Vinkkejä hankintaan? - Moottorisaha

[Oto Hascak]

Duuniin ostin Huskun ja sekin vaikuttaa pirun hyvältä.

Mikä malli, 136, 3120XPG vai jotain siltä väliltä? Pelkän merkin kertominen antaa paljon pelivaraa:-)

Kävin äsken työpaikalla käännähtämässä ja tarkastin sen sahan mallin. Huskun 535 tai 353, kerkesin jo unohtaa... Lähtee hyvin käymään ja startti on niin kevyt, että sen nainenkin nyppää käsissään käymään. Kokoon nähden voimaa on riittävästi. Muistaakseni tuo on poistuvia malleja, koska ei mene uusista pakokaasupäästöistä lävitse. OVh taisi olla 800 euron luokkaa, mutta sain sen 400 eurolla. Tuo on ollut vielä aika pienellä käytöllä ja mitään epäkuranttia huudatusta ei ole tullut harrastettua, mutta ensi tuntuma on hyvä. Ei niin hyvä kuin omassa vanhassa Stihlissäni, mutta voisin kyllä kuvitella huskullakin sahaavani.

[vesahy]

Vuonna 1994 ostin 45-kuutioisen Partnerin 450-juhlamallin ja sahannut sillä vuosittain amatööritarpeitten verran. Yksi isompi savotta vuodessa. Saha on toiminut konstailematta mutta olenkin sen huollattanut liikkeeessä kolmeen kertaan. Yhden huollon jälkeen se lakkasi toimimasta ja kun vein takaisin, niin syyksi selvisi polttoaineletkun tarvikeosa, joka ei tainnut kestää bensaa. Huoltoliike lupasi ettei enää koskaan laita mokomia releitä asiakkaiden sahoihin.

Polttoaineena olen koko ajan käyttänyt valmiiksi sekoitettua pienkonebensiiniä, joka kuulemma ei bensaa olekaan vaan jotain muuta palavaa nestettä. Sen tuottamat savukaasut eivät ole ihan niin kitkeriä kuin huoltiksella ostetulla ysivitosella eikä tarvi sekoitella erikseen öljyjä. Kallistahan se on, mutta kun sitä menee yksi kymmenen litran pönikkä vuodessä niin olen mukisematta maksanut. Ketjuöljyn kanssa sama juttu, käytän niitä luontoystävällisiä rypsiöljyjä vaikka hiukan enemmän maksavatkin.

Teräketjun olen itse viilannut ja aina se on sen jälkeen terävämmin purrut mutta varmaan joku vanha metsuri saisi päänsärkyä kun katselisi mun touhujani. Uusi ketju pitäisi ostaa piakkoin ja ehkä laippakin ja niissä näyttää hintahaitaria olevan. Vaihteluväli oli viimeksi rautakaupassa hyllyjä tutkiessani 9,60 - 46 euroa, siis pelkän ketjun. MItenkäs te muuta, viilaatteko itse ketjut teräviksi? Käytättekö jotain apuvälinettä vai sipaisetteko ihan käsivaralta?

Toinen saha on sähköllä toimiva ja siinä on kapeampi ketju, oliskos varttituuman. Sitä tulee käytettyä harvemmin, kun metsässä ei ole stöpselinreikiä eikä pihallakaan aina viitsi ruveta roikkajohtoja vetelemään.

[Cardan]

MItenkäs te muuta, viilaatteko itse ketjut teräviksi? Käytättekö jotain apuvälinettä vai sipaisetteko ihan käsivaralta?

Toinen saha on sähköllä toimiva ja siinä on kapeampi ketju, oliskos varttituuman. Sitä tulee käytettyä harvemmin, kun metsässä ei ole stöpselinreikiä eikä pihallakaan aina viitsi ruveta roikkajohtoja vetelemään.

Ihan käsivaralta sipaistaan täällä, mutta mähän olenkin pioneerikonekoulun käynyt jätkä. (tosin 24 vuotta sitten). Mulla tuossa 4 vuotiaan Dolmarin ketjussa on teräpalan päällä vino viiru ja usean kerran fiilatessa ihmettelin, että mitäköhän tekoa viiruilla on kunnes huomasin viirujen olevan samassa kulmassa kuin viilakin

Mulla on myös Dolmar merkkinen sähkösaha, jonka ostin käytettynä (yks talo rakennettuna) ja olen kymmenkunta vuotta tehnyt sillä kaikki polttopuut kun kellarissa/vajassa on mukavampi talvella sahata kuin taivasalla. Kerran kaadoin sillä laipan vahvuisen kuusen ja hyvin meni kun oli uusi ketju ja laippa sekä riittävän pitkä johto... Sähkösahaa on kevyempi käyttää pätkiessä kuin moottorisahaa ja homma onnistuu sisälläkin vaikka tosiaan tuo pienkonebensan pakokaasut ei juuri haise. Valmisbensa on siitä hyvää, että se säilyy komiasti vuodenkin tankissa kun omat sekotukset eivät.

[inkeroinen]

vesahy kirjoitti:
MItenkäs te muuta, viilaatteko itse ketjut teräviksi? Käytättekö jotain apuvälinettä vai sipaisetteko ihan käsivaralta?

Ite kävin mettäkoulun yleisjakson joskusmuinoin eli -80 luvulla siellä tuli treenailtua viilaamista eli käsivaralla,vaikka on ne ohjuritkin käteviä.

[vesahy]

Motonetti myy kolmenkympin hintaista ketjun teroitinta, jota kävin katsomassa paikan päällä. Ilmisesti se vaatii ketjun irroitusta eikä se muutenkaan tuntunut mun omalta joten kauppaan jätin.

[tareone]

Viila + ohjuri.

[johny_t]

Huskun 535 tai 353, kerkesin jo unohtaa... Lähtee hyvin käymään ja startti on niin kevyt, että sen nainenkin nyppää käsissään käymään. Kokoon nähden voimaa on riittävästi. Muistaakseni tuo on poistuvia malleja, koska ei mene uusista pakokaasupäästöistä lävitse. OVh taisi olla 800 euron luokkaa, mutta sain sen 400 eurolla. Tuo on ollut vielä aika pienellä käytöllä ja mitään epäkuranttia huudatusta ei ole tullut harrastettua, mutta ensi tuntuma on hyvä. Ei niin hyvä kuin omassa vanhassa Stihlissäni, mutta voisin kyllä kuvitella huskullakin sahaavani.

Varmaankin 353, mulla kans samanlainen. Viikonloppuna pelitti taas jälleen vallan mainiosti. Tälläkertaa kyseessä oli lähinnä raivaushommaa, mutta katotaan ens viikonloppuna uudestaan, olis jääreitäkin kaatoja tiedossa.

Sahakeskustelut ovat monesti tunnevoittoisia mutta tuuppanpa oman ehdotuksen: Husqvarna 55 on vanha, poistuva malli jota on valmistettu viisitoista vuotta. Painaa, tärisee ja metelöi mutta on vastineeksi tukeva ja yksinkertainen ilman hienouksia. Satunnaiselle sahaajalle mainio peli, voimaa on kohtalaisesti ja maksaa markettisahan verran merkkiliikkeessä, paikasta riippuen 300-350.-
-Rami

Mulla on tästä vanhempi malli, 50 Rancher, toisena isompana sahana. Pomminvarma vehje.

Vuonna 1994 ostin 45-kuutioisen Partnerin 450-juhlamallin ja sahannut sillä vuosittain amatööritarpeitten verran. Yksi isompi savotta vuodessa. Saha on toiminut konstailematta mutta olenkin sen huollattanut liikkeeessä kolmeen kertaan.
MItenkäs te muuta, viilaatteko itse ketjut teräviksi? Käytättekö jotain apuvälinettä vai sipaisetteko ihan käsivaralta?

Olikohan meikäläisen ex-partner maanantaikappale? Samainen 45-kuutioinen, mutta ei tuntunu ottavan kierroksia sitten millään. Siis kiihtyi hitaasti Huskuun verrattuna. Ilmanputsari oli myös aina tukossa ja käyntiinlähdön kanssa ongelmaa.
Vaihdoin sitten Stihlin 40 kuutioiseen. Oikein näppärä pikkuhommissa, tosin täristää paljon, mutta ei ole kyllä uusi sahakaan, jostain 90-luvun puolivälistä. Kevyempi kuitenkin käyttää kuin raskaammat vehkeet.

Ainoana haittana olen huomannut sen, että Huskun ja Stihlin kanssa pitää pelata erikokoisten viilojen kanssa. Eipä siinä mitään, kun tietää tämän. Ketjujen kokoerostahan tämä johtuu, kyllä niihin samanlaiset saisi, jos raaskisi ostaa.

Täällä tosiaan sahataan kolmen sahan voimin, välillä jopa neljän, pelkästään harrastehommina. Sahoja pitää olla muutama ihan siitä syystä, että yleensä on kaksi silmäparia hommissa ja ainahan tarvitaan varakone.

Ketjut tulee teroteltua ohjurin kanssa. Toinen on sellainen pikaohjuri, joka tulee ketjunpäälle ja näyttää suunan ja toinen on viilaan kiinni tuleva levy-ohjuri. Molemmat oikein toimivia. Teroitan ketjun about joka toisella tankkauksella, hommasta riippuen.

-Johny

[Oto Hascak]

Entinen appiukko oli metsuri ja Stihlin mies henkeen ja vereen. Tuli muutama päivä oltua hänen kanssaan metsässä ja seurattua toimintaa. Hän teräsi sahan jokaisella tankkauksella, mutta eipä siihen ammattimieheltä aikaa tuhlautunutkaan.

Itse oon saanut tehokkaasti välteltyä sahojen teräämistä, oma isäukko ja edellä mainittu metsuri ne mulle on terännyt... Sitten kun oon itse joutunut teräämään, niin vapaalla kädellä. Täytyisi se ohjuri ostaa...

[vesahy]

Kun joka tankkauksen yhteydessä edes kevyesti pyyhkäisee viilalla niin pysyy paremmin teräkunnossa. Jos antaa tylsyä oikein kunnolla niin ei siitä enää oikein kunnon ketjua saa. Lepikossa teroitus on pakko tehdä sylissä tai kannon nokassa mutta kotona olisi hyvä olla oikein kunnon ryystykki, johon koko sahan ruuvaa kiinni.

[whiski]

Tuohon tulilla teroittamiseen on yksi pikku helppi olemassa. Katkaisee jonkun rungon siten, että jää n. 1½ m kanto ja siihen sahalla pystyviilto, niin että terä menee lähes laipan leveydellä puuhun. Sitten veistää puukiilan ja kun laittaa laipan tuohon sahattuun koloon ja tiukkaa sen kiilalla kiinni, niin pystyy aika helposti teroittamaan metsässäkin.

[johny_t]

Tosi usein tulee kyllä ketjua viilattua. Sen huomaa kun ei pure enää kunnolla ja silloin on parempi ottaa breikki.
Oon huomannu, että traktorin eturenkaan päällä on oikein hyvä paikka teroittaa sahaa. :)
Ja iltaisin tietty tallilla sit ruuvipenkissä, ihan niinku täällä jo neuvottiinkin.

Nykyään saa vaikka mitä sähköisiä teroitusvehkeitä, mutta ne vie tilaa ja harva amatööri niitä oikeasti tarttee. Ammattilaiset varmasti sitäkin vähemmän. Mielestäni tärkeintä on muistaa vaihtaa viila tarpeeksi usein, muuten teroittamisesta ei tule mitään. 25 kpl:een viilalaatikko ei montaa euroa maksa marketissa. Alan merkkiliikkeessä siitä joutuu maksamaan huomattavasti enemmän.

Millaista teroituskulmaa täällä muuten käytetään? Mulla taitaa olla siinä 35 asteen paikkeilla.

-J

[kotokari]

Kylläpä se tuollainen sähköinen teroituskonekin on melko kiva peli. Hankinta kirpaisi kerran, mutta käytössä on jo moninkertaisesti maksanut itsensä takaisin.
Minulla on 4 - 5 ketjua kerrallaan kierrossa. Teroitan kaikki käytön jälkeen ja koko päivän pörryytellessä vaihdan ketjun aina uuteen teroitettuun 2-3 tankkauksen jälkeen. Sekalaisissa hommissa ja amatöörinä ei niin kirpaise, jos käy vahinko ja terä osuu vaikka hiekkaan. Uusi ketju peliin vaan.

[vesahy]

Ai niin, käytättekö kalliimpia merkkiketjuja vai tyydyttekö halvempiin tarvikemalleihin?

[pelkka]

Mitenkäs te muut, viilaatteko itse ketjut teräviksi?

Olen vienyt paikalliseen pienkonehuoltoon, joka teroittaa muutamalla eurolla. Huollatan heillä myös ruohonleikkurin ja sahat. Neljä ketjua per saha taitaa olla tällä hetkellä käytössä, se riittää polttopuiden tekijälle. Halpisketjuja en ole ostanut.

Huoltoliikkeessä kannattaa myös käydä tsekkaamassa että minkälaista sahaa ei kannata ostaa, siellä niitä on halpoja p*skoja hyllyllä rivissä. Korjaamiseen ja säätämiseen menee nopeasti sahan verran rahaa, ja silti kaiken sen jälkeen on kädessä edelleen se halpis p*ska saha. Samalla investoinnilla olisi ostanut hyvän sahan käyttövalmiina ja kunnon takuulla. Itsellä ei kärsivällisyys riitä huonoon. Työkalulla täytyy voida tehdä työtä eikä vain kiroilla.

Kaveri osti halvan "ensisahan", temppuili sen kanssa muutaman vuoden. Ei paljoa puita kaatanut. Jos kaatoi, jäi karsinta tekemättä, aina sahassa jotain vikaa. Seuraava olikin jo kunnon peli.


pelkka


(käsipelit teroitan kyllä mettässä - pokasahan, kirveen ja vesurin. Silloin kun linnut nätisti laulaa olisi melkein synti käynnistää moottori siihen laulun keskelle.)

[vesahy]

Sahan perushuolto ei mahdottomia maksa ja sen jälkeen saha soi ja pussihousut paukkuu. Viimeksi jouduin Partnerissa uusimaan virtakytkimen ja se maksoi suolaisesti, hiukan yli viisikymppiä. Ihan vastaavanlaisia katkaisijoita katselin Motonetissä myytävän hintaluokkaan 2,95 mutta eihän ne siihen reikään istu ja vaikka istuisivatkin, niin mitäs teet kun huollosta soittavat, että "saaks tän kytkimen vaihtaa vaikka sille hintaa tuleekin?". Koko lasku oli satasen, joten pelkän varaosan hinta oli yli puolet laskusta.

Samaa varaosien hinnoittelupolitiikkaa K-ryhmä harrastaa muutenkin Partnerin kanssa. Ajoin ajoleikkurin kiveen ja terä vääntyi pahasti, yritin kyllä takoa suoraksi mutta kyllä jousiteräs aina yhtä insinööriä mahtavampi on. Uuden terän hintaa en täsmälleen muista, mutta kyllä sekin siellä kuudenkympin tienoilla oli. Muihin leikkureihin sai teriä alle kahdenkympin, mutta Partnerissa oli ihan oma kiinnitys, piparkakun muotoinen reikä. Uudella terällä ehdin ajella viikon, kun katkesi vetoremmi. Pakko oli ostaa uusi viidelläkympillä (pieni alennuskin mukana) mutta tajusin myöhemmin, että Etolasta olisin saanut saman runsaalla kympillä.

Mutta ihan hyviä nämä Partnerit muuten ovat. Niitä ei vaan kannata särkeä.