Kauanko menee lautalattian tekemiseen?

[MX1K]

Rakojen syntymiseen vaikuttaa aika paljon myös se kuinka tiukkaan saa ns. pakattua laudan edelliseen kiinni. Pelkästään jos käsin painaa tai vaikka kapulan kanssa lyö, niin tuppaa rakoja myöhemmin syntymään. Itsellä oli apuna sellaiset ns. lattia raudat. Rauta näyttää vähän hakaselta mutta on sen 40cm leveä ja 15cm korkea. Lautaa kiinnittäessä lauta painetaan edellistä vasten ja sitten laitetaan lyöntikapula lautaa vasten ja sitä vasten lattiaraudan toinen pää ja toinen pää lyödään vasaralla juoksuun jolloin rauta pakkaa lautaa tiukasti edellistä vasten. Sitten vain ruuvia perään. Noilla onnistuu lattian laitto yksinkin vaikka olisi hiukan kieroakin tavaraa.
Nuo minulla lainassa olevat raudat ovat sepän tekemät ja peräisin jostain sotien ajoilta ymmärtääkseni. On niillä kustavilainen kirvesmies lyöny useammankin lattian aikanaan.

No eipä se paljoa merkinnyt kun ite löin, jokainen lauta aina väännetään sorkkaraudalla piukkaan ja ruuvataan parista kohtaa, sitten tarpeen mukaan. Raot siis syntyy ihan rehellisesti puun kuivuessa.

[JHakkinen]

No eipä se paljoa merkinnyt kun ite löin, jokainen lauta aina väännetään sorkkaraudalla piukkaan ja ruuvataan parista kohtaa, sitten tarpeen mukaan. Raot siis syntyy ihan rehellisesti puun kuivuessa.

Näinhän se on, mutta minun mielestä sorkkaraudalla tms. vääntämällä ei saa niin piukkaan kuin noilla raudoilla jotka mulla oli käytössä. Sekä hyvänä puolena kuten sanoin, lattian laitto käy jopa aivan itekseen, kiroilematta ja joutuisasti. Mutta kukin tyylillään ja pääasia että komiaa lattiaa syntyy.

[lmfmis]

No eipä se paljoa merkinnyt kun ite löin, jokainen lauta aina väännetään sorkkaraudalla piukkaan ja ruuvataan parista kohtaa, sitten tarpeen mukaan. Raot siis syntyy ihan rehellisesti puun kuivuessa.

Näinhän se on, mutta minun mielestä sorkkaraudalla tms. vääntämällä ei saa niin piukkaan kuin noilla raudoilla jotka mulla oli käytössä. Sekä hyvänä puolena kuten sanoin, lattian laitto käy jopa aivan itekseen, kiroilematta ja joutuisasti. Mutta kukin tyylillään ja pääasia että komiaa lattiaa syntyy.

Ei ollut tuollaista rautaa mutta ruuvattiin koolinkiin puunpala jota käytettiin rehellisen kiilan tukena. Sai tiukkaan ja puristuksen vaikka jokaiseen koolinkiin jos tarvitsi. .

Kiila tietenkin naaraspontista.

[KariFS]

Ekan kerran kun tein lattiaa, oli sukulaismies mukana talkoissa, ei mikään kokenut lattianlaittaja hänkään. Lattiaa oli kuistilla laitettavana etenemissuunnassa n. 2,7 metriä, täyspitkästä laudasta (vajaat 5m pitkää). Kahteen pekkaan meni kahdeksisen tuntia. Siinä kyllä halkaistiinkin pari lautaa (siis sirkelillä = tahallaan ), ja pätkittiin ne laudat myös suoraan nipusta ensin katkaisusirkelillä, sitten ujutettiin ne kuistin päätyikkunasta kun ovesta ei olisi mahtunut. Eli ei ihan suoraviivaista hommaa. Lauta oli 95 mm leveää, jokunen kiero tai muuten hankala joukossa.

Olkkariin laitoin Luvian valmiiksi osmottua 28x145 ympäripontattua omin päin. Luvian puuhan on määrämittaista ja mikä minulle tuli yllätyksenä, he eivät anna valita mitä pituuksia ottaa. Lattia ostetaan neliömetreinä ja siinä on sitten mukana tietyssä suhteessa eri pituuksia, muistaakseni 150 (vähän), 180 (eniten) ja 240 senttisiä. Tein sitten niin että jatkokset ovat "säännöllisesti", olkkarin kohdalla hukkaa ei silti tullut kuin reilu neliö. Muutama susilauta kyllä oli joukossa.

Tätä 4,7 kanttiinsa huoneen lattiaa laitoin varmaan kolmisen tehokasta työpäivää, eli reilut 20 tuntia (mutu). Perheellisellä ja työssäkäyvällä tuppaa nuo hommat vaan tapahtumaan pätkissä eli kyllä tähän kalenterissa sai kulumaan reilun viikon verran. Niin ja kertaalleen purin nelisen varvia kun yksi lauta "lonksui", siitä oli koiraspontti lohjennut niin etten ollut huomannut. Työvälineinä jiirisirkeli, akkupora ruuvinvääntöön ja sähköpora esireikien tekoon, kuviosaha, vasarat, taltat, kiilat jne, eli kohtuuhyvät peruskamppeet. Niskoja en oikonut ja vanhan lattian purku ei tuohon sisältynyt. Lattian purkuun kuluva aika riippuu paljon siitä kuinka ehjänä laudat ottaa, minä otin mahd. ehjänä, tarkoitus tehdä ulkorakennuksen vintille niistä uusi lattia, eli naputtelin niistä jopa naulat irti valmiiksi.

Luvian laatu ei ollut aivan odotettua. Höyläyksessä oli sanomista, laudat kapenivat hieman toisista päistään, jolloin tietysti jatkoksen kohdalle tulee rako viereisten lautojen väliin. Laudat olivat muoviin kääritty, piti olla uunikuivaa. Suoraan paketista kokeillessa pontit olivat mukavan naheat, mutta kuivuttuaan ne olivatkin hieman väljät, joten lattia ei ole 100% "yhtä puuta". Pahoja rakoja ei ole ilmaantunut kuitenkaan.

Mielestäni kannatti ottaa nuo valmiiksi käsitellyt laudat kaikesta huolimatta, koska siinä on sitten valmis pinta. Kalliihkohan se oli, oma vajaa 40 neliötä oli n. 1700. Pari sataa olisi säästänyt jos olisi hankkinut käsittelemätöntä puuta ja sitten osmonnut itse. Osmon ohjeissa kuitenkin sanotaan että pari viikkoa pitäisi antaa kuivua ennen kuin tuo mattoja ym, ja se taas ei sopinut meille. Tuo lattia on tosiaan pätkistä koottu, laudoissa on viisteet sivuissa ja päissä ("pakko" olla vierekkäisten lautojen korkeuserojen maskeeraamiseksi, kun tätä kerran ei hiota), joten saumat korostuvat. Minusta se on nätti, vähän rustiikkisen oloinen, ei kuitenkaan ihan perinteinen lautalattia, ja osmopinta on lämmin jalalle. Mutta ei tietenkään alkuperäistyylistä, joten jos meinaat museon rakentaa, hanki tavallista lautaa ja maalaa peittoon. Makuasioitahan nämä ulkonäköseikat ovat.

Ja sitten sakkana pohjalla: Katso että ostat ruuveiksi torx-kantaisia ruuveja ja samalla reissulla riittävästi oikeankokoisia laadukkaita varapäitä vääntimeesi. Ovat kulutustavaraa. Mutta torksi ei lipsu eikä nuljaa. Ja vastakkaista seinää lähestyttäessä torx-ruuvin saa menemään mukavasti räikkävääntimellä kun kone ei enää sovi.

Ja toinen vinkki, tästä krediitit Huhdalle, eli vaikka noita päätypontattuja voikin periaatteessa jatkaa niskojen välilläkin, niin silti kannattaa tähdätä ne jatkot mahd hyvin niskoille tai ainakin lähelle. Jos teet jatkot "säännöllisesti", ja joku jatkosrivi ei osu niskalle, laita tämän rivin alle "apuniska". Itse laitoin yhden tällaisen alueelle jossa aina kuljetaan, ja on tukevampi kuin sellaiset saumat joissa apuniskaa ei ole (sohvan alle ja nurkkiin yms paikkoihin en apuniskoja laittanut). Apuniskan laittaminen on yksinkertaista: kaivat puruihin sen verran koloa että saat esim kakkosnelosen lappeelleen tuon saumarivin kohdalle. Apuniskaa ei tarvitse kiinnittää mihinkään, ruuvaat vaan lattialaudat siihen kiinni (sekä jatkettavat että ehjät), jolloin se jakaa yhdelle laudalle tai saumalle sattuvan kuorman tasaisehkosti ympäristöön.

[tarpola]

Laitoin lautalattian pariin epämääräisen muotoiseen makuuhuoneeseen. Lauta oli rautakaupan kautta tilattua uunikuivaa päätypontattua lautaa, Finnforestin kelmussa mutta muuten logotonta. Pituudet enimmäkseen 3900.

Vanhan lattian irroitus vei aikaa siksi että pyrin ottamaan sitä talteen eli irrottamaan ehjänä, samaten poistin naulat heti irrotuksen jälkeen, kaavin möhnät ponteista ja höyläsin pinnasta lakan pois. Osin käytin komeroiden lattiaan, osin seinäpaneelina. Erittäin hyvää ja tiukkasyistä puuta.

Uuden asentaminen valmiille koolaukselle ei vienyt kauaa. Tein sitä iltaisin noin tunnin verran päivällisen ja lasten nukkumaanmenon välillä, siinä ehti jonkun puolenkymmentä lautaa laitella kerrallaan, joskus enemmänkin eli ehkä työpäivän verran tehollista työaikaa meni per lattia. Eniten aikaa tuhraantui kulmauksissa ja paikoitellen piti tehdä uusiksi kun ei kerralla onnistunut. Taitavammalla menee nopeammin, olen tekijänä varmaan hitaammasta päästä. Vanhaa koolausta piti jossain vaiheessa myös oikaista, ei ne palkit olleet ihan tasassa ja tuossa hommassa tasaisuus on koko lailla välttämätöntä. Kyllä se lauta vääntyy mutta työ hidastuu olennaisesti ja lattia jää mutkalle. Samaten jos lauta on vähänkään propelli ei sitä kannata asentaa ainakaan kokopitkänä, sen voi laittaa sivuun ja katsoa josko on tarvetta jossakin kohtaa lyhyemmälle pätkälle jossa pieni kierous ei haittaa. Lautojen kierouden vuoksi päätypontatussakin kannattaa varautua pieneen hävikkiin, esim 5%, se säästää paljon sadatelua asennusvaiheessa.

Lopuksi kevyt hionta. Lakkaus tuli tässä tapauksessa ensin kertaalleen sävytetyllä ja sitten kirkkaalla pari kerrosta. Tunti per kerta sisältäen imuroinnin ja mikrokuitumoppauksen ennen lakkausta, mutta välissä pitää aina odottaa edellisen kuivumista eli käytännössä seuraavana päivänä seuraava kerros.

Päätypontatuissa taitaa aina olla pieni v-viiste myös pitkillä sivuilla. Ei se oikein silmää miellytä, toisaalta minkänlaista rakoilua ei ole vuoden aikana ilmaantunut. Laudat kiinnitettiin syksyllä, olivat talossa jo alkukesästä mutta sisätiloissa omissa pakkauksissaan. Kiinnitin tavallisilla kampanauloilla k600-koolaukseen ja näinkin tuntuvat pysyvän paikoillaan.

Kiitokset KariFS apuniska-ideasta, yksinkertainen ja ilmeisen toimiva, ja materiaaliksi kelpaavat kakkosnelosen ohella varmaan lattialaudan hukkapätkätkin tai tohjoksi lyödyt kiristyskapulatkin Kierrätys kunniaan!

[jari h]

Onko parempi käyttää kapeakantaisia (oliko ne hobau-) ruuveja vai tavallisia uppokantaruuveja? Meidän työmaalla on erimielisyyksiä.

[JHakkinen]

Onko parempi käyttää kapeakantaisia (oliko ne hobau-) ruuveja vai tavallisia uppokantaruuveja? Meidän työmaalla on erimielisyyksiä.

Itse suosittelisin juuri noita "hobareita" eli hobau-ruuvia. Päissä kannattaa myös porata apureiät jotta välttyy laudan tai pontin halkeamiselta. Itse porasin kyllä ns. apureiät joka ruuville. Kahdella koneella käy aika näppärästi.

[KariFS]

Täältä kanssa ääni hobareille. Niitä suositeltiin ja se aika "terävä" uppokanta uppoaa mukavasti puuhun, eikä sitten estä seuraavan laudan asettumista.

Porasin kanssa alkureiät lautoihin.

Ja osta sitten ehtottomasti niitä torx-kannallisia hobareita

Tosi "pro" käyttää tietysti nauloja, väittävät että tulee tiukempi lattia sillälailla. Itte olen sen verran tumpelompi että mieluummin porailen ja ruuvailen kuin turaan tuurnien ym kanssa. Ja jos laudat on pätkitty valmiiksi sopiviksi, on lattian laitto myös suht hiljaista hommaa ruuvaten (bonus perheelliselle).

[Pekka Huhta]

Täältä noin puolensataa ääntä hobareita vastaan. Ne on niin kovia että ne voi hyvin katketa.

Tähän vähän lattiasta poikkeavia kokemuksia. Rakensin aikanani kaarihalleja puuveneille sekä ittelle että muille. Kaaret vaan oli aina talven tuulien jälkeen niin fletkuja että syyttelin halpoja Biilteema-ruuveja siitä kun joka syys joutui ampumaan laatikon ruuveja tueksi. Jossain välissä jatkoin tukemista Spaxeilla ja sekään ei auttanut. Rakentelin sitten katosta säästöhirsille kuutisen vuotta sitten enkä siihen huolinut paskaruuveja, se tehtiin pelkillä Spaxeilla ja Wurtheilla. Ja kun purin sen tänä keväänä, niin yli viidennes ruuveista oli poikki. Mä kun oon saita ja säästäväinen niin ajattelin säästää ruuvit, mutta pirun huonoa se oli.


Mä oon ylipäätänsä sitä mieltä että ruuvien käytön kanssa pitäis ottaa aikalisä ja kattoa että miten niiden kanssa käy. Mun purkukokemusten perusteella olen niin skeptikko että harsin rungot ja muut kiinni ruuveilla ja pänttään sitten kaikki mahdolliset välit nauloja täyteen niin että ruuveja jää enintään puolet piikeistä. Käytän kyllä ruuveja paljon koska ne on kunnostuskohteissa naulaa helpompia, mutta ei mulla ole kovinkaan lujaa luottamusta niihin.

Niistä mun kokemusten katkenneista ruuveista hobaut menee poikki aina jos liitoksessa on yhtään leikkausta, ja jopa 4,8 mm ruuveista (joiden varsi on jotain 2,7 mm) on vähintään joka kymmenes poikki jos niissä on vähänkään leikkausvoimaa. Naula ei mee poikki ikinä, mutta se ei estä vetoa. Hobauilla pysyy kipsilevy seinässä, ei niitä oo ikinä kukaan tarkottanu lattiaruuveiksi...

Voipi olla että aukaisin matopurkin, mutta menköön.

Pekka

[timle70]

No ei ne kyllä kipsilevyyn ole tarkoitettu, mutta askarteluun ihan kelpo ruuveja

[Hep]

Mä ymmärrän hobaulla tästä kuvasta vasemmalla olevan mallin: http://www.kiinnikekolmio.fi/?Tuotteet&id=133

Toinen ja neljäskin menee, mutta ei tuo kolmas.

[JHakkinen]

Itse vedin juuri tuolla harvakierteisellä mallilla lattian kiinni.

[jari h]

Lattian tekemiseen menee vähemmän kuin vanhojen koolauksien suoristamiseen. Pitäisi joko jättää kaikki koolingit ennalleen tai vaihtaa kaikki, ei mitään siitä välistä ja juuri niin olen useamman päivän tehnyt.

[KariFS]

harsin rungot ja muut kiinni ruuveilla ja pänttään sitten kaikki mahdolliset välit nauloja täyteen niin että ruuveja jää enintään puolet piikeistä.

Vyö ja henkselit. Ihan hyvä strategia

Niistä mun kokemusten katkenneista ruuveista hobaut menee poikki aina jos liitoksessa on yhtään leikkausta, ja jopa 4,8 mm ruuveista (joiden varsi on jotain 2,7 mm) on vähintään joka kymmenes poikki jos niissä on vähänkään leikkausvoimaa. Naula ei mee poikki ikinä, mutta se ei estä vetoa. Hobauilla pysyy kipsilevy seinässä, ei niitä oo ikinä kukaan tarkottanu lattiaruuveiksi...

Perskuta, minä kun olin luulossa että ne hobarit on justiinsa lattiaan tarkoitettuja. Varmaan niillä kipsilevykin pysyy kiinni, ei siinä mitään. Kipsilevyille kummiskin on omat ruuvinsa, ne on niitä mustia, kanta ihan erimoinen, littanampi jottei menisi siitä gyprokin pahvista vallan läpi. Harvakierteiset puukoolinkeihin ja tiuhakierteisempi peltikoolinkeihin. Tein meinaan kipsilevystä väliseinän pannuhuoneeseen, peltikoolingeilla, melko käteviä tuollaiseen käyttöön.

Kukas jaksaisi analysoida, tuleeko leikkausta miten paljon kun hobari on ruuvattu lattiassa n. 40 asteen kulmaan koolinkiin eli horisonttiin verrattuna? Laudan turpoamisen ja kutistumisen aiheuttama voima on tällöin osaksi vetoa, osaksi leikkausta

Ruuvi- ja pulttiliitoksiin pätee kyllä se että jos ruuvi/pultti saa osakseen leikkausvoimaa, niin peli on jo lähes menetetty. Ruuvin tarkoitus yleensä on puristaa kappaleet tiukasti yhteen jolloin kappaleiden välinen kitka saadaan suuremmaksi kuin leikkausvoima. Mutta tässä kirjoittaessa oikein kun ajattelee (joskus näinkin ), niin uppokantaiset ruuvit ovat kaiketi asia erikseen, ne kyllä ottavat itseensä leikkausta heti kun sen suuntaista voimaa kappaleet saavat. Eli pitää olla piukassa jotta kitkaa riittää Pitääpä ottaa asia puheeksi kahvipöydässä huomenna noiden lujuuseksperttien kanssa

[tuuma]

Mä tykkään ruuveista kun on hiljaisia asentaa ja vetää kappaleet tiukkaan kiinni mutta olen myös pettynyt niiden kestoon. Mukava vetäistä porakoneella niin että uppoaa syvälle puuhun mutta pettymyksiäkin on. Puu kun elää (turpoaa) niin poikki oli napsahtanut melkein kaikki juniorille tehdyssä hiekkalaatikossa, johon laitoin joka nurkkaan istumatasot piiiitkillä ruuveilla ja ajattelin että tukee mukavasti koko rakennelmaa muutenkin. Sekalaisia olivat ruuvit ja sieltä täältä ostettuja mutta järjestäen kaikki poikki talven jäljiltä ja istumatasot ennen istumisia jo hiekkalaatikon pohjalla Nyt ruuveilla kiristetty mutta sinkittyjä perus neljän tuuman nauloja sekaan niin on kestänyt.

Varasto on kokonaan ruuveilla kasattu mutta ruuveilla ei ole tehtävänä ottaa hiekkalaatikonsuuntaisia voimia niin näyttää vielä pystyssä olevan Vaneri lankkuliitokset on sitten tikattu "tuhansilla" ruuveilla ja ne vissiin kestää juurikin tuon KariFS:n suuren kappaleiden välisen kitkan ansiosta ihan hyvin. Mutta esim. portaiden askelmia en ruuvien varaan jättäisi enkä omatekemiä tikapuita ilman askelmien loveuksia.

Yläkerran lautalattia ei ole omin käsin tehty mutta noita keltapassivoituja näytti menneen monia laatikoita, hyvin on lattiassa pysyneet, kuten myös jämälattialaudoista sitten itse tehdyt väliseinät samoilla ruuveilla. Kaipa nuo lattiassa ja sisällä muutenkin kestää kunhan puu suunnilleen tasaisessa kosteudessa pysyy. Tietty jos ämpärillinen vettä kaatuu lattialle ja antaa olla viikon niin on kai siinä ruuvit aika kovilla kun eivät anna periksi näemmä yhtään.