Meillä on remontoitu ikkunanpokia pikkuhiljaa sitä mukaa kun on ehditty. Jos ne on oikein huonossa hapessa (meillä toistasataa vuotta vanhat kierrätyspokat 85-vuotiaassa talossa) niin ihan huonoimasta aloittaminen voi kyllä syödä motivaation. Pahinta pokaa (n. 2,1 m korkea, 0,6 me leveä kolmeruutuinen) rassasin vähän yli 120 tuntia ennen kun sen sai takasin seinälle. Käytännössä poka piti rakentaa ekan välipuun korkeuteen melkein kokonaan uusiksi. Ei tullut ekan kesän aikana kun viisi pokaa valmiiksi ja siinä ajassa olis kyllä tehnyt kokonaan uudetkin pokat.
Ehdottomasti kannattaa tehdä pikkuhiljaa ja huonoimmasta pästä ensin. Yritän vain sanoa että jos ei ole ennen tehnyt tällaista hommaa niin kannattaa ottaa harjoituskappaleeksi jotain vähän vähemmän haasteellista, jotta säilyy into ja innostus eikä lannistu heti alkuunsa. Jos olisin viitsinyt harjoitella vähän terveemmällä pokalla alkuun niin se sadankahdenkymmenen tunnin pokakin olisi hyvin voinut mennä alle puolessa ajasta. Nyt meni tunteja kirotessa ja surressa ettei näistä tuu mitään ja enkö mä nyt tän vertaa osaa.
Me on asuttu tätä taloa nyt vasta kaksi ja puoli vuotta ja onhan noita vielä vähän pirusti läpi käymättä. Ensi kesänä pitäisi uusia kattoikkunat kokonaan. Niistä olis ollut sisäpokat säästettävissä mutta karmi ja ulkopoka olisi pitänyt kuitenkin tehdä uudestaan alusta asti. Aattelin sitten laiskotella ja tilasin uudet pokat ja karmit, mutten ehtinyt vielä viime kesänä lasittaa ja maalata niitä asennuskuntoon.
Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Viimeiset neljä ja puoli kuukautta ollaan tehty keittiötä ja nyt se alkaa olla kahvojen kiinni ruuvaamista vaille valmis.
Välillä voi ihan hyvin laiskotella oikein kunnolla, mutta kyllä sitten iltapäivästä pitää taas olla hommissa
Pekka