Panu Kaila: Kesällä töitä teki maalari

[Pekka Huhta]

Mistäs noista kirjoista tuo teksti löytyi? Mää kun olen tienny tuon tietäväni, mutta en kyllä siitä noilla sanoilla oo lukenut. Kiinnostais vain että mistä kirjasta mä olen sen itteeni imeyttänyt.

Pekka

[PetteriKivimäki]

Niin tuo lainaus on tästä justiinsa ilmestyneestä. Postimies toi tänään - työhuoneelle vessalukemista!

[Pekka Huhta]

Niin tuo lainaus on tästä justiinsa ilmestyneestä. Postimies toi tänään - työhuoneelle vessalukemista!

Eli mä olen nokkelampi kaveri kun kuvittelinkaan, olin ehtinyt lukea julkaisemattoman kirjan tietämättäni

Jossain muualla tuota on käsitelty kanssa. Mulla itelläni on se kokemus että ihan tuorekin maali (yli kuukauden kuivunut) kostuu tuolla tavalla läpi, ettei välttämättä tarttis odottaa sitä lainauksen paria vuotta. Ainakin se värimuutos ja pehmeneminen tulee minusta esille oikeen korostetusti melko tuoreessa maalissa. Ehkä se on sen verta kiiltävämpää että ero näkyy selkeesti.

Pekka

[PetteriKivimäki]

Eli mä olen nokkelampi kaveri kun kuvittelinkaan, olin ehtinyt lukea julkaisemattoman kirjan tietämättäni

Jos sää oletkin meedio, semmonen selvänäkijä! Kannattais insinöörinhommat jättää ja laittaa Iltalehteen ilmotus..

No juu, kumminkin. Tuo Kailan kirja näyttää ensi-istumalta oikein hyvältä, kuvaliitteitä on parannettu rutkasti verrattuna esimerkiksi Talotohtoriin..

[Oto Hascak]

Mutta halkeilemisen ja hengittävyyden yhteyden Kaila ampuu alas

Mulle on periaatteessa ihan sama, että miten se öljymaali hengittää. Ihmetyttää vaan se, että asiaa opetetaan esmes alan oppilaitoksissa niin, että hengittäminen tapahtuu nimenomaan halkeamien kautta. Tai onko se nyt kummallista, että rakentamiseen liittyen tuleekin ristiriitaista tietoa eri tahoilta...

[vesahy]

Nyt mulla on Kailan Kesämaalari tuossa pöydällä. Kävin eilen Billnäsin puutarhatapahtamassa ja siellä oli avoinna myös kirjojen varastomyynti. Sieltä kirja löytyi hintaan 39,90 joka on aika paljon rahaa sekin, mutta aika paljon vähemmän kuin 65,00. Hyllyyn jäi vielä muutama kappale.

[Pekka Huhta]

Mä en rehellisesti sanottuna saanut luettua tuota kesämaalaria läpi asti, vaikka sinnikkäästi yritin ja kirja oli toista kuukautta yöpöydällä. Aina vaan käsi sattui johonkin viereiseen kirjaan, kun ei vaan jaksanu.

Mä uskon aivan yhtä vahvasti kuin Kailakin siihen että teolliset muovimaalit on riskaabeleja, ja että sekä puu että rappaus voi perhanan huonosti niiden alla. Mutta edes mun kaltainen ituhippi ja perinnerakentaja henkeen ja vereen ei pysty ja kykene lukemaan viittäsataa sivua tekstiä, jonka tärkein sisältö olisi selvitetty kymmenellä sivulla ja loput on toistoa, paatosta ja valitettavan läyhäistä sarkasmia.

Musta Kaila on oikeassa asiassaan. Ehdottomasti. Mutta jos jo Talotohtorissa oli aivan liikaa jankutuksen tasolle menevää antilateksipropagandaa, niin tää uusin kirja meni kyllä multa yli. Mä imeytän kyllä tämän alan tietoa valtavia määriä mistä vain irti saan, mutta rehellisesti sanottuna kirjan informaatiosisältö oli erittäin vähäinen, se oli oikeastaan vain korjausliite aiempaan kirjaan ja kaikki lisätty oli vain esimerkkien kautta läpi käytyä kaunaista paatosta moderneja maaleja vastaan.

On inhottavaa tyrmätä kirja joka on pohjimmiltaan täsmälleen samaa mieltä kuin itsekin olen, mutta musta tuntuu ihan helvetin surulliselta että noin jyrkällä ja aika informaatioköyhällä inkutuksella Kaila oikeastaan marginalisoi itsensä sen sijaan että saisi ajettua asiaansa todellisen laajan yleisön tietoisuuteen. Jos Talotohtorissa olikin vähän taitamattomasti intetty ja toistettu nykyrakentamisen paskuutta vähän liiankin kanssa, niin ihan vilpittömästi toivon ettei tää kirja myy paljon, koska tuo tyyli vaan antaa ymmärtää että nyt puhuu ihminen jolla on Todella Vaikea Asenne. Ihan oikea asia hukkuu jankutukseen.

Kevät toi maalarin oli viksu ja hyvä kirja, erityisesti sen takia että haastattelujen kautta sai loistokuvan siitä että ei ne maalaritkaan kaikesta ole samaa mieltä olleet. Eri viisauksia ja reseptejä lukiessa pystyi todella arvioimaan että mikä vaikuttaa mihinkin ja mitkä asiat ovat omassa maalauksessa relevantteja.

Tässä uusimmassa on muutamia maalireseptejä joistain todellisen kryptisistä lähteistä (vanhoja, historiallisia ja todella outoja ohjeita) ja loppu on paatosta.

Mä todella toivon, että se on siinä seuraavassa kirjassaan päässyt kaikesta tosta yli ja pystyy keskittymään siihen missä se on oikeasti hyvä. Sillä on laaja ja hyvä näkemys, kunhan se vain ei käyttäisi viisauttaan väärin, jankkaamiseen ja inkuttamiseen. Ne jotka sen lateksin huonouden uskoo, uskoo vähemmälläkin, ja loput jättää lukematta sen hyvänkin asian kun tuota Sanomaa yritetään hieroa naamaan koko ajan.

Pekka

[vesahy]

Nyt kun olen kirjaa sieltä täältä selaillen lueskellut, niin komppaan Pekkaa tässäkin. Ei se mikään tietoteos oikeastaan ole, se on pamfletti. Lateksit ovat kavala pirun keksintö ja huutomerkki perään. Sarjan kolmas maalauskirja, jota en ole vielä kynsiini saanut, käsittelee sitten rakennusten julkisivujen värihistoriaa. Siinä luulisi olevan hieman vähemmän lateksia. Varmaan hankin senkin.

Nyt Panun olisi aika koota kaikki paperit vielä kerran työpöydälle ja laatia niistä kaunis yhteenveto.

[Sami_]

En ole noita maalikirjoja enään lukenut. Talotohtori oli viimeisin lukemani. Mulla on sama homma että haluaisin olla samaa mieltä Kailan kanssa monesta asiasta ja hänen maalailemansa perinneromantiikka kuulostaa kauniilta siihen olisi helppo uppoutua. Talotohtorissa vaivaa edellisten kirjoittajien huomioima jankutus ja välistä jopa semmoinen fanaattisuus että unohdetaan vihan puuskissa omat aiemmat argumentit.

Hengittävä maali on siis hydrofiilinen eli sellainen, joka kastuu pintaa syvemmältä - ja sitten taas kuivuu. Ilmaa sen ei tarvitse läpäistä tippaakaan mutta voi se kyllä läpäistä ilmaakin. Hengittämätön maali on vettä torjuva, hydrofobinen - sellainen, joka ei kastu kuin pinnaltaan. Se saattaa kuitenkin läpäistä ilmaa ja sen mukana kaasumaista vettä.

Esim: tässä kohtaa ei mainita että itseasiassa rakennuspuolella materiaalien kuivuminen perustuu höyrystymiseen. Vesi ei todellakaan lorottele tai valu nestemäisessä muodossaan ja märkä puu ei lorota sitä vettä ulos koska puuttuu fyysinen voima joka sen aiheuttaisi. Painovoima ei vedä puusta vettä ulos, koska puun huokoisten tyhjät paikat sitoo vettä suuremmalla voimalla. Näinpä siis höyrystyminen on se ilmiö ja silloin esim: silikoniemulsiomaali hyrdofobisena nimenomaan hengittää höyryn ulos. Kailan lähestymistapa luoda ristiriitaisuuksia oman sanomansa kanssa hämmentää. Tosin tällä hämmentämisellä on helppo kiihottaa lukijoita jotka eivät vaivaudu ajattelemaan asiaa ja hoksaa ristiriitaa tekstissä. Lisäksi näissä kohdissa referenssinä on aina se lateksi. Vahingossakaan Kaila ei aseta nykyisiä maaleja vertailuun öljymaalin kanssa vertailukelpoisilla arvoilla edes itsensä julistamien argumenttien valossa. Nämä kohdat jättämällä pois saa helposti isolle lukijakunnalle vähän johdatellun kuvan eikä maalikauppaan uskalla enään mennä.

Toisinsanoen mies itse viljelee ristiriitaisuuksia jättämällä fysiikan ulos ratkaisevissa kohdissa ja vaihtaa näissä kohdissa tuohon perinneromantiikan ehdottomaan paremmuuteen, unohtaen mainita että öljymaali voi tietynlaisina seoksina/valmisteina olla pahempi kuin lateksi. Lopulta lukijalle jää vähän tyhjä olo, kun edelleen kaikki on ristiriidassa kaiken kanssa ja vieläpä herra kaila kompastelee omien asioidensa perustelussa.

Silti itsekin kannatan Talotohtori -kirjan pääajatusta. Harmi tosiaan että hyvät kirjat on kirjoitettu liian pienessä kopissa.