Vanhat kiinteät komerot

[pekkap]

Kuinka moni on säilyttänyt vanhat kiinteät vaate/säilytyskomerot?
Meillä on jokaisessa neljässä makuuhuoneessa useampia. Seinät on tehty höylätystä paneelista, ovet koivuvaneripintaiset puuovet (vaneripinta on ilmeisesti vernissattu eikä lakattu). Osassa vaatetangot, hyllyt höylätystä laudasta. Ajan tyylin jotain 50 cm leveät ovet, ala ja yläkaappi erikseen (ja täyskorkeat, lattiasta kattoon).

Komerot ovat sisäpuolelta hyvässä ja siistissä kunnossa. Vanha patinoitunut vernissapinta ovissa pitäisi vaan pistää uusiksi. Millä muuten voi varmistaa onko vanha pinta vernissaa vai himmeätä lakkaa?

Eli jos olet säilyttänyt omasi, kuinka olet tehnyt sen? Oletko jättänyt 40-50-luvun tyylisen koivuvaneripinnan näkyviin, vai maalannut piiloon. Jos koivupinta jäi näkyviin pistitkö vernissaa vai lakkaa?
Itseä ei oikein tuo patinoitunut koivuvaneri oikein miellytä (sitä kun on komeroiden ovien lisäksi, myös kaikki huoneiden väliovet), mutta oikein puristisesti ajatellen pitäisi tietysti kai säilyttää alkuperäisen ajan hengen tyyliin puupinta näkyvissä. Kuinka paljon tuo vanha koivupinta vaalenee, jos sen käsittelee uusiksi?

Pekka

[hämäläinen]

Meillä ei ole ihan tuollaista määrää komeroita, mutta kaikki alkuperäiset ovat ja jäävät paikoilleen. Niiden kaikkien ovet on maalattu valkoisiksi. Olohuoneen ovet on ootrattu, muista väliovista kaksi on maalattu harmaalla ja muut valkoisiksi. Nämä ovat kaikki alkuperäisellä pinnalla. Aion pitää saman värityksen.

[inkeroinen]

Kaikki komerot säilytin,kokonaista neljä kipaletta. Tosin siirsin toiselle seinälle ja tein muutaman hyllyn lisää.Ovet olivat niin siistit että niitä en käsitellyt,ensin suunnittelin maalausta mutta nyt nuo ovat kyllä oikestaan aika mukavat.Maalatkoon sitten seuraava remontintekijä.

[tarpola]

Kiinteät komerot on pääosin purettu makuuhuoneissa, kun niitä on laajennettu sivu-ullakoille. Kiinteitä komeroita ja yksi vaatehuone on tehty kuitenkin lisää, niihin on käytetty vanhat ovet. Myös väliovet ovat samanlaisia suorareunaisia mäntyvaneripintaisia ovia, näitä on pari uutta teetetty puusepällä. Vanha lakkapinta on ennallaan. Remontissa tuppaa tulemaan niin paljon uutta pintaa, että ovet päätin säilyttää, samaten niiden listoitukset.

[tumppi81]

Meillä keittiö just remontissa. Vanhat komerot jätettiin ovineen paikoilleen, toiseen istutettiin rosteripintainen jääkaappi. Nyt kun on laitettu valkoiset korkeakiiltoiset ovet muualle keittiöön, niin ne vanhat komeron ovet sopii muuhun keittiöön hienosti. En ole käsitellyt mitenkään, enkä aiokaan vaikka käytön jälkiä jossakin onkin. Ovat ymmärtääkseni asennettu vuonna -60. Kaikkialla talossa huoneiden vanhat ovet on säilytetty ennallaan vaikka uutta muuten on laitettu rinnalle. Minä ainakin tykkään avata ovet kun aina tulee mummola mieleen

[Minttu]

Meillä jätettiin kaikki vanhat komerot paikoilleen ja niiden ovet vanhoille pinnoille, samoin huoneiden väliovet. Joskus kun kyselin täällä käsittelyä niin suositeltiin Le Tonkinois-kiinanpuuöljylakkaa:

http://www.tope.fi/le_tonkinois/index.htm

Mutta itse asiassa en ryhtynyt hommaan, koska paljon sai aikaiseksi ovien perusteellisella puhdistuksella vuosikymmenien töhnästä. Universal Stone on ihan ihmeaine...http://www.universalstone.fi/

Anekdoottina maalatuista ovista: Muuan rintamamiestalossa asuva sukulainen kävi meillä kylässä ja ihasteli ekat 10 minuuttia alkuperäisen värisiä komeroita, ovia ja ikkunanpuitteita. Harmitteli kovasti, kun oli aikoinaan tehnyt sen virheen, että oli maalannut päälle valkoisella maalilla (ja sittemmin mm. limenvihreällä...). Nyt hän haluaisi talon vanhan hengen esiin, mutta ovien puhdistamisessa ja uudelleenkäsittelyssä on kova homma. Eli kannattaa tosiaan miettiä, maalaako ne vai odotteleeko jonkun aikaa ja miettii muita vaihtoehtoja. Meillä tuo koivuvanerin värimaailma saneli oikeastaan kaikki muut puupintojen sävyt, esim. kattolistat ja lattiat. Mummola tulee mullakin mieleen

[tarpola]

Ensiasunto muuten sattui olemaan 20-luvun kaupunkipuutalossa. Oli tarve saada pesukone ja muuta paikkaa ei ollut kuin keittiön kiinteä komero. Päältätäytettävä hooveri sopi tilaan, mutta ei ovesta, eli ovi piti irroittaa karmeineen. Oli helpommin sanottu kuin tehty, sen verran tiukassa oli kynnys lattiarakenteissa. Kun asunto myytiin, pesukone sisältyikin kauppaan.
Oli rakenteet myös sen verran jämäkät että ei paljoa kuulunut päältätäytettävän leppoisa lutkutus ruokapöytään, vaikka kone melkein vieressä pyöritteli vauvapyykkiä.

[Pekka Huhta]

Minusta ne kaapit kannattaa ina mahdollisuuksien mukaan säilyttää ja parhaimmillaan vielä lakkapintaisina. Itse asiassa mun pitäis nyt juuri ruveta piirtämään keittiötä, jonka omistaja eihan erikseen toivoi että keittiön nurkkaan tulee ihan kunnollinen kiinteä ruokakomero, sisäänkäveltävä "konttuuri".

Kannattaa tosiaan aloittaa niiden ovien huolellisella putsaamisella, koska jo sillä saa paljon nätimpää ilmettä. Tietysti ne saattaa näyttä tummilta ja vanhanaikaisilta jos on tottunut ennemmin vaaleisiin levykalusteoviin, mutta minusta niihin kannattaa totutella. Maalattuna ovista tulee aika tavalla valjuja ja ne myös nuhjuuntuvat aika nopeasti vaaleaksi maalattuina.

Vanerioviset kiintokomerot on yksi keskeisimmistä rintamamiestalon piirteistä. Jos ne purkaa pois, niin sellaista oikeaa tyyliä ei saa aikaan millään vaikka kuin laittais uuteen keittiöön kaunista puutasoa ja iikkean "perinnepaneloitua" kaapinovea.

Pekka

[pekkap]

Minusta ne kaapit kannattaa ina mahdollisuuksien mukaan säilyttää ja parhaimmillaan vielä lakkapintaisina. Itse asiassa mun pitäis nyt juuri ruveta piirtämään keittiötä, jonka omistaja eihan erikseen toivoi että keittiön nurkkaan tulee ihan kunnollinen kiinteä ruokakomero, sisäänkäveltävä "konttuuri".

Millä tuon vanhan pinnan tunnistaisi varmuudella (eli onko se nyt lakkaa vai kuten itse luulin vernissaa)? Vai onko sillä mitään väliä kumpaa vanha pinta on, jos meinaa lakata uusiksi? Millaista lakkaa kannattaisi käyttää?

Pekka

[Pekka Huhta]

Vanhoissa ovissa vaihtoehtoja on yleensä kaksi: joko nitroselluloosalakka taikka jokin öljylakka. Se "vernissa" on sikäli harhaanjohtavaa että pelkällä keitetyllä pellavaöljyllä on hyvin vaikea saada kovaa lakkamaista pintaa, yleensä tuolla vernissalla on tarkoitettu pellava- ja kiinanpuuöljypohjaista lakkaa. Nämä ovet on tyypillisesti myös sävytetty tummemmaksi lakkaa värjäämällä.

Ihan kirkkaan koivun väriset on pääsääntöisesti selluloosalakkaa, nuo tummemmat yleisemmin öljylakkaa. Varmuuden selluloosalakasta saa jos ostaa Dicco-tinneriä, lirauttaa sitä rättiin ja painaa hetken aikaa lakkapintaa vasten jossain näkymättömässä paikassa. Selluloosalakka liukenee tinneriin.

Sellulakan päälle aina vain uutta sellulakkaa ja öljylakan päälle öljylakkaa. Jos pinta ei sula tinneriin, niin öljylakka on varmin valinta, se pysyy myös kovempien lakkojen päällä. Venemiesten Rylardilla saa aika helposti kaunista pintaa aikaan. Myös Le Tonkinois on hyvää, tosin sillä on vaikeampi saada virheetöntä pintaa.

Pekka

[Cardan]

Vanerioviset kiintokomerot on yksi keskeisimmistä rintamamiestalon piirteistä. Jos ne purkaa pois, niin sellaista oikeaa tyyliä ei saa aikaan millään vaikka kuin laittais uuteen keittiöön kaunista puutasoa ja iikkean "perinnepaneloitua" kaapinovea.

Pekka

Onhan se noinkin, mutta meillä oli alusta alkaen selvää (varsinkin vaimon puolelta), että keittiö tehdään uusiksi ja siksi kaapit saivat mennä. Mutta en minä niitä ovia ja karmeja hajoittanut vaan kaikki otin ehjänä pois ja tallensin varastoon. Onhan ne tyyliin sopivat mutta ei ole mitenkään kätevää, että on yksi 40 senttiä leveä ovi ja kaappi jatkuu puoli metriä oikealle ja vasemmalle. Kauempaa kun kurottaa muropakettia niin siinä voi saada jauhot syliinsä.
Sama juttu oli makkarin vaatekaapissa. Sen tilalle tuli kokomäntyinen vaatekaappi, jonka ovet aukevat kokonaan jolloin vaimon garderoobi on tyrkyllä kokonaisuudessaan. Itsehän löydän vaatteet siitä mihin ne illalla olen riisunut...

Olishan ne lakatut keittiökaapit olleet nätit, mutta ei meidän 6 henkisen perheen tavarat olis niihin sopineet. Tehtiin siis moternimman näköinen valkoiseksi kuultomaalattune mäntyovineen. Katto jäi alkuperäiseksi paneeliksi kaikkine naulanreikineen, maalattiin vaan uudestaan.