Kirotun kalliit talot - onko järkeä vai ei?!

[vms]

Noiden kuvien perusteella näyttää "sievältä". Eli ehdottomasti mun makuuni liian krumeluurilta monin paikoin ;) joten mäkin katselisin sitä remonttia huutavana

V-MS: jos katsot kuvia uudestaan ja ajattelet noita paikkoja ilman kalusteita (joista suurin osa jotenkin persoonattomia, hengettömiä kaikessa "somuudessaan" ja "trendikkyydessään") niin näetkö vielä paljonkin krumeluuria? Omakin ensivaikutelmani kuvista oli että joopa, mutta kun nuo kalusteet kuvittelee sieltä pois niin eipä sinne paljoakaan äklöä (mielipide) jää kuin jokunen tapetti ja vessan puolipaneeli.

pelkka

Muistaakseni siellä oli _puolipaneelia_, kukallisia tapetteja ja _boordeja_ ainakin jossain huoneessa....eli mun silmään aivan liian krumeluuria, jopa niin että huutaa purkurautaa

V-MS

[jonijoni]

Järkeä vai ei...nooh itse ostimme pari vuotta sitten 80 luvulla "remontoidun" talon Karjasillalta aika kalliilla, tontin vuokrathan ei alueella ole kovin kovat ja kiinteistäveroa ei mene ollenkaan, mutta tontti on kaupungin ja talo on mikä on. Jossain välissä on tarkoitus räjäyttää talo lähes alkutekijöihin ja tehdä kunnon remppa. Mutta melkein päivääkään ei ole kauppaa kaduttu. Kaikki muksujen harrastukset ja koulut on vieressä, kävelymatka keskustaan, älyttömän mukavia naapureita, kaunis , idyllinen alue...jne joten

[Lumilyhty]

Ostimme Espoosta halutulta alueelta naurettavan pienen talon (vm -51) nelihenkiselle perheelle. Monilta saimme kuulla, kuinka kallis se on "noin pieneksi ja vanhaksi". Mutta kuten joku jo sanoikin, maan arvo säilyy, varsinkin pk-seudulla. Laskimme, että kun kokonaishinnasta vähentää tontin hinnan, talon hinnan osuudella emme saisi edes kerrostaloyksiötä lähistöltä. Tehtyjä remontteja olivat salaojat, ulkopuolinen eristys, katto huollettu, sekä lämmitysjärjestelmän uusiminen maalämmöksi. Ja rakennusoikeutta 100 neliön verran. Kaikki on suhteellista, riippuu mistä maksaa

Ja täytyy lisätä vielä, että olen onnellinen, kun voin omalta osaltani olla mukana säilyttämässä asuinalueen alkuperäistä ilmettä. Liian paljon "kivilinnoja" nousee ihanien vanhojen talojen rinnalle, ja enenevässä määrin myös vanhojen talojen paikalle

[Tanjuska]

Moi!

Pitihän se itsekin alkaa kirjoittamaan, kun jokin aika sitten etsittiin itsekin rmt:a Oulusta ja lähiseudulta. Kyllähän niitä on tarjolla, hinnat vaan aika huikeita Tarpeeksi kauan kun jaksaa katsella ja on valmis tekemään + se tietty, että on rahaa millä tehdä, varmasti tönöstä ku tönöstä saa tehtyä hienon - mitä se kenenkin mielestä sitten on Me katseltiin n. vuosi, muutamaa käytiin katsomassa, mutta lopulta iski epätoivo ja tehtiin omat ratkaisumme ja ostettin rivari. Siitä huolimatta mä päivittäin tuijottelen etuovea, tänään viimeksi kävin katsomassa "melkein-rintsikkaa" Kempeleessä.. siis vanhempaa taloa, jota ei iän puolesta voi määritellä rintamamiestaloksi. Mies ei ihan niin innostunut ole rintsikasta kuin minä, eikä oikein tykkää remontoidakaan. Tai jotain kyllä, mutta ei koko taloa lattiasta kattoon.. ja tietyllä tavalla myös kaipaa jonkinmoista tasoa elämisessä

Tuohon Karjasiltaan vielä, siellähän tontit on tosi pieniä, mutta alue on tosi ihanaa. Kaikesta siitä, mitä Karjasilta edustaa, saa todella maksaa. Itsekin joskus ihmettelin alueen huimia hintoja, vaikka tiedän alueen olevan todella arvostettu - ja varmasti pitää kyllä hintatasonsa, vaikka muualla hinnat laskisivat kuin lehmän häntä.

Kannattaa miettiä, olisko valmis lähtemään hieman Karjasiltaa kauemmas, jos alueen hintataso huimaa. Esim. Kempeleen kupeesta löytyy moisia paljon edullisemmin ja kuitenkaan matka Oulun keskustaan ei kestä 10 min pidempään.. huomasin muuten, että Peltolassakin on tällä hetkellä ainakin kaksi rintsikkaa myynnissä, taitavat olla pelkän tontin hinnalla, joskin tontit sielläkin ovat vuokraversioita. Toista taloa mekin käytiin katsomassa viime kesänä, olishan se kivaa, kun olis rahaa.. asuttais varmaan jo Peltolassa.

Noh, löpinät sikseen.. onnea etsintään, tiedä vaikka joku päivä törmäisimme esittelyissä

[pelkka]

Mies ei ihan niin innostunut ole rintsikasta kuin minä, eikä oikein tykkää remontoidakaan. Tai jotain kyllä, mutta ei koko taloa lattiasta kattoon.. ja tietyllä tavalla myös kaipaa jonkinmoista tasoa elämisessä

Hmmm, oletko ajatellut että voisit itse olla se osapuoli, joka on enemmän innostunut remontoinnista? Se ei-niin-remontoiva voi vaikka sillä aikaa kokata ja luoda lunta ja pestä pyykkiä ja pyytää tarjouksia rakennustarvikkeista ja käydä kaupassa ja siinä sivussa saattaa innostua itsekin kun huomaa kuinka palkitsevaa on tehdä ite. Ei se mitään ihme erityisosaamista vaadi, senkun jostain aloittaa. Tärkeintä on halu, into, motivaatio. Tekemällä ja lukemalla ja keskustelemalla ja purkamalla sitä oppii hissukseen. Mielekästä elämää tämmöinen puutaloeläminen. En enää vaihtaisi mihinkään, no krematorioon on joku päivä mentävä mutta noin muuten.

pelkka

[Tanjuska]

Mies ei ihan niin innostunut ole rintsikasta kuin minä, eikä oikein tykkää remontoidakaan. Tai jotain kyllä, mutta ei koko taloa lattiasta kattoon.. ja tietyllä tavalla myös kaipaa jonkinmoista tasoa elämisessä

Hmmm, oletko ajatellut että voisit itse olla se osapuoli, joka on enemmän innostunut remontoinnista?

Joo, kyllähän mä tuotakin olen ajatellut.. vasta rempattiin rivariasuntoa ja musta se oli kivaa, joskaan en tehnyt raskaimpia hommia (pintaremppaa muutenkin vaan) Ja aina sitä miesvoimaa kuitenkin tarvitaan, sano muut mitä tahansa. Mun osaaminen on kuitenkin aika vähäistä, tuskin mies lähtis vaan lautapojaksi ja luottais, että kyllä se emäntä remontoi.. Tosin meillä olis se hyvä puoli, että sukulaiset osaa tehdä lvi- ja sähkötyöt. Ja sit on ne moniosaajat, joihin nämä sähkärit ja putkiasentajatki kuuluu.

Kovasti taas yritän saada miestä katsomaan yhtä taloa, kuvat näki jo, mutta kuului epämääräistä tupinaa ja toteamus "enpä taida oikein innostua..". Kirottua.

[pelkka]

tuskin mies lähtis vaan lautapojaksi ja luottais, että kyllä se emäntä remontoi..

No tässähän se juoni juuri piileekin, ei se kauaa jaksa kattella kun toinen rehkii, tulee sitten urhoollisesti avuksi. Voit sillä aikaa käydä sekottamassa maalia / tekemässä voileipiä / korjaamassa autoa kun se suorittaa.

Tosin meillä olis se hyvä puoli, että sukulaiset osaa tehdä lvi- ja sähkötyöt. Ja sit on ne moniosaajat, joihin nämä sähkärit ja putkiasentajatki kuuluu.

No siinä on heti seuraava hyvä syy ostaa puutalo! Moni olisi valmis maksamaan (pimeesti) siitä että olisi yksikin sukulainen jolla pysyy putkileikkkuri käsissä.

Kovasti taas yritän saada miestä katsomaan yhtä taloa, kuvat näki jo, mutta kuului epämääräistä tupinaa ja toteamus "enpä taida oikein innostua..". Kirottua.

Hmmm, mitä jos menisit itteksesi? Ainakin sanoisit meneväsi. Kokeile malttaako jäädä kotiin!


pelkka (vanha agitaattori)

[Tanjuska]

tuskin mies lähtis vaan lautapojaksi ja luottais, että kyllä se emäntä remontoi..

No tässähän se juoni juuri piileekin, ei se kauaa jaksa kattella kun toinen rehkii, tulee sitten urhoollisesti avuksi. Voit sillä aikaa käydä sekottamassa maalia / tekemässä voileipiä / korjaamassa autoa kun se suorittaa.

Tosin meillä olis se hyvä puoli, että sukulaiset osaa tehdä lvi- ja sähkötyöt. Ja sit on ne moniosaajat, joihin nämä sähkärit ja putkiasentajatki kuuluu.

No siinä on heti seuraava hyvä syy ostaa puutalo! Moni olisi valmis maksamaan (pimeesti) siitä että olisi yksikin sukulainen jolla pysyy putkileikkkuri käsissä.

Kovasti taas yritän saada miestä katsomaan yhtä taloa, kuvat näki jo, mutta kuului epämääräistä tupinaa ja toteamus "enpä taida oikein innostua..". Kirottua.

Hmmm, mitä jos menisit itteksesi? Ainakin sanoisit meneväsi. Kokeile malttaako jäädä kotiin!


pelkka (vanha agitaattori)

Joo, hyviä ideoita sinällään. Mutta kun mies on perussuomalainen pässinpää, ettei lähde avoimin mielin edes katsomaan, jos talossa on paljon hommaa. Muka ei nyt ole oikea aika, silti kylvää tätä mun talointoa tasaiseen tahtiin - eli kun mä tyydyn asumaan rivarissa, mies aloittaa haaveilun talosta, jossa olisi iso autotalli jossa touhuta.. joo, sitten minä säntäänkin jo etuoveen Eilenkin kävin katsomassa yhtä puutaloa, ei tosin rintsikka, mutta kuitenkin. Otin kuvia ja toivoin, että mies innostuis, koska talo oli perussiisti sisältä, lisänä iso tontti ja koirille jo valmiiksi häkit Kuvasin taloa niin, että kaikki hyvät jutut näkyi, perustelin paikkoja ja niiden muutosmahdollisuuksia ja silti lopputulos nolla. Yritin sitäkin, että tehdään joku tosi naurettava tarjous ja katsotaan kuinka käy.. jos talo lähtee ajattelemallani hinnalla, lähdetään tekemään siitä itselle kotia, oman asunnon myyntiehdolla luonnollisesti, raha kun ei kasva meillä puissa. Mutta ei. Lisää vinkkejä?

Tuli tuossa muuten mieleeni.. kun te olette ostaneet talojanne, paljonko olette tarjonneet alle pyynnin ja kuinka paljon alle pyynnin talo on sit lopulta irronnut? Millä ehdoilla? Kyselen, koska tuo katsomani talo on arvoltaan melkeinpä nolla, tällä seudulla pyyntihinta on nyt kutakuinkin tontin hinta + hieman ilmaa, kuten aina. Mietin, olisiko pokkaa tarjota 30-40 tuhatta alle pyynnin, koska myyjät ovat muuttaneet jo pois, talo on tyhjillään, ollut myynnissä kuulemma puolisen vuotta ja rempattu talokin naapurissa maksaa 145 000 €, kun tämän talon pyynti on 99 500 €. En siis arvosta taloa kovinkaan korkealle, vaikka on paljonkin kivoja juttuja / hyviä ominaisuuksia.. remonttirahaakin jäisi hyvin, jos tuo mun törkeän alhainen tarjousajatus toteutuisi (juu, tiedän, ehkä unissa, mutta tuskin todellisuudessa..). Ja kun se mieskin pitäis käännyttää

[inkeroinen]

Mietin, olisiko pokkaa tarjota 30-40 tuhatta alle pyynnin, koska myyjät ovat muuttaneet jo pois, talo on tyhjillään, ollut myynnissä kuulemma puolisen vuotta ja rempattu talokin naapurissa maksaa 145 000 €, kun tämän talon pyynti on 99 500 €.

Aina kannattaa ja pitääkin tehdä tarjous.Sehän riippuu täysin myyjän tilanteesta millä hinnalla se on valmis myymään,eli onko myyjällä velkoja jotka sen pitää saada kuitattua ym. Toisaalta jos talo on ollut jo pitkään myynnissä ja tyhjänä,sen arvo tietysti alkaa laskea sillä asumattomuuskin jättää omat jälkensä,mitä enemmän piha rehottaa ja nurmikko villiintyy,niin se kuitenkin vaikuttaa osaan ostajista negatiivisesti.
Muista että kun pohdit hintoja tarjouksia täällä foorumissa,niin lukijana voi olla myös se myyjä
Tarjouksien teko on kuin pokeripeliä,jommallakummalla pettää hermo,eikä pidä näyttää liian innokkaalta sillä silloin myyjä tietää ettei kannata laskea hintaa,koska ostat paikan jokatapauksessa.

[Kauppis]

tarjous on aika vaikea mitoittaa, jos ei ole näppituntumaa toteutuneista kaupoista. Niiden ja pyyntien välilä voi olla meeeeeeeeeelkoinen ero.

Ja kun sitä pyyntiä pitäsi voida verrata samalaiseen/-kuntoiseen/-ikäiseen samoilta nurkilta.

Joskus käytiin katsomassa kiinnostavaa talowanhusta ja kattomisesta meni into, kun pyynti oli samaa luokkaa kuin viereen juuri valmistuneen talon hintalapussa luki. Olihan siinä enemmän neliöitä talossa/tontissa jne, mutta liki 60 vuotta ikää ja asumatonna lähiajat.

Naapurista pyydettiin jotain 350 tonnia ja omaan silmään wanhus olisi ollut reilusti alle satkun tönö. Ei jostain syystä koskaan edetty tarjoukseen asti ja wanhus on edelleen myymättä, enimmän aikaa tyhjillään. Se uudempi tönö taitaa olla jo kolmannella/neljännellä omistajalla. Hinnat sis markkoina.

[Labyrint64]

Tarjouksien teko on kuin pokeripeliä,jommallakummalla pettää hermo,eikä pidä näyttää liian innokkaalta sillä silloin myyjä tietää ettei kannata laskea hintaa,koska ostat paikan jokatapauksessa.

Tää on mielestäni suomessa aivan persiistä. Meilläkin välittäjä kertoi että talosta oli jo yksi tarjous mutta ei saanut kertoa sitä summaa. Meille pelotteli että myyjä ei alenna hintaa juurikaan. Me kun tarjottiin reilusti alle pyynnin niin välittäjä kauhisteli että "tuskin myy" mut sanottiin ettei enempää makseta. Parin päivän päästä välittäjä soitteli "ihmeellistä! myyjät olivatkin innokkaita myymään". Mistään ei saatu selville oliko talosta oikeesti joku toinenkin tarjous vai kusetettiinko meitä. Eikä myöskään selvinnyt oliko myyjä oikeesti tiukka hinnan kanssa vai kusettiko välittäjä vain.

Täälläpäin asunnon hintaan vaikuttaa ihan eniten sijainti ja tontti. Tai siis ei tontin istutuksilla sun muilla ole väliä mut jos tontti sijaitsee hyvällä paikalla niin hinta on takuulla kova. Meillä ratkaisi keskustan läheisyys eli työmatkan kävelee 15 minuutissa. Isot marketit on alta kilometrin päässä toisella suunnalla ja suuri kauppakeskittymä on rakentunut / rakentuu 1,5km päässä. Mut plussaa oli myös rauhallinen alue sekä koulu ja lastentarha linnuntietä 300 metrin päässä.

Halvempia ja parempikuntoisia taloja löyty kyllä mutta ratkaisevasti kauempaa. Varauduttiin autottomaan aikaan ja varsinkin siihen että ei tarvittaisi kahta autoa. Molempien työajat kun on varsin erilaiset. Tontit uudemmissa taloissa oli yleensä mielettömän pienet ja niin avoimet naapuriin että on tuskastuttava saunan jälkeen istua pihalla grillaamassa kun naapurit jo tuijottaa jotta taasko ne grillaa ja vetää kaljaa.

Nykyisellä pihalla voi kesällä kävellä vaikka munasillaan ja on tullut talvellakin tehtyä saunasta hankiviuhahduksia eikä naapuriin näy mitään. Ehkä tämän remontin kestää kun miettii vaihtoehtoja eli kerrostaloa, rivitaloa tai nykyisille postimerkkitonteille rakennettua uutta taloa.

[HillyMan]

Joo, hyviä ideoita sinällään. Mutta kun mies on perussuomalainen pässinpää, ettei lähde avoimin mielin edes katsomaan, jos talossa on paljon hommaa. Muka ei nyt ole oikea aika, silti kylvää tätä mun talointoa tasaiseen tahtiin - eli kun mä tyydyn asumaan rivarissa, mies aloittaa haaveilun talosta, jossa olisi iso autotalli jossa touhuta.. joo, sitten minä säntäänkin jo etuoveen

Ehkä ongelma on siinä että et esittele sellaisia taloja jossa olisi se tarpeeksi iso autotalli?

[Tanjuska]

Moi taas!

HillyMan: Sinäpä sen sanoit.. perskutti. Enpä tajunnu moista, mutta nyt kun mietin asioita taaksepäin, tuosta viimeksi tsekkaamastani talosta miestä kiinnosti vain se, kävinkö katsastamassa autotallia. Ja kun sanoin että en, ihmetteli miksen.. voi hemmetti. * hakkaa päätään seinään *

Labyrint64: Kerroit, että teidän kohdallanne välittäjä oli puhunut toisesta tarjouksesta.. aika tuttu juttu. Tuohan on ihan tyypillinen myyntikikka välittäjillä - tiedän, koska itsekin tein aikoinaan välittäjän hommia puolisen vuotta. Ja niin varmaan tietää moni muukin, joka on vähänkään käynyt esittelyissä. Meilläkin tuo välittäjä sanoi, että "tästä on tulossa tarjous, menee varmaan pian ja kannattaa olla nopea, yks ihminen on pankkikierroksella ja aikoo tehdä tarjouksen..". Juupa juu. Ehkäpä niinkin, oikeastikin, mutta kyllä tuollaiset on aika usein pelkkää sanahelinää Sillähän vaan painostetaan ihmisiä tekemään ratkaisujaan nopeasti, jotta välittäjä saa palkkionsa ja leipää omaan pöytäänsä. Itsellä kävi meidän kohdalla mielessä sekin, että koska myyjäpariskunta on muuttanut jo pois ja kuulemma heidän poikansa huolehtii talosta, joka kuulemma asuu lähellä.. noh, ei siinä mitään, mutta kun välittäjä mainitsi itsekin asuvansa lähellä, tuli mieleen, josko tämä talo olisikin hänen vanhempiensa talo. Mene ja tiedä, arvailua vaan, mutta aina sitä käy kaikenlaiset jutut mielessä. Mulle välittäjä jaksoi myös muistuttaa, että tontin arvo on sitä ja tätä ja tuota, lisäksi on vesiliittymät ym. ym., eikä pyyntihinnalla saisi tonttia edes samalta alueelta. Noh, jos katsoo vaikka etuovea, n. 500 m:n päässä on kutakuinkin samankokoinen tontti myytävänä, jonka pyyntihinta on n. puolet tuon kohteen pyynnistä, tietty ilman vesiliittymiä ja muita. Joten tästäkin voisi kai vetää johtopäätöksiä jos haluaa, mutta mitäpä tuota enää pyörittelemään. Mutta kivaa pohdintaahan tämä on asunto- ja kiinteistökaupoista, hinnoista, välittäjistä ja kaikesta mikä vähänkään aihetta sivua

Tuosta tarjouksen tekemisestä tuli mieleeni, että kun muutamaan otteeseen olimme käyneet katsomassa nykyistä asuntoamme niin yleisesittelyssä kuin yksityisnäytölläkin ja tutkailleet paikkoja, luonnollisestikin välittäjä soitteli vuorotellen molemmille, mulle ja miehelle, kyseli kovasti että onko kiinnostusta ym. Pohdimme asiaa pitkään ja hartaasti, välillä jo hyläten tämän asunnon vaihtoehtona ja taas kallistuen tähän. Noh, viimeisimmän kerran välittäjän soitellessa hän kyseli taas kerran kiinnostustamme ja kun sanoin että ei olla kiinnostuneita tekemään tarjousta, pyyntihinta putosi roimasti. Ja kas kas, silloin me iskettiin, silloinkin tehtiin melkein "alta lipan"- tarjous, jonka ihmeeksemme myyjät hyväksyivät. Minä ehdotin miehelle jo tarjoussummaa miettiessämme vielä pienempää hintaa, harmittaa ettei tarjottu sitä, koska nyt kun tietää myyjien taustan ja myyntisyyt, sekin ehdottamani summa olisi varmasti mennyt läpi. Eli kuten sanottua, asuntokaupat on aina jonkinmoista pokerinpeluuta. Leikitään, ettei olla kiinnostuneita ja kun hinta putoaa tarpeeksi alas, voidaan iskeä. Tosin tuossakin on se riskinsä, että joku vie kivan huushollin nenän edestä, mutta niinhän se aina on tuossa hommassa - mutta onneksi taloja / asuntoja tulee ja menee, kaikille löytyy aikanaan Se Oikea

No joo, annetaanhan välillä muillekin suunvuoroa

[Labyrint64]

Hiukan on tullut oltua välillä kateellisia tutuille jotka rakentaa (lue: rakennuttaa) uutta taloa. 50000 lisää ja kaikki olis uutta ja lämpötalouskin parempi.

Mut sitten kun miettii mihin ne sitä torppaansa tekee niin ei harmitakaan enää. Eräällä sijaitsee 15km päässä keskustasta ja toisella samalla seudulla. Tontit muka oli halvempia mut eipä enää tuossa talobudjetissa yks 20000 tunnu juurikaan. Täällä keskustassa taas uudet kaava-alueet sijaitsee juuri niin kaukana että palveluiden luokse pitää aina matkustaa autolla. Lastentarhat ja koulut sijaitsee kaukana ja mikä surkeinta; tontit on postimerkin kokoisia ja aivan kiinni toisissaan.

Itselleni oli tärkeää autotalli jossa pääsee näpertelemään kaikkea ja voi kuvitella miten paljon tulis jollain uudella asuinalueella sanomista kun siinä tontilla kävis vinguttamaan kulmahiomakonetta harva se päivä.