Wanhojen lattialankkujen irrotus?

[aryhanen]

Terve

55 mm paksut lattiaponttilankut pitäisi saada ehjinä irti. Lankut on hakattu kiinni järjettömän isoilla taotuilla nauloilla 1910-luvun lopulla. Porukkaa, isoja sorkkarautoja ja sen sellaista värkkiä on, mutta onko jotakin mitä en ole osannut ajatella? Hyviä ideoita siis kaivataan lankkujen irrotukseen.

-AR

[vesahy]

Malttia, kärsivällisyyttä ja harkintaa. Mulla on sama homma pian edessä eteisen lattian kanssa, tavara tosin ei ole yhtä järeää. Onneksi pääsen sokkelin välistä aloittamaan reunimmaisen lankun irroittelun, siitä sitten jatketaan hivuttamalla. Tämäkin lattia on päältä läpinaulattu, joten ei tarvitse arvailla naulauskohtien sijaintia. Joskus olen nähnyt käytettävän jännää "kaksoissorkkarautaa", jolla lautaa voi nostaa kannattimen molemmilta puolin tasaisesti. Sasoisikohan sellaisen jostain valmiina vai pitääkö käydä tilaamassa kylän sepältä?

[kakluuni]

Tee puusta pieniä kiiloja, joita naputtelet niskoja pitkin lankun alle, niin saat vähän rakoa lankun alle. Kun käyttää puukiilaa, niin tulee sistimpää jälkeä kuin jos alkaisi heti iskeä sorkkarautaa lankun alle. Pikku hiljaa kun useampaan paikkaan naputtelee kiilaa ja varovasti nostelee useammasta paikasta, niin saa irti siististi ja nätisti eikä mene pontit rikki. Sujuu keneltä tahansa, jos sujui meikäläiseltäkin.

Vanha koulupojan veistotunnin opetus: Kun on saanut lautaa vähän nousemaan, niin voi koittaa iskea uudestaan alas: hyvällä tuurilla lankku laskeutuu ja naulan kantaa jää ylös, jolloin naula helpompi repiä irti. Ja kuten edellinen kirjoitti, aikaa ja malttia ennen kaikkea.
Ja tietenkin muistat numeroida lankut ennen irroitusta!

[jope]

Miksi ne on nähty tarpeelliseksi irrottaa?

[Limes]

Puukkosahalla nauloja voisi kenties katkoa jos ei muutoin irtoa.

[heikkih]

Meinasin minäkin tarjota tuota puukkosahaa (sähkötoimista) jos tavoitteena on pitää pontit ehjinä.
Vielä jos tuurnalla tökkii ne naulat reistään, ei lankkuihin tule purkujälkiä. Ainakaan yläpintaan.

[Pekka Huhta]

Tee puusta pieniä kiiloja, joita naputtelet niskoja pitkin lankun alle, niin saat vähän rakoa lankun alle. Kun käyttää puukiilaa, niin tulee sistimpää jälkeä kuin jos alkaisi heti iskeä sorkkarautaa lankun alle. Pikku hiljaa kun useampaan paikkaan naputtelee kiilaa ja varovasti nostelee useammasta paikasta, niin saa irti siististi ja nätisti eikä mene pontit rikki. Sujuu keneltä tahansa, jos sujui meikäläiseltäkin.

Tää on hyvä neuvo. Pienten kiilojen sijaan käyttäisin kyllä isoja kiiloja, semmoisia että ne ylettyy ainakin kolmen lankun alle. Sillä lailla lattia nousee tasaisesti eikä pontit repee.

Sama juttu sorkkaraudan kanssa. Paras mun mielestä on pitkä Gorilla Bar, siinä on tosi loiva se suorempi pää ja melkein metrisen raudan saa työnnettyä niin pitkälle lautojen alle että saa nostettua useampaa lautaa kerralla.

Tärkeintä on tosiaan että et koskaan irrota vaan yhtä lautaa vaan aina usaeempaa siitä reunsata, sillä tavalla saat laudat nousemaan nätisti ja sitten pujoteltua ihan nätisti ponteistaan irti. Jos ottaa vaan yhtä kerrallaan niin pontti tahtoo väkisin särkyä.

Miksi ne tosiaan pitää irroittaa? Eikö vaan reunojen irrotus piisaisi, jos kyse on vaikka täytteiden lisäämisestä?

Pekka

[vesahy]

Miksi ne tosiaan pitää irroittaa? Eikö vaan reunojen irrotus piisaisi, jos kyse on vaikka täytteiden lisäämisestä?
Pekka

Ainakin meillä on pakko irroittaa koko eteisen lattia. Lattia on täysin eristämätön eikä sinne pääse alakautta millään konstilla. Tarkoitus on rakentaa rossipohjainen eristysrakenne ja samalla lisätä sokkeliin puuttuvat tuuletusaukot.

[whiski]

Starkki ainakin myy Bahcon naulan irroittajaa.Siinä on pienet leuat jotka lyödään varressa olevan painon avulla naulan kannan viereen ja sen jälkeen suljetaan leuat ja väännetään naula ylös. Ei jää kuin pienet kulmapainaumat siitä puuhun, kun homma onnistuu hyvin ja parasta asiassa on se, että mitä suurempi naula, sen paremmin sen saa irroitettua.

[peruskorjaaja]

Puukkosaha rautasahanterällä on mullakin ollut ainoa toimiva ratkaisu, jolla läpikuivuneet laudat saa irti halkeilematta ja ehjinä. Naulat vaan poikki ja sitten tuurnalla naputellaan naulat ylös. Vähä tietysti hirvitti moottorin kipunointi ja terän kuumeneminen työskennellessä rutikuivien pehujen eli "muhan" päällä. Vieressä oli vesiämpäri ja nappo varmuuden varalta.

[Oto Hascak]

Sama juttu sorkkaraudan kanssa. Paras mun mielestä on pitkä Gorilla Bar

Allekirjoitan gorilla bar'in ylivertaisuuden sorkkarautamarkkinoilla! On oikeasti paras rauta, jota olen käsissäni pitänyt. Noita löytyy eri kokoisia, mutta purkuhommia varten kannattaa hommata suurin koko. En tosin tiedä, että vieläkö noita löytyy..? Tuntuu useammin näkevän orangu bar'ia, joka ei ole aivan yhtä hyvä (saatiin kehikon purkutyömaalla kärki katkaistua tuollaisesta).

Starkki ainakin myy Bahcon naulan irroittajaa.Siinä on pienet leuat jotka lyödään varressa olevan painon avulla naulan kannan viereen ja sen jälkeen suljetaan leuat ja väännetään naula ylös. Ei jää kuin pienet kulmapainaumat siitä puuhun, kun homma onnistuu hyvin ja parasta asiassa on se, että mitä suurempi naula, sen paremmin sen saa irroitettua.

Tuo "papukaija" on pirun hyvä peli, mutta sen käyttöä on aina syytä hiukan harkita. Sen leuat jättää puuhun iskettäessä luvalla sanoen tosi rumat ja varsin suuret jäljet. Lisäksi, jos naula on pirun tiukassa, niin vääntövaiheessa jää kolmas jälki, kun papukaijan nirkko painautuu aika syvälle puuhun. Monesti lattia on kiinnitetty vielä niin, että naulan kannat on litistetty ja sitten vielä tuurnattu syvälle puuhun. Tällöin papukaijalla joutuu kaivautumaan tosi syvälle puuhun, jotta leuoilla saa kannasta kiinni (lue: rumaakin rumempi jälki).

Kun käyttää puukiilaa, niin tulee sistimpää jälkeä kuin jos alkaisi heti iskeä sorkkarautaa lankun alle.

Pikku vinkkinä kaikille: sitä sorkkarautaa EI SAA HAKATA vasaralla väkisin niskan ja lankun väliin. Tuo hakkaaminen ei ole tarpeen, sillä oikealla raudan asettelulla sorkka on niskan päällä vinossa asennossa siten, että sorkan kärki saadaan käännettyä lankun alle.... Eli vaikka niskan ja lankun välissä ei olisi pienintäkään rakoa, niin sorkkarauta voidaan asetella niskan päälle sekä lankun alle siten, että sitä ei ole lyöty väkisin sisään. Otan kuvan asiasta, jos joku ei ymmärrä ( ).

Mä oon irroitellut lattialankut yleensä ihan vaan sorkalla. Joskus on joutunut tapitetuissa lattioissa sahailemaan tappeja poikki, mutta pääsääntöisesti olen pärjännyt pelkällä sorkalla. Joskus joutuu ensimmäisen lankun uhraamaan eli suosiolla hajoittamaan pois tieltä, mutta se on kaiken kaikkiaan aika pieni tappio. Hommaa helpottaa se, että purkaminen aloitetaan oikeasta suunnasta. Eli aloita purkaminen siitä lankusta/laudasta, joka on lattiaan kiinnitetty viimeiseksi (yleensä kavennettu lauta/lankku). Sitä ei ole voitu tapittaa tai pontittaa ja kiinnityskin voi hyvällä tuurilla puuttua kokonaan (tämmöinen oli viimeisin purkamani ponttilattia yhdestä ratavartijantalosta). Varsinainen lankkujen/lautojen irroittelu sujuu siten, että sorkka ujutetaan paikoilleen niskan päälle, mutta lankun/laudan alle ja kangoitellaan jokaista kiinnityskohtaa (=niskan kohta) vuorotellen. Kun lauta/lankku on saatu etureunastaan kauttaaltaan ilmaan, niin se painetaan takaisin alas paikoilleen. Sitten taas etureuna kangoitellaan uudestaan irti ja painetaan takaisin alas. Tämä toistetaan muutaman kerran. Aina alaspäin painettaessa lauta/lankku "ui" eteenpäin eli se tavallaan keinuu ulos pontistaan. Näin pontit saadaan ehjinä irroiteltua toisistaan. Toimiva kikka, kannattaa kokeilla.

Eli sorkkaa tai kiiloja ei lyödä missään vaiheessa kahden lankun välisestä saumasta sisään. Sorkka täytyy saada ainoastaan lankun/laudan etureunan alle, mutta tällöinkään sitä ei lyödä voimalla niskan ja lankun/laudan väliin. Se on tosiaankin tekniikka kysymys, että se rauta käännetään sellaiseen asentoon, että raudan "mutka kohta" on niskan päällä ja raudan nirkko eli pää menee sivusuunnasta laudan/lankun alle. Uskomattoman vaikea selittää, mutta kyseessä on tosiaankin vain ja ainoastaan raudan oikea asettelu, ei voiman käyttö.

[vesahy]

Nämä konstit pätevät ainakin päältä läpinaulattuihin lattialankkuihin, mutta entäs kun ne on piiloruuvattu pontista? Tai naulattu pyssyllä, sellainen konenaulahan puree kiinni niin perkulasti?

[Pekka Huhta]

Sen ensimmäisen lankun irroitukseen muuten on Konsti.

Konsti on semmoinen, että ruuvataan reunimmaiseen lankkuun yksi tai kaksi mahdollisimman isoa ruuvia. Pannaan seuraavan lankun päälle sopiva välikapula ja väännetään vaan irti. Tuossa kuvassa näkyy tuo Gorilla Bar-sorkkarauta. Tämmöisessä hommassa se on eri hyvä kun toinen pää on melkein 90 asteen kulmassa. Kotimainen yleisimmin käytössä oleva rauta on liika kippura eikä mahdu enää sitten tuohon paikkaan seinää vasten.



Tuossakin olisi ollut vielä parempi jos olisi saanut ruuvin mahdollisimman lähelle seinää, mutta kävi se noinkin. Jos ruuvi korkkaa irti niin laita kaksi ruuvia vierekkäin ja vähän ristiin (ruuvaa siis vähän eri suuntiin niin pitää paremmin).

Jos ruuvin kattoo hyvin ja pääsee kunnolla vipuamaan niin tolla voi saada jopa sen ekana lattiaan laitetun laudan ylös. Viimeisen saa ihan aina. Tuo tosta purettu lauta oli eka lattiaan laitettu, että ei sekään mahdotonta ole.

Pekka

[whiski]

Tuossakin näkyy että kyllä sorkkarautakin tarvitsee suojapuun alleen ja silloin, kun on "pitkä naula" että riittää vääntöön "pituutta". Samoin voi suojalautaa käyttää papukaijan, eli naulan irrottajan kanssa, jolloin ei jää sitä "kolmatta" koloa lattiaan. Se että naulat on tuurnalla lyöty puun sisään, niin on se konsti mikä tahansa jäljet jää, kun sitä pois revitään. Se että nostetaan sorkkaraudalla lattialauta ylös ja napautetaan takaisin alas, toimii usein, mutta ei aina. Enkä usko, vaikka Otto Hascak alias Dr. Phil väittääkin että sorkkaraudan saa aina niskan ja lankun väliin ilman lyöntiä. KUn lattialankut on todella hyvin ja tiivisti naputeltu niskoihin, niin saa siinä olla fakiiri, joka siihen väliin sorkkaraudan laittaa ja kyllä minullakin on tuo Gorilla bar rauta, joten tiedän mistä puhutaan, vaikka en nyt muuten mistään mitään tiedäkkään

OLen nähnyt, kun on koitettu porata naulankannat pois, samoin kuin lyöty pienellä tuurnalla naula puusta läpi, samoin kuin sorkkaraudalla väänetty ylös, samoin kuin tuolla naulan repijällä. Kaikilla näillä konsteilla on omat etunsa ja haittansa, riippuen siitä minkä kokoisilla nauloilla ja miten on naulattu kiinni, ei ole mitään yhtä oikeaa ratkaisua, vaan aina kannattaa miettiä millä ja miten nyt toimitaan.

[Oto Hascak]

Tuossakin näkyy että kyllä sorkkarautakin tarvitsee suojapuun alleen ja silloin, kun on "pitkä naula" että riittää vääntöön "pituutta".

Siis momenttia. Ei ole tarkoitus viisastella, kunhan selvensin termin.

Se että naulat on tuurnalla lyöty puun sisään, niin on se konsti mikä tahansa jäljet jää, kun sitä pois revitään.

Noup. Se on ihan totta, että jos noita oikein syvälle saateltuja nauloja koittaakin lyödä takaisin päin, niin repivät läpi tullessaan entistä suuremman reiän. Siksi nuo syvälle lyödyt naulat kannattaakin mieluummin katkaista, ei jää minkäänlaista jälkeä. Tai jää se alkuperäinne saattelujälki, mutta eiköhän sen saa kitattua. Jos ovat leiko- tai takonauloja, niin katkeavat melkeinpä käsin vääntämällä. Uudemmat naulat ovat vähän sitkeämpiä, mutta eiköhän siihenkin konstit löydy.

Enkä usko, vaikka Otto Hascak alias Dr. Phil väittääkin että sorkkaraudan saa aina niskan ja lankun väliin ilman lyöntiä. KUn lattialankut on todella hyvin ja tiivisti naputeltu niskoihin, niin saa siinä olla fakiiri, joka siihen väliin sorkkaraudan laittaa ja kyllä minullakin on tuo Gorilla bar rauta, joten tiedän mistä puhutaan, vaikka en nyt muuten mistään mitään tiedäkkään

Taisit ymmärtää väärin. Asia on vaikea selittää, mutta otan asiasta valokuvan, jotta tämä jalo tekniikka avautuu palstalaisille. Sitä rautaa ei siis asenneta suoranaisesti laudan/lankun ja niskan saumaan, vaan pikemminkin silleen sivusuunnassa, että... Noh, mä otan sen kuvan parin tunnin päästä.

aina kannattaa miettiä millä ja miten nyt toimitaan.

Aamen. Jokainen lattia on aina hieman erilainen eli työtapa valitaan tilanteen mukaan. Ainoastaan yhtä ainoata oikeaa tapaa ei ole, mutta on olemassa muutama hyvä konsti, joista voi valita.