Kongo

[PETEBJ75]

Kiuas vaan lammittimeksi ja ilmastointihormista piippu. Kaveri kaytti tuota ratkasua onnistuneesti yli kaksi vuotta. Jos sita sinkki kuumetta pelkaa (vaikka nuo putket taitaa olla galvanoituja) niin vie sen kiukaan pihalle hormeineen ja lammittelee ensimmaisen paivan siella niin ylimaaraiset pinnoitteet palaa pois.

[pvalila]

Tuleeko sinulle pelkästään tulisijalämmitys, ilman varaajaa ja vesikiertoista jakelua?

Arvaanko oikein, että tuo lämmön talteenotto tulee viranomaisten vaatimuksesta?

Annatko talon sisälämpötilan nousta ja laskea kuten vanhaan aikaan tehtiin, kun olette matkoilla? Pelkkä pakkasvahti päällä putkia suojelemassa? Kyllähän noin kesämökeillä tehdään edelleen mutta ok-taloissa (varsinkin uusissa) aika harvinainen ratkaisu. Oikein rakennettu talo ei voisi vähempää välittää kylmilleen jättämisestä ja väärin rakennettu ei pelastu vaikka kokkoa sisällä pitäisi.

Tulisijojen energiatehokkuudessa on huimia eroja. Useimmat saunan kiukaat ovat surkean tehottomia puuntuhlareita. Jos ihan vakavasti ajattelet kiukaan käyttöä myös lämmitykseen niin kannattaa tutustua noihin muutamiin harvoihin, joiden suunnittelussa on otettu huomioon samat niksit joilla puukattiloidenkin energiatalous on saatu nykytasolle (kts. esim. http://www.warmheart.fi). Jos kiuas on lämmityslaitteen roolissa vain rakennustyön ajan niin energiatehokkuudella ei liene kovin paljon merkitystä, sillä (kuten totesit) puusta ei tuossa vaiheessa varsinaisesti puutetta ole.

[Oto Hascak]

Tuleeko sinulle pelkästään tulisijalämmitys

Tulee. Tosin kuisti on sen verran kaukana sydänmuurista ja hormistosta, että siihen tulee varmaankin sähkökäyttöinen lattialämmitys. Kuistiin tulee myös suihku eli siltäkin kantilta tuo lattialämmitys on kyseisessä tilassa ihan fiksu ratkaisu.

Arvaanko oikein, että tuo lämmön talteenotto tulee viranomaisten vaatimuksesta?

Aivan oikein arvattu.

Jos kiuas on lämmityslaitteen roolissa vain rakennustyön ajan niin energiatehokkuudella ei liene kovin paljon merkitystä, sillä (kuten totesit) puusta ei tuossa vaiheessa varsinaisesti puutetta ole.

Jep. Olen tässä hiukan kartoittanut kiukaita ja tullut siihen lopputulokseen, että Huuto.netistä kiukaan saa ilmaiseksi. Täytyy vaan odottaa, että sopiva kapistus tulee lähietäisyydeltä tarjolle. Ilmastointiputkien hintoja olen myös vilkuillut rautakaupassa ja sitä saa suurinpiirtein 10 euron molemmin puolin (aika iso hintahaitari tuntui olevan). Jostain täytyisi vielä löytää kipsilevy sekä palovillaa, niin rakennusaikainen peruslämpö alkaa olla todellisuutta. Täytyy tosin laittaa yläpohjaa ja alapohjaa hivenen umpeen, että tuosta lämmönlähteestä olisi edes periaatteellista hyötyä...

[juh]

Kiukaan lisäksi kannattaa katsella myös vanhoja vesipatoja - vesipöntön kun lyö täyteet kiviä tai hiekkaa, niin saa hieman lämmönvaraus- ja tasaus kykyä.

[pvalila]

Vedellä on nelinkertainen lämmönvarauskyky kiveen nähden ja kuumasta vedestä on enemmän iloa remonttilikoja pois pestäessä kuin hehkuvista kiukaankivistä. Tosin näppärä poika tiputtaa muutaman kiukaankiven vesiämpäriin ja saa lämmintä vettä niinkin (ja kiuaskivet halki, tietenkin).

Tulipa vain mieleeni: ehkä sinun kannattaisi vetää hieman putkia rakenteisiin kun se on vielä mahdollista. Vaikka siis ihan vain suojaputkia, saahan ne pexit ujutettua sisälle sitten myöhemmin jos on tarpeen.

Saattaa olla, että haluat joskus tuupata esimerkiksi takan lämpöä jonnekin suljettujen ovien taakse. Tai joku muu haluaa, jos jostain syystä joudut talon myymään. Ei sitä koskaan tiedä.

Tuosta lämmön talteenotosta: jos käytät siihen pilppiä (poistoilmalämpöpumppua) saat sillä tehtyä käyttöveden halvalla ympäri vuoden. Ja saattaa teho riittää jonkinlaisen peruslämmönkin ylläpitoonkin. Tavallisesta lämmönvaihtimesta ei taida olla sinulle mitään iloa, se on pelkkä menoerä.

[Oto Hascak]

Annatko talon sisälämpötilan nousta ja laskea kuten vanhaan aikaan tehtiin, kun olette matkoilla?

Millä matkoilla??? Eipä ole tullut matkailua harrastettua juurikaan! Kerran on viikon reissu tehty ja sekin vaatimattomasti Playa del Ingelesiin, juntteja kun ollaan. Sitten on tietysti sellaisia pikiä viikonloppuretkiä tehty naapurimaihin, mutta ne ovat poikkeuksetta kesäaikaan, sillä kaupunkimatkailu ei talvisin ole mielestäni kovinkaan kivaa. Me ei siis periaatteessa matkailla mainittavammin. Muistan ihan juniorivuosiltani, että käytiin vanhempieni kanssa neljän päivä reissu Saksassa talven kovimpien pakkasten aikaan. Tuolloin piti pyytää muutaman kilometrin päässä asunut äitini veli lämmittämään taloa eli parin tunnin homma per päivä (eikä kovin raskasta hommaa muutenkaan). Hyvin onnistui ainakin tuo Saksan reissu ja talo oli lämmin kotiin palatessamme. Nyt oli rouvani veli Egyptissä viikon verran ja hänen puulämmitteinen hirsitalonsa kaipasi kyseisen loman ajaksi lämmittäjää. Lupauduin hommaan ihan mielelläni eli kävin tuon viikon aikana kolme kertaa lämmittämässä heidän talonsa. Pari tuntia meni aikaa per ilta, kun tykkäsin samalla sohvalla loikoilla ja kahvia hörppiä. Varsin rentoa ja helppoa hommaa, lämmittämisestä selviää maalaisjuntti ja koulutettu apinakin (kumpi sitten itse olenkaan). Eli oman näkemykseni mukaan matkailu onnistuu puulämmitteisen talon omistajaltakin, jos on sen verran järjestelykykyä/ystäviä/sukulaisia, että pystyy jonkun pyytämään pistämään tulet uuneihin. Uusavuttomuus tuhoaa varmaan tämänkin varsin yksinkertaisen ratkaisun.

Varsin hauska tuo rouvan veljen talo. Se on vanha hirsimökki, joka on nyt rempattu kuntoon. Siellä on kaksi tulisijaa eli olohuoneen uuni ja keittiön hella/leivinuuni. Lattioissa on lisäksi sähköllä toimiva lattialämmitys. Tuo lattialämmitys ei ole ollut vielä IKINÄ päällä edes koeluontoisesti eli mökki lämpenee 100%:sti puulla. Alakerrasta nouseva lämpö lämmittää myös yläkerran. Ei tässä nyt ole mitään hirvittäviä pakkastalviakaan ollut, mutta siis jo kolmen talven ajan on lämmitys hoitunut kauttaaltaan puulla. Mun mielestä tuo on aika hieno juttu.

Tulipa vain mieleeni: ehkä sinun kannattaisi vetää hieman putkia rakenteisiin kun se on vielä mahdollista. Vaikka siis ihan vain suojaputkia, saahan ne pexit ujutettua sisälle sitten myöhemmin jos on tarpeen.

Isä ehdotteli kanssa, että josko tässä vaiheessa asennettaisiin kaiken varalta lattialämmitystä varten putkitukset lattiaan. En luvannut asentaa. Sen verran kyllä varaudun mahdolliseen talon myyntiin, että suojaputket vedetään jokaisen ikkunan alle kaiken varalta, jotta mahdollinen Kongon uusi valtias voi sitten sähköpatterit ripustaa varsin pienillä järjestelyillä seinille.

Musta olisi jotenkin kiva kuvitella, että jos Kongo menisi myyntin joskus tulevaisuudessa, niin uudessa omistajassa olisi kanssa vähän hullun vikaa... Tykkäisi siis kanssa lämmittää puilla pirtin ja arvostaisi niitä ominaisuuksia, joita me ollaan Kongoon haluttu. Toimisi siis vähän niin kuin manttelinperijänä ja haluaisi Kongon Kongona eikä minään modernina valmistalona. Ehkä se voisi olla jopa jonkinlainen markkinointikikka eli puulämmitteinen hirsitalo hengittävin rakentein, rakentajana alan ammattilainen Kailalaisella ajatusmallilla. Ehkä tuolle löytyisi ostaja, kuten tuntuu löytyvän orggiskuntoisille rintsikoillekkin. Löytyykö tuollaiselle omistaja?

Tuosta lämmön talteenotosta: jos käytät siihen pilppiä (poistoilmalämpöpumppua) saat sillä tehtyä käyttöveden halvalla ympäri vuoden. Ja saattaa teho riittää jonkinlaisen peruslämmönkin ylläpitoonkin. Tavallisesta lämmönvaihtimesta ei taida olla sinulle mitään iloa, se on pelkkä menoerä.

En ole vielä asiaa miettinyt tai edes tutustunut. Tarvii käydä tässä joskus jossain IV-suunnittelijan juttusilla ja kysellä heidän näkemyksiään asiaan.

[pvalila]

Eli oman näkemykseni mukaan matkailu onnistuu puulämmitteisen talon omistajaltakin, jos on sen verran järjestelykykyä/ystäviä/sukulaisia, että pystyy jonkun pyytämään pistämään tulet uuneihin. Uusavuttomuus tuhoaa varmaan tämänkin varsin yksinkertaisen ratkaisun.

Minua autteli tässä remontissa eräs remonttimies K. K. Hän kävi naapurissa katsomassa jalkapallomatsia televisiosta ja kotimatkalla kaatui rapussa. Ihmiset pomppivat makaavan miehen ylitse monta tuntia, kunnes kohdalle osui niin tuttu, että tilasi ambulanssin. Liian myöhään, kallonmurtumaan olisi pitänyt reagoida heti. Eniten säälin edesmenneen lapsia (4 ja 7 vee), oli heille kamala käydä sairaalassa katsomassa hitaasti aivokuolevaa isää ja sitten olla urhea hautajaissa.

Että nuo ystävät ja naapurit ovat vähän erilaisia täällä missä meitä on vähän tiuhempaan pakattuna. En minä mitenkään erityisen läheinen ollut, mutta kun ei muitakaan ollut, niin kantajaksi lupauduin: enempää en osannut lasten hyväksi tehdä.

[Oto Hascak]

Että nuo ystävät ja naapurit ovat vähän erilaisia täällä missä meitä on vähän tiuhempaan pakattuna.

Ei maaseutu mikään paratiisi ole, mutta kyllä ihmiset kaikesta veemäisestä uteliaisuudestaan huolimatta suhtautuvat toiseen ihmiseen ihmisenä ja auttavat.

Joskus lukiossa olin yhdellä psykologian kurssilla ja siellä saatiin ryhmätehtävä. Tehtävän aiheena oli tutustua ihmisten erilaisiin reaktioihin. Me mentiin kavereiden kanssa kaupungin keskustaan torin laitamille. Ei oltu ihan siinä torilla, vaan pikemminkin vilkkaasti liikennöidyllä kadulla, joka johti torille. Kaverit meni viereisen parkkitalon ylätasanteelle seuraamaan ja pitämään kirjanpitoa, kun itse jäin siihen kadulle makaamaan kyljelleni. Ei siinä kovinkaan moni ihminen pysähtynyt kysymään, että onko jokin hätänä... Ihmiset kulkivat nokka pystyssä ohitse.

[pvalila]

Tuo maaseudun uteliaisuus on ikänsä kaupungissa asuneelle vieras juttu. Pääsääntöisesti täällä naapurin asiat eivät kiinnosta pätkääkään, koska omissakin on täysi tekeminen. Aivan oma lukunsa on sitten se, mitä ihmiset tekevät herättääkseen huomiota: meilläkin asui aikoinaan naapurustossa homopariskunta, joka iltaisin kävelytti minisikaa kuin koiraa konsanaan. Mistä pisteet heille, positiivinen hulluus on aina tervetullutta.

Muuten, muistathan sitten vetää piuhat myös palohälyttimille. Paristokäyttöisten aika on ohi.

[Oto Hascak]

Jep. Kaivurikuski teki kolmannet oharit, on siis jo kolmena perättäisenä viikonloppuna perunut tulonsa. Kaikki maahan kaivettavat putkihässäkät on pihassa kasalla ja nyt pitäisi vähän lunta roipauttaa siihen päälle... Kolme kasettikuormallista erinäisiä soria on myöskin kasalla pihassa ja pikkaisen verran jäässä. Saas nähdä, että tuleeko niitä v*tun sähköjä täksi talveksi! Noh, vielä näkee tehdä töitä yhdeksästä neljään. Maakin on jo jäässä, mutta ei pahasti ja periaatteessa nyt satavat lumet ehkäisevät maan jäätymistä eli toivoa on vielä. Eikä se nyt mitenkään kirkossa kuulutettu juttu ole, että nyt satavat lumet jäisivät maahan ja kelit pysyisivät koko loppuvuoden pakkasen puolella. Katotaan nyt, mutta alan suhtautua pirun skeptisesti siihen kaivurikuskiini.

Oli huono viikonloppu muutenkin. Rouvallakin olisi vapaapäivä ollut, mutta eipä näkynyt tontilla. Tontille on ollut koko ajan kamalan kiva mennä töihin, mutta nyt pisti masentamaan, kun rouva ei lähtenyt mukaan. Ketuttaa jotenkin olla viisi päivää palkkatöissä ja sitten kaksi päivää omalla raksalla, kun toista osapuolta ei työmaalla näy. Etenisi hommat huomattavasti mukavammin, kun olisi kaksi tekemässä. Nyt olisi vielä ollut sellaista hommaa, jossa rouva olisi pärjännyt paremmin kuin hyvin eli periaatteessa jouduin omien hommien lisäksi tekemään toisenkin työt.

Viime viikonloppuna lätkittiin yläpohjan rossilautoja paikalleen. Eilen ja tänään lätkein jäljelle jääneet rossilaudat alapohjan niskojen väliin. Yllättävän suuren alan sain laudoitettua, voi jopa alkaa haaveilla siitä kiukaan tuomasta lämmöstä! Tosin, vielä pitää kikkailla alapohjan (sekä kahden yläpohjan niskan) niskojen kanssa. Puuttuu pari lyhyttä pätkää ja muutama niska pitää jatkaa muurinperustuksiin kiinni. Oli muuten pakko laittaa styroksit kissanluukkuihin, sen verran kova puhuri puhalsi alapohjassa!

[pvalila]

Noinhan se joskus menee. Katkerista katkerin oli hirsitalon rakentanut mies, joka sitten erossa hävisi talon vaimolle. Tunnusti tosin senkin, että oli itse näin päättänyt: ei ollut halunnut viedä lapsilta äitiä tai kotia. Kun kakarat tulevat kuvioihin mukaan, ei miestä suojele pätkän vertaa se, onko tullut aikoinaan kierrettyä alttarin kautta vai ei.

Ei se ihme ole, jos työmaa ei tähän vuodenaikaan houkuttele. Ajatus kodista on vielä niin kaukana ja pureva tuuli läsnä koko ajan. Kannattaa olla enemmän vihainen sille kaivurikuskille, hän on kuitenkin ammattilainen ja häneltä voi vaatia ammattilaisen otteita.

[Oto Hascak]

Noinhan se joskus menee. Katkerista katkerin oli hirsitalon rakentanut mies, joka sitten erossa hävisi talon vaimolle.

Tätä me ollaan rouvan kanssa pohdiskeltu. Asia on vielä viimeisiä viilauksia vaille vaiheessa, mutta jonkinlaiseen molempia tyydyttävään lopputulokseen ollaan päästy. Ollaan tähän mennessä laitettu yhtä paljon rahaa kiinni projektiin, mutta työtunteja mulla on radikaalisti rouvaa enemmän projektissa kiinni. Eli rouva kävi talven, kevään ja kesän töissä, kun itse tein täysipäiväisesti projektia. Nyt tilanne on se, että molemmat on töissä, mutta itse painan viikonloput edelleen projektin parissa. Tultiin sellaiseen lopputulokseen, että joskus mahdollisen eron koittaessa tai muuten vaan projekti myytäessä saan työtunteja vastaavan palkan myyntihinnasta. Eli kirjoitetaan nyt asiasta sopimus, jotta on mustaa valkoisella ja nimet papereissa. Voisi ainakin periaatteellisella tasolla kuvitella, että asia olisi sitten jollakin tavalla helpommin sovittaessa, kun on kirjallinen sopimus olemassa omistussuhteista. Väärinhän sekin olisi, että jos molemmat laittaa tismalleen saman summan projektiin kiinni, mutta toinen uhraakin tämän lisäksi pari vuotta parhaista työvuosistaan oman tekemiseen ja sitten se vähemmän projektin eteen töitä tehnyt saisi kuitenkin sen 50% myyntihinnasta.

Ei se ihme ole, jos työmaa ei tähän vuodenaikaan houkuttele. Ajatus kodista on vielä niin kaukana ja pureva tuuli läsnä koko ajan.

Ei se tuotakaan oikein ole, sillä halu tehdä töitä projektin eteen on h*lvetin kova. Harmittaa seisottaa projektia ja käydä palkkatöissä, mieluummin olisin täysipäiväisesti omaa tekemässä. Tuulikaan ei tuiverra, se pysyy varsin tehokkaasti seinien ulkopuolella. Kylmäkään ei tule, kun pysyy koko ajan liikkeessä ja tekee töitä. Vielä pitää lusia Maaliskuulle asti, sitten on tämä riippakivi karistettu niskasta.

Kannattaa olla enemmän vihainen sille kaivurikuskille, hän on kuitenkin ammattilainen ja häneltä voi vaatia ammattilaisen otteita.

Ei oikein jaksa olla vihainen, mutta äärimmäisen pettynyt olen. Jättää kyllä kaverin todella ikävään tilanteeseen, kun hän tietää tasan tarkkaan, että hänen työmaalle tulostaan kiinni on sähköjen saaminen... Olkoonkin, että kahteen ensimmäiseen ohariin oli hyvät syyt (lavetin hajoaminen & issias), mutta tuo kolmas ohari tuli vähän puskista. Täytyy koittaa saada kaivurimies työmaalle vaikka sitten viikolla, appiukko ja isä lupautuivat kyllä lapiomiehiksi. Haluaisin siitä huolimatta itse olla putkia vetelemässä ja katsomassa, että kaikki on niin kuin pitääkin.

[Tähkä]

Noinhan se joskus menee. Katkerista katkerin oli hirsitalon rakentanut mies, joka sitten erossa hävisi talon vaimolle.

Tätä me ollaan rouvan kanssa pohdiskeltu. Asia on vielä viimeisiä viilauksia vaille vaiheessa, mutta jonkinlaiseen molempia tyydyttävään lopputulokseen ollaan päästy. Ollaan tähän mennessä laitettu yhtä paljon rahaa kiinni projektiin, mutta työtunteja mulla on radikaalisti rouvaa enemmän projektissa kiinni. Eli rouva kävi talven, kevään ja kesän töissä, kun itse tein täysipäiväisesti projektia. Nyt tilanne on se, että molemmat on töissä, mutta itse painan viikonloput edelleen projektin parissa. Tultiin sellaiseen lopputulokseen, että joskus mahdollisen eron koittaessa tai muuten vaan projekti myytäessä saan työtunteja vastaavan palkan myyntihinnasta. Eli kirjoitetaan nyt asiasta sopimus, jotta on mustaa valkoisella ja nimet papereissa. Voisi ainakin periaatteellisella tasolla kuvitella, että asia olisi sitten jollakin tavalla helpommin sovittaessa, kun on kirjallinen sopimus olemassa omistussuhteista. Väärinhän sekin olisi, että jos molemmat laittaa tismalleen saman summan projektiin kiinni, mutta toinen uhraakin tämän lisäksi pari vuotta parhaista työvuosistaan oman tekemiseen ja sitten se vähemmän projektin eteen töitä tehnyt saisi kuitenkin sen 50% myyntihinnasta.

Itsellä on vähän sama tilanne tuon työn jaon osalta. Itse painan remonttia lähes kaiken vapaa-ajan ja vaimo ei juuri pysty osallistumaan remonttiin. Siinä on vain sellainen homma, että en ole laittanut ruokaa kuin muutaman kerran puolentoista vuoden aikana, pyykkiä olen pessyt viimeksi joskus 2006??. Kaupassakaan ei tarvitse juuri käydä, paitsi rakennustarvikeliikkeissä. Monet ehkä tasa-arvon vuoksi yhteiset hommat ovat olleet emännän hoidettavina, ja voin kyllä kuvitella että kun hänen hommansa ovat pelkkää rutiinia, siivousta, pyykkiä ruuan laittoa niin kyllä toisellakin varmaan joskus harmittaa. Remontoinnissa sentään saa miettiä ratkaisuja aika luovasti, ja hommat vaihtelee. Ja ainakin itselleni monet hommat tulee vastaan ekaa kertaa ja ovat sinänsä hauskoja opeteltavia.
Tulojen suhteen rahoitamme kotiamme suunnilleen samassa suhteessa. Isompi tuloisena tietenkin maksan enemmän, muutoinhan vaimo olisi köyhä kotiorja.
Meillä ei onneksi tarvitse miettiä omistussuhteita, kun se tuli kauppakirjaan 50/50 ja laina on yhteinen.

[pelkka]

Oli huono viikonloppu muutenkin. Rouvallakin olisi vapaapäivä ollut, mutta eipä näkynyt tontilla. Tontille on ollut koko ajan kamalan kiva mennä töihin, mutta nyt pisti masentamaan, kun rouva ei lähtenyt mukaan.

Hmmm, Oto, ehkä rouvasi päätti pitää vapaapäivän? Ihmisillä kun tuppaa olemaan muitakin haluja ja aktiviteetteja kuin raksa (vaikka itse en kyllä ymmärrä mitä hittoa ne silloin tekevät). Aikanaan torpan ostettuani laitoin aina kaupungista "lepoa ja rauhaa" hakemaan tulleet ihmiset hommiin, ja muutaman vuoden jälkeen olikin "omaa rauhaa" aika mukavasti. Meinaan kukaan ei enää halunnut tulla kylään (ja taisin siinä pari heilaakin säikäyttää), ja tajusin että liika oli tosiaan liikaa: minulle vierailija oli ylimääräinen pari käsiä kun piti ottaa vastaan painavia vanhoja ikkunoita verstaan ylisiltä tai tehdä taapelia tai raahata rankoja metsistä. Puheet souteluista ja metsäkävelyistä jäivät vain puheiksi: saunottiin ja uitiin kyllä - mutta vasta työpäivän päätteeksi.

Nyt on pipo vähän löysemmällä, ja vieraatkin uskaltavat tulla taas. Ilahduttavan monet heistä ovat muuttaneet maalle, ja elävät omia raksahelvettejään ja -nautintojaan. Ja minä. Jos ikinä saan jonkun kädellisen kiikkiin, niin aion antaa hänelle silloin tällöin muutaman vapaapäivän, jopa viikonlopun. Saan itse sillä aikaa murjottaa, ja suunnitella uusia töitä kahdelle käsiparille...

Etenisi hommat huomattavasti mukavammin, kun olisi kaksi tekemässä.

Se on tosi. Sitä itse kaipaan usein, usein.


pelkka (vanha arosusi)

[Jami]

Kylläpäs Kongo-ketju muuttui filosofiseksi, mutta ei se mitään.

Eikö kukaan enää usko rakkauteen, joka kestää? Olen katsellut ympärilläni vellovia avioehto- ja kaikkikulutpuoliksikuititmukaan- avioliittoja, enkä voi ymmärtää, en lainkaan.

Jos parisuhteessa tai rakennus/remonttihankkeessa pohditaan sen hajoamista jo alkuvaiheessa, ei lähtökohta ole mielestäni kauhean hyvä.

Ei elämä ole reilua, eikä taakka mene tasan. Hyvässä liitossa on juuri se juju, ettei edes sitä edes yritetä. Molemmat kun tekevät parhaansa, ettei toisella olisi liikaa kannettavaa.