Pellavaöljymaalista

[Villehoo]

Ei tässä hommassa niin kiire ole etteikö pellavaöljymaalin kuivumista kerkeisi odottelemaan, kysymys oli enemmänkin ihmettelyä kun nimenomaan pellavaöljymaalin kuivuminen kestää ja muut uulan tuotteet kuivuvat huomattavan paljon nopeammin. Kaksi vuotta taloa remontoitu ja kaksi vuotta ainakin vielä jäljellä, joten joutaa tovin vaikka odottelemaan maalien kuivumisia. Ja listoista oli kyse mitä maalailin. Maalaus paikkana on autotalli, jonne kylmillä keleillä olen laittanut lämmöt päälle ja mahdollisuuksien mukaan olen ovia pitänyt auki, mutta pienet hyttyset on tosiaan aika hanakoita tarttumaan märkään maaliin.

[PetteriKivimäki]

Heh, minä maalasin pari joulua sitten kummipojalle Tsekinmaasta ostamani puujunan itse sekoittamallani pellavaöljymaalilla, jota värjäsin maaväripigmenteillä siniseksi, punertavaksi ja okraksi. Unohdin sitten sikkatiivin, joten hemmo sai joululahjansa helmikuussa!

Muutama viikko sitten tarkastelin pikkumiehen leikeissä koville joutunutta junaa; maali on erinomaisessa kunnossa kauttaaltaan, ei näköjään lohkea eikä varise.

[pelkka]

No, hemmon hennot sisuskalut tuskin kaipaisivatkaan teollisia kuivikkeita, eli "oikein" teit! Tein ite saman jutun kaksi vuotta takaperin kun maalasin lahjaksi menevän puisen kukkopillin okralla... karonkassa sain sitten selitellä klarinetistille että juu, oli mulla sullekin lahja, saat kun kuivuu. Oli kyllä iloinen lahjastaan kun aikanaan sen sai.

Nopeempaa jälkee tulisi itte sekoitetulla munatemperalla. Munankeltuainen (tai koko muna) + siihen vähän viintä / kaljaa / vettä ja (leluihin myrkytön) pigmentti siihen. Jos liukenee huonosti niin ensin pigmentti tenuun tai johonkin muuhun kirkkaaseen likoomaan. Kuivuu nopsaan ja on kestävä ja eko. Säilyy jääkapissa pari päivää, jos lisää Atamonia niin ikuisesti.

pelkka

[vesahy]

Mistä johtuu, että kun varastossa kauan seisoneen tehtaan jäljiltä avaamattoman maalipurkin avaa, niin ei siellä sitä nahoittunutta kettoa ole? Sen jälkeen se sinne muodostuu.

[Pekka Huhta]

Se tehtaan jäljiltä oleva purkki on hermeettinen, eli sinne ei pääse yhtään ilmaa. Se vähä mitä ilmaa on hapettaa kyllä maalia, mutta kun maalin pinta on vähän hapettunut niin happi on loppu ja nahoittuminen ei jatku.

Yleensä itse suljettu purkki vuotaa hiukan, varsinkin isommat törpöt. Käytetyn vajaan purkin nahoittuminen johtuu myös siitä että purkissa on enempi ilmaa, eli vaikka purkki olisi täysin ilmatiivis niin pöntössä oleva ilma piisaa hapettamaan maalin.

Säilyttelen itse vanhoja purkinjämiä ja itse sekoittelemiani maaleja lasipurkeissa jotka saa ihan täysin kiinni. Niissä ei nahkaa synny. Litran tehtaan purkeissa nahkaa ei yleensä myöskään tule ennen kun purkki on ihan lopuillaan, mutta kolmen litran ja kympin pytyt pakkaa kyllä nahoittumaan, kantta ei oikein koskaan saa niin absoluut tiiviiksi.

Pekka

[Keijo]

Vanha konsti noiden metallipurkkien kanssa ollut pitää niitä vähän aikaa varastossa ylösalaisin joilloin rakoihin tihkuva maali tiivistää purkin kannen eikä nahoittumista pääse tapahtumaan. Isojen pyttyjen kassa tuo tietysti hankalaa, mutta pienempiä purkkeja olen saanut menestyksekkäästi säilymään pitkiäkin aikoja nahoittumatta. Alla on syytä olla sanomalehti tai vastaavaa, jos kantta on pahoipidelty niin paljon että maalia pääsee valumaan ulos asti.

Omat sävytykset ja pienet määrät ohennettuja minäkin pidän lasipurkeissa.

[vesahy]

Nykyisissä isoissa purkeissa on sulkimena käänneltävät ja väänneltävät peltiset liuskat, joista henkilökohtaisesti en pidä. Ilmeisen aiheellisesti epäilen näköjään niiden tiiviyttä kun ne kerran on avannut. Muistan nähneeni myös sellaisia purkkeja, joissa kannen kiristimenä on lukkopanta, joka on helpommin suljettava ja vaikuttaa tiiviimmältä. Entä mitäs jos sen hapen saisi siitä purkista sulkemisvaiheessa kokonaan pois, esimerkiksi suihkauttamalla painepullosta hiilidioksidia? (No juu, nyt mulla taas pääsi mopo karkuun! )

[Dude]

Tai jos soveltaisi viinipullon ilmauspumppua :D
ei provoa...

[vesahy]

Kävin Billnäsissä puutarhamessuilla ja samalla reissulla poikkesin tietenkin myös Rakennusapteekissa. Rakennuksen kuisti maalattiin viime kesänä öljymaalilla ja aina siellä käydessäni olen tuota maalipintaa kädelläni hyväillyt ja ihaillut. Tällä kertaa huomasin, että ainakin osassa seinäpintaa maali on muuttunut selvästi laikukkaaksi. Olisin kysynyt henkilökunnalta mistä heidän milestään on kysymys mutta siellä oli niin hirveä tungos, ettei heillä olisi siihen ollut aikaa. Kysyn sitten joskus kun on hiljaisempaa. Maaleina he varmaan käyttävät edustamiaan Allbäckin tuotteita.

[vesahy]

No niin, maalaushommelit ovat siinä pisteessä, että vielä pitäisi ottaa noin litra sinkkivalkoista vielä toistaiseksi avaamattomasta kympin purkista ja sen jälkeen siirtyä muihin projektin aktiviteetteihin. Se kymppi jää sitten odottamaan myöhempää käyttöä joskus kesällä. Miten sen nyt suljen ja suojaan, että se säilyy mahdollisimman tuoreena? Purkin kääntö ylösalaisin oli yksi ehdotus, mitä muuta? Tuorekelmu suojaamaan maalin pintaa? Kailan kirjassa neuvottu parafiinikerros? Loraus Uulan ohennetta pinnalle tais itten tärpättiä? Vettä en sentään suostu purkkiin laittamaan, sitä ei meidän työmaalla tarvita yhtään mihinkään, ei edes janon sammutukseen.

[Pekka Huhta]

Sinkki on siitä kiitollista että se ei oikeastaan tahdo nahoittua muuten kuin jos purkki vuotaa oikeen reilusti. Mitään extreemiä ei tartte tehdä. Laita kiinni niin hyvin kun osaat, pyöräytä purkkia vaikka vähäsen niin että kannen rakoon joutuu vähän maalia ja anna olla.

Pekka

[vesahy]

OK. Entä mitä teen sille kympin pytylle sitä vaniljaa, joka on puolillaan. Ylösalaisin hyllylle?

[vesahy]

Vaniljapurkista otin pari päivää sitten ehkä litran verran ja suljin tölkin niin hyvin kuin se liuskoja taivuttamalla onnistuu. Tänään kurkistin sinne ja ohut kalvo oli tullut pinnalle, suurinpiirtein samanlainen kuin kaakaokupposen pinnalle muodostuu. Yritin sitä poistaa mutta eihän se onnistu, vaikka sen saisi yhteen kassan reunalle niin ei sitä siitä saa pois nosteltua. Ei kai muu auta kuin sekoittaa se propellilla maalin sekaan, ihan hienoksi. Vai mitä sille pitäisi tehdä?

[Pekka Huhta]

Vaniljapurkista otin pari päivää sitten ehkä litran verran ja suljin tölkin niin hyvin kuin se liuskoja taivuttamalla onnistuu. Tänään kurkistin sinne ja ohut kalvo oli tullut pinnalle, suurinpiirtein samanlainen kuin kaakaokupposen pinnalle muodostuu. Yritin sitä poistaa mutta eihän se onnistu, vaikka sen saisi yhteen kassan reunalle niin ei sitä siitä saa pois nosteltua. Ei kai muu auta kuin sekoittaa se propellilla maalin sekaan, ihan hienoksi. Vai mitä sille pitäisi tehdä?

Älä tee mitään - vielä. Oisit vaan antanut sen olla ja kovettua sen mitä se kovettuu. Sen ihan hengettömän nahan hämmentely on huono homma, siellä on nyt hitulaa ja haitulaa purkissa.

Ihan ihan ohut nahka menee kyllä sekoittamalla sekaisin, mutta jos nahka olis ollut yhtään paksumpi ja tuolla vielä maalattaisiin siistiä sisäpintaa niin se pitäisi laskea sukkahousuista läpi koko ämpärillinen ettei ne haitulat ole koko maalissa. Tuskin tossa nyt vielä on vahinkoa tapahtunut, mutta varo seuraavalla kerralla.


Oon sanonut ennen ja sanon nyt että se väärinpäin säilyttäminen on huono tapa. Kun pellavaöljymaali jossain vaiheessa sen nahan joka tapauksessa muodostaa, niin se nahka sekoittuu joka tapauksessa maaliin purkkia oikein päin kääntäessä. Parempi niin että juuri suljettua purkkia vaan pyöräyttää vähän ympäri niin että purkin ja kannen sauma täyttyy.

Lyhyemmissä säilytyksissä voi tehdä niinkin että voi liruttaa maalin pinnalle kerroksen vernissaa, se ei nahoitu niin helposti.

Pekka

[vesahy]

se oli kyllä ihan ohuenohut, eihän sitä ensin meinannut huomata koko kalvoa. Osan nostelin varovasti klimppeinä, sen minkä sain, mutta kyllä sitä räkää sinne purkkiinkin jäi. Ymmärrän kyllä, että se on jo hapettunutta tavaraa eikä siitä mihinkään enää liukene mutta vatkatessa se taitaa mennä aika pieniksi hitusiksi. En maalaa sillä mitään hienompaa sisähommelia vaan niitä seinäpaneleita, joissa on sahapinta. Sinne ne varmaan maalia hiertäessä uppoavat karkeaan pintaan ihan molekyylitasoisena. Lirautin nyt maalin pinnalle varovasti pienen tilkan Uulan ohennetta, ajattelin että josko se ei nahoittuisi.

Nyt kun katson taivaanrantaan ja Ilmatieteen laitoksen sivuille niin vaikuttaa siltä, että vähään aikaan ei maalata. No, odotellaan ja parannellaan peukalonhankaa, se tuntuu tällä hetkellä aika aralta. Sen olen oppinut, että ei pidä pitää pensseliä siten kuin Kailan kirjassa on neuvottu Oikein vaan siitä pitää ottaa oikein kunnon kouraote ja sitten yrittää pitää oikea kulma pintaa vasten. Ki mä sitten olen hiertänytkin kun Sokevan tukeva ja tuuhea pensseli on selvästi kulunut. Kohta täytyy lähteä ostamaan uusi kun maalikauppiaankaan mukaan näitä pensseleitä ei ole tarkoitettu avattavaksi. Vai voiko niille jotain tehdä? Rakennusapteekki myy ruotsalaisia pensseleitä, joista voi irrottaa peltiliuskan kerrallaan sitä mukaa kun harjakset kuluvat. Täytyy kokeilla.