Jälkikäteen tiilivuoratun rintamamiestalon esteettisyys jakaa varmasti mielipiteet, mutta jos unohdetaan se ja keskitytään teknisiin/rakenteellisiin puoliin.
Tätä aihetta oli jonkin verran sivuttu jossain keskustelussa, ja myös Panu Kailan Talotohtori varoittelee sen haasteista, mutta ihan selvää käsitystä en ole saanut onko tiilivuoraus aina "kuolemantuomio" talolle? Ei kai, onhan maailmalla iso joukko alunperinkin tiilivuorattuja taloja. Ja miten se eroaa 50-luvulla suoraan tiilivuoratusta + rapatusta talosta?
Siis kai vuoraus on voitu tehdä "oikeinkin", ts ettei ongelmia tule. Ilmanvaihto tiilen ja rakenteen välissä ainakin pitäis olla tehtynä (eikös rapatuissa taloissa ilmanvaihtoaukkoja ulos ole vielä vähemmän kun ei ole tiilen välejä auki?). Mutta pitäiskö siellä olla jotain tiettyä suojalevyä rakennetta suojaamassa? Entä sokkeli, sehän on pitänyt tehdä vanhan ulkopuolelle, tuleeko tällaisesta kaksoissokkelista jotain ylimääräisiä kapillaari tms ongelmia? Esim jos on kellarilla varustettu talo, pitääkö tiilen alle tehdyn sokkelin ulottua yhtä syvälle kuin alkuperäinenkin?
Ei, en ole suunnittelemassa uutta tiilivuorausta. Olenpahan vain harkitsemassa tutustumista tiilivuorattuun rintamamiestaloon ja mietin mitä siitä pitäisi selvittää. Myyjä on itse tehnyt remontin, joten voi vaikka tietää miten se on tehty.
Ja jos vuoraus on tehty 80-luvun alussa, kuten niitä kai lähinnä tehtiin, ja on siis ollut käytössä jo n. 30 vuotta, kai ongelmat olis jo näkyvissä? Mistä niitä ongelmia kannattaa etsiä? Jostain pohjoisseinältäkö? Mutta tarkemmin, miten ne vois löytyä, vaatiiko kuntotarkistuksessa seinän poraamisen vai onko mahdollista huomata jotain rakenteita repimättä?
