuotta tässä asuneet, eikä meillä ei ihan noin reipasta paniikkia ole ollut. Mutta joka kesä mulla on jonkinmoinen työleiristressi. Joka kesä se tosin hiipuu pienemmäksi. Nyt ollaan aloittamassa lattiaremppa (vaihdetaan tästä huushollista parketit paksuun lankkuun) ja keittiötäkin pistetään samalla vähän modernimpaan kuntoon. Eikä tunnu missään (ainakaan vielä), vaikka työtöiden keskellä joudutaan jonkun aikaa elelemään ilman lattiaa ja keittiötä.
Voimia aloittajalle! Nauttiminen on tosiaan tärkeä avain tuon stressin hallintaan. Nauttikaa tunnelmista ja kodin tunnusta.
Alli ja mies
Me olemme nyt viitisen vuotta tässä asuneet, eikä meillä ei ihan noin reipasta paniikkia ole ollut. Mutta joka kesä mulla on jonkinmoinen työleiristressi. Joka kesä se tosin hiipuu pienemmäksi. Nyt ollaan aloittamassa lattiaremppa (vaihdetaan tästä huushollista parketit paksuun lankkuun) ja keittiötäkin pistetään samalla vähän modernimpaan kuntoon. Eikä tunnu missään (ainakaan vielä), vaikka työtöiden keskellä joudutaan jonkun aikaa elelemään ilman lattiaa ja keittiötä.
Voimia aloittajalle! Nauttiminen on tosiaan tärkeä avain tuon stressin hallintaan. Nauttikaa tunnelmista ja kodin tunnusta.
Alli ja mies
Kyllä nyt omalla pihalla nuotiopaikka pitää olla.
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Musta tuntuu siltä, että uudesta tai uudehkosta asunnosta vanhaan muuttaminen vaatii aina jonkinlaisen päänsisäisen levyn vaihdon. Uuden talon ostaminen ja asuttaminen on vaan erilaista kuin vanhan. Ehkä jos muutos tulee äkkiä, se voi tuntua vähän shokeeraavalta alkuihastuksen jälkeen. Mutta sitten alkaa uudelleen rakastumisen vaihe, kuten rakkaustohtorit sanoo. Itsellä asiaa auttoi se, että tölliä etsiessä kiersi puolentoista vuoden aikana lukemattoman määrän vanhoja taloja, tunnusteli, fiilisteli, ajatteli ja istui hirvittäviä aikoja netin ääressä. Sinä aikana jotenkin unohtui mitä herkkuja uudet kämpät vois tarjota. Sitä vaan alkoi niiiiin paljon kaivata sitä, että kaikki ei olisi heti valmista ja että pääsisi omalta surkuhupaisan vaatimattomalta osaltaan vaalimaan rakennusperintöä. Ja voin muuten todeta, että se omalta tuntuvan talon etsiminen ja ei-omalta-tuntuvassa kämpässä asuminen käy myös jossain vaiheessa stressihermon päälle. Sinänsä siis ei huono juttu jos omansa löytää nopeasti, sillon täytyy vaan antaa aikaa sille levylle vaihtua hiljalleen päässä.
Samassa muuten suurkiitokset palstalaisille, opin aivan tajuttomasti tärkeitä asioita täältä kun tölliä etsittiin. Mutta samalla on sanottava, että tekstejä lukee hieman eri mielellä nyt kun talo on niin sanotusti alla. Asiat vaan loksahtaa paremmin mittasuhteisiinsa, kun talon kaikkia nurkkia pääsee tonkimaan ja haistelemaan ja availemaan millon ja miten haluaa. Jos sitten enää niin kovasti haluaakaan.
Samassa muuten suurkiitokset palstalaisille, opin aivan tajuttomasti tärkeitä asioita täältä kun tölliä etsittiin. Mutta samalla on sanottava, että tekstejä lukee hieman eri mielellä nyt kun talo on niin sanotusti alla. Asiat vaan loksahtaa paremmin mittasuhteisiinsa, kun talon kaikkia nurkkia pääsee tonkimaan ja haistelemaan ja availemaan millon ja miten haluaa. Jos sitten enää niin kovasti haluaakaan.
-
hartsakoski
- Jäsen

- Viestit: 34
- Liittynyt: Su Huhti 27, 2008 21:58
- Paikkakunta: Oulu
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Moikka!
Lue ihan ajatuksen kans tuo Pekan viesti useampaan kertaan,siinä on sitä maalaisjärkeä jota monesti saa etsiä.
Mekin muutimme itserakentamastamme talosta -54 rakennettuun rintsikkaan.Miksi?Kuten tekin,emme kokeneet sitä elinikäiseksi asunnoksi vaikka rakentaessamme niin ajattelimmekin.Vaihdos oli raju,mutta emme ole katuneet hetkeäkään.
Nyt olemme "päässeet" tekemään remppaa,laittamaan pihaa yms...mutta nyt olemme tyytyväisiä ja onnellisia.Pieniä ylläreitä on tullut eteen,mutta olemme niihin henkisesti varautuneita.Ei kannata joka pilkusta hermostua,vaikka homeongelma vakava asia onkin,ei siitä pidä ylihysterisoitua.Remonteille ei kannata ottaa liian kireitä aikatauluja,kaikki valmistuu aikanaan.Itsellä ei rahaa ole mällättäväksi remontteihin,ja olenkin tehnyt kaiken mahd.itse kirjallisuudesta,tältä palstalta ja eri alan ammattilaisilta neuvoja kysellen.Nyt kuitenkin koemme ELÄVÄMME ja nautimme joka hetkestä.
Ennenkaikkea;käyttäkää sitä normaalia maalaisjärkeä!
Lue ihan ajatuksen kans tuo Pekan viesti useampaan kertaan,siinä on sitä maalaisjärkeä jota monesti saa etsiä.
Mekin muutimme itserakentamastamme talosta -54 rakennettuun rintsikkaan.Miksi?Kuten tekin,emme kokeneet sitä elinikäiseksi asunnoksi vaikka rakentaessamme niin ajattelimmekin.Vaihdos oli raju,mutta emme ole katuneet hetkeäkään.
Nyt olemme "päässeet" tekemään remppaa,laittamaan pihaa yms...mutta nyt olemme tyytyväisiä ja onnellisia.Pieniä ylläreitä on tullut eteen,mutta olemme niihin henkisesti varautuneita.Ei kannata joka pilkusta hermostua,vaikka homeongelma vakava asia onkin,ei siitä pidä ylihysterisoitua.Remonteille ei kannata ottaa liian kireitä aikatauluja,kaikki valmistuu aikanaan.Itsellä ei rahaa ole mällättäväksi remontteihin,ja olenkin tehnyt kaiken mahd.itse kirjallisuudesta,tältä palstalta ja eri alan ammattilaisilta neuvoja kysellen.Nyt kuitenkin koemme ELÄVÄMME ja nautimme joka hetkestä.
Ennenkaikkea;käyttäkää sitä normaalia maalaisjärkeä!
Re: Samantein takaisin myyntiin? Mielipiteitä kaivataan
Pekka lausui naulan kantaan. Taidan itsellenikin tulostaa tuon pätkän talteen
Kaivan sen sitten pöytälaatikosta kun seuraava "hulluuskausi" iskee. Itselläni on ainakin tuo paha tapa murehtia yhtäkkiä kaikkea kerralla. Sitten kun ahistaa niin pieni kertaus Pekan tekstistä ja vot...taas kulkee!
"...pankkitilit pyörii väärinpäin..."


